tiistai 12. lokakuuta 2010

Konservaattorit outouksia vastaan & makuuopas

Lokakuussa on hyvä ajankohta masentua, ja aivan kuin tarjottimella minulle kerrotaan, että "kisa konservatiivien äänistä käy kuumana" kevään eduskuntavaalien lähestyessä. On toki ollut jo pidempään nähtävillä, että hurlumhei-linjan paleokonservatiivien, äärinationalistien ja vainohullujen ovensalpaajien on onnistunut kanavoida omien ennakkoluulojensa poliittiseen pönkittämiseen kansalaisten oikeutettua tyytymättömyyttä eettisesti kysenalaiseen ja tempoilevaan hallintoon. Tärkeää tuntuu olevan säädellä ihmisten henkilökohtaista elämää. Ei siten, että rajoitettaisiin tupakointia tai aseiden hankkimista, jotka ovat konservatiiveille tyypillisesti vapauden kannalta tärkeitä asioita, vaan siten, että pidetään oudot hyypiöt, kuten seksuaaliset vähemmistöt, poissa instituutioista ja yleisesti näkyviltä. Hyvin osaavat arvioida, mitkä oikeudet ja vapaudet millekin ihmisryhmälle "riittävät". Sama sakki, joka aikanaan kovasti vastusti mahdollisuutta rekisteröityyn parisuhteeseen, on nyt sitä mieltä, että se "riittää" homoseksuaaleille. 

Asialla eivät ole vain paleokonservatiivisen sulkeutunutta hörhölinjaa edustavat Perssuomalaiset tai Kristus-teokraatit, vaan myös Keskustaa ja Kokoomusta sekä ilmeisesti jossain määrin myös Sdp:tä repivät jakolinjat - etenkin siinä, pitäisikö homoja kohdella samoin kuin muita vai pitäisikö niiden vain mennä jonnekin pois mua häiritsemästä. Kokoomus osaa laajana puolueena kalastaa useammalla siimalla, ja nyt konservatiivien äänitorveksi on siellä valittu Ben Zyskowicz, jolle avioliitto nyt vaan on miehen ja naisen välillä joten niin pitää lainkin mennä. Perusteluna voidaan toki esittää, että avioliiton määrittely näin ei syrji ketään, koska homoilla on täysi mahdollisuus astua avioon vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Jos tämä mahdollisuus on merkityksetön, niin minkäs teet. (Voisimme tietysti vaatia heteroille mahdollisuutta avioitua omaa sukupuoltaan olevan henkilön kanssa; näin molemmilla olisi vastaavat merkityksettömät oikeudet.) Ehkä emme kuitenkaan saisi edustaja Zyskowiczin kannatusta perikonservatiiviselle aloitteelle rajata avioliitto-oikeutta etnisyyden perusteella. Jos etninen suomalainen saa mennä naimisiin vain etnisen suomalaisen, arabi arabin, romani romanin - juutalainen juutalaisen - ja uzbekki uzbekin kanssa, ovat kaikki jälleen ihailtavasti konservatiivisesti samanarvoisessa asemassa: jokainen on täysin vapaa solmimaan avioliiton toisen omaa etnisyyttään edustavan henkilön kanssa. Kenenkään oikeuksia ei loukata, ja jokainen on yhdenvertainen. Jee.

Konservatismin oletetaan nähtävästi tarkoittavan vain arvokonservatismia; taloudelliset ulottuvuudet eivät näytä tässä kisassa tulevan juuri esille. Kansalaisten yhdenvertaisuuden, varsinkin kun kyseessä ovat seksuaaliset vähemmistöt, ajaminen mielletään varsinkin arvokonservatiivisella ja ehkä yleisemminkin politiikan oikealla puoliskolla vasemmistolaiseksi, toisinaan peräti äärivasemmistolaiseksi, vouhotukseksi. Samalla tähän muottiin työnnetään itse vähemmistötkin, mikä ei ole järkevää eikä oikein. Kaikki konservatiivien ja nationalistien punaiset (heh) vaatteet saavat lähes automaattisesti myös sateenkaariompeleen. Maahanmuuttokeskustelulla (josta olemme saaneet nauttia niin kovasti toisiensa nimeämien ryhmien "höyrypäiset rasistit" ja "kukkahattutätihyysärit" välillä) ei esimerkiksi pitäisi sinänsä olla suoraan mitään tekemistä homojen kanssa: minä esimerkiksi olen syntyperäinen Suomen kansalainen eikä asemassani pitäisi näin olla mitään epäselvää. Ei minun oikeuksiani pidä "kansallisen kulttuurin puolustamisen" nimissä estellä tai möhnöttää Suvivirteen (joka toki on niin perkeleen tärkeä): minä olen täällä jo valmiiksi, olen osa kansallista vähemmistöä. Vastavuoroisesti minulta ei voida vaatia tiettyä kantaa esim. maahanmuuttoon sen perusteella, että kuulun vähemmistöön. Sen pitää perustua omaan ajatteluuni, jossa sitten oletettavasti ja toivottavasti pyörittelen etiikan ja kustannusten kaltaisia tekijöitä kantaani muodostaessani.

Homoseksuaalit ovat poliittisesti heterogeeninen ryhmä. Seksuaalivähemmistöjen jäsenille on yhteistä vain ei-heteroseksuaalisuus; kaikki muu vaihtelee. Tunnustaudun itse arvoliberaaliksi, mutten ole koskaan juuri poliittiseen vasemmistoon samastunut. Ympäristöasiat ovat minusta kohtalaisen merkityksellisiä, mutta enpä näe Vihreissäkään itselleni täysin sopivaa poliittista kotia. Kaiken aikaa on kuitenkin täysin ilmeistä, että minulle ja varmasti myös useimmille muille homoseksuaaleille on hyvin vaikeata kannattaa ehdokasta tai peräti puoluetta, joka ei ole valmis toimimaan minunlaisilleni ihmisille oikeudenmukaisemman ja paremman yhteiskunnan puolesta niiden kaikkien muiden tuiki tärkeiden asioiden ohella.

Ei ole varmasti keneltäkään pois, jos minulla olisi mahdollisuus astua avioon miehen kanssa. Voin luvata Päivi Räsäsellekin, että en sitten (joskus; jos vaikka ensin poikaystävänkin saisi) tule hänen pihalleen menemään naimisiin enkä hänen puolisoaan pakota vihkimistä suorittamaan enkä itse asiassa mitään pappia mistään uskontokunnasta. Tämä luvattu. Ai niin, Päiville vielä sellainenkin pyhä vakuutus, että minä ja mieheni emme sitten ikinä tule aborttiin turvautumaan.

Kaiken yönmustan paleokonservatiivisen ahtauden perään kävisi ehkäpä pieni jälkipala. Tarjoan tämänpäiväisen Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvan stripin, joka ei selityksiä vaadi:

2 kommenttia:

  1. Räsäsen mukaan siis "elämä alkaa hedelmöityksessä" ja sitä pitäisi "suojella silloinkin kun elämä on pientä ja heikkoa". Hyvä. Nyt hän voisi ensitöikseen yrittää lakkauttaa lihan- ja miksei kasvinsyönninkin lailla; ovathan eläimet ja kasvitkin puolustumiskyvyttömiä eliöitä siinä missä alkiokin. Jos taas erityinen arvo on vain ihmiselämällä, voisi huomioida, että sikiö tai alkio ei oikein vielä elä inhimillistä elämää. Sellaista ei abortti siis tuhoa. Jos taas puhutaan inhimillisten mahdollisuuksien tuhoamisesta, voisi ottaa huomioon, että jos odottava äiti valitsee abortin, lapselle tuskin olisi kovin mahdollisuuksientäyteistä elämää luvassa. Ylipäätään abortin vastustaminen on suunnilleen yhtä mielekästä kuin vaatia, että jokaisen oigarkensa saavuttaneen miespuolisen ihmisen tulisi yhtyä naiseen niin monesti kuin voi (eikä mitään ehkäisyä sitten!). Ettei vaan kukaan jäis syntymättä. Jokainen siittiö on pyhä! (Tosin aivan turhaahan tämä on, idiootteja vastaan argumentoiminen.)

    VastaaPoista
  2. Kristillisdemokraatit on ekstremistipuolue. Lohdullista sentään, että tämän poliittisen ääriliikkeen kannatus on vähäinen - käsittääkseni enimmäkseen hulluntailaisia.

    Abortti ei ole missään nimessä eettisesti ongelmaton toimenpide. (Jos Räsäsen mielestä abortti tulee sallia vain äidin terveyden vaarantuessa, saammekin kiintoisia tapauksia, kun sikiö on kuollut tai kuolemassa tai niin vaikeasti vammautunut, että se tulee synnytyksessä tai välittömästi sen jälkeen kuolemaan. Että puserrapa nyt vaan sitä raatoa ulos, jotta voimme puolustaa sitä postuumisti!) Koko asiassa on niin suuria eettisiä ongelmia, että minua hieman pelottavat ihmiset, jotka ovat siitä niin kovin ehdottoman varmoja suuntaan tai toiseen. Mutta jos pitäisi yksilöidä jokin ryhmä, jonka käsiin ratkaisua ei ainakaan pitäisi antaa, niin se olisi hyvin todennäköisesti uudelleenvalinnastaan kampanjoivat ammattipoliitikot.

    On tietysti traagista, että liian usein jyrkimmin aborttia vastaan ovat ne ihmiset, joiden olisi parempi jättää lapset kokonaan pois omista suunnitelmistaan.

    VastaaPoista