sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Serbiassa vastareaktio eliitin arvoliberalismille

Belgrad, Serbia - Serbiassa on tapahtunut vastareaktio maan eliitin arvoliberalismille, joka on vähitellen kuljettanut maata pois sen perinteisestä arvopohjasta, joka manifestoitui puhtaimmassa muodossaan 1990-luvulla. Serbialaisen kulttuuritradition ja perinteisten arvojen kannattajien vapaata mielipiteenilmaisua petrolipommeja ja kiviä apuna käyttäen sorrettiin arvoliberaalin eliitin palveluksessa olevan poliisin taholta häikäilemättömän väkivaltaisesti. 

Kaiken väkivallan aiheutti provokaatio perinteisiä arvoja vastaan: homoseksuaalien pride-kulkue (n. 500 osanottajaa) Belgradissa. Jos Serbian homot vain malttaisivat olla julkisuudessa täysin näkymättömissä ja piilossa, ei serbialaisen valtakulttuurin edustajien tarvitsisi tuntea oloaan uhatuiksi ja turvautua polttopulloihin.

Serbian perinteisen valtakulttuurin edustajia. Jos tiedät vasemmanpuoleisen tämänhetkisen olinpaikan, voi sinusta tulla rikas.
Väkivaltaa ei tietenkään voi hyväksyä (paitsi että jos on uhrin oma vika, niin tietenkin rivien välistä voi), mutta aina pitää voida kysyä, mistä se johtuu, varsinkin, kun se johtuu homoista ja arvoliberalismista itsestään. Ehkä Serbiassakin on keskusteltu siitä kauheasta mahdollisuudesta, että Suomessa on esitetty muutosta avioliittolain sanamuotoon ja ehkä tästä on seurannut tällainen valitettava mutta ymmärrettävä vastareaktio ainoana erotuksena se, että serbinatseilla on enemmän ns. munaa. En nyt väitä, että marssin osanottajien pitäisi mennä itseensä ja pyytää anteeksi aiheuttamaansa väkivaltaa, vaikka pitäisikin ja sen jälkeen äkkiä syvälle kaappiin, vaan haluan vain pohdiskella väkivallan syitä.


Oliko mautonta yhdistää Kristillisdemokraatit rp Serbian äärioikeistoon? Ainakin molemmat ovat osoittaneet ymmärtävänsä paremmin rikollista ja väkivaltaista heteroa kuin lainkuuliaista homoseksuaalia. Lisäksi puoluekentän konservatiiviselta laidalta on näitä provokaatioita saatanallisuuksineen ja hauveleineen ja sikoineen tullut jo siinä määrin, että karisevat tässä itseltäkin estot ottaa esiin sotarikollisia ihannoivat balkanin äärinationalistit. Ne ovat sentään ihmisiä, eli olenpa peräti vastapuolen eräitä parlamenttiinkin päätyneitä edustajia armollisempi ja hyvätapaisempi.

(Ei muuten tuolta maanosan kaakkoiselta niemimaalta tule ikinä yhtään hyviä uutisia. Mikä hitto niitäkin vaivaa? Onko ne jotain hulluja vai? Pitäisikö pilkkoa vielä pari uutta Kosovoa, vai voiko tässä mitään tehdä?) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti