keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Uutispuuro oksettaa: Asiatonta tasa-arvoylpistelyä

Jälleen kerran saatamme hihkua kansallista hallelujaa, sillä Suomi on kivunnut taas tiensä kansainvälisen hyväasiavertailun kärkisijoille. Maailman talousneuvoston mukaan Suomi on kolmannella sijalla sukupuolten tasa-arvon toteutumisen kannalta. Suomi putosi melko merkityksettömän yhden sijan, jolta aiemman selvityksen kolmonen, Norja, puolestaan nousi kakkoseksi. Ykkösenä kiikkuu Islanti. Viisitoista kärkimaata:

1. Islanti
2. Norja
3. Suomi 
4. Ruotsi
5. Uusi-Seelanti
6. Irlanti
7. Tanska
8. Lesotho
9. Filippiinit
10. Sveitsi
11. Espanja
12. Etelä-Afrikka
13. Saksa
14. Belgia
15. Britannia

Kaikkiaan listalla on 134 valtiota, joten listaus ei käsitä kaikkia maailman itsenäisiä valtioita. Suomella ei ole aihetta tyytyväisyyteen tästä sijoituksesta, jota se ei lainkaan ansaitse. Eipä tosin ansaitse omaansa Norjakaan. Molemmat valtiot ovat institutionalisoineet lainsäädäntöönsä sukupuolisyrjinnän, jota kutsutaan asevelvollisuudeksi, ja joka koskee vain toista sukupuolta. Samoin tekevät eräät muutkin ansaitsemattomasti kärkisijoille itsensä keplotelleet maat, joilla ei ole näin tasa-arvon alalla aihetta ylpeyteen, vaan häpeään. Molempien sukupuolten yhdenvertainen nousu politiikan ja talouselämän huipulle kertoo ennen kaikkea siitä, että maassa ollaan yleisesti siinä määrin valistuneita, että siellä tunnustetaan molempien sukupuolten edustajien kyky saavuttaa kaikkiin vallankäytöllisiin tehtäviin liittyvä kompetenssi. Se kertoo asenneilmastosta siitäkin huolimatta, että sitä on lainsäädännöllisesti vahvistettu. Lakiin kirjatun sukupuolisyrjinnän tulisi sen sijaan pudottaa sijoitusta armotta.

Maailman talousfoorumin tutkimus tarkastelee sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista koulutuksen, työllisyyden, terveyden ja politiikan alueilla jättäen mitä ilmeisimmin huomiotta lakeihin iskostetun sukupuolisyrjinnän. Ilmeiseltä näyttää myös, että tutkimuksessa tuijotetaan lähinnä naisten lukumäärää varsinkin politiikan edustustehtävissä. 

Aihetta tasa-arvolla ylpistelyyn ei Suomen tasavallassa ole niin kauan, kun lain mukaan toiselle sukupuolelle on pakollista se, mikä toiselle on vapaaehtoista. Ikävä kyllä suomalaisten eettinen selkäranka vaikuttaa tässä asiassa pysyvän kierona, pehmoisena ja lähes olemattomana. Edes hiljan valmistuneessa Siilasmaan raportissa asevelvollisuuden tulevaisuudesta ei juuri aikaa uhrata ilmeisen sukupuolisyrjinnän tuottamille eettisille ongelmille. Se ei tunnu julkisessa keskustelussakaan nousemaan esiin - kaikki ovat keskittyneet voukaamaan neljän kuukauden palvelusajasta, jonka selvittämisen mahdollisuutta raportissa väläytetään. Sukupuolen perusteella määräytyvän pakkotyön kestossa neljässä kuukaudessa on täsmälleen neljä kuukautta liikaa.

Puolusta nyt sitten tämmöisiä, perhana. Motivaatio on kova.

2 kommenttia:

  1. Menševikit eli SDP-paskiaiset ehdottivat pakkotyötä myös naisille. Ongelmanratkaisua punikkilogiikalla.

    VastaaPoista
  2. Jep. Jos tilannetta vertaa poliisiin, joka sanoo suullisesti olevansa reilu, pamputtaa sitten saman rikkeen tekevistä vain mustia ja kehuu sitten miten valkoiset ovat hyvätapaisia selittäisi moitteen edessä että "Mitä, käsketkö sinä minua pahoinpitelemään valkoisia enemmän?"

    Onhan sekin toki tapa toimia tasa -arvoisesti. Mutta kenties olisi toisenlaisiakin tapoja.

    VastaaPoista