tiistai 26. lokakuuta 2010

Varsinais-Suomi liittyy euroalueeseen!

Luulin, että seuraava Unionin rahaliittoon liittyvä jäsenvaltio olisi Viro. Suomenlahden eteläpuolella vaihdetaan kroonit euroihin ensi vuoden alusta. Posti tyrkkäsi kuitenkin tietoisuuteen jotakin hämmentävää: ilmeisesti Varsinais-Suomi ehti merentakaisen veljeskansan edelle. Tällainen tiedote luukusta lasahti:

"Varsinais-Suomi liittyy euroalueeseen, toimi heti."
Ja minä kun luulin, että tässä sitä jo melkein vuosikymmen on euroa ainoana valuuttana näilläkin savisilla pelloilla, missä Suomen synnyinmuistot, missä työn ja tiedon puistot virttä vapauden soi, käytetty. Mutta siinähän olikin kyse vain Satunnais-Suomesta; Varsinaisen vuoro on vasta nyt. En jaksanut spekuloida enää tämän pidemmälle, joten avasin tiedotteen. Siinä seisoo:

"Varsinaissuomalaisilla on nyt oma euro
Valtiovarainministeriö on päättänyt maakuntarahasarjasta, jonka aiheena ovat Suomen historialliset maakunnat. Ensimmäisenä julkaistaan Varsinais-Suomen raha. Kolikot ovat nimellisarvoltaan 5 euroa. 
Varsinaissuomalaisten omasta eurosta voit iloita sekä maksuvälineenä että keräilyrahana. Se on myös oivallinen lahja tai muisto. 
Näytä kotiseuturakkauttasi maakuntaeurolla. Kerro, että olet varsinaissuomalainen. Ja kerro, että olet ylpeä siitä."

Finland Proper Pride!
Saakeli, minä tunnen muutenkin jo ihan tarpeeksi vieraantumista. Onko pakko disorientoida ihmistä vielä lisää tällaisella? Tuntuu siltä, että kosketus maailmasta haipuu yhä etäämmälle joka kerta, kun postin käy läpi tai mitä tahansa mediaa seuraa. 

Valtiovarainministeriö on päättänyt maakuntarahasarjasta. Mitäpä tähän voisi VM:mäisesti (hih, vee-ämmämäisesti !!!!! xD) sanoa kuin että fantastista. Jo oli aikakin, tätähän me tarvitsimme! Lienee merkittävin VM:n tällä vaalikaudella tekemä päätös. Ainakin ainoita, joista on aivan erikseen postitse kotiin saakka näin perinpohjaisesti tiedotettu.

Ehkäpä saan elämääni lisää riemua, kun voin nyt iloita varsinaissuomalaisten omasta eurosta. Siitä olen tismalleen samaa mieltä, että raha on oivallinen lahja. Raha sinänsä. Jos ostat minulle tämän heraldisen sääliroposen, vannon huolehtivani siitä, että se päätyy sisällesi. Tavalla tai toisella. Reittiä tai toista.


Ja mikäpä olisikaan minulle turkulaisena parempi tapa kertoa olevani varsinaissuomalainen - ja sen totta vieköön haluan kaikkien kanssa jakaa ulkomaita myöten - kuin tilata köhnäinen metallinpala. Säilytettäväksi jossain. En tosiaan keksi parempaa tapaa. Paitsi ehkä voisin tietysti sanoa esim. olevani turkulainen tai varsinaissuomalainen. Se ei maksa minulle 22,50 oikeaa euroa + toimituskulut 7,00, joten sitä voisi ehkä harkita. Tosin mukana tulisi tyylikäs pahvinen keräilypakkaus...

Mutta koska meillä on niin mukavaa, jatkakaamme tämän ihailtavan esitteen läpikäymistä. Suomen rahapajan toimitusjohtaja Paul Gustafsson puhuttelee minua:

"Hyvä varsinaissuomalainen,
Meille täällä Suomen Rahapajassa on ilo lyödä Varsinais-Suomen maakuntarahat. Varsinais-Suomi saa ensimmäisten joukossa 5 euron erikoisjuhlarahan, joka on monellakin tapaa harvinaisuus. Siksi sinun kannattaa ottaa se sekä kukkaroosi että kokoelmaasi. 
Suomi on heimojen maa. Oma maakunta on mansikka, muu maakunta on mustikka. Se on ollut ja on pienen kansan rikkaus. On hyvä olla kotoisin jostain, ja on hyvä tuntea juurensa."
Suomi on heimojen maa. Vähän kuin Kanada ennen eurooppalaisten tuloa...ko? Nyt ymmärrän tahallaan väärin: tässähän on tietysti kyse topeliaanisesta heimomyytistä ja muusta historiallisesta frenologiasta - ja nyt varsinkin kallon sisällä tapahtuvasta sellaisesta. 

Erikoisjuhlaraha? Luulin, että juhlarahakin olisi jo erikoisuus sinänsä. Kun kyse on erikoisjuhlarahasta, olemme totisesti isojen asioiden äärellä. 

Monella tapaa harvinaisuus, tottahan toki. Harvinaisen vammainen ajatus noin vaikka aluksi. Ja harvinaisen kökkö ja lapsellinen mainoskampanja tällä mitättömällä kiertämättömällä UNC-laatuisella kolikolla myös.  Mutta kannattaako minun todella hankkia se? Vanhempani ovat suosiollisesti luovuttaneet haltuuni ennakkoperintönä aikanaan hankkimansa Urho Kekkosen juhlarahan. He eivät ole numismaatikkoja tai muutenkaan omituisia, mutta silloin asiat olivat Suomessa sillä tolalla, ettei voinut jättää hankkimatta. Vähän kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa, missä kaikilla pitää olla Kim vanhempi -pinssi. Kolikossa nyt kumminkin on Urkin pärstä ja mäntyjä. Sen nimellisarvo on kymmenen (10) markkaa, enkä usko, että todellinenkaan on paljon enempää. Arvokerääjille Rahapaja tosin tarjoaakin mahdollisuuden tilata pussillien lyöntituoreita Egentliga Finland -roposia. Perusteena on ällistyttävän rationaalinen arvostelma "[j]okaisella varsinaissuomalaisella on hyvä olla pussi oman maakunnan euroja", joka menee kollektivismissaan jo korealaiselle alueelle, mutta juuri arvonnousua odottavalle keräilijälle ja sijoittajalle rahapussi on oman ajatteluni mukaan paras hankinta. Sen voi haudata Varsinais-Suomen saviseen maahan, kuten entisaikoina tehtiin, ja ehkäpä koko roska on kolmen vuosisadan kuluttua jonkin arvoinenkin.

Hieman epäselväksi minulle jää Gustafssonin dadaistisessa traktaatissa se, millä tavalla tarkalleen pienen kansan rikkaus on se, että oma maakunta on mansikka ja muu maakunta mustikka. Se kätkee taakseen ilmeisesti syvemmän ajatusjärjestelmän, jonka tutkiminen vaatisikin jo apurahaa. Mahdollisesti erikoisjuhla-apurahaa.

Toinen sumuiseksi jäävä seikka on se, miten tämän kolikon tilaaminen Rahapajalta hintaan 22,50 + toimituskulut auttaa minua tuntemaan juureni. Tiedän jo entuudestaan - ja kokonaan ilman juhlarahojen apua, huomautan - että minussa on ainakin mm. kannaksenkarjalaista, keskisuomalaista, inkeriläistä ja belgialaista perimää. Ehkäpä Varsinais-Suomen juhlarahan - anteeksi, erikoisjuhlarahan - omistaminen paljastaisi minulle lisää sukujuuristani? 

Paskat. Nykyään kotiseutu mainitaan vain ja ainoastaan rahastamistarkoituksessa. Hauskaa on, että tällä kertaa tällaisen ummehtuneen topeliaanisen nurkkakuntaisuuden avulla yrittää erittäin lapsellisella tavalla ja melko hillittömin argumentein rahastaa instanssi, joka hitto vie tekee itse rahaa aivan kirjaimellisesti. Jos sitten sattuu keräilemään kolikoita, niin mikäs siinä. Jos sitten ajattelee kunnioittavansa ah-niin-rakasta kotiseutuaan typistämällä sen halpahintaiseen pyöreään metallinkappaleeseen ja patsastelemalla sen kanssa ympäriinsä, niin ei helvetti. Eräs kysymys, vilpitön lukija. Voitko kuvitella kenenkään avaavan keskustelua seuraavilla sanoilla:

"Hankinpa maakunnan virallisen erikoisjuhlarahan. Sen verran pitää sentään..."
Ja jos voit, niin haluatko oikeastaan olla lähemmässä kontaktissa sellaisen ihmisen kanssa? Siis sellaisessa kontaktissa, joka ei käsitä häneen kohdistettua väkivaltaa?

Minulle jaettu esite on niin pohjattoman naurettava, että aion säilyttää sen jälkipolville maakuntaylpeyden muistomerkkinä. Se on itsessään parempi ja monin verroin hauskempi kuin joku rupuinen kolikko.

Älkää puhuko maakunnista, kun minä en enää tiedä, millä planeetalla ollaan.

2 kommenttia:

  1. Oho, juuri kun luuli että omassa asuinpaikassa hoidetaan asiat makaaberilla suhteellisuudentajuttomuudella ja tahattoman ironisella hyperperseilyllä, saakin lukea, että Turussa menee vielä huonommin! Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  2. No, jokainen maakunta saa oman keräilykikkareensa, me täällä Varsinaisella puolella olemme vain tässäkin asiassa edellä. Kyllä tämä leviää vielä joka niemeen, notkohon ja saarelmaan. Kaikilla on pahvirasiassa maakuntakolikot. Sitten olemme totisesti Kansakunta.

    VastaaPoista