tiistai 2. marraskuuta 2010

Barack Obaman kahdet kasvot eli vähemmistö veitsenterällä

Yhdysvaltojen 44. presidentti Barack Hussein Obama ei ole kenialainen kryptomuslimi, vaikka eräät amerikkalaisten tollojen törppöjengit niin uskovatkin (yleensä sen muun asiaankuuluvan l. 6000 vuotta vanhan maapallon jne. ohella). Missään tapauksessa hän ei ole sosialisti, vaikka jotkut pöhöaivot, joilla ei tyypillisesti ole kokemusta edes sosialidemokratiasta, sellaistakin väittävät. Hän ei ole mikään abstrakti paha äärivasemmalta tai muuta vastaavaa naurettavaa häiriintyneen mielen keittelemää moskasoppaa. Hän on amerikkalainen poliitikko: laskelmoiva, tekopyhä ja kaksinaamainen. Ja hän on hyvä puhuja.

Yhdysvalloissa on syksyn aikana tapahtunut sarja nuorten itsemurhia, joiden eräänä taustatekijänä on ollut homofobinen kiusaaminen. (Huomaan muuten, että tekstinkäsittelyohjelmani ei ole yhteiskunnallisesti kovin valistunut eikä edes tunnista sanaa ”homofobinen” Se tiedustelee, kävisikö ”homofoninen”.) Kaikki henkensä ottaneet eivät ehkä olleet homoseksuaaleja ja sillä ei ole väliä. Kaikki tulivat oppilas- ja opiskelijatoveriensa ja muiden piinaamiksi (muun muassa) oletetun, väitetyn, tiedetyn tai pilkaksi tarkoitetun homoseksuaalisuuden takia. Sanoivatpa ällöttävät laulut mitä tahansa, nuorukaiselle (tai neitokaiselle) ei kuolla kuulu eikä varsinkaan oman käden kautta. 

Nämä tapaukset osoittavat, että kiusaaminen on otettava vakavasti ja että yhteiskunnan on tehtävä selväksi, että on OK olla homoseksuaali. Suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpikäyneenä tiedän, miten musertavan yleistä neutraalin sanan ”homo” käyttäminen haukkumasanana meillä(kin) on. Ihmisiksi ja ihmisenä olemisen perusteiden on tultava kotoa ja ympäröivästä yhteiskunnasta.

Yhdysvaltojen murhenäytelmien johdosta on ryhdytty toimiin – ei niinkään valtiollisella, osavaltio- tai piirikuntatasolla, vaan vapaaehtoisvoimin. It Gets Better Project (http://www.itgetsbetterproject.com/) on kokoelma aikuisten homoseksuaalien (ja, kuten tulemme huomaamaan, muidenkin aikuisten) videopuheenvuoroja nuorille, jotka eivät ole heteroja. Tavoitteena on tarjota näköaloja epävarmoille ja mahdollisesti epätoivoisille nuorille, jotka eivät tunne voivansa odottaa elämältä mitään hyvää. Vapaaehtoishanke käsittää jo joitakin tuhansia videotervehdyksiä homoseksuaaleilta, jotka ovat pärjänneet maailmassa ja jotka ovat suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä. Myös eräät heteroseksuaaliset silmäätekevät ovat ottaneet osaa hankkeeseen, heidän joukossaan presidentti Obama. Ajatus on kaikin puolin kannatettava. Katsokaamme, mitä Obama haluaa sanoa:

Presidentti puhuu hyvin, jalosti, ylevästi, jopa koskettavasti. Hän välttää alentumisen ja falskin isällisyyden. Mutta minkälainen hän on tekijänä? Mitä Obama on tehnyt parantaakseen homoseksuaalisten amerikkalaisten asemaa? Mitä hän on presidenttinä, maansa korkeimmassa poliittisessa virassa, tehnyt osoittaakseen, että yhteiskunta vastustaa syrjintää ja että homoseksuaalit ovat yhdenvertaisia ja arvokkaita kansalaisia?

No, esimerkiksi: Obaman hallinnon juristit yrittävät parhaillaan kumota liittovaltion tuomarin viime kuussa tekemän päätöksen, joka määräsi armeijan lopettamaan Don't Ask, Don't Tell -käytännön soveltamisen välittömästi perustuslain vastaisena. Tämä tulee todennäköisesti presidentiltä onnistumaan, ja tietoon tullut homo- tai biseksuaalisuus palaa erottamisen perusteeksi. Sen jälkeen erotetaan myös ne, jotka lyhyellä perustuslaillisella välikaudella erehtyivät tulemaan kaapista tai pestautumaan omana itsenään. Hyvin tehty, Obama. 

Tilanteessa, jossa DADT rikkoo mm. Yhdysvaltain kansalaisten sananvapautta (Don’t Tell ei rajoitu näet vain työpiiriin; koska tieto väärästä seksuaalisuudesta voi tulla mitä kautta tahansa, tarkoittaa se kieltoa kertoa ikinä kenellekään), aiheuttaa asevoimille täysin turhia kuluja, ruokkii urkkimisen ilmapiiriä ja viestittää, että homot eivät ole yhteiskuntakelpoisia, on presidentti Obaman hallinto toistuvasti puolustanut käytäntöä eri oikeusasteissa ja painostanut oman puolueensa kongressiedustajaa vetämään pois lakialoitteen, joka pyrki estämään verovarojen käyttämisen homojen syrjintään armeijassa.

Tämän kaiken on tehnyt mies, joka on vannonut (peräti kahdesti!) suojelevansa ja puolustavansa Yhdysvaltain perustuslakia ja joka lupasi seksuaalivähemmistöille paljon bushilaisen pimeyden jälkeen. Obama tosin on asettanut tavoitteekseen DADT:n lakkauttamisen, mutta hän haluaa tehdä sen poliittista tietä – edustajainhuoneen kahden kamarin kautta, ja senaattiinhan se kaatuikin, Arizonan John McCainin jarrutuspuheeseen. Tosiasiassa Obama voisi presidenttinä antaa asetuksen, joka lopettaisi tämän (perustuslain vastaiseksi todetun, kuten ehkä muistatte) käytännön tällä punaisella minuutilla. Presidentti perustelee linjaansa sillä, että edustajainhuoneen päätöstä on vaikeampi kyseenalaistaa eri oikeusasteissa enää tulevaisuudessa. Juristipresidentti siis puolustaa lainvastaista käytäntöä parhaimpien juristiensa voimalla, jotta… lainvastainen käytäntö voitaisiin kumota erillisellä lailla? Aika kuluu, ja isänmaan palveluksessa olevien homojen ja lesbojen palvelusurien lopettaminen jatkuu. Odotamme mielenkiinnolla, kuinka presidentti aikoo saada DADT:n historiaan edustajainhuoneen kautta hänen puoleensa kärsittyä tappion tiistain vaaleissa. Parantamisen varaa siis ainakin on, eikä tyylipisteitäkään heru. Nyt yksittäinen asevoimissa palveleva homo tai lesbo on heittopussin asemassa, ja presidentin oma lakitiimi toimii aktiivisesti heitä vastaan eri oikeusasteissa. Mikäpä olisikaan parempi tapa välittää rohkaisevaa viestiä syrjityille, kiusatuille ja pelokkaille nuorille homoille ja lesboille kuin… vaatia oikeudessa syrjivien, laittomien käytäntöjen palauttamista? Tämä mies kehtaa vaatia muilta aikuisilta esimerkin näyttämistä.

Toinen Valkoisen talon juristeja Obaman kaudella työllistänyt kestoasia on ollut estää homoavioliitot. Ihailtavan neutraalisti nimetty Defense of Marriage Act on DADT:n tapaan edellisen demokraattipresidentti Bill Clintonin kauden hedelmiä. Tämän lain nojalla yhdenkään osavaltion ei ole pakko tunnustaa toisessa osavaltiossa solmittua homoavioliittoa, ts. antaa sille avioliiton juridista statusta. Laki asettaa eri osavaltioiden asukkaat hyvin eriarvoiseen asemaan – maassa, jossa työn perässä muuttaminen on hyvin yleistä. On hyvin erikoinen tilanne, jos avioliitto ei päde tietyissä osissa sitä maata, jonka kansalaiset liiton solmivat, ja DOMAn (kuten akronyymi kuuluu) perustuslaillisuus on kyseenalainen, ja selvää on, että järin oikeudenmukainen se ei ole.

Sitä olisi mahdollista puolustaa pelkästään pyrkimällä teknisesti osoittamaan, että se ei sodi nimenomaisesti perustuslain kirjainta vastaan. Obama ei ole tyytynyt tähän. Hän on halunnut tehdä selväksi, että homoliitto ei ole eikä sen tule olla samanarvoinen kuin heteroavioliiton. (Presidentti voi halutessaan myös kyseenalaistaa lain perustuslaillisuuden tällaisissa tilanteissa, mutta Obama ei ole halunnut näin tehdä; tietoinen valinta presidentiltä.) Vuoden 2009 elokuussa Obaman juristit lähtivät kaatamaan Kaliforniassa nostettua DOMA-oikeusjuttua mielenkiintoisin perustein. Presidentin tiimi mm. väittää, että on verotuksellisesti järkevää kohdella homoseksuaaleja eri tavalla ja olla tunnustamatta heidän liittojaan. Presidentin juristit katsovat, että laki on nimeä myöten täysin neutraali ja että ”perinteistä” avioliittoa on puolustettava – jolloin homot asettuvat uhkaksi. Presidentin valtuuttama asiakirja varoittaa myös kohtelemasta homoja kuten muita, ”oikeita” (so. pigmentin mukaan erottuvia) vähemmistöjä ja näiden ”oikeita” avioliittoja – tämä onkin ainoa konsti, jolla Obama voi tässä yhteydessä olla kiistämättä esim. vanhempiensa oikeutta avioitua ja tulla avioparina tunnustetuksi kaikkialla maassa. Dokumentissa Obaman tiimi hakee vertailukohtia insestistä, raiskauksesta ja pedofiliasta. Ja tietysti presidentin joukko muistaa mainita, että laki ei rajoita kenenkään mahdollisuuksia solmia ”oikeaa” avioliittoa. (Kursorista tiivistelmää tarkempi erittely Obaman porukan käyttämistä argumenteista luettavissa täällä.)


Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaisten Barack Hussein Obama on tässä asiassa kuin Pentti Juhani Oinonen - sillä erotuksella, että ei edes haluaisi myöntää asiaa avoimesti. Hänellä ei ole rahkeita sössöttää maansa ei-heterolle nuorisolle mitään viestiä paremmasta yksillä kasvoillaan samalla kun hän käyttää toisia kasvojaan homojen kansalaisoikeuksien vähättelyyn ja amerikkalaisten yhdenvertaisuuden kiistämiseen. It gets better – näin vakuuttaa mies, joka itse omalla tietoisella toiminnallaan pyrkii estämään asioiden paranemisen. Jo on otsaa.

Jes vii kän!
Tekopyhiltä ei kannata parannusta olettaa. He ovat kauniista puheistaan huolimatta valmiita tekemään vähemmistöistä heittopussejaan, jos se palvelee poliittista etua – ei ole salaisuus, että erityisesti Yhdysvaltain mustien, perinteisesti demokraattisen äänestäjäkunnan, parissa ennakkoluulot ja suoranainen viha homoseksuaaleja vastaan elävät voimakkaampina kuin väestössä keskimäärin. Homoseksuaalit ovat niin pieni vähemmistö, että siihen kuuluvien perusoikeudet ovat suhdannevaihteluille altista kauppatavaraa. Mutta jos näin on, on vastenmielistä kosiskella homoja puheen tasolla ja sitten läimiä näitä päin näköä tekojen muodossa. 

On totta, että Obamalla varmasti on suurempiakin huolia, ja totta on myös, että republikaanien avointa homovihaa ei voi mitenkään pitää parempana vaihtoehtona. Mutta on myös sietämätöntä, että tiettyyn ryhmään asettuvien yksilöiden yhdenvertaista asemaa kiikutellaan jatkuvasti veitsen terällä poliittisten vaihtokauppojen varalta. Vielä sietämättömämmäksi tämän tekee, että kiikuttelijoiden pääjehu vielä esiintyy yhdenvertaisuuden suurena airuena penäten päättäjiltä ja vanhemmilta vastuullista ja esimerkillistä käytöstä. Obaman puhe oli hyvä. Jos hän vielä oikeasti haluaisi toimia sen mukaisesti, ansaitsisi hän arvon. Hän on sangen selvästi osoittanut, ettei halua. Hänen politiikkansa seksuaalivähemmistöjä kohtaan viestii halveksuntaa ja väheksyntää, ja hänen ristiriitaiset puheensa osoittavat, että tässä on ihmisryhmä, jota hän on valmis pitämään pysyvästi veitsenterällä antaen sen tarvittaessa pudota sen mukaan, mistä sattuu puhaltamaan. Se kertoo kaiken oleellisen arvostuksesta ja kunnioituksesta. Tämä mies on puhunut useasti suurenmoisia sanoja periaatteista ja arvoista. Hän on tuottanut maansa seksuaalivähemmistöille - jotka olivat vaaleissa kovasti hänen takanaan - pettymyksen.

Tämä ei ole tuomio Obaman politiikasta kokonaisuudessaan. Hän ei ole aloitellut uusia sotia huuhaaperustein, mikä on ilmeinen ja merkittävä parannus. Lisäksi hän ei ole edeltäjänsä tavoin semanttisesti rajoittunut diplomaattinen katastrofi. Talouskriisin taltuttamisen suhteen hän ei ainakaan ole ollut vailla yritystä. Hän onnistui ilmeisesti pelastamaan autoteollisuuden kuilun partaalta. Hän on sopinut Venäjän kanssa ydinaseiden määrän rajoittamisesta. Hän lupasi sulkea Guantánamo Bayn vankileirin tämän vuoden tammikuuhun mennessä – se on marraskuussa yhä toiminnassa. Salaisia vankiloita ja pidätyskeskuksia on edelleen, ja Obama on estänyt amerikkalaisilta tuomareilta pääsyn asiakirjoihin, jotka käsittelevät amerikkalaisten harjoittamaa kidutusta suojellen näin kiduttajia. Obama on määrännyt Yhdysvaltain kansalaisen murhattavaksi. 


Kaiken kaikkiaan aika tavalla sitä, mitä realisteiksi tai kyynikoiksi kutsutut Yhdysvaltain presidentiltä odottavatkin, olivatpa puheet miten kauniita ja ihanteellisia hyvänsä. Yhdysvaltain presidentti joutuu nykyaikana tekemään faustisen sopimuksen ylipäänsä päästäkseen virkaan, ja siihen laaditaan lisäpykäliä koko virkakauden ajan.

Goddammit, I'm losing Ohio!
Tämä ei ole tuomio koko Obamasta. Tämä on tuomio hänen tekopyhyydelleen ja häpeämättömyydelleen, hänen kaksinaamaisuudelleen. Ne ovat konsteja, joilla ehkä voi saada mahtavan viran ja menestystä siinä, mutta tuskin kunniaa.

Suomessa on havaittavissa vastaavaa kaksinaamaisuutta vastaavissa asioissa. Kun TV2:n Homopornoillan jälkeen Kristillisdemokraattisessa puolueessa on voitu iloita 800 uudesta pyhän homovihan inspiroimasta jäsenestä, ovat maltillisemmat konservatiivi- ja keskiryhmäpuolueet taktisesti modifioineet kantojaan, jotta homovihaajien suloiset äänet eivät sataisi kokonaan hihhulipuolueen laariin. Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) on ilmoittanut, että hänestä olisi oikein mahdollistaa avioliitto kahden samaa sukupuolta edustavan välillä, mutta että hän ei aio ajaa sitä, mikä hänestä on oikein, ellei puolueväen enemmistö ole jo valmiiksi sillä kannalla. Keskustan ns. kenttä on patavanhoillinen ja ahdasmielinen ja tuntee sukupuolista vetoa lähinnä turpeeseen, joten tämän puolueen voi yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa etsivä homo suosiolla unohtaa. Ja jos hän sattuisi olemaan homoseksuaalin lisäksi myös järkevä ja rehellisyyttä arvostava ihminen, ei hän Keskustaa kuitenkaan äänestäisi. 

Kokoomus on Suomen perinteinen suuri konservatiivipuolue, joka on luottanut talouspolitiikan imuun muun kustannuksella. Kun puolue meni kesällä ottamaan kantaa yhdenvertaisen avioliittolainsäädännön puolelta, äärikonservatiiveilta tuli kiukkuista ja äänekästä palautetta (ei niiltä muunlaista tulekaan). Hiljan puheenjohtaja Jyrki Katainen ottikin poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta onkeensa ja antoi palttua yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle todeten, että hän ei tule kehottamaan puolueensa edustajia tekemään niin kuin hänestä oikein olisi. Kokoomus kalastaa nyt useammalla koukulla: esim. Alexander Stubb on tunnetusti ajanut pitkään seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta, ja tänä syksynä Ben Zyskowicz nostettiin antihomo-konservatiiveja houkuttamaan. Sosiaalidemokraatit ei uskalla sanoa asiasta juuri mitään, sillä puolue pelkää lisävuotoja Perussuomalaisiin – SAK:lainen raskaan teollisuuden duunari on ehkä tunnettu kovana työntekijänä, kovana lakkoilijana ja kovapalkkaisena – mutta ei kovin avarakatseisena. On helpompaa pantata kantaa tai taktikoida kalastelemalla samanaikaisesti homojen ja heidän kaappiinsullojiensa (tai pahempaa) ääniä. Kehotan tarkastelemaan vaalien alla, vilpitön lukija, näkeekö ehdokas sinussa kansalaisen vai potentiaalisen äänen.

Kaikille meille ei ole vain suotu (hetero)poliitikkojen liikkumavaraa kaikissa asioissa; kaikki meistä eivät voi lakata olemasta homoja sen mukaan, voidaanko mistäkin piiristä laskea miten monta ääntä varmistetuiksi. Meille kaikille homoseksuaalisuus ei ole poliittisen vaihtokaupan objekti eikä vaaliteema, vaan sellainen osa persoonaa, jonka kanssa on elettävä, tuli mitä tuli. Mielellään saisi tulla sitä parempaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti