maanantai 20. joulukuuta 2010

Erään käytännön sotilaalliset hautajaiset

Aina silloin tällöin - melko harvoin, mutta silti - sitä yllättyy jostakin myönteisessä mielessä. Niin kävi minulle hiljan. En elätellyt kovin suuria toiveita siitä, että Yhdysvallat kykenisi lopettamaan eriarvoistavan, yksityiselämää kohtuuttomasti rajoittavan ja vähintäänkin perustuslain hengen vastaisen Don't Ask, Don't Tell -käytännön asevoimissaan. Olin ilahduttavan väärässä. Kongressin ylähuone eli senaatti sai kuin saikin äänestettyä DADT:n kumoon äänin 65-31 - jopa konservatiivista puolta Yhdysvaltojen politiikassa edustavia republikaaneja saatiin typeryyden kumoamisen puolelle. Se antaa pientä toivoa siitä, että edes osa konservatiiveistakin saattaa edes joskus olla houkuteltavissa järkeviin ja eettisesti kestäviin ratkaisuihin. 

Asiaan vaikutti merkittävästi Pentagonin teettämä tutkimus, joka paljasti, että ylivoimainen enemmistö asevoimien henkilökunnasta ei katso homoseksuaalien läsnäoloa mitenkään häiritseväksi armeijassa. On merkillepantavaa, että siltä amerikkalaiselta sotilaalta, josta jatkuvasti propagoidaan kuvaa robottimaisena, kyselemättömänä ja järkähtämättömänä käskyjen toteuttajana, pitää jotain asiaa näinkin kauniisti kysyä sen sijaan, että annettaisiin käsky tulla toimeen palvelustoverien kanssa henkilökohtaisista yhdentekevyyksistä huolimatta. Joka tapauksessa kyselyllä saatu tulos yhdistettynä puolustusministeri Gatesin ja komentaja Mullenin kantaan, jonka mukaan 13 000 sotilaan erottamiseen johtanut käytäntö joutaa poistua, antoi edes joillekin republikaaneille syyn äänestää hankkeen puolesta. Ei tietenkään Arizonan senaattori John McCainille, joka taisi jossain vaiheessa pyrkiä johonkin toiseenkin virkaan. McCain on syksyn DADT-sirkuksen päätirehtöörejä, joka oli kaatamassa hanketta ensimmäisessä käsittelyssä aiemmin syksyllä vaatien asevoimien omaa tutkimusta asiasta. Kun sellainen on nyt tullut, McCain totesi ykskantaan tulokset vääriksi ja sanoi, että on vaarallista kumota DADT, koska Afganistanissa on sota. Ei ole tällä miehellä paljoa häpyä. Tiettävästi kuitenkin Taliban-liike pyrkii tappamaan amerikkalaisjoukkoja täysin näiden seksuaalisuudesta riippumatta. (Talibaaneista toki suurin osa on ilman muuta homoja - karvaiset äijät keskenään vuorilla muka jonkun uskonnollisen vakaumuksen tähden, takuulla - vuohiseksuaalien ohella.)

Kun presidentti Obama, joka kaikesta poliittisesta laskelmoinnistaan huolimatta ilmeisesti oikeastikin piti DADT:n kumoamista merkittävänä tavoitteena, on allekirjoittanut lain, siirtyy sen täytäntöönpano puolustusministeriölle, jolle on annettu kaksi kuukautta aikaa valmistella muutoksen täytäntöönpano. Kaiken aikaa Obama olisi voinut presidenttinä ja ylipäällikkönä kumota DADT:n asetuksella, mutta kaiketi tällä jauhamisella nyt sitten saatiin aikaan jotain arvokasta julkista debattiakin. Ei niitä McCainin ja muiden jarrutuspuheita, mutta muuta. 

Homoseksuaalit kelpaavat siis jatkossa tykinruuaksi omana itsenään. Se ei ehkä ole näin ajateltuna paljon, mutta Yhdysvalloissa armeijalla on suuri merkitys verrattuna moniin eurooppalaisiin maihin - ei ehkä Suomeen, missä vallitsee paljon samanlaista militaristista, mutta vielä vanhakantaisempaa ajattelua. Yhdysvaltain armeija kelpuuttaa monimuotoista kansakuntaansa, jota yhdistävät virallisesti etnisyyden ja uskonnon asemesta vallankumoukselliset valistusperiaatteet (ei niin, että sitä aina välttämättä huomaisi), puolustamaan yhtä lailla kaikkien etnisten ryhmien ja uskontojen jäseniä, ja näin armeija on amerikkalaisille edustuma Yhdysvaltain kokonaisuudesta. Puhumattakaan siitä, että se on kovin monessa ulkomaassa aivan konkreettinen Yhdysvaltain edustaja. Senaatin päätös on siten symboliarvoltaan valtava. Siitä luetaan viesti, joka kertoo, että myös homoseksuaalit ovat Amerikkaa. On osoittanut melkoista lojaliteettia palvella itseä niin huonosti ja epäreilusti kohtelevan maan intressejä. Sellaista lojaliteettia, joka ehkä McCainiltä jäi Vietnamiin.

Jos virallisesti kelpaa kuolemaan maan edestä, niin ehkä jonain päivänä kelpaa vielä elämäänkin yhdenvertaisena ja samoilla elämän suunnittelemisen ja hallinnan keinoilla varustettuna - vaikka ihan meillä Suomessakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti