perjantai 24. joulukuuta 2010

Kulttuuriperintö vaarassa! Ja vielä jouluna!

Näin joulun aikaan tulee taas esille, kuinka länsimainen kulttuuriperintö on vaarassa. En tarkoita nyt tätä koulujen joulujuhlabullshittiä, jonka kohdalla käytännöllisesti olemattomasta ilmiöstä on lietsottu irvokas joulukuvaelma tyhmille ihmisille. Irtopisteitä idiooteilta halajavat poliitikot ovat saaneet "puolustaa" joulujuhlaa siihen kohdistuvilta ylivirittyneissä aivoissa muodostuneilta uhkilta, ja ammattimaiset joka ikisestä asiasta päreensä polttavat yleisönosastokirjoittelijat - ja koko joukko lehtien tyhjäpäisiä pääkirjoitustoimittajia (onko niitä muunkinlaisia?) on saanut kanavoida oman syvän yksinäisyytensä, tarkoituksettomuutensa ja psykologisen hätänsä moskakirjoituksiin joulun puolustamisesta maassa, jossa ei lokakuusta alkaen muusta kuulekaan ja joka käytännössä lakkaa toimimasta joulunpyhien ajaksi. 

Tästä avuottmasta joulujuhlagatesta ei siis ole kyse. Tarkoitan oikeaa uhkaa länsimaiselle kulttuuriperinnölle. Se tulee sieltä, mistä yleensä kaikki maailman ongelmat ovat peräisin eli hyvää tarkoittavilta, määräilynhaluisilta kusipäiltä, joilla on vähän älyä ja kova tahto kertoa muille, miten elämä on elettävä (Näin jouluna kirjoitellessa mietin, pitäisikö loiventaa sävyä, mutta tämä joukko on samaa paskaa, oli joulu tai ei, joten olisi epärehellistä toimia toisin.) ja tarkemmin sanoen eräältä tuon hukkajoukon pahimmista divisioonista. Tarkoitan raittiusaktivisteja. Tässä yhteydessä on tehtävä selvä ero absolutistin ja raittiusaktivistin välille. Kaikki raittiusaktivistit ovat absolutisteja, mutta kaikki absolutistit eivät luojan kiitos ole raittiusaktivisteja. 

Miksi raittiusaktivistit sitten pääsivät käämeilleni juuri nyt? Koska aina joulun alla koittaa heidän viheliäisen vuotuiskampanjansa aika. Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien mielipidepalstoille ovat kansan raittiuskasvattajat taas ryömineet esiin muistuttamaan siitä, kuinka alkoholi pilaa niin monta joulua, yhy-yhy-vää-vää. Ei siinä mitään, mutta tarkatkaamme, mitä esitetään ratkaisuksi: ensinnäkin eräs dementoitu absolutisti, joka ei voi tosiaankaan juoda, sillä hänellä ei liikene aivosoluja uhrattaviksi, esittää, että tiedotusvälineiden ei pitäisi ilmoittaa Alkojen aukioloaikoja juhla-aikoina. Anteeksi kuinka? Siis että valtion monopolisoiman palvelun saantimahdollisuuksista ei saa edes kertoa? Jumalauta, mitä itäsaksalaista paskaa. Toiset lähtivät vaatimaan, että kaikki Alkot kiinni koko viikoksi juhlien aikaan - tämä olisi oletettavasti ensi askel. Ja tietysti vielä eräs absolutistijeesustelijoiden ryhtiliikkeen rupinen Sturmbannführer saapui selvittämään, että ei Suomi muutu mitenkään eurooppalaiseksi alkoholimaaksi. En tiedä, millä perusteli itselleen, mutta ilmeisesti olemme geneettisen determinismin takia kehityskelvotonta rotua. Ja nyt sitten asiani. Jos luet tätä ja tunnistat omia ajatuksia tuosta, olet paska ihminen, surkea pikku kontrollifriikki ja lisäksi aiheuttamassa alkoholiongelmaa tähän maahan ja sinun olisi hyvä sahata jäähän reikä ja mennä avantoon, kun kerran vedestä niin kovasti pidät.

Aluksi tunnepitoista jaaritusta. Absolutistiaktivistit vihaavat länsimaista elämäntapaa ja kulttuuriperintöä. Ohessa muutamia keskeisiä aiheita länsimaisen kulttuuri(perinnö)n kammioista:

Caravaggio: Bacchus. Kreikkalais-roomalainen antiikki, renessanssi ja varhainen barokki sulautuvat yhteen viininjumalan hahmossa.
Leonardon muk.: Viimeinen ehtoollinen (yksityiskohta). Mutta kuten olettaa saattaa, tyylitajuttomat absolutistiaktivistit ovat profanoineet ehtoollisenkin siten, että pitää olla alkoholiton vaihtoehto. Oletettavasti Jeesus itse vuosi ristillä toisesta kämmenestä tavallista laatua ja toisesta vissyverta.
Viini on oleellinen osa länsimaista elämää ja kulttuuria. Sen viljely on muokannut maisemaa, taloutta ja kulttuuria. Se on lämmittänyt, se on rauhoittanut, se on kiihottanut, se on hyvää. Platonin Pidot olisivat olleet ilman viiniä paljon lyhyemmät. Viini on yhdistetty jumaluuksiin, sen alkuperää ja sen tekotaitoa on pidetty jumalten salaisuutena tai näiden lahjana. Joka puolella maailmaa paikallinen alkoholilaatu on olellinen osa kulttuuritraditiota ja kulinaarista identiteettiä: Skotlannissa on viski, Japanissa sake, Kreikassa ouzo, Pohjolassa akvaviitti. Viini on läpäissyt kulttuurimme: alkoholi on sivistystä. Jo Mesopotamiassa ja Egyptissä kirjoitettiin ylistäviä säkeitä oluesta, ja viinien nautinnoille on omistettu hyllymetreittäin proosaa ja lyriikkaa. Tämän kaiken, tai ainakin yhteyden tähän kaikkeen, haluavat absolutistiaktivistit viedä kaikilta.

Ei näet ole mikään salaisuus, että raittiusaktivistien perimmäisenä tavoitteena on paluu kieltolakiin, ja se tehdään näiden halveksittavien hymysuisten fasistien suosikkiaseen kera: lasten hyvä. Lasten paras. Lasten jouluilo. Lasten hyväksikäyttöä, sanon minä. Ajatuksena on, että koska jotkut tyypit ovat alkoholiriippuvaisia eivätkä osaa laittaa ryypiskelylleen rajaa, pitää kohtuukäyttäjiä rangaista. Ensinnäkin lähes kaikki alkoholi on asetettava valtion monopolin alaisuuteen, mistä sitten alamaiset voivat käydä sitä hankkimassa kuristusverolla varustettuna. Ja kun tämä rankaisu ei riitä, koska joku surkimus kuitenkin polttaa tupansa, ajaa puolisonsa metsään ja pieksää lapsensa vedettyään täysin överiksi, niin salataanpa vielä alkoholimonopolin liikkeiden aukioloajat kaikilta! 

Raittiusaktivistit siis haluavat kohdella kaikkia alkoholinkäyttäjiä liikakäyttäjiä, joita on jotenkin estettävä ja rangaistava. Heidän kannaltaan siinä on järkeä, koska heille pisarakin on liikaa.  Näin raittiusaktivistit ovat kuitenkin osaltaan aiheuttamassa alkoholiongelmaa ja saavat kantaa tästä ongelmasta kaikille kohtuukäyttäjille mieluusti sälyttämänsä vastuuosan itse. He juuri luovat vaikutelmaa siitä, että alkoholin kanssa käytössä on vain kaksi vaihdetta: kaikki tai ei mitään. He pyyhkivät pois alkoholin kohtuukäyttäjien hyväkäytöksisen ja ongelmattoman enemmistön antaen osaltaan täysin yksipuolisen kuvan alkoholista. Joko et ota tippaakaan tai sitten ryyppäät työsi, perheesi & terveytesi ja kuolet delirium tremens -ihmisrauniona. Toisin sanoen raittiusaktivistit ovat täysin kohtuuttomia. He ovat myös tässä mielessä huonoja kasvattajia. Jotkut eivät osaa asettaa rajaa ryyppäämiselle, toiset eivät raittiudelle. Molemmat ovat ärsyttäviä, haitallisia ja vaarallisia - edelliset möykätessään ja aiheuttaessaan vaaraa muille, jälkimmäiset holhotessaan ja yritessään pakottaa yhteiskuntaa suljettuun yhden oikean elämäntavan suuntaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jälkimmäiset ovat myös vaarallisempia ja pahempia, sillä heidän toimintansa on suunnitelmallista ja tähtää koko yhteiskunnan läpiholhoustamiseen. Alkoholi ei saa määrätä ihmisten elämää; heidän pitää saada.

Jos ei halua käyttää lainkaan alkoholia, on se täysin hyväksyttävä ja neutraali valinta, ja kunnollinen isäntä ottaa aina alkoholia tarjotessaan tämän huomioon tarjoamalla valinnanvaraa. Yhtä lailla alkoholin käyttäminen on täysin hyväksyttävä ja neutraali valinta, kun se pysyy hallinnassa eikä aiheuta muille vaaraa tai häiriötä. Olen oleskellut useassa valtiossa, joissa ei ole valtiollista alkoholimonopolia eikä erityisen korkeaa alkoholiverotusta. Kaikkea oluesta viinien kautta väkeviin saa kulmakaupoista, ja kumma kyllä yhteiskunta ei ole näissä maissa romahtanut eikä väestö tappanut itseään juoppohulluuspuuskassa.

Raittiusaktivistit ovat niin rasittavia, että tekee melkein mieli vetäistä pää täyteen. Mutta se ei olisi mikään vastaus: vastaus on vastustaa tämän jäykkäniskaisen jähmettäjäjengin katalia hankkeita käyttämällä alkoholia kohtuudella omaksi nautinnokseen, kuten muuten aion tänä jouluna tehdä. Niin kauan kuin aukioloaikoja saa vielä julkaista. Onneksi raittiusaktivistit eivät enää taida voittaa. (Aiemmin he tuottivat parhaan hyödyn salakuljettajille ja gangstereille; ehkä nyt olisi aika liittoutua jyrkän linjan islamistien kanssa...) Siinä, missä alkoholinkäyttäjillä on...


Sikarista nyt puhumattakaan.
Tuo nimenomainen malja tosin on silkkaa myrkkyä, mutta se jäi hänen ainoakseen.
Halusi vieläpä ryyppynsä piripintaan kaadettuna.
...on absolutisteilla...


I rest my case.
Kaikille asiallisille ihmisille toivotan erinomaisen rauhallista ja iloista joulua.

3 kommenttia:

  1. Itsekin olin ennen tuollainen "raittiusaktivisti", mutta sitten ymmärsin että rajoitukset vain pahentavat ongelmia. Monopoli täytyisi purkaa, ja jokainen saisi ostaa tai tehdä niin paljon juomia kuin huvittaa. Kohtuukäyttäjät ja raittiit selviytyisivät elämässä, ongelmakäyttäjät tuhoaisivat itsensä.

    Itse olen ja pysyn kuitenkin absolutistina, sillä alkoholista olisi minulle enemmän haittaa kuin hyötyä.

    VastaaPoista
  2. Eniten minua tosiaan on ottanut innokkaimmissa raittiuskasvattajissa hattuun tuo valheellisen dikotomian änkyröinti, että joko vettä vaan tai sitten elämä viemäriin; täydellinen välimuodottomuus, joka on minusta paitsi tyhmää, myös misinformaation ja ongelmien aiheuttaja.

    Ja tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ihmisiä tulisi informoida alkoholin ja kaikenlaisen muunkin vaikutuksista terveyteen. Edelleen olen sitä mieltä, että absolutistia sinänsä ei tulisi mitenkään ihmetellä eikä katsoa kieroon - tämä ei ikävä kyllä läheskään aina toteudu. (Ja toinen asia tietysti on, kuinka järkevää ja tarkoituksenmukaista on käyttää ihmisestä sanaa 'absolutisti', jos sen ilmeneminen rajoittuu lähinnä tilanteeseen, jossa nostetaan malja tms. Hieman ehkäpä karsinoivaa.)

    Valtion alkoholimonopolin vaikutukset eivät toki rajaudu vain potentiaalisiin viinikauppiaisiin: jokainen kauppakeskus/keskittymä, jossa on Alko, saa kaikkine "normaaleine" liikkeineen välittömän kilpailuedun alkottomia vastaan.

    Alkoa vastaan sinänsä minulla ei ole mitään tuon periaatteellisen tason lisäksi. Minä ainakin olen aina saanut erittäin hyvää ja asiantuntevaa palvelua, mikä ei ole monessa normaalissa ja normaalien kaupan lakien mukaan toimivassa liikkeessä alle kaksvitosille mikään itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
  3. Koska kulttuuriperintö ei koskaan ole väärässä. Malja sille.

    VastaaPoista