keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Pakkoliikkeistä joulua!

Olen ollut lokakuusta saakka tietoinen, että joulu on tulossa, kiitos ahkerien mainosmiesten. Joulunalusaika on monella tavalla sietämätöntä. 

Siinä oikeastaan olikin kirjoitukseni ydin, mutta ei tuollaista kehtaa oikein yksinään julkaista, joten täsmentelen seuraavassa joulunalusajan sietämättömyyteen kontribuoivia tekijöitä. Osa näistä tekijöistä on ihmisiä, ja karseita ihmisiä onkin.

Jouluruoka. Suomalainen perinneruoka ansaitsisi oikeastaan oman artikkelinsa, mutta sanottakoon lyhyesti, että se on niukkuuden ajan pahaa ruokaa, joka yleensä näyttää jonkin metsänelukan (osittain) kiinteiltä jätöksiltä. Kukaan ei pidä siitä ja Marttaliitto tuhlaa aikaansa opettaen näiden täysin paskojen ruokien valmistusta. On eri asia tuntea niukkuuden historia kuin syödä vapaaehtoisesti pahoja mössöjä, joita esi-isät latkivat kitistyneisiin mahoihinsa kaiken muun puutteessa. Suomalainen jouluruoka on yleisesti ottaen karseaa. Salaatit eivät ole raikkaita, vaan mössöisiä ja niljaisia. Laatikot ovat lähes syömäkelvottomia. Perunalaatikko näyttää ja maistuu haalealta oksennukselta. Niitä syötyään, kun ei halua olla joulupöydässä epäkohtelias, on sitten vatsassa alasin seuraavat pari päivää. Lipeäkala on myrkkyä, jumaliste, ja kinkku saa aivan oman osionsa:

Joulukinkku.  Muinaisina kurjina aikoina joulukinkku oli tietysti herkku  ja sitä rataa, kun ihmisten normaali arkiruokavalio koostui sammalesta ja lumesta ja täistä. Joulunajan kinkkufetisismi on nykyaikana pelottavaa seurattavaa. Aivan TV-uutisia myöten hehkutetaan sitä aikaa, jolloin tässä vapaassa maassa saa hankkia itselleen vetisen sianperseen ja märehtiä sitä kaksi viikkoa. Mitä isompi, sen parempi. Uutisiin saadaan aina joku jäisen sianahterin kanssa saman ulkonäön ja ÄO:n jakava joulufasisti (ks. tätä) asiakkaan ominaisuudessa paasaamaan siitä, miten joulu ei yksinkertaisesti voi tulla ilman tällaista ihraista potkanpalaa, joka on niin iso, että se joudutaan viemään kotiin trukilla ja kypsentämään krematoriossa. Joulu tulee ilman kinkkua, joka, sori nyt vain, on pahaa ja epäterveellistä. Ei sillä, että minulla olisi mitään epäterveellisyyttä vastaan sinänsä, mutta en voi painaa villaisella sitä, että se nyt vain ei ole hyvää, ellei sitten satu nauttimaan kovasti ihran ja veden yhdessä aikaansaamasta lumoavasta aromista. Joulufasistien tapoihin kuuluu naureskella ja sääliä ja vihata niitä onnettomia, jotka eivät hanki kinkkua vaan korvaavat sen vaikkapa lohella tai, mikä pahinta, angloamerikkalaiseen tapaan kalkkunalla. Kalkkuna nyt vain on parempaa kuin kinkku, ja vaikka amerikkalaisten pukki asuu pohjoisnavalla ja lentää poroilla ja tunkee vasta yöllä savupiipusta sisään, niin ei se sitä muuta, että joulukinkku on perseestä. Lynkatkaa. Kaikin mokomin. Tässä seison enkä muuta voi.


Joulurauhan julistus. Joka jouluaatto puoliltapäivin Turun tuomiokirkon kellot lyövät kaksitoista (niin kuin muuten joka ikinen päivä muulloinkin) ja sitten seuraa spektaakkeli, jossa epävireinen soittokunta vasket jäässä esittää muutamia jouluisia kappaleita (ja joka Jumalan joulu Turun Sanomissa kusipäät jaksavat jänkätä siitä, miten Porilaisten marssi ei sovi tilaisuuteen yhtään ja jäkä jäkä jäkä ynhyn yhnyn yy, poratkaa perkele Aurajokeen avanto ja menkää sinne) ja kaupungin virkamies saapuu Vanhalle suurtorille antavalle parvekkeelle lukemaan molemmilla kotimaisilla ("I morkon, vill Kyyyyyyyyd..." juu, ihan on täsmälleen samat äänteet molemmissa kielissä, aivan!) julistuksen, jonka sisällössä ei ole järjen hiventä: "se, joka tämän rauhan rikkoo (...) on raskauttavain asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen..." Miten hitossa se on syypää rangaistukseen? Joku roti tähän! Ja tietysti joulufasistin (ks. tätä) joulu on pilalla, ellei tätä päästä suorana näkemään teeveestä. Ja turkulaisyleisö ei osaa edelleenkään laulaa Maamme-laulua ruotsiksi, vaikka on vaivautunut paikalle tilaisuuteen, jonka ohjelman luulisi olevan melkoisen tuttu.


Joulun pakollinen TV. Joulunpyhinä TV-tarjonta on tavanomaistakin paskempi. Ensinnäkin ns. koko perheen elokuvia, joita ei täysijärkinen kestä katsoa, tulee arviolta tuhat. Sen lisäksi ohjelmistoon on otettu yleensä suunnaton ylitarjonta toimintaelokuvia, joita... ei täysijärkinen kestä katsoa. Ja ns. romanttisia komedioita, joita... niin. Jouluaatto on itsessään helvettiä television osalta. Siihen kuuluu niin monta kanonista spesiaalia, että aika käy vähiin, jos pitäisi ennättää vielä hautausmaillekin haahuilemaan ja saunomaan ja silleen. Lumiukko-animaatio on tietysti ihan pakko nähdä, kun siinä on se iiihana laulu ja ihanan keskinkertaista animaatiota. Ja nappi otsaan sille, joka jättäisi Samu Sirkan ikiyököttävän joulutervehdyksen katsomatta. Samu Sirkka saisi ylipäänsä vetäistä kunnolla Raidia minun puolestani. Joulu-TV saisi melkein ihmisen hyppäämään oikeasti sillalta vesistöön... ellei Jimmy Esheshstewart muistuttaisi, että Ihmeellinen on elämä.


Koulujen joulujuhlat. Joulu on eräs niistä ajoista, jolloin tahvoöhvöjen pitää muistaa päivitellä sitä, miten sotaveteraanien rahoilla lorvivien ja raiskaavien ulko maalaisten sallitaan pilata suomalaisen radition koulu joulu juhlat. Ensinnäkin näiden tahvoöhvöjen vetäiseminen koulujärjestelmän läpi on itsessään ollut helvetinmoista tuhlausta, kun olisi ollut parempi vain laittaa ne jo seitsenvuotiaina liukuhihnan jälkeen, kun ei niissä potentiaalia mihinkään tärkeään tai arvokkaaseen ole, paskaa joulua vain sinnekin, poro munanne märehtiköön ja silleen. Mutta tämä kitinä ja marmatus ei ole yhtä paha asia kuin itse koulujen joulujuhlat. Ne ovat huolellisesti suunniteltuja tylsyyden ja vaisuuden monumentteja, joiden katsomisesta ei yksinkertaisesti selviä hengissä. Ensinnäkin lapset ovat äärimmäisen paskoja ja epäluontevia näyttelijöitä, mikä tekee jokaisesta joulunäytelmästä perumisen arvoisen. Toiseksi uusimmatkin joulunäytelmät ovat käsikirjoituksiltaan Kekkosen ajalta, ja niissä jännitettä tulee aina joulupukin katoamisesta tai flunssasta tai stressistä tai jostain muusta hevonpaskakäänteestä, joka jollain yhteishengen deus ex machinalla ratkotaan. Oikeastaan ei ole väliä sillä, että lasten repliikit menevät poikkeuksetta päin helvettiä, kun kaikki on niin ennalta-arvattavaa. 
Joulukuvaelma on väsyttävää pönötystä vuodesta toiseen ja saa kaikki ajattelemaan, että Jeesuksella tai mikä vauvanukke nyt onkaan, oli todella urpot vanhemmat ja että aika oli tylsää silloin. Siellä sitten lavalla orpoina seisoskellaan pyyhkeet päässä, mahtavaa on. Arvokas suomalainen kulttuuriperinne my ass. 
Tonttuleikkejä ei oikeasti jaksaisi enää. Millään. Yhtään. Tiernapoikia jos tulee, niin mosautan itseltäni tajun kankaalle, ettei tulisi itsetuhoisia ajatuksia sen iänikuisen ja arviolta kestonsa verran liian pitkän esityksen aikana.


Joulukuusi. Joulukuusi on joulufasisteille (ks. tätä) tärkein ja arvokkain fallinen symboli ja sen hankinta on joulukinkun ohella niitä ilmiöitä, joista TV-uutisten on lain velvoittamina raportoitava. Tärkeää on, että kuusi on aito. Muovikuusia ei tueta, ja niitä käyttävät huonot ihmiset, jotka vihaavat perinnettä ja hyvyyttä ja niin edes päin. Ainoa oikea kuusi kaadetaan omasta metsästä, sillä vain huonoilla ja perinnettä ja hyvyyttä vihaavilla ihmisillä ei ole metsäomaisuutta. Ainut oikea joulutunnelma syntyy luonnonkuusesta, joka tuo taloon mukanaan joulumielen ja parisataatuhatta metsikön pikku syöpäläistä ja neulasia ja allergiaoireet ja jota ei saada seisomaan suorassa ja jossa koristeet eivät pysy. Yllättävän monet kuusipuristit, jotka vaativat aidon kuusen, sallivat kuitenkin muoviset pallokoristeet ja jopa sähkökynttilät. Tekopyhät paskat.


Joululaulut. Joululaulut eivät itsessään ole pahasta, ja jopa pidän monista. Joistain taas en pidä sitten yhtään. Esimerkiksi Joulumaata vihaan syvästi. Se edustaa minulle falskia ja valmiiksi pureksittua ooh-valaistuneisuutta äklöimmässä muodossaan, jossa meistä löytyy joku halvatun joulumaa. Ja maailmalle rauha suurella puurokauhalla? Jotain rajaa sanoituksiinkin. Tuossa kohdassa melkein aina pääsee minulta räkäinen pilkkanauru, ja sitten tontut merkitsevät sen muistiin ja jään taas ilman yhtä lahjaa. Siksikin vihaan Joulumaata. Se on maksanut minulle monta lahjaa vuosien varrella. 
Kaikki Joel Hallikaisen esittämät, vastenmielisesti hönkäillyt joululaulut ovat Saatanan peräpukamien visvaa. Yritin keksiä tähän jonkin lievemmän arvostelman, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Anteeksi siis.
Pieni rumpali ajaa minut aina raivon partaalle. Saapui viesti, pa-ra-pa-pam-pam, / Luo käydä kuninkaan, pa-ra-pa-pam-pam, / Nyt häntä palvoen, pa-ra-pa-pam-pam, / Ja lahjat antaen, pa-ra-pa-pam-pam, / Ra-pa-pam-pam, tu-mitä-pa-pa-pas-kaa, lop-pui-si-jo. Sanoittaja ihan vedossa kyllä. 
Usein sanoitukset ovat jokseenkin, no, henkisesti jälkeenjääneitä. Onko joulupukki joku hemmetin hyönteinen, kun lapset tuovat sille mettä? Mitä helvettiä? Ja tietysti jaksat pitkän tiesi / kulkea kuin aimo miesi. Miesi? Se ei ole mikään sana! Toinen esimerkki raivostuttavan ääliömäisestä sanoituksesta on tietysti Runebergin tai Horatiuksen tai kenen onkaan "Taatto-taatto läksi-päksi innoissaan-pinnoissaan joulukuusen-kuusen hankintaan-pankintaan." 


 


Uudemmat suomenkieliset iskelmäjoululaulut ovat niin imeliä, että niiden kuuntelun jälkeen on pakko joko harjata hampaat tai tappaa jokin pieni eläin. Mahdollisesti molempia. Radioaallot on saastutettu tällä audiaalisella ongelmajätteellä joulunalusaikana, ja mitä lähemmäs 24. luukku käy, sitä massiivisemmalla keskityksellä ne käyvät päälle. Ja tietysti kaikkien iskelmätähtösten on pyöräytettävä joulusingle tai peräti kokonainen levykin.


Joulufasistit. Joulufasistit ovat hiippalakkisia pikku mustapaitoja, jotka on jo monasti tässä kirjoituksessa mainittukin. Heille joulu on pilalla, jos jotakin mainituista asioista ei tehdä juuri oikealla tavalla. He yleensä ottavat spontaanisti puheeksi kaikkien ihmisten kanssa sen, miten heillä vietetään joulua oikealla tavalla ja miten ainoa oikea joulukinkku painaa 7,28 tonnia ja miten joulu ei ole joulu ilman aattoiltaista kynttiläkasan dumppaamista Maire-Volmar-Irmeli-isoisojättitädin (k. 1928) haudalle. Joulufasistit saattavat myös korkealentoisempina hetkinään päästää ilmoille erään Buddhan jaloista totuuksista, jonka he ovat yleensä opetelleet refleksinomaisesti ulkoa. Sen sisältö on "krh-öm, joulu on ylikaupallistunut" ja sitä yleensä seuraa vaatimaton tiedotus siitä, miten he ovat keksineet joulun oikean sisällön: itsensä ja kaikkien muiden orjuuttamisen ainoan oikean joulun käsitteen alle. Joulufasistit ovat joulun syöpä. 

Erittäin hyvää ja lämpöistä ja iloista joulua kaikille paitsi joulufasisteille. Heille risuja. Ja koksia. Ja väärän kokoisia, joustamattomia alusvaatteita.

4 kommenttia:

  1. Quoted for truth.

    Olen täysin samaa mieltä kaikesta. Kuvittele se inhotus jonka koin, kun viime jouluna äitini ostaman kinkun sisus paljastui pelkäksi ihraksi (lihaa oli ehkä jopa 5%). Kunnollinen ruoka kelpaisi.

    VastaaPoista
  2. Älkääs nyt. Rasva on herkullista. Jos kuolu korjaa, se on ihan oikein. Ihan tarpeeksi täällä saa sinnitellä muutenkin.

    Kinkkua en osta, koska syön samaa moskaa kuin muutenkin. Kuusta en osta, koska tulee sotkua. On kätevämpää vain olla siivoamatta. Ikinä. Piikit lattialla pakottaisi joko (1) hakemaan imurin tai (2) fakiiriksi opettelun. Ja minä en ole mikään innokas esoteerisen uskonnon ystävä.

    Joululaulut ovat paskaa. Mutta niin on "puhelinlangat laulaa"kin. Ja Lady Gaggan saasta jota radiot muutoin tuottavat. Todellinen musiikinystävä polttaa suuren osan r adion soittolistamusiikista? Vähän siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  3. Lisää tuohon listaan vielä pessimistisesti jouluun suhtautuvat blogistit. Eiku.

    VastaaPoista
  4. Kuuluuko pessimistisesti jouluun suhtautuvat blogistit samaan joukkoon kuin pessimistisesti elämään suhtautuvat?

    VastaaPoista