torstai 9. joulukuuta 2010

Sarvia, hampaita ja alleja

Itsenäisyyspäivästäkin selvittiin. Ja vaikka Suomella menikin sen alkuperäisen itsenäisyyskrapulan kanssa vähän pitkälle ja huonosti vuoteen -18, on nykyään sekin hieman lievempää lajia. Lehdissä oli tutut ansioituneiden kansalaisten kuusenkoristeluettelot, ja ansioituneet kansalaiset olivat juuri niitä samoja, joita joka ikisenä aiempanakin vuonna on palkittu. Ja mitä ovat nämä helvetin Suomen leijonan ritarikunnan diskopallot? Minä olen luullut, että Suomi on tasavalta, eikä sellaisissa mitään ritareita ole. Lisäksi olen luullut, että ritareilla oli tiukka kunniakoodisto, mutta mitäpä minä mistään. Marssittuakin saatiin, kynttilät Hietaniemessä, Luumäellä ja Nivalassa ja ikkunalaudoilla ja se joku liputuksen besserwisseröintiin ja ruotsin kielen inhoamiseen erikoistunut kattilakallojen jengi hoilasi lippulaulua jollain mäellä Helsingissä. Sinun kanssasi voiton me jaamme ja iskut kohtalon. (No, voiton ainakin. Niistä kohtalon iskuista voi aina keksiä jonkun yksittäisen tyypin, jonka syytä se siis niin ihan täysin on.) Ei sillä, etteikö vapaassa liberaalissa demokratiassa olisi näin vertailun vuoksi ihan hyvä elää, mutta itsenäisyyspäivän juhlinta keskittyy elämisen sijasta noin 175-prosenttisesti hautakiviin. 
Tapahtuihan toki Presidentinlinnassakin. Paikalla olivat kaikki järjestöjyrät, neverheard-kansanedustajat Keski-Suomesta, piispat lipereissään, poliisijohto verhontupsuissaan, oudon näköiset diplomaatit ja niin edes päin. Niin, ja homoseksuaalejakin oli - hekin kun ovat Suomea. Koska Presidentinlinnan homovalssin kommentointia, jota itse itsensä tyylikonsultiksi julistanut Leena Sarvi on harjoittanut, on jo sattuvasti  kommentoitu, pidän postaukseni lyhyenä, sillä ei tästä minun hampaillani enää ihmeempiä pureksitakaan.

Tämä nyt taas on tätä tuskastuttavan tuttua ajatusten tyhjäkäyntiä à la homot on tosi mukavia ja ihania ihmisiä, mut ei niiden pitäis saada tehdä samoja asioita kuin muiden. Esim. kutsuttuina juhliin, joiden pääasiallinen ohjelmanumero tervetuliaistoivotusten ja tarjoilun ohella on tanssiminen.  Kaksi asiaa. Yksi: Monet ns. normaalitkin kutsuvieraat voisivat hekin ajatella muiden mukavuutta. Tanssilattia oli taas täynnä rupsahtaneita kurpitsoja muistuttavien, käsittämättömän värisiin iltapukuihin itsensä ahtaneiden akkojen ja näiden (sikäli kuin eivät olleet kadetteja) tynnyrimäisten, keitettyä rapua väriltään muistuttavien pömppökavaljeerien kyhnäystä. Sitä on oksettavaa katsoa, virtsan ja hien haju sekä ihran hyllyminen välittyy näkymästä elävästi. Ei mahdu minun kauneusarvoihini. Joten hiukan hienotunteisuutta siis, please. Tanssi, varsinkin TV:n kautta miljoonille välitettävä tanssi tasavallan huipulla, ei ole mikään normaaliin kauneuskäsitykseen sopimattomien tynnyrien provosointiareena.

Kaksi: Tiedättekö, miksi heteroseksuaalien ei pitäisi ryhtyä "tyylikonsulteiksi"? Koska se ei vain toimi. Heillä ei ole näet hajuakaan. Se ei ole toki heidän vikansa, he eivät vain voi sille mitään. (Itselläni on lukuisia heteroseksuaalisia ystäviä, ja kunnioitan heidän edustamaansa monimuotoisuutta.) Siksi heidän kannattaisi vain suosiolla kokeilla jotain oikeita töitä, koska niissä heillä sentään on tässäkin maassa ylenemismahdollisuus. 


Hyvää itsenäisyyden jatkoa kaikille sen ansaitseville. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti