lauantai 28. toukokuuta 2011

Kansallissymboliarvostelu: Britannia

Kansallissymbolikiertue palaa Länsi-Eurooppaan, missä vastaan tulee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Olen valinnut aakkostaa sen nimellä Britannia, koska 1) Iso-Britannia on nimenä typerä, sillä sen toisen vähänkään kookkaamman saman saariston saaren nimi on Irlanti; 2) sitä nimeä tästä valtiosta käytetään meillä aivan virallisissakin yhteyksissä; 3) myös britit itse käyttävät sitä tässä merkityksessä aina pääministeritasoa myöten; 4) Yhdistynyt kuningaskunta kuulostaa suomeksi omituiselta; 5) näin pääsen arvostelemaan itse valtion symbolit ennen sen muodostavien maiden (Englanti, Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti) symboleita.

(Tähän väliin pieni ärsytyshuomautus: Englanti ei ole sana, jota voidaan käyttää Britannian asemesta. Suomessa jopa sivistyneet ihmiset puhuvat toistuvasti potaskaa tämän asian tiimoilta. Ei esimerkiksi ole tavatonta, että ammattimainen historiantutkija puhuu toisen maailmansodan kontekstissa "Englannin sodanjulistuksesta", missä ei ole järjen hiventä. Englanti ei ollut toisen maailmansodan aikaan [eikä ole vieläkään] valtio, joten se ei kykene julistamaan sotaa kenellekään. Yhtä järjellistä olisi väittää, että Kalifornia julisti sodan Japanille vuonna 1941. Ennen kaikkea Englannin mainitseminen siinä, missä kuuluisi mainita Britannia, on loukkaus kaikkia skotlantilaisia, walesiläisiä ja pohjoisirlantilaisia kohtaan. Ja Elisabet II ei muuten ole "Englannin kuningatar", vaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar. Titteliä "Englannin kuningas/kuningatar" sen paremmin kuin "Skotlannin kuningas/kuningatar" ei ole ollut olemassa sitten vuoden 1707.)
Mainitsinko olevani myös Antiguan ja Barbudan, Australian, Bahaman, Barbadoksen, Belizen, Grenadan, Jamaikan, Kanadan, Papua-Uuden-Guinean, Saint Kittsin ja Nevisin, Saint Lucian, Saint Vincentin ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Tuvalun ja Uuden-Seelannin kuningatar? Kuinka monen valtion valtionpäämies Te taas olettekaan, hyvä lukija?
Kun tämä on tullut selväksi, voimme jatkaa.
Union Jack on helpoimmin tunnistettavia ja vaikuttavimpia lippuja. Tämä on erikoista, sillä se on muotoiltu yksinkertaisesti lätkimällä aiempia lippuja valikoivasti päällekkäin. Kannattaa huomioida, että tämä lippu on mahdollista vetää salkoon myös väärin päin, sillä Pyhän Patrickin risti (punainen vinoristi) ei noudata symmetriaa.Yllä oleva lippu on oikein päin (tanko on tällaisessa esityksessä aina vasemmalla): tällöin tangon puolen punaisen vinoristin molemmat ohuet punaiset raidat ovat valkoisen vinoristin raitojen alemmassa puolikkaassa. Valkoisen tulee siis vinoristissä olla aina punaisen jälkeen myötäpäivään liikuttaessa. Britit itsekin liehuttavat lippuaan salossa väärin päin, jos tee on jäänyt väliin, joten ei kannata stressata asiasta kohtuuttomasti.
Lyhyt katsaus siihen, miten nykyinen lippu on syntynyt.

Vuonna 1603 Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat muodostivat personaaliunionin, kun Skotlannin Jaakko VI kruunattiin Englannin kuninkaaksi (järjestysluvulla I). Jaakko VI & I määräsi 1606 personaaliunionin laivoille uuden lipun. 
Skotlanti
Englanti

Unionin lippu 1606-1707; Ison-Britannian kuningaskunnan lippu 1707-1801
Vuonna 1801 Irlanti otettiin virallisesti mukaan, jolloin Yrjö III sai Irlannin kuninkaan tittelin ja valtion nimi muuttui Ison-Britannian ja Irlannin kuningaskunnaksi (vuoteen 1922). Irlannin symboliksi valittiin Pyhän Patrickin punainen vinoristi, joka lisättiin Skotlannin Pyhän Andreaan ristin päälle ohennettuna ja epäsymmetrisesti - mahdollisesti siksi, ettei se dominoisi sommitelmaa liikaa.
Pyhän Patrickin risti (ei koskaan käytetty kovin yleisesti Irlannin symbolina)
Se historiasta. Union Jack on nykymuodossaan iskevä lippu, joka tuntuu syöksyvän silmille. Sen väriyhdistelmä on tehokas ja sommittelu mahtipontinen. Se on erinomainen lippu, joka ei kuitenkaan saavuta aivan korkeinta huippua, koska se on niin ilmeisen dominoiva ja varastaa herkästi show'n. Epäsymmetrisyydessäkin on jotakin hieman häiritsevää. Silti kovaluokkainen esitys. Arvosana: 9
Voi munuaishyytelö, mikä järjetön sekasotku. Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallinen vaakuna eli kuningatar Elisabet II:n virallinen vaakuna on hulluutta. Kuinka monta kissaeläintä tunnus nyt voi ylipäänsä tarvita? Tässä on yhdeksän. Hengissä laskettuna se on 81. Jotain rajaa. Ja yksisarvinen. Yksisarvinen! Kruunun päällä kyykistelevä leijonanpentu - mikään tässä vaakunassa ei ole järjellistä eikä tyylikästä. Se on kuin mielenvikaisen posliinitaiteilijan sairas projekti, jonka tämän ystävät tulkitsevat avunhuudoksi. Jo ennestään sekava nelikenttäkilpi hukkuu käsittämättömien krumeluurien joukkoon. Sukkanauharitarikunnan sinisessä käädyssä seisoo "Honi soit qui mal y pense". Se on vanhahkoa ranskaa ja merkitsee jotakuinkin "Häpeä sille, joka pahaa (tästä) ajattelee". Monarkin motto taas kuuluu "Dieu et mon droit" (ransk. Jumala ja oikeuteni). Tässä vaakunassa ei ole järjen hiventä, se on vain yletön ja naurettava. Mutta siinä on sentään kilpi ja monenmoista katsottavaa. (Bonustietoa: Skotlannissa käytetään erilaista versiota tästä vaakunasta, ja melkein kaikilla kuninkaallisen perheen jäsenillä on omansa, ja ne ovat kaikki aika karseita.) Arvosana: 6

God Save the Queen on maailman tunnetuimpia sävelmiä, eikä vain kansallislaulujen sarjassa. Tässä versiossa kuullaan kolme säkeistöä, joista yleensä vain ensimmäinen ja viimeinen lauletaan. Keskimmäisen säkeistön sanat ovat kuitenkin melko hulvattomat ja sellaisina kuulemisen arvoiset. Kuningattarella riittää vihollisia Jumalan härnättäväksi asti. Säe Frustrate their knavish tricks, joka on aivan hillitön, kuului Yrjö V:n (vallassa 1910-1936) aikaan saakka Frustrate their popish tricks. Se muunnettiin nykyiseen muotoon kuninkaan aloitteesta, sillä paavillisten juonittelujen maininta ei ehkä rakenna kansallista sopua uskonnollisten rajojen yli. (Onnekasta muuten, että englannin kielessä sanoissa kuningas ja kuningatar on yhtä monta tavua.)
En ole erityisen ihastunut sanoihin (joiden alkuperä, samoin kuin sävelen, on epävarma). Niissä hehkutetaan makuuni hieman liian alamaisesti monarkin mahtavuutta. Harvoin lauletussa toisessa säkeistössä sentään kehdataan pyytää Herralta armoa myös kansalaisille. Sävelmä on kuitenkin mahtava, arvokas, ylevä ja erittäin laulettava erinomaisen virren tapaan (erinomaiset virret ovat harvinaisia, mutta sitäkin ilahduttavampia kohdalle sattuessaan). Hienoa työtä. Arvosana: 10

Britannian loppuarvosana on kunnioitettavat 8,3. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti