tiistai 3. huhtikuuta 2012

Päättömät kirjoitukset

Sain haltuuni pyytämättä ilmaisjakelulehden. Sen nimi on Kulmakunta, ja se näyttää "uutisoivan" sellaisia asioita kuin Joel Hallikaisen käyskentely muistelukierroksella lapsuusmaisemissa (jos niitä nyt maisemiksi voi haukkua) ja paimiolaisista kirpputori-ihmisistä. Mikäpä siinä, kaipa näillekin aiheille on lukijakuntansa. Huomioni tässä 21.3.2012 ilmestyneessä lehdessä kuitenkin kiinnittyi voimakkaimmin sen pääkirjoitukseen. Tämä pääkirjoitus on eräs naurettavimpia ja päättömimpiä suomenkielisestä painotuotteesta lukemiani tekstejä. Se kuuluu kokonaisuudessaan näin (kappalejako alkuperäinen):

Nyt suunnitellaan!

Kevään parasta aikaa ovat loppukevään ja kesän suunnittelu. Mikä sen parempaa aikaa onkaan kuin suunnitella sitä, mitä asioita teen loppukeväästä ja sitten ainakin kesällä.

Kesällä kaikki on toisin, sillä silloin liikutaan ja matkustetaan paljon. Mennään katsomaan sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Talvella yhteydenpito on jäänyt aina muiden asioiden varjoon, mutta keväällä ja kesällä ehtii taas.

Mitä muuta kevät merkitsee?

Vastauksia löydät myös tästä lehdestä. Perhe voi ostaa uuden auton, tai lemmikin tai koiranpennun, pistää keittiö tai olohuone kuntoon ja nauttia siellä olosta tai sitten matkustaa konserttiin tai muualle. 

Suunnitelmia on erittäin runsaasti. Yksi asia on myös lukea hyviä kirjoja. Huomasin taas ollessani lomalla, miten tärkeää onkaan lukea hyviä kirjoja. Niissä voi sukeltaa hyvän kirjoittajan kautta vanhoihin asioihin ja muistella omaa lapsuutta toisen tarinaa lukiessa.

Muistot ovat tärkeitä.

Vaikka televisio on entistä tärkeämpi, pitää omalla vapaa-ajalla muistaa myös lehtien ja aikakauslehtien lukeminen sekä kirjojen selaaminen ja lukeminen, muuten kielitaito ei pysy kunnossa.

Nuorille lukijoille tämä on erittäin tärkeää, sillä vieraita kieliä oppii paremmin kun osaa oman kotikielensä hyvin.

Vieraista kielistä minäkin saan voimaa. Saksa on entistä tärkeämpi, mutta myös espanja alkaa kääntyä suussa lauseiksi. Huomasin taas kerran Espanjassa, miten tärkeäksi paikalliset kokevat ne ihmiset, jotka puhuvat heidän kieltään.

Suunnitellaan ja tehdään! 
Mitä on olevinaan tämä kultakalan keskittymiskyvyllä väännetty absurdi tajunnanvirta? Käsitän kyllä, että joku, joka odottamatta joutuu tilanteeseen, jossa pitää kommentoida kevätsuunnitelmia jollekulle, joka ottaa asiaan puheeksi, päästelee suustaan tällaisia käsiin leviäviä horinoita, mutta on vaikea uskoa, että kukaan päättäisi kirjoittaa tällaista tekstiksi ja vielä julkaista sen. En oikein tahdo uskoa edes sitä, että kukaan pystyisi kirjoittamaan mitään näin älytöntä, yhdentekevää ja päin helvettiä jäsenneltyä potaskaa, joka osoittaa vielä perustavanlaatuista kyvyttömyyttä kategorisoida asioita tai yhdistää ajatuksenpuolikkaita tai -neljänneksiäkään toisiinsa. 

Olen aidosti ällistynyt siitä, että tämä teksti on olemassa, joten uhraan vielä aikaa sen tarkastelulle kohta kohdalta.

Otsikko on perin kelvollinen "Nyt suunnitellaan!". Suunnitteluteemaa jopa kuljetetaan mukana: se mainitaan kahdesti alussa, tekstin keskivaiheilla todetaan, että suunnitelmia on "erittäin runsaasti", ja lopussa vielä palataan suunnittelun tematiikkaan, tai ainakin ko. sanan toistamiseen. Ei siis huono esitys tältä kannalta.

Aloitus imaisee lukijan mukaansa: 

Kevään parasta aikaa ovat loppukevään ja kesän suunnittelu. Mikä sen parempaa aikaa onkaan kuin suunnitella sitä, mitä asioita teen loppukeväästä ja sitten ainakin kesällä.
Jep, hyvän aloituksen tunnistaa siitä, että siinä sanotaan sama asia hieman eri tavalla kahteen kertaan. Nämä asiat ovat kevään parasta aikaa, joten otetaanpa heti perään retorinen kysymys (pro-reetorien kikkoja) siitä, mitkä ovatkaan parempaa aikaa kuin nämä... asiat. 

No, tässä tuli ongelmia nyt. Aloituslauseessa muotoilu vielä joten kuten toimi, mutta merkitykseltään käytännössä identtistä (ja siten tyystin tarpeetonta) jatkovirkettä lukiessa kiinnittyy huomio siihen, että "suunnitella sitä" ei ole jotain, mitä on järkeenkäypää asettaa käsitteen "aika" alle. Se on tekemistä, joka toki tapahtuu ajassa, mutta se ei ole aikaa siinä missä voidaan sanoa kesän olevan vuoden lämpimintä aikaa tai nuoruuden olevan elämän hämmentävintä aikaa. 

Lisäksi ainakaan minua ei kiinnosta suunnitella sitä, mitä paikallislehden pääkirjoitustoimittaja - joka selvästi viittaa itseensä siirtyessään mystisesti kirjoittamaan ensimmäisessä persoonassa - suunnittelee tekevänsä. Olen paljon kiinnostuneempi omista suunnitelmistani. Lyhyesti sanoen aloituksen kakkosvirke ei palvele mitään tarkoitusta, on kielellisesti ja käsitteellisesti arveluttava ja vaikuttaa melko itsekeskeiseltä vaatiessaan lukijan huomiota toimittajan omiin henkilökohtaisiin suunnitelmiin. 

Ensimmäinen parannusehdotus koskien tätä kirjoitusta on poistaa tämä toinen virke kokonaan. Tästä voidaan johtaa yleisempikin sääntö: jos virke ei palvele mitään tarkoitusta ja vain toistaa asian, joka on ilmaistu tiiviimmin juuri äskeisessä virkkeessä, se tulee poistaa. Toimittajan tehtäviin kuuluu miettiä, onko hänen tuottamansa teksti järkevää, kuljettaako ja kehittääkö se muassaan ajatuksia ja ilmaiseeko se niitä selkeästi. Nämä ovat perusjuttuja peruskoulusta, niistä selviää usein sillä, että lukee kerran ajatuksella läpi tuottamansa tekstin. Vielä parempaa on ajatella jo tekstiä kirjoittaessaan, mihin pyrkii. Kannattaa kokeilla.

 Kesällä kaikki on toisin, sillä silloin liikutaan ja matkustetaan paljon. Mennään katsomaan sukulaisia ja vanhoja ystäviä.
Tämän osan tarkoituksena on ilmeisesti viestiä, että kesällä kaikki on toisin, koska A) silloin liikutaan ja matkustetaan ja tavataan ihmisiä, toisin kuin keväällä, ja mahdollisesti B) silloin ei ole aikaa laatia enää suunnitelmia. Ja suunnitelmien laadinta on kevään parasta aikaa, kuten varmasti muistamme. Tosin kaikki eivät liiku tai matkusta paljoa kesällä. Kaikki eivät käy katsomassa sukulaisia - osa vihaa sukulaisiaan, ja joillain ei moisia ole enää hengissäkään. Uusia ystäviä ei kuulu kesällä hankkia, vaan pitää keskittyä vanhoihin ystäviin. Helvettiin uudet tuttavuudet, kesä kuuluu omistaa vanhojen tuttavuuksien ylläpitoon! Kesä ei ole mitään tutustumisen aikaa, painakaa se nyt kaaliinne!

Mielessäni herää epäilys, että kirjoittaja yleistää omat kesäaktiviteettinsa yleisiksi kesäaktiviteeteiksi. Mutta toisaalta ei kai ole epätavallista, että kesällä ainakin monet ovat enemmän ulkona kuin talvella ja että silloin monet kai vierailevat omalla tai tuttujen mökillä. Paitsi että omaa mökkiä ei ole, koska milloin siellä ehtisi olla? Kun kesä kuluu matkustaessa ja muita katsomaan mentäessä. Jatketaan.

  Talvella yhteydenpito on jäänyt aina muiden asioiden varjoon, mutta keväällä ja kesällä ehtii taas.
 Mitä? Nyt ainakin kirjoittaja selvästi purkaa omaa huonoa omatuntoaan laventamalla oman sosiaalisen talvisaamattomuutensa yleiseksi totuudeksi. Ei ainakaan minun yhteydenpitoni niihin ihmisiin, joihin haluan olla yhteydessä, ole vähentynyt talvella tai jäänyt pahemmin muiden asioiden varjoon. Teksti alkaa lähestyä munatonta aidanvieruspuhetta tekosyypuuroineen. Älä, toimittaja, sotke minua omaan sosiaaliseen eristäytymiseesi! Tee nyt ainakin selväksi, milloin kirjoitat jostakin yleismaailmallisesta ja milloin omasta elämästäsi.

  Mitä muuta kevät merkitsee?
Miten niin mitä muuta? Kirjoituksessa ei ole vielä kertaakaan vastattu kysymykseen "mitä kevät merkitsee". Koko kysymystä ei ole edes esitetty. On vain sanottu, että suunnittelu on kevään parasta aikaa. Viimeksi pohdittiin kesää ja talvea. Miten ihmeessä on mitään järkeä siinä, että näiden pohdintojen jälkeen kiskaistaan pimeydestä eteemme tämä käsittämätön kysymys, joka tuntuu viittavaan aiempaan kysymykseen, jota ei ole edes esitetty? Tämä pääkirjoitus on vasta muutamien virkkeiden mittainen ja on jo toivottoman eksyksissä.
Mutta yritetään nyt kuitenkin. Ei sillä että, hyvä kirjoitus, olisit vielä kertaakaan esittänyt väitteitä siitä, mitä kevät merkitsee, mutta voin päätellä, että kevääseen kuuluu "suunnittelu". Voin siis melko turvallisin mielin tämän pääkirjoituksen mielipuolisessa maailmassa väittää, että kevät "merkitsee" mm. suunnittelua. Hyvä on. Mitä muuta kevät merkitsee? Näillä leveysasteilla kevät merkitsee sitä, että lumi ja jää sulavat, että kasvit alkavat tuottaa lehtiä ja kukintoja, että muuttolinnut palaavat, että ilmanlaatu heikkenee katupölyn vuoksi, että lämpötila alkaa nousta, että koirankakkakeskustelu käynnistyy ja että yhä suurempi osa vuorokaudesta alkaa olla valoisaa aikaa. Siinä muutamia esimerkkejä siitä, mitä kevät merkitsee.

 Vastauksia löydät myös tästä lehdestä.
En tosin ainakaan tästä pääkirjoituksesta. En löydä pääkirjoituksestä päätä. En häntääkään. Kirjoitusta sentään on, mutta se ei tunnu olevan menossa mihinkään.


 Perhe voi ostaa uuden auton, tai lemmikin tai koiranpennun, pistää keittiö tai olohuone kuntoon ja nauttia siellä olosta tai sitten matkustaa konserttiin tai muualle.
Jep, kevät merkitsee sitä, että perhe ostaa uuden auton! Onko tämän kirjoittaja kahdeksan vee vanha? Ilmeisesti hän myös ajattelee, että koiranpennusta saisi hyvän, murean aterian. Lemmikiksihän sitä ei tässä kirjoituksessa ajatella, koska koiranpentu selvästi rajataan lemmikkieläinkategorian ulkopuolelle - ja ainoa käyttö, mitä keksin ei-lemmikkieläimelle, on talouskäyttö, joka yleensä tarkoittaa otuksen tai sen tuotosten syömistä. Pidän myös kirjoituksen tarjoamasta vaihtoehdosta: joko voit remontoida asuntoasi tai sitten lähteä konserttiin. Tiedän kyllä itse, kumman valitsen. Kiitos rajauksesta, siitä oli oikeasti apua. Ja tosiaan, muuallekin voi matkustaa. Voin matkustaa joko konserttiin tai muualle. Asiaa! Olen moderni individualisti ja haluan tehdä itse valintoja eri vaihtoehdoista! Tämä kirjoitus alkaa saada kiinni mukavasta ja innostavasta konkretiasta!

  Suunnitelmia on erittäin runsaasti.
 Äidilläs oli suunnitelmia.
Nyt jotain rajaa tähän ajatusten älyvapaaseen muotoiluun jo! Totta hitossa suunnitelmia on vähintäänkin erittäin runsaasti. Pystyn keksimään suunnitelman parin sekunnin välein. Leikkaa kynnet - suunnitelma! Pidä piknik - suunnitelma! Järjestä alusvaatteet - suunnitelma! Soita mummolle - suunnitelma! Lähde kävelylle - suunnitelma! Osta traktori - suunnitelma! Perusta lihansyöjäkasvifarmi - sunnitelma! Suorita sotilasvallankaappaus Moldovassa - suunnitelma! Kuka tahansa pystyy keksimään tällaisia loputtomasti, sen nyt luulisi olevan perin hitonselvää. Toistaiseksi kirjoituksessa ei ole esitetty mitään vuodenaikaspesifiä suunnitelmaa, joka oikeasti liittyisi kevääseen. Öhöö, ostan uuden auton tai lemmikkieläimen tai vaikka koiranpennun, joka ei ole lemmikkieläin, koska on kevät! Örf örf örf! Keväällä voi tehdä jotain vuodenaikaan ja kasvukauden alkuun kiinteästi liittyvää. Esim. tehdä istutuksia puutarhassa, kylvää yrttejä tai puuhata muuta vastaavaa, joka oikeasti pitää tehdä keväällä, jos sen aikoo ylipäänsä tehdä. Miksi ei voi kirjoittaa siitä, vaan häröillä jotain tajunnanvirtaa satunnaisista hevonkukkuhankkeista?

 Yksi asia on myös lukea hyviä kirjoja.
Minulla ei ole tästä mitään valittamista. Yksi asia tosiaan on lukea hyviä kirjoja. Toinen asia on lukea huonoja kirjoja. Kolmas asia on talloa kastematoja. Neljäs asia on pyhimyskalenteri. Viides asia on Korintin kanavan kaivaminen. Ne ovat kaikki asioita, ja asiat rules!

Huomasin taas ollessani lomalla, miten tärkeää onkaan lukea hyviä kirjoja.
Tässä ladotaan nyt toistensa perään virkkeitä, jotka molemmat päättyvät tismalleen samoihin sanoihin. "Lukea hyviä kirjoja". Ensimmäisessä virkkeessä määriteltiin hyvien kirjojen lukeminen asiaksi. Seuraavassa kerrotaan huomiosta, jonka mukaan hyvien kirjojen lukeminen on tärkeä asia. Ihan kännistä paskanjauhantaa ja mekaanista toistoa.

 Niissä [hyvissä kirjoissa, toim. huom.] voi sukeltaa hyvän kirjoittajan kautta vanhoihin asioihin ja muistella omaa lapsuutta toisen tarinaa lukiessa.
Epäilemättä voi. Mutta minä esimerkiksi yritän kirjoja lukiessa keskittyä juoneen, henkilöhahmoihin, kuvauksen ja tyylin seuraamiseen - sen sijaan, että lukisin voidakseni muistella jotain käpylehmien vääntämistä ollessani viisivuotias, jolloin muuten osasin jo laatia monin verroin koherentimman puheenvuoron kuin mihin tämä naurettava pääkirjoituksen nimellä kulkeva jaaritus on tähän mennessä kyennyt. Miksi et voi kertoa, minkä kirjan olet lukenut? Kuvauksesi näet vaikuttaa siltä, että se liittyy hyvin kiinteästi omaan henkilöhistoriaasi ja tiettyyn, nimenomaiseen kirjaan. Miksi edes mainitset tätä oudon yksityiskohtaista seikkaa, jos et avaa sitä mitenkään? Paskat se kirja sinusta tai sinun lapsuudestasi kertoo.

  Muistot ovat tärkeitä.
En kiistä. Ilman muistoja ei elämästä tulisi oikein mitään. Olisi mahdotonta tietää mistään mitään tai hallita sosiaalisia suhteita ilman muistoja. Ne ovat toki tärkeitä, mutta miten se liittyy mihinkään tässä kirjoituksessa käsiteltyyn. Miten se kuuluu otsikon "Nyt suunnitellaan!" alle? Nykyisellään tämä päälause ilmaisee vain, että kirjoittajasta on mukava muistella menneitä avaamatta niitä sen kummemmin. Voisiko oikeasti hetkeksi valita jonkin asian, josta kirjoittaa jotain järjellistä?

 Vaikka televisio on entistä tärkeämpi, pitää omalla vapaa-ajalla muistaa myös lehtien ja aikakauslehtien lukeminen sekä kirjojen selaaminen ja lukeminen, muuten kielitaito ei pysy kunnossa.

Ja jälleen kerran jäsentelemättömästä ajatuksentyngästä toiseen. Ja vielä faktat päin mäntyä. Television merkitys on tietotekniikan kehityksen vuoksi entistä pienempi, mikäli et ole sattunut viimeisen vuosikymmenen aikana seuraamaan mitään, mitä mediassa on tapahtunut. Ja tiedätkö muuten mitä? Aikakauslehdet ovat lehtiä! Ne kuuluvat kategoriaan "lehdet". Luulenpa, että pääkirjoitukseen piti saada tietty sanamäärä, ja siksi kirjoituksessa on näitä käsittämättömiä ja alkeellisia kategoriavirheitä. Sanottavaahan ei selkeästi ole yhtään, joten palstatila pitää saada täyteen turhilla sanoilla. Tämä selittänee myös sen, miksi paitsi palaamme taas kirjojen (ei enää hyvien) lukemiseen, niin myös otamme esille niiden selaamisen merkityksen. Lehtiä ja aikauslehtiä sen sijaan ei selata, niitä vain luetaan. Tämä on outo jaottelu, sillä ainakin minä useammin selaan lehtiä ja luen kirjoja kuin päinvastoin. Huomasittehan toki myös näppärän ja notkean lauserakenteen: pitää omalla vapaa-ajalla muistaa myös lehtien ja aikakauslehtien lukeminen sekä kirjojen selaaminen ja lukeminen.
Kaiken kaikkiaan tämä on yksi katastrofaalisimmista ja surkuteltavimmista koskaan lukemistani virkkeistä kaikilla tasoilla. Lisäksi se viestii siitä, että pääkirjoittajan kannattaisi käyttää huomattavasti enemmän aikaa lukemiseen. Varsinkin ajatuksella lukemiseen.

 Nuorille lukijoille tämä on erittäin tärkeää, sillä vieraita kieliä oppii paremmin kun osaa oman kotikielensä hyvin.
Miten päädyimme kevätsuunnitelmista pedagogiaan ja neurolingvistiikkaan? Minä ainakaan en osaa vastata. Pääkirjoituksen lukeminen on painajaismaista harhailua tajunnanvirran labyrintissa, jossa ei ole edes Minotaurosta kärsimyksiämme lopettamassa.

Vieraista kielistä minäkin saan voimaa.

Luojan tähden, käytä sitä voimaa Hyvään! Muuten ei meillä ole toivoa.

  Saksa on entistä tärkeämpi,
Miksi? Warum? Miksi sä et ikinä selitä mitään?

mutta myös espanja alkaa kääntyä suussa lauseiksi. 
Rohkenen epäillä. Mutta ainakaan en halua olla paikalla, kun virkkeen "Vaikka televisio on entistä tärkeämpi, pitää omalla vapaa-ajalla muistaa myös lehtien ja aikakauslehtien lukeminen sekä kirjojen selaaminen ja lukeminen, muuten kielitaito ei pysy kunnossa" luoja yrittää espanjaksi epäsuoraa kysymyslausetta, jossa on preteriti. Se lienee sivullisille vaaraksi.


Huomasin taas kerran Espanjassa, miten tärkeäksi paikalliset kokevat ne ihmiset, jotka puhuvat heidän kieltään.
En enää edes välitä, miten Espanjan-matkalla tehty havainto, jonka mukaan paikallisen kielen osaaminen helpottaa kanssakäymistä, liittyy kevätsuunnitelmiin tai siihen, mitä "muuta" kevät merkitsee - olen vain kiitollinen, että kirjoitus on käytännössä ohi. Enää briljantti lopetus, joka kietoo kaikki langat yhteen:

  Suunnitellaan ja tehdään!
Toki. Jos aloitetaan siitä, että ensi kerralla oikeasti suunnitellaan julkaistavaksi tarkoitettu pääkirjoitus, jooko? Mietitään etukäteen, mitä halutaan sanoa, eikä jäädä harhailemaan mielen ajoruohopallojen perään aatosten erämaassa. Kiitos.

Miksi ylipäänsä jaksan harmistua ja räyhätä tällaisesta? Siksi, että tämä naurettava pääkirjoitus ei kunnioita lukijoita tippakaan: siinä kuvitellaan, että voidaan vain läimiä randomia shittiä peräkkäin ja että se muodostaa puheenvuoron, joka lukijan kannattaa lukea. Lukijoita kunnioittava lehti jättää moisen enemmin painamatta. Pohjimmiltani koen siis olevani loukattu. Sydämistynyt olen. Ilmaiseksi jaettavan lehden laadusta. Prioriteetit reerassa. Mutta haluan myös parantaa tilannetta, ja siksi halusin jakaa tämän esimerkkinä siitä, miten ei pidä kirjoittaa. Ei vain pääkirjoitusta, vaan mitä tahansa. Edes omaa ajatuspäiväkirjaa ei tule kirjoittaa näin. Mitään ei tule kirjoittaa näin. Jos vain tämän muistatte, on maailma jo parempi.
Maailma on eräs tärkeä asia.

On tosin huomattava, että tässä esitetty pääkirjoitus, joka toki on karmaiseva tekstinä ylipäänsä, ei joudu kotimaisessa kilpailussa häpeämään aivan yhtä paljon kuin kansainvälisessä. Suomessa ns. laatulehtienkin pääkirjoitukset ovat merkitykseltään hämäriä. Suomessa sanomalehdet kirjoittavat pääkirjoituksissaan poliittisista, taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurisista aiheista, mutta välttelevät viimeiseen asti suoria kannanottoja. Tulokseksi saadaan aina munatonta molemminpuolismuminaa, joka on niin hajutonta, ponnetonta ja mautonta, että sitä voisi luulla puolueohjelmaluonnokseksi.

Ulkomaalainen lehdistö oikeasti käyttää pääkirjoitussivuaan muuhunkin kuin mahtipontiseen konsensuspuuroon. On hyvin tavallista, että anglosaksiset ja ranskalaiset lehdet ottavat pääkirjoituksessaan eksplisiittisesti jonkin kannan. "This paper finds it reprehensible that..." "The position of this paper..." jne. 
Jostain syystä Suomessa lehdellä ei saa olla pääkirjoituksissa linjaa, josta erikseen mainittaisiin, että se on lehden linja johonkin poliittiseen kysymykseen. Suomessa hukataan pääkirjoitusten potentiaali, ja ne ovatkin pääsääntöisesti sanomalehtiemme tylsintä ja mitäänsanomattominta antia. 
Sikäli tässä arvioitu pääkirjoitus nousi isompien lehtien yleistason yläpuolelle: se sai minut tekemään jotakin, se sai minut pohtimaan, se pakotti minut esittämään itselleni synkkiä kysymyksiä. Kuten: miksi kukaan kirjoittaisi mitään tällaista? Mutta nyt pohdittuani asiaa totean, että minun olisi jo kauan pitänyt osata kysyä sama kysymys laatusanomalehtien kielellisesti tasokkaamista ja parempaa koheesiota ilmentävistä jahkauksista. Miksi kukaan kirjoittaisi sellaisia pääkirjoituksia, joita suomalaisissa sanomalehdissä julkaistaan? Miksi kukaan vaivautuisi tuottamaan sellaista mitäänsanomatonta, pelkurimaista ja mahtipontista ympäripyöreyttä hakeutumatta reilusti konsulttitoimistoon tai puoluepolitiikkaan? Se on epäilemättä yksi asia.

Suunnitellaan ja tehdään!

2 kommenttia:

  1. Tää oli hulvatonta lukemista.

    VastaaPoista
  2. Mitä, onko Lintu ja Lapsi karannut luojaltaan ja alkanut kirjoittaa ilmaisjakelulehtiin?

    VastaaPoista