tiistai 22. toukokuuta 2012

Eurohelvetti Bakussa 2012, osa 5

Azerbaidzhan-nimisessä aasialaisessa diktatuurissa järjestetään tänään Eurovision laulukilpailujen ensimmäinen semifinaali. Tähän mennessä olen inhonnut kisakappaleita satunnaisessa järjestyksessä, mutta tällä kertaa otan arviointiin ne 1. semifinaalin kappaleet, joita en ole vielä ehtinyt käsitellä - esitysjärjestyksessä.

 Montenegro

 
Montenegro - odotettavissa siis Balkan-poppia. Mutta... mitä? Mitä tämä on? Apaattinen pipopää vaeltaa matkailumainoksissa sanellen narisevan monotonisesti sanoja peräkkäin. Hänellä on ehkä kaikkien aikojen mahtavin taiteilijanimi, Rambo Amadeus. Jumalauta, se on vielä kovempi nimiyhdistelmä kuin Indiana Bond tai Corleone Frankenstein. Kappaleen nimi on Euro Neuro, ja se on ehkä älykkäin tähänastisista kisakappaleista, lakoninen kommentaari Euroopan nykytilasta, tyhjistä toiveista ja ontoista petoksista merkityksensä menettäneiden sivilisaatioiden ilottomista kulisseista. Kappale on lohduton, säälimätön, terävä - ja tietysti Eurovisioon tyystin epäsopiva, aivan uudella, nokkelalla tavalla huono. Äänestäkää jatkoon!

Islanti

 
Islantilaisilla lienee pisin matka Bakuun, joten toivottavasti heillä on tuomisinaan jotain hyvin säilyvää. Gréta Salóme ja Jónsi esittävät dueton Never Forget - nimestä päätellen jokin holokaustimuistokappale. Video ainakin on täynnä pohjoiskalotin lohdutonta vieraantumista, ja muutenkin kai kappale yrittää pelata pohjoisen raa'alla eksotiikalla. Video masentaa minua - toivottavasti lavaesitykseen ei ole tuotettu ruostuvia maatalouskoneita alakuloiseen lumihankeen. Islanti pokaa palkinnon tähänastisten kandidaattien ehdottomasti tekotaiteellisimmasta ja naurettavimmin pitkitetystä tauosta: 2:13 - 2:31.

Latvia


Latvialaiset ovat nimenneet kappaleensa hieman ylimielisesti ja itsevarmasti Beautiful Songiksi. Sen esittää joku Anmary. Siitä ei jää hirmuisesti sanottavaa. Se on aika turha. Yritys kalastaa mainitsemalla sekä Johnny Logan että Sir Mick Jagger vaikuttaa hieman epätoivoiselta. En ole varma, olisiko Sir Mick, sikäli kuin hänen huumeiden hönöttämissä aivoissaan on tajua jäljellä, tällaisesta namedropping-tribuutista niin mielissään, että antaisi äänensä Latvialle. Video alkaa hieman oudosti: täytyykö meidän todella tietää, että edes kappaleen esittäjä ei oikein usko tekeleeseen? Video alkaa samoin kuin italialaisilla: äänitysstudiosta. Se päättyy rokokookartanoon, minkä jälkeen artisti näytetään lentokentällä pakenemassa maasta. Kappale alkaa huonon TV-sarjan tunnusmusiikkina, ja opimme, että sarjan päähenkilö syntyi vuonna 1980. Ilmeisesti tämä laulu on nyt sitten kuitenkin kaunis, kun se sellaiseksi on määritelty. Siksi se kuuluukin aina radiosta, kaikki hyräilevät ja rakastavat sitä... latvialaisten viisufanien keskuudessa ehkä. Tosin tuskin sielläkään jakamattomasti. Ihan kelpo yritelmä keskihalpaan amerikkalaisen myöhäisnuorisodraaman tunnukseksi.

Ve

 
Venäjällä saa näköjään vaihteeksi kuulua vähemmistökansallisuuteen. Udmurttimummojen yhtye Buranovskije Babushki esittää kappaleen Party for Everybody. Tuo oli yksi niistä lauseista, joita en koskaan uskonut tarvitsevani. Kappaleelle voinee ennakoida vankkaa sympatiakannatusta... eikä sillä muuta oikein olekaan. Etnisen mummon toi Euroviisuihin Moldovia joitakin vuosia sitten, eikä heistä nyt pääse enää eroon. Se arvo tällä musiikillisesti melko kaamealla tekeleellä on, että käsittääkseni ensi kertaa euroviisuissa kuullaan permiläistä kieltä. Lyhimmän mummon peltinen purukalosto on pikantti yksityiskohta, ja lavalla pyörivä uuni on kieltämättä uutta. Parasta ovat kuitenkin tuohivirsut (lähikuvaa esim. 1:33) ja tällä videolla esiintyvän raatilaisen ilme kohdassa 1:55 - hän ei saata uskoa tätä todeksi.




Unkari
 
Unkarista tulee Compact Disco -yhtye esittämään kipaleen Sound of Our Hearts. Ilmeisesti madjaareilla on jotain sydämellään, mutta se tulee ilmi vain videosta - kappale on lähes huomaamattoman kliininen. On kuin ei kuuntelisi musiikkikappaletta ensinkään - kunhan nyt vain jotain tapahtuu taustalla. Videolla kuitenkin nähdään yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja psykologisesti mielenkiintoinen tulkinta Unkarin nykyisistä pikkumiklóshorthy-vallanpitäjistä (niin ainakin minusta on hauska sitä tulkita). Kaikista osanottajista tämä video (ei niinkään yhdentekevä kappale) antaa ehkä epämiellyttävimmän ja rehellisimmän kuvan maastaan.

Irlanti


Irlanti - voi Pyhän Patrickin peräpeili, artistina on Jedward. En tiedä enkä muista paljon popmusiikista, mutta nämä geenimanipuloidut paskamenninkäiset eivät minulta unohdu. Jokin ärsyttää minua yhtä paljon kuin tämä duo, ei se hevin mielestä haihdu. Miksi edes vaivautua kuuntelemaan ja katsomaan? Olen jo päättänyt vihaavani tätä tuplaulostusta. Hyvä on, velvollisuudesta käyn läpi tämän musiikin perunaruton. Siis: Waterline.


Ei ollut sen arvoista. Tyypit ovat vähintään niin ärsyttäviä kuin arpeutunut muistini kertoi. Idioottimaiset esitysasut pääsevät tosin lähelle klassisen sairasta euroviisuestetiikka. Komppi takoo kalloa kuin raakalauta, joten kaipa kelvottomat tämän jatkoon rankkaavat. Epämusiikkiturnauksen parhaat kengät kuitenkin. Kai silläkin joku arvo on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti