maanantai 28. toukokuuta 2012

Eurohelvetti Bakussa 2012, osa 6

Se on ohi! Koettelemus on ohi! Ja seuraavaan kertaan on aikaa taas kokonainen vuosi! Eurovision laulukilpailut, jotka pidettiin siinä suuruudenhullussa aasialaisessa diktatuurissa, on saatettu päätökseen perinteiden mukaisesti Ruotsin voitolla.

Pitääpä heti aluksi mainita aivan kotiin päin yhtään vetämättä, että tällä kertaa Suomi olisi ansainnut päästä jatkoon - ihan vain siksi, että se oli esimmäisen semifinaalin harvoja osanottajia, jotka olivat liikkeellä laulun ja musiikin voimalla. Mutta eiköhän ole jo kaikille selvää, millaista kulttuuria vanha manner näissä asioissa suosii. 

Tässä nyt vielä loput maat edustuskappaleineen, niin kuin ne ketään enää ikinä kiinnostaisivat.


Serbia


Miten viehättävän ja siirappisen traditionaalista suuruudenhulluutta! Tämä on sellaista omahyväistä lyyristä niljaa, joka paljastaa väistämättä, että artisti on jollain tasolla paskiainen. Artistin nimi on muuten Željko Joksimović. Minusta se on hauska nimi. Minulla ei ole muuta sanottavaa tästä laskelmoidun rakastettavasta imelyydestä. Arvattavasti se vetosi yleisöön varsinkin entisillä puhdistusseuduilla.



Malta


Kurt Calleja esittää kappaleen This Is the Night. Ikävä kyllä ko. kappale ei nimestä huolimatta ole tämä klassikko. Ja ikävä kyllä Calleja on törkeän ärsyttävä. Kaiken kaikkiaan surullisen tyypillistä euroviisuroskaa, jota ei enää minuutin jälkeen muista kuin ehkä häpeän nokareena jossain matelijanaivoissa. Videolla vallitsee Coca-Cola-mainoksen estetiikka.


Ukraina


Ukraina on ollut kammottavuuslinjallaan lähes yhtä horjumaton kuin Moldova, eikä Gaitanan esittämä Be My Guest tee tähän poikkeusta. Kaipa tällä on tarkoitus pedata Ukrainan kesäisiä jalkapallokisoja, joita useimpien eurooppalaisten demokratioiden johtohahmot ovat ottaneet asiakseen boikotoida. Ja jos ei Ukrainan oikeusvaltiotilanteessa ole boikottiin riittävästi aihetta, saa sitä lisää tästä täydellisen järkyttävästä esityksestä, jonka ei olisi pitänyt missään nimessä selviytyä finaaliin saakka. Sen ei olisi pitänyt alkuunkaan tulla maailmaan. En pystynyt kuuntelemaan tätä kerralla läpi. Se piti tehdä kolmessa otteessa.

Kroatia


Ja balkanilaista balladia pukkaa. Nina Badrićin Nebo on musiikillisesti sitä tyyppiä, jota mahtuu kolmetoista tusinaa tusinaan, joten yritelmä on huomionarvoinen (videoversiona) vain sen puolesta, että artistin valkean asun mittasuhteet lähentelevät Azerbaidzhanin häpeämättömässä egoilupropagandassaan käyttämien naurettavan kokoisen valtiolipun megalomaanisuutta. Video on myös homompi kuin sateenkaari peräaukossa, joten onnittelut siitä Kroatialle. Balkanilla tilanne onkin ollut tässä suhteessa ikävän huono.

Georgia

Voi nyt Pyhä Yrjö sentään. Georgian I'm A Joker, jonka esittää Anri Jokhadze, ei tiedä, mitä oikein olisi. Muuta kuin ärsyttävä. Sitä se on johdonmukaisesti. I'm An Asshole olisi osuvampi nimi jäteparaatille, jonka paikka on selvästi kisan kammottavimpien ulostusten joukossa Itävallan ja San Marinon rinnalla. Vihaan tätä, ja tunnen itseni paremmaksi ihmiseksi vihatessani tätä. Onneksi olkoon siis vain: tämä kappale avasi väylän henkilökohtaisen pimeyteni sydämeen.

Turkki


Turkki on Eurovision sitkeimpiä ja mauttomimpia murheenkryynejä. Tällä kertaa Turkki on laittanut artistin kaleeriin jo valmiiksi. Kiitos! Ikävä kyllä meidän on kärsittävä kappale silti läpi. Kun 25 sekuntia on kulunut, on ilmeistä, että tekele tulee olemaan pepusta. Naurettavan tökötaiteellinen (tökerön tekotaiteellinen) video ei voi muuttaa sitä tosiseikkaa, että tämäntyylinen musiikki on hävitettävä maan päältä, oli toimenpiteen materiaalinen tai inhimillinen hinta mikä hyvänsä. Tämän paskan on kuoltava. Aksenttienglanniksi lauletaan siitä, kuinka merimies yrittää päästä levittämään veneerisiä tauteja. Ja koko roskan kuunteleminen tekee niin pahaa, ettei tahdo sanotuksi saada. Ehdottomasti vuoden 2012 huonoimpia euroviisujätöksiä. Tämä ei ole musiikkia, vaan viharikos Turkkia ja vähän kaikkea vastaan.

Slovakia


Don't Close Your Eyes? Well may I at least shut my ears? Euroviisurokki, tuo rokin lajeista paskin. Ei mulla muuta. Vaatisi vielä paljon lisää aggressiota. Mielellään sellaista, joka kääntyisi itseä vastaan. Ja päättyisi euroviisuartistien joukkoitsemurhaan.

Bosnia ja Hertsegovina


On kyllä myönnettävä, että balkanilaiset balladit ovat paljon siedettävämpiä kuin sikäläiset pop-jumputukset. Videolla näkyy, kuinka musiikkitelakalla valmistetaan euroiskelmä-Titanic. Sisältää myös syvän taiteellisia mustavalko-otoksia kivikossa seisovista kasveista ja kengistä. Ja vetureista. Veturit on aina taiteellisia. Veturilla päätetään kuljettaa laulaja Maya Sar pois maasta, koska hänen pliisut balladinsa eivät ota ikinä loppuakseen, vaikkei niissä tapahdu oikein mitään. Ja siinä oli Korake ti znam.

Saksa


Tämä ei ole euroviisukappale, Saksa. Tämä on keskinkertainen radiopoppikappale, jota hoilottaa joku kuikelo, joka näyttää saatanan tyhmältä huonosti istuva pipo kuuppansa peitteenä. Mikä niissä transuhippoballerina-asuissa ja panssarinläpäisevässä pyrotekniikassa muka on niin vaikeata? Muistaako joku tästä kappaleesta mitään? En minä ainakaan. Kuuntelinko tämän jo? Ja kuka on tuo pipopäinen tollo? Muuten: standing still ei muutu yhtään kiinnostavammaksi sanapariksi, vaikka sen toistaisi 85 kertaa peräkkäin.

Espanja

Espanjalaiset eivät yleensäkään pelkää äänenkäyttöä, ei varsinkaan Pastora Soler, jonka Quédate conmigo on varmaankin kisan vaativimpia laulusuorituksia. Jostain syystä videon jakaminen on kuitenkin estetty. Olisipa niin tehty useimpien muidenkin osanottajien kohdalla! Tämän linkin takana se nyt kuitenkin on. Eikä se ole oikeastaan hassumpi. Pituutta olisi tosin ainakin puolisen minuuttia liikaa, mutta on piristävää, että mukana on vahvaäänisiäkin artisteja. Ei siis kauheata, mitä voinee pitää lähes kehuna.

 Ranska


Ranskalaiset ovat menneet syömään turhan aromikasta juustoa ja keksineet sitten tällaisen kiusaksemme. Pilaantunutta camembertiä imppaamalla pääsemme sellaiseen todellisuuteen, jossa hyvä musiikkivideo koostuu seuraavista elementeistä: sosialistisotilaat, ompelukone, silitysrauta, sika. Ja tietysti seksityöläisen asuun pukeutunut artisti. Jos näitä painajaismaisia näkyjä ei lasketa, kappale pelkkänä musiikillisena kokonaisuutena haihtuu mielestä armeliaan nopsasti jättämättä sinne kummempia jälkiä. Video ei kuitenkaan ole täysin kaamea: pitääkin muistaa katsoa ensi vuoden euroviisut kaasunaamari päässä. Hyvästi, Baku. Ei jää ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti