perjantai 15. kesäkuuta 2012

Jumalpuntari: Ares

Kaiken haihtuvan maallisen hullunmyllyn ohessa on syytä pitää mielessä myös hengellisemmät asiat. Jatkan taas kunnianhimoista mutta ilmeisen välttämätöntä hankettani, jonka tehtävänä on selvittää, mitä jumaluutta kannattaa palvella. Aiemmissa osissa olen käsitellyt egyptiläisten, roomalaisten ja mayojen pantheoneja, joten on jo aikakin päästä käsiksi siihen porukkaan, joka keksi sanan pantheon. Helleenit ja heidän jumalansa ovat hyvin moni-ilmeisiä ja inhimillisesti samaistuttavissa. Olympolaisilla jumaluuksilla on tapana sotkea omat ja muiden asiat vähän väliä ahneuden, rakkauden, vihan, kateuden, mustasukkaisuuden tai ihan vain huvin vuoksi. He ovat periaatteessa ihmisiä, jotka sattuvat olemaan kuolemattomia ja joilla on supervoimia. Mutta kaikkivaltiaita he eivät ole: kohtalon lahjomattomiin voimiin eivät jumalatkaan voi vaikuttaa, vaikka muutoin voivatkin halunsa mukaan todellisuutta venyttää ja muutoin manipuloida. Ensimmäisenä kreikkalaisista jumalista arvioitavaksi pääsee Ares.

Sodanjumala Ares on yksi Kreikan kahdestatoista pääjumalasta, jotka ovat keskenään läheistä sukua ja joiden ainakin yhtenä asuinpaikkana ja/tai kokoustilansa on toiminut pohjoiskreikkalainen Olympos-vuori (2917 m). Ares on hedelmä ylijumala Zeuksen ja tämän vaimon (ja sisaren) Heran liitosta, ja tiettävästi isänsä inhokkijälkeläisiä, ainakin jos on uskominen Iliasta.

Eikö voitaisi jo järjestää sotaa? Olen istunut tässä ainakin jo viisi minuuttia. Ares, YK:n turvallisuusneuvoston pahin vihollinen.
Ylipäänsä Ares ei ole koskaan ollut suuressa suosiossa. Antiikin aikana häneen tunsivat suurinta ihastusta barbaarisina pidetyt traakialaiset ja totalitaarisessa protofasistisessa sotavaltiossa eläneet suorittaneet spartalaiset. Ares vaikuttaa itse asiassa olleen yleinen inhon kohde niin jumalten kuin kuolevaisten joukossa. Hänen suosionsa tosin on hyödyksi taistelukentällä, missä hän palkitsee pelottomuuden, mutta hän on myös julma jumala, joka riemuitsee sodasta ja teurastuksesta itse verenvuodatuksen vuoksi. Hän ei kuitenkaan ole erityisen terävä-älyinen tai suunnitelmallinen, ja pelkkään raakaan aggressioon nojaavana jää usein naurunalaiseksi ja kärsii tyypillisesti tappion jumalten keskinäisessä nahistelussa. Ares oli Troijan sodassa troijalaisten puolella, mutta oveluus ja strategia (sisarpuoli Athenen hommia) ratkaisivat sodan kreikkalaisen liittokunnan eduksi.

Ares on vailla hienostuneisuutta ja tahdikkuutta. Rakkauselämässä hän vaikuttaa olevan jokseenkin kyltymätön, ja Olympoksen miespuolisista asukeista vain Zeus ja Poseidon taitavat lyödä sodanjumalan naisvalloitusten määrässä. Kauneuden jumalatar Afrodite tiettävästi pettää säännöllisesti rujoa aviomiestään Hefaistosta Areksen kanssa. Areksen ja Afroditen lapsia ovat, kumma kyllä, mm. rakkauden jumala Eros ja sopusoinnun jumalatar Harmonia. Rakkauslapsia tästä liitosta ovat myös Areksen kumppanit Fobos ja Deimos, Kauhu ja Pelko, jotka vaikuttavat jo enemmän isänsä lapsilta. He seuraavat isänsä mukana ja lisäävät tämän vaikutusvaltaa levittämällä paniikkia vihollisten keskuuteen. 

Ares on kaatanut myös lukemattoman määrän muita naisia, mm. sankaritar Atalantan. Tiettävästi vain Manalan kuningatar Persefone on torjunut sodanjumalan lähentelyt. 

Vaikka Ares siis onkin epäilemättä hyvin viriili jumala, on hän joutunut kiusallisiin ja jumalan arvolle perin sopimattomiin tilanteisiin lemmenseikkailujensa vuoksi. Kiusallisimpia tapauksia lienee se, kun Hefaistos vangitsi vaimonsa Afroditen ja Areksen verkkoansaan kesken viimeksi mainittujen sänkypuuhien. Areksen luuloteltu urhoollisuus näyttäytyykin lähinnä taistelukentän verenjanoisena huumana, ja muuten jumalan käytös voi näyttäytyä jopa pelkurimaisena.

Ares malttaa juuri ja juuri luopua kypärästä ja vaarallisista teräaseista viettelyn sekä rakastelun ajaksi.

Roomalaiset kuvittelevat Areksen ja Marsin olevan sama jumaluus, mutta näiden sodanjumalten luonteissa on niin merkittäviä eroja - Marsin eduksi - että itse olen taipuvainen pitämään heitä eri henkilöinä. (Ovatko jumalat henkilöitä?)

Kuinka mahtava ja kunnioitettava jumala Ares siis on? Niin kauan kuin maailmassa on sotaa, täytyy Marsia pitää merkittävänä voimana. Ja maailmassa on useampia sotia käynnissä parastaikaa, kuten ikäväksemme tiedämme. Ares on hyödyllinen jumala omalla puolella pidettäväksi, jos on tarve menestyä raivokkaassa taistelussa. On kuitenkin hyvä huomata, että Arekselle tärkeintä on itse sota, ei sen oikeutus eikä välttämättä edes minkään osapuolen voitto. Häntä on melko vaikeata saada pysymään omalla puolella, jos vihollinenkin osaa taistella. Lisäksi Ares on - suoraan sanoen - (jopa) jumalaksi melko tyhmä. Sodassa taktiikkaa ja älyä suosiva Athene on paljon parempi liittolainen. Mitä arvollisuuteen tulee, on Ares selvästi Kreikan pääjumalista moraalittomin ja inhottavin, jopa muiden jumalten mielestä. Ares on tuhon ja kuoleman tuoja. Areksen verenhimoa ja toisaalta omituista, mutta moneen kertaan todennettua eroottista viehätysvoimaa ei kuitenkaan kannata aliarvioida.

Jumalpisteet (1-10):

Mahti: 6
Vaikuttavuus: 8
Vaarallisuus: 7 (tuhoisa, mutta tyhmä)
Eettisyys ("hyvyys"): neutraali, mutta julma ja tuhoisa; ihmisnäkökulmasta luisuu usein suoranaiseen pahuuteen

1 kommentti: