lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kansallissymboliarvostelu: El Salvador

Kokka kohti Keski-Amerikkaa! El Salvadorin tasavalta on saanut aikaiseksi ihan omat kansalliset symbolinsa, joten pitäähän ne käydä arvioimassa.

 Värivalinnat eivät sentään ole huonot. Sininen ja valkoinen ovat yleensä tehokas ja harmoninen yhdistelmä, joka ei piinaa silmää - vaikka tuokin ikävästi mieleen Jukka Kuoppamäen. Brr-rr. Mutta pelkät värit eivät pitkälle kanna, jos sommittelu on lattea ja mielikuvitukseton - kuten El Salvadorin tapauksessa on asian laita. Vaakuna on sijoitettu keskelle, kuten Latinalaisessa Amerikassa on tapana. Harmoninen, mutta myös tylsä, mitäänsanomaton ja pitkästyttävä.
Arvosana: 6


Ennen vuotta 1912 El Salvador käytti sommittelultaan tyystin erilaista lippua, josta oli ehkä ihan hyvä luopua. Se näet vaikuttaa hieman liikaa röyhkeältä plagiaatilta:


Ja ei kun vaakunan kimppuun. Näyttäkäähän:


No tuopa ei näytä tippakaan typerältä. Ollaksemme viiltävän ironisia. Jos vaakunaan tarvitaan viisitoista (15) sanaa, on jotain pielessä. Olen erityisen huvittunut siitä tökeröstä yksityiskohdasta, että vaakunaa kiertävä tarpeeton ja rumentava kultateksti ei tyydy vain ilmaisemaan valtion nimeä (kuten näiden maiden kohdalla on tuskastuttavan yleistä), vaan katsoo tarpeelliseksi täsmentää myös valtion sijaitsevan Keski-Amerikassa. Ettei mene sekaisin niiden kaikkien muilla mantereilla sijaitsevien, kokonaan toisten El Salvadorin tasavaltojen kanssa. Tämä täsmennys voi olla muistuma muinaisesta Keski-Amerikan liittovaltiosta, mutta pöljä ja tarpeeton se on yhtä kaikki.


Itse vaakuna on sininauhalla sidotun seppeleen reunustama tasasivuinen kolmio, jota reunustavat El Salvadorin liput, joita on kaikkiaan viisi. Jep, taas valtio, jonka vaakuna, jossa on lippuja, esiintyy valtion varsinaisessa lipussa. Kolmiossa on tökerö maisema, jonka yllä levittäytyy sateenkaari. Merestä nousee viisi vuorta, joista keskimmäisellä seisoo seiväs. Seipään nokassa on punainen fryygialaismyssy, tasavaltalaisuuden (ja Ranskan vallankumouksen) ja vapauden symboli. Tämäkin olisi liian suoraviivaista, joten myssyä ympäröi sädekehä, jossa lukee punaisin kirjaimin 15. syyskuuta 1821. Ko. päivämäärä markkeeraa El Salvadorin itsenäistymistä. Valtion huippuomaperäinen motto Jumala, unioni, vapaus on sijoitettu erikseen omaan nauhaansa kolmion alapuolelle harhaisessa yrityksessä tehdä vaikutus johonkuhun tynnyrissä kasvaneeseen tolloon.


Kolmio on toki omaperäinen muoto vaakunalle, ja siitä on annettava hieman tunnustusta, vaikka muuten suoritus edustaakin tylsintä latinalaisamerikkalaista ennalta-arvattavuutta typerine teksteineen.
Arvosana: 6

Olen alkanut pelätä latinalaisamerikkalaisia kansallislauluja. Tähän mennessä suurin osa niistä on ollut puhdasta kärsimystä täynnä teatraalista tyhjyyttä, idioottimaisia melodioita ja musiikillista keskittymishäiriötä. Alan saada siitä tarpeekseni, ja silkkihansikkaat on yksinkertaisesti riisuttava. Teroitan jo kirvestä valmiiksi, mutta samanaikaisesti toivon, että Väli-Amerikan pienin valtio olisi onnistunut kasaamaan jotakin edes keskinkertaista kuunneltavaksi.


Himno nacional de El Salvador ei petä pahimpia odotuksia. Se on tyhjänpäiväinen, ärsyttävä, raastava, pitkästyttävä, maneerien raskauttama, epäyhtenäinen, typerä ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu aina vain. Ohessa kursorinen listaus tökeröimmistä törkeyksistä:
  • Alkufanfaari (tai mikä vaskenraiskaus lieneekään) kestää yhteensä viisitoista (15) piinallista sekuntia.
  • Sitten noin 45 sekuntia mahtipontista juhlamarssia, joka on kuin huonon Meyerbeer-imitaattorin oopperatekeleestä.
  • Ja kun vasta yksi (1) vaivainen minuutti on täynnä, saamme nauttia taas niistä ihanista fanfaarirunkkailuista. Että ovatkin viehkoa kuunneltavaa! Että sopiikin mahtavasti keskelle kansallislaulua tällainen äärimmäisen musikaalinen välirätkytys! Ja kaiken huipuksi se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu hyväillen korvia kuin kiimainen piikkisika. 
  • Ja fanfaari päättyy, kun laulua on takana puolitoista minuuttia, hyvin oopperamaiseen lopetukseen. Siis 1,5 minuuttia kansallislaulusta on kulunut, ja tästä vähän yli puolet on ollut täyteainesta ja vieläpä surkeaa sellaista. Onnea vaan jatkon suhteen.
  • Puolentoista minuutin kohdalla saavumme jonkinlaiseen suvantoon. Alkaa seesteisempi ja rauhallisempi hymnimäinen marssi. Alkaako se varsinainen laulettu osuus vasta nyt? Niin voisi näet musiikista kuvitella. Ainoa yhtenäisyys, mitä teokseen on tähän mennessä päässyt muodostumaan, on se, että kaikki heterogeeninen aines kuulostaa homogeenisesti Ranskan toisen keisarikunnan aikaisten huonojen oopperoiden välisoitoilta.
  • Kohdassa 2:35 alkaa ihmeellinen mättö, joka kuulostaa lähinnä siltä kuin joku alkaisi kompuroida kesken pömpöösin, mutta harmittoman juhlamarssin. Muistanko tähänastisista melodioista yhtäkään, kun niistä yksi on vielä käynnissä? En. Ne ovat niin tyhjänpäiväisiä. Muistan ainoastaan riipivät fanfaarit. Kiitti. Mutta joka tapauksessa marssi tuntuu päättyvän kohtaan 2:45.
  • Ja siitä alkavat fanfaarit. Taas. Olinkin niin kaivannut niitä. Keksi jotain musiikkia tähän paskaveisuun ja vähän äkkiä!
  • Ah, muistanpa sittenkin joitain näistä melodioista. Olen nimittäin kuullut tämän steriilin pönötysmarssin, joka fanfaareja seuraa. Tunnistan sen. Se on surkea, mutta tunnistan sen.
  • Jumalauta, eikö tätä meinaa saada edes loppumaan? Hirmuiset finaalihuipennukset, ja sitten koko roska vain... lakkaa. Paljon melua tyhjästä. 
Sanoituksen on laatinut kaunosieluinen kenraali Juan José Cañas. Hän on varmasti eräs espanjankielisen maailman huonoimmista runoilijoista. Lopputulos on tyhjän koomisessa paatoksessaan ja toimimattomuudessaan hillitöntä luettavaa. En usko, että tällaista roskaa voi laulaa vakavalla naamalla.
De la paz en la dicha suprema,
Siempre noble soñó El Salvador;
Fue obtenerla su eterno problema,
Conservarla es su gloria mayor.
Ja se muuttuu tuosta vain typerämmäksi ja kömpelömmäksi kolmen säkeistön aikana. Yleensä kansallislaulusta esitetään armeliaasti vain kertosäkeistö. Wikipedian muotoilun mukaan käytännön takana on se, että kaikki implisiittisesti myöntävät laulun olevan aika huono:
 "the anthem is ended before the first verse (the slow music) due to the chorus being the strongest musical part of the anthem"
Niin että oliko tässä joitain musiikillisesti vahvojakin osia?
 
El Salvadorin kansallislaulu on, ikävä kyllä, melkoista roskaa. Arvosana: 5, vain siitä hyvästä, että se roska edes yrittää pysyä jotenkin kasassa, toisin kuin eräät vielä kauheammat latinalaisamerikkalaiset virkaveljensä.

El Salvadorin kokonaisarvosanasta tulee näin ollen harmillisen heikko 5,7.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti