lauantai 2. kesäkuuta 2012

Suvivirsi on uskontoa

Jos ei se virsi-sana, esiintyminen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa ja kaikki Jumalan ylistäminen vielä asiaa paljastaneet, niin nyt ainakin saatiin arvovaltaiselta taholta vahvistus siitä ilmiselvyydestä, että Suvivirsi on uskontoa. Kuopion piispa Jari Jolkkonen on määrännyt lapsensa boikotoimaan kevätjuhlaa, koska niissä "kiellettiin" (so. ei lauleta Kotimaa-lehden ilmaisuksi käännettynä) tätä uskontoveisua. On aika vaikeata ohittaa maamme kirkonmiesten korkeimpaan eliittiin kuuluvan jäsenen poliittista kannanottoa. Uskonnollinen auktoriteetti tulee näin virallisesti vahvistaneeksi, että Suvivirren merkitys on nimenomaan uskonnollinen.

Piispan politikointi sentään selkeyttää debattia. Valittavana on joko "jyrkkä kielto" (piispa Jolkkosen sanavalinta) tai jyrkkä pakko (oma muotoiluni) laulaa tämä keskinkertainen veisu. Mutta sen laulupakko onkin vapautta, sillä piispa tietää, että Suvivirsi on "vapauden symboli". Jep.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen!
 Jos kevätjuhlaan halutaan vapauden symbolia, niin laulakaa vaikka Marseljeesia, perhana.

Mainittakoon, että koulussa, jota piispa Jolkkonen valitsee julkisesti virkansa ja yksityishenkilön asemansa sekoittaen näpäyttää, järjestetään erikseen kristillinen kevätjumalanpalvelus, jossa lauletaan niin Suvi- kuin muitakin vapaudelle ja länsimaiselle demokratialle äärimmäisen keskeisiä virsiä. Tämä ei tietenkään riitä. Mikäpä riitäisikään. Latokartanon koulussa, josta on kyse, ei ole koko sen olemassaolon aikana laulettu Suvivirttä tai järjestetty muuta kaikille järjestettyä uskonnollista ohjelmaa, johon oletusarvoisesti kaikki osallistuvat, kouluaikana, mutta tällaista traditiota ei sitten tarvitse kunnioittaa.

Demokratian periaatteiden on näet toimittava niin, että kun koulun oppilaista alle puolet on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, on loogista valita ohjelma evankelis-luterilaisen kirkon virallisesta uskonnollisten laulujen luettelosta. Koulun oppilaista n. 200 huoltajan lapset eivät saa osallistua uskonnon harjoittamiseen. Jolkkosen mukaan virsi tosin ei ole rukousta, ellei laulaja valitse rukoilla. Mutta selvästi tällainen mahdollisuus pitää erikseen musiikin ja uskonnollisen sanoituksen avustamana järjestää. Hiukan pitää siihen rohkaista. Vähän Jumalan ylistämiseen tuupata. Se kun on muuten niin kovin vaikeata.

Toivoakseni tämän arvokkaan ulostulon jälkeen loppuu se typerä potaska siitä, miten Suvivirsi ei muka ole uskonnollinen ja/tai uskontoa. Jos ei virallisen uskonnollisen laulukirjan laulu ole uskontoa, niin kapea on uskonto. Piispan innokkuus tehdä perhestään uskonnollis-poliittisen protestin välikappale poistaa kaikki epäilykset.

Mainittakoon, että minulle Suvivirsi menee muun tönkön kevätjuhlavaivan lisänä, mutta näen sen mukanaolon tai -olemattomuuden aina uskonnollispoliittisena valintana ja pidän muunlaista katsantokantaa epärehellisenä varsinkin tämän episodin jälkeen. Mutta pidän siitä, että juuri piispa otti lopultakin asiakseen todella politisoida asian ja avautua siitä. Jos hienosti käy, voimistaa tämä debattia siinä määrin, että laulu pilataan politiikalla lopullisesti. Kiitokset siitä piispalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti