perjantai 1. kesäkuuta 2012

Yleisönosaston nerot: korkokenkien kirot

Turun Sanomain yleisönosasto on tunnetusti itsekseen känisevien katkerien sunnuntaiajattelijoiden vapaanpuoleinen temmellyskenttä ja sellaisena mitä osuvinta luettavaa minunkaltaisilleni hengenheimolaisille. Vaihteeksi keskustelu on saanut hieman vakavamman ja entistäkin hillittömämmin ja tunkkaisemmin moralisoivan sävyn, kun taas vaihteeksi yksi nuorimies löysi itsestään sisäisen joukkomurhaajan. Tällä kertaa ko. älyn jättiläinen ei vain ole oikein osannut edes kertoa, miksi katsoi tarpeelliseksi ryhtyä kansakuntaa traumatisoiviin veritekoihin. Tällaisia kilahdusmurhaajia on hyvin hankala ennakoida millään tavalla, mutta eipä se tarkoita sitä, etteikö kannattaisi yleisönosastolla yrittää ja hakea syytä kaikesta, mihin on mahdollisimman vaikeata puuttua. Tärkeänä yleislääkkeenä tunnutaan nyt pitävän muiden ihmisten elämään tunkeutumista ja hyväntahtoista kyyläystä, minkä itse pelkään voivan lisätä henkistä pahoinvointia.

(Olen itse ollut jo pidempään kallistumassa sille kannalle, että häiriintyneiden mitättömyyksien tekemät joukkomurhat ovat aivan oma, erittäin vaikeasti ennakoitava ja yksilöllinen rikollisuuden lajinsa. Jos halutaan tehdä muutakin kuin näplätä kosmetiikkaa, näen yhden hyvin tehokkaan tavan ehkäistä tämäntyyppisiä joukkomurhia, ja se on aseiden hallussapidon huomattava rajoittaminen. Tämä ei tietenkään estä ammattirikollisia tai organisaatioterroristeja saamasta aseita käsiinsä, eikä se ole tarkoituskaan - tarkoitus tässä olisi ehkäistä yhtä erittäin vahvasti ja nähtävästi peräti kansallisesti traumatisoivaa arvaamattoman rikollisuuden muotoa. Olisi suuruudenhullua yrittää ratkaista väkivaltarikollisuus yhdellä konstilla - mutta koska pidämme yhtä sen monista muodoista kollektiivisesti ja henkisesti vakavampana ja pysäyttävämpänä kuin muita, en oikein käsitä, miksi siihen ei voisi miettiä ratkaisua kovinkin ottein. Jos on mahdotonta ennalta tietää, koska kenenkin päässä ns. naksahtaa, ei kannata uskoa tuliaseita yksityisten haltuun. Mutta tämä vain näin sivusta, sillä framille pääsee nyt ihan toisenlainen mussutus.)

TS:n yleisönosastosivun kaunistuksena on Lukijan kolumni, jossa joku "lukija" kirjoittaa ikään kuin kolumnistina. Kukaan lukijakolumnien kirjoittajista ei ole varsinaisesti tähtiainesta. Tänään, 1.6.2012, ihastuttavaniminen kirjoittajavieras Suoma Tirkkonen, joka on "säkyläläinen toimittaja", on keksinyt yhdistää tyylikkäästi ajankohtaisen puheenaiheen eli Hyvinkään joukkomurhan parina viime vuotena känisijäkonservatiivien suosikkibullshitjaaritukseen siitä, miten Suvivirsi on peruskoulun oppimäärän tärkein yksittäinen elementti ja kuinka Suomi romahtaa, jos sitä ei ole erikseen pakko laulaa joka kevätjuhlassa ainakin kuusi kertaa kuolleista sotaveteraaneista fantasioiden. Tai jotain sellaista. Tässä siis Lukijan kolumni kuitenkin olisi:
 Suvivirttä ja surua
"Laaja selvitystyö osoitti, että nuoret (15-29-vuotiaat) syrjäytyvät eri puolilla maatamme. Alueelliset erot eivät noudattele selkeää kaavaa, ja niitä on vaikea selittää. Pohjanmaan maakunnissa syrjäytyminen on kuitenkin muuta maata vähäisempää.
Pohjanmaan maakuntien muuta maata parempi tilanne herättää ison kysymyksen: miksi? Sitä kysellään suomalaiskodeissa juuri nyt, käsittämättömän väkivallan aikana.
Ja vastaillaan. Olisikohan yksi asia se, että Pohjanmaan maakunnissa lapsia ja nuoria on kasvatettu ja kasvatetaan yhä kristillisten arvojen pohjalta."
Ja kirjoittaja ei muuten tarkoita, että tämä olisi "yksi asia", vaan suurin piirtein ainoa asia. Se käy selvästi ilmi. Sosiologi, sosiaalipolitiikan tutkija ja tilastotieteilijä saattaisivat keksiä muitakin syitä, vaikkapa sen, että Pohjanmaalla yhteisöt ovat pienempiä kuin esim. eteläisessä Suomessa, että siellä on yleisempää "periä" ammatti kuin muualla, ja että seudulta myös muuttaa väkeä muualle. Ei sillä, etteivätkö esim. jotkut näistä tekijöistä voisi suosia tietyntyyppistä vanhakantaista maailmankatsomusta. 
Toinen ongelma on implisiittinen väite siitä, että muussa Suomessa lapsia ei ole kasvatettu eikä kasvateta kristillisten arvojen pohjalta. Jos kristilliset arvot tarkoittavat sitä, että ei saa olla homo, niin väite kristillisten arvojen tiuksemmasta otteesta Pohjanmaalla saattaa pitää paikkansa. Jos se sen sijaan tarkoittaa sitä, mitä mm. kansankirkkomme näyttää useimmiten kristillisillä arvoilla tarkoittavan, ei implisiittiselle väitteelle löydy juuri todellisuuspohjaa. Kristilliset arvot on näet jo pitkään kansankirkon diskurssissa samastettu valtakunnassamme hyvin yleisiin ja läpitunkeviin humanistisiin arvoihin: anteeksianto, kantilainen toisen ihmisen pitäminen yksilönä ja päämääränä sinänsä, vastuu muiden ja ympäristön hyvinvoinnista, ihmisarvo, yksilönvapaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, huolenpito jne. Nämä ovat niitä ajatuksia, joilla maamme suurin ja valtiollisin kristillinen kirkkokunta yleensä tulee julkisuuteen halutessaan avata arvomaailmaansa. Kovin harva taho Suomessa jotain Wahlroosia lukuun ottamatta asettuu minkäänlaiseen vastarintaan kristillis-humanistisen arvopohjan kanssa, enkä koulumaailmaa kuitenkin jossain määrin seuraten ole havainnut minkäänlaista erkaantumista tästä eetoksesta: pikemminkin peruskouluopetuksessa nähdäkseni on pyritty vahvistamaan vuorovaikutustaitojen ja inhimillisyyden merkitystä.
Ja pohjalaisesta kristillisyydestä käynee esimerkiksi vanhoillislestadiolainen liike, joka on historiansa pahimmassa moraalisessa kriisissä. Siinä liikkeessä kun perinteisiin kristillisiin arvoihin on luettu oikeus raiskata lapsia, kunhan muistaa vaatia uhrilta anteeksiantoa.
"Kansakuntamme perustuksen arvot on haluttu ja halutaan yhä sysätä syrjään, kristityssä maassa."
Äffön äffön ögö ögö ögsön söö, ällän lällän läffyn läffyn öpsön pöpsön pöö. Oliko Teillä jotain asiaakin, vai ajattelitteko jatkaa ulkoa opeteltua retorista manierismia sössötyksen edistämiseen?
"On keskusteltu jopa siitä, saako koulun kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä."
Niin, on, erittäin äänekkäästi ja hermoraunioisesti, lähinnä tällaisten vauhkoilijoiden toimesta, he kun ovat kekanneet tällaisen kulttuurisodan kallonsa sisuksissa.
"Tällaiset asiat ovat sysänneet sivuun keskustelut ongelmista, jotka vahingoittavat lapsia ja nuoria." 
Olen samaa mieltä. Ehkä siis nyt konservatiivigramofonit vaihtavat levyä ja alkavat oikeasti keskustella jostain oikeista asioista?
"Täysin sydämin lauletusta Suvivirrestä on ihania muistoja."
No eipä tietenkään. Sen sijaan jotain nostalgisia kökkömuisteloja. Itse en ole koskaan laulanut Suvivirttä täysin sydämin, eikä minulla ole asiasta juuri intohimoja, mutta kun känisevät konservatiivikäntyt ovat tehneet asiasta symbolisen cause célèbren, alan olla tätä tylsää veisua vastaan. Ja miksipä ei? Onhan lukijakolumnisti tässä heittänyt jo aiemmin vihjaisemansa argumentaation yli laidan ja antautunut hekumoimaan pehmoisessa ja subjektiivisessa siirapissa. Kenellä tarkalleen ottaen on ihania muistoja täysin sydämin esitetystä Suvivirrestä? Ilmeisesti kirjoittajalla itsellään. En toki kiistä, etteikö keskinkertainenkin kappale voisi saada jotain ansaitsematonta ehdollistunutta loistoa ja riemua siitä, että se yhdistetään vuosi toisensa jälkeen lukuvuoden päättymiseen ja lomien alkuun. Suvivirren ihanat muistotko sitten ehkäisevät joukkomurhia? 
"Kukaan ei ole sanonut ainakaan minulle, että sen laulaminen on vahingoittanut häntä."
Aika samalla tavalla kuin ei ketään varsinaisesti voi vahingoittaa islamin uskontunnustuksen lausuminen koulun kaikille pakollisessa aamunavauksessa. Kokeillaanko vaikka, vahingoittaako moniakaan Suvivirren laulamattomuus? Mikä hiton Suvivirsi-löysäily tästä kirjoituksesta ylipäänsä tuli? Eikö alussa pitänyt puhua syrjäytymisestä? Jos se yksi laulu on niin perkeleen tärkeä, niin eikö sitä voi kokoontua laulamaan vaikka erikseen? Antakaa normaalien ihmisten olla rauhassa, friikit!
"Olen keskustellut ihmisten kanssa paljon pitkän toimittajanurani aikana."
Olette siis melkoinen asiantuntija, toimittaja hyvä. Erityisen koherentisti ette tosin ole pitkän uranne aikana oppinut kirjoittamaan.

"Ihania muistoja on myös yhteisestä ruokarukouksesta ja aamuhartauksista, jotka eivät olleet vain päivänavauksia."
Ja mitä sitten? Ketä kiinnostaa? Ihanilla pörröisillä muistoillako syrjäytyminen estetään? Itsekin muistan, miten inhosin koulun typeriä ajanhukkaruokarukouksia, joka latistettiin banaalilla ällöloruilulla. Siunaa Zeus ruokamme, ole aina luonamme. Amen. Väkevää lyriikkaa ja ah, niin tarpeellista, jotta saa kostean kalapuikonrääpäleen alas. On hyvin naiivia kutsua kouluruokailumuistoja "ihaniksi", anteeksi nyt vain.
Aamunavaukset olivat vielä paljon sietämättömämpää ajanhukkaa, koska ne olivat pidempiä. Niitä inhosin koulussa kaikkein eniten. Naurettavia, harhailevia yleishyväpuheita vailla päätä ja häntää. Mutta annan niillekin nyt jonkinmoisen arvon: ne opettivat minut halveksimaan syvästi kaikenlaista tyhjänpäiväistä lässytystä.
"Käskyt osattiin ulkoa."
Mitkä käskyt?
"Yksi on "Älä tapa".
Ai kymmenen käskyä. No toki. Kuuluvat muuten yhä edelleen opetukseen ja yleissivistykseen. Olisi helpompaa seurata teksiä, jos kirjoittaisit vaikkapa kymmenen käskyä kovin yleisluontoisten käskyjen asemesta. Pitäisin muuten kovin erikoisena, jos aivan jokainen viime vuosien suomalaisista joukkomurhaajista ei olisi tiennyt, että yksi kymmenestä käskystä kuuluu Älä tapa. Mutta kannattaa toki muistaa kymmenen käskyä ulkoa, ettei unohtaessaan tule vahingossa tappaneeksi jotakuta! Kirjoitus on siis vajoamassa typeryyden pohjattomaan orhapuuroon.
"Koulussa luettiin Raamattua ja puhuttiin Jeesuksesta."
Ja? Mitä sitten? Niin muuten tehdään ihan nykyäänkin asianmukaisilla tunneilla. En sitten tiedä, pitäisikö koulussa joka tunnilla rupatella Jeesuksesta ja mitä se auttaisi. Ei oppimistuloksissa ainakaan, arvaan ma.
"Nykyisin valtakirkkomme johtavat kirkonmiehet ja kirkonnaiset välttelevät saarnoissaan ja puheissaan Jeesus-sanaa."
Mitä? Nyt on paksua tekstiä. Väitän valheeksi. Papit ja piispat juurikin Jeesusta viljelevät tässä yhteiskunnassa. Nyt on todellisuudentaju kajahtanut tällä pitkän uran tehneellä säkyläläisellä Pulitzer-toimittajalla. Aina, kun olen sattunut kuulemaan saarnaa, on aina mainittu Jeesus. En sitten tiedä, pitäisikö kirjoittajan mielestä n. joka neljännen sanan puheessa olla Jeesus. Jos on päässyt Jeesus-vaje yllättämään, niin tästä toki täydennystä, olkaahan hyvä:
Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus Jeesus.

"Yleensä ihmiset sanovat "uskon johonkin Korkeampaan", jotkut rohkenevat sanoa "uskon Jumalaan", mutta harvat toteavat uskovansa Jeesukseen Kristukseen. Miksi luterilaisuudessamme kartetaan Jeesus-nimeä, johon uskomme perustuu?" 
Öh, nyt menee taas oudoksi ja tyhmäksi tämä teksti. Ehkä ihmiset kysyttäessä vastaavat totuudenmukaisesti? Ehkä he eivät ole varmoja jumaluudesta tai sen identiteetistä ja vastaavat sen mukaan? Ehkä kannattaisi olla väheksymättä ihmisten uskomuksia, jos koettaa esiintyä uskonnon puolestapuhujana, vaan ottaa ne todesta - siten, että ehkä johonkin korkeampaan uskova ihminen puhuu totta uskomuksestaan, eikä vain pelkää jotain yhtä Jeesus-sanaa? Ehkä ihmiset ovatkin tässä rehellisiä? Toisin kuin esim. sellaiset epärehelliset ketkut, jotka olettavat, että kaikki "oikeasti" uskovat Jeesukseen, vaikka mitä sanoisivat?
"Maatamme puolustamaan lähteneiden miesten vaimot ja jo varttuneet lapset ovat kertoneet minulle, kuinka myös rautatieasemilla oli joukkorukouksia ennen miesten siirtymistä junaan. Olisikohan nyt joukkorukousten aika nuortemme puolesta? Maassamme riehuu nyt toisenlainen paha."
Joo, en olettanut, että 20-luvulla syntyneiden lapset olisivat enää ihan sylivauvoja, mutta kiitos tarkennuksesta.
Maassamme riehuu asenne, joka ei pidä Suvivirttä tärkeimpänä asiana ikinä! Mutta koetetaan nyt kuitenkin pohjamateriaalista huolimatta olla asiallisia. Siis: lievästi ylidramaattinen vertailukohta. Henkistä terveyttä ja asiallista, paineetonta keskustelua varmasti edistää kovasti se, että nuorten miesten pahoinvointi ja syrjäytyminen yhdistetään heti toiseen maailmansotaan. On tosi terve asenne kokeneella toimittajalla tässä. Yhtään ei tarpeettomasti pitkitä painostavan mieskuvan ja väkivallan ja yksilöllisyyden tukahduttamisen traditiota. Psykologi varmasti suosittelisi just tätä lähestymistapaa asiaan. Ei voi kuin ihmetellä tällaista vastuutonta lärväilyä vakavista asioista. Häpeäisi, mokoma.
"Nuorten tekemiä väkivaltarikoksia yritetään jatkuvasti selitellä samoin sanankääntein. Jopa johtava kirkonmies lähti TV-haastattelussa etsimään syytä mm. avuttomuudesta. Avuttomuutta toki on, mutta nyt tulisi tarttua todellisten syiden etsimiseen."
Ai niin, Teillähän oli nämä todelliset syyt hallussa. Suvivirren puute, kymmenen käskyn täysin kuviteltu ulkoaosaamattomuus jne. Väkevää analyysiä kyllä. Mutta epäilemättä saamme vielä lisää viiltävää ja oivaltavaa konkretiaa.
"Pitäisi myös kirkkomme heittäytyä lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elämän keskelle."
Meinaatteko vaikka siten, että kirkonmiehet väittelisivät julkisesti siitä, onko esim. minun, nuoren aikuisen, syvä rakkaus toista miestä kohtaan synti ja sairaus, joka pitäisi "korjata" ja jota ei tulisi kirkossa hyväksyä? Se on kyllä ihan tuntuvaa heittäytymistä minun elämääni, ja täysin pyytämättä tapahtuvaa. Tosin ennemmin soisin tällaisen heittäytyvän jykänteeltä rotkoon kuin minun päälleni.
"Lapset ja nuoret saavat nykyisin oppia rellestämiseen musiikissa, käyttäytymisessä, puheessa ja kielen käytössä."
Eli siis ainakin n. 5000 vuotta vanha nuorison turmeluksen traditio siis jatkuu. Hohhoijaa. Melkein kaikki avuttoman änkyrämäisen sosiaalipornotätioksennuksen avuttomat retoriset kliseet on käytetty. Vieläkö on jotain jäljellä? Ai niin, eräs esimerkki rellestämisestä kielenkäytössä (huomaattehan tässä käyttämäni oikean kirjoitusasun, jonka osaan, vaikka takanani ei olekaan pitkää toimittajan, ts. ammattimaisen kielenkäyttäjän, uraa) on yhdyssanojen kirjoittaminen päin honkia. Voisitteko siis lopettaa nuorisomme houkuttelun kielelliseen rellestämiseen, hyvä säkyläläistoimittaja?
"Tyylikäs TV-esiintyjä on hyvää katseltavaa, mutta TV-ohjelmat "kukkivat" korkokenkiä ja sen sellaista, pahimmissa tapauksissa ohjelmissa lähes näkyy pylly lyhyiden ja läpikuultavien hameiden alta. Olisiko mietittävä, kuka saa toimia TV-juotajana ja -toimittajana?
 Mitä? Nyt tuli ihan puun takaa tämä. Tyylikäs TV-esiintyjä, miten tämä nyt liittyy yhtään mihinkään? Onko kirjoittajalla joku keskittymishäiriö? Mutta nyt kirjoittaja sentään paljasti, miksi Suomessa tapahtuu joukkomurhia. Syy on siinä, että televisiossa näkyy korkokenkiä ja sen sellaista. Korkokenkiä! Korkokenkiä! Eikö Suoma Tirkkosta yhtään hävetä tämä? Olisiko mietittävä, kuka saa toimia toimittajana ja ylipäänsä kirjoittaa mitään julkisuuteen? Vastaan itse: olisi mietittävä, ja vakavasti. Varsinkin yhden säkyläläistoimittajan tykönään. Tämä on niin tyhmää tekstiä, että sen lukeminen tekee kipeää.
"Kaikilla on vastuu nuorista lähimmäisistämme. Lapsemme kasvavat tahtomattaan rumaan, jopa väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja turtuvat siihen."
Sanonpa, mikä on minusta rumaa ja moraalisesti alhaista. Retorinen löysäily, joka esitetään arvokkaana ajatteluna. Asenteellisuus, joka naamioituu kyseleväksi ajatteluksi. Nuorien ihmisten henkiä vaativien murhenäytelmien kampeaminen omien häiriintyneiden, korkokenkien TV-kieltoa vaativien talibaaniasenteidensa tueksi. Tällaista harjoittavat ihmiset ovat halveksittavia. Tällaista törkeää käytöstä ei tule esittää haluttavana eikä arvostettavana eikä hyvänä, vaan aivan päinvastaisena.
"Eikö media tajua sitä?"
Öh, Te, hyvä kirjoittaja, olette toimittajana osa sitä mediaa, ettekä Te tunnu tajuavan oikein mitään.
"Emmekä me aikuiset, lasten ja nuorten vanhemmat, mummit ja ukit sekä muut kasvattaja tajua, että se tuhoaa ihmisen jo varhain."
Onneksi Te tunnutte tajuavan, että korkokengät tuhoavat ihmisen jo varhain. Onko naurettavampaa ja töhnäisempää, siirapin rämettämämpää järjenjuoksua nähty?
"Nuorten, jopa lasten, juopottelu, on ongelma, mutta eivät varttuneetkaan lasiin sylkäise eivätkä häpeile kulkiessaan kaljapullo kädessä yleisillä paikoilla."
Onneksi olkoon, olette löytänyt muutoin arvottomaan kirjoitukseenne jopa oikean pointin. Nyt niitä on siis yhteensä... yksi. No, TS:n yleisönosasolla se on jo kelpo saavutus. On aivan totta, että häiritsevä alkoholinkäyttö julkisilla paikoilla on ongelma, ja että osalla nuorisosta on pulmia alkoholinkäytön kanssa, ja että tässä asiassa varmastikin esimerkillä on merkitystä. Mutta korkokenkäjuttua en edelleenkään ymmärrä.
  "Itkettää lasten ja nuorten puolesta."
Itke vaan, jos helpottaa,
arvostusta et sä saa,
lähden pois mä lukemaan
jotain parempaa.
Itke vaan, jos tunnet niin,
syöksy vaikka sementtiin,
mutta enää älä vaan
koeta kirjoittaa.

Pitäkää nyt itsenne koossa, hyvä ihminen! Voisi auttaa järjellisen kirjoituksen tuottamisessa, jos ei olisi ihanien pörrömuistojen ja itkunpuuskien vietävissä. 
"Mitä moisella rumalla käytöksellä saadaan aikaan?"
Mitä tällaisella rumalla ajattelun irvikuvalla saadaan aikaan?
"Uskomattomalta kuulosti radiouutinen vapun jälkeen löytyneiden tyhjien kuohuviinipullojen määristä. Rahaa siis viinin ja viinan ostoon on. Johtaako paksu lompakko ajan myötä syrjäytymiseen?" 
Kuohuviini = viina. Kiitti tästä, mahtavan epärehellistä ja alhaista vempulointia. Sinänsä tässä olisi taas oikea asia, mutta se kierretään huolellisesti kaukaa. Nimittäin vapunviettäjien tulisi tietysti korjata omat roskansa pois ympäristöstä. Jos tilastoja tutkii, niin paksu lompakko ei tunnu johtavan syrjäytymiseen, mutta saahan tästäkin sitten iskettyä tikusta paradoksia, joten mikä ettei. 

Ja siinä oli tämä tyhjänpäiväinen ja moraalisesti vastenmielinen kirjoitus, joka on taas kiskonut Turun Sanomain tasoa hieman alaspäin. Tajuan, että olen ehkä ollut muutamassa kohdassa hieman ilkeä suomiessani tätä kolumnin irvikuvaa, mutta se on minusta lähtökohdiltaan niin epärehellinen ja laiska, että on ansainnut kaikki sille osoittamani haukut. Ja naiset (ja miksei miehetkin), muistakaa: jos käytätte korkokenkiä, terroristit voittavat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti