tiistai 14. elokuuta 2012

Kansallissymboliarvostelu: Espanja

Päädymme kansallissymboliarvostelusarjassa jo toista kertaa Pyreneiden niemimaalle. Liki pari vuotta sitten käsittelin Andorran ruhtinaskunnan, ja nyt on vuorossa Espanjan kuningaskunta. Espanjan imperiumi oli aikanaan siihenastisen historian suurin, mutta nykyään Espanjan kuningas hallitsee lähinnä* Iberian niemimaalla Euroopassa, mukaan lukien Baleaarit, Kanariansaaret, Ceuta ja Melilla muutamine saarineen Marokon rannikolla - ja mielipuolinen 13 neliökilometrin laajuinen Llívian enklaavi Etelä-Ranskassa.

*Espanjan kuninkaan virallinen titteli tosin ei tiedosta tosiasioita laisinkaan. Tätä kirjoitettaessa Juan Carlos (Miksei muuten Juhana Kaarle? Kun meinaan on Kaarle XVI Kustaa ja Elisabet II) on virallisesti

Espanjan kuningas, Kastilian, Leónin, Aragonin, Molempain Sisiliain (sis. Sisilia ja Napolin kuningaskunta), Jerusalemin(!), Navarran, Granadan, Toledon, Valencian, Galician, Mallorcan, Sevillan, Sardinian, Córdoban, Korsikan, Murcian, Menorcan, Jaénin, Algericasin, Kanariansaarten, Itä- ja Länsi-Intian sekä Suuren Valtameren saarten ja mantereen kuningas, Itävallan arkkiherttua, Burgundin, Brabantin, Milanon ja Neopatran (ristiretkeläisvaltio Keski-Kreikassa) herttua, Habsburgin, Flanderin, Tirolin, Roussillonin ja Barcelonan kreivi, Biskajan ja Molinan herra.
Espanjan kansalliset symbolit ovat muuttuneet paljon vuosisatojen varrella. Espanjan muodostuminen alkoi toden teolla 1469, kun itäisen Iberian (so. pl. Portugali) voimakkaimmat valtiot Kastilia ja Aragon liittoutuivat kuninkaallisen avioliiton kautta. Kastilian Isabella ja Aragonin Ferdinand viimeistelivät reconquistan valloittamalla islamilaisen Granadan vuonna 1492 - samana vuonna, kun he lähettivät Kolumbuksen valloittamaan Intian. Tarkastelen Espanjan aiempia lippuja hetken kuluttua, mutta ensin katsotaan nykytilannetta.
Espanjan nykyinen lippu, la Rojigualda, on ollut käytössä vasta vuodesta 1981, jolloin Espanja oli lopullisesti siirtymässä demokratiaan Francisco Francon diktatuurin jälkeen. Punainen ja keltainen ovat Espanjan vanhat tunnusvärit, jotka esiintyvät monen aiemman ibeerisen valtakunnan tunnuksissa - mm. Aragon, Kastilia, Katalonia ja Navarra. Tangon puolella on Espanjan vaakuna, jolla on paha tapa varastaa huomio tässä sommitelmassa. 
Väriyhdistelmä on iskevä, mutta silti lämmin. On syytä huomata, että horisontaaliset palkit eivät suinkaan ole yhtä suuria, vaan keltainen on paksumpi kuin punaiset.

Väriyhdistelmä on tehokas, mutta ainakin minun silmiini aina ottavat ikävästi keltaisen ja punaisen rajapinnat tässä lipussa. Tunnistaminen on helppoa, mutta vaakunan tunkeminen hankalaan keltaiseen väriin saa koko värikentän näyttämään hieman likaiselta. Perusteltu ja toimiva, mutta ei omaperäisyydellä tai tyylikkyydellä juhliva ratkaisu.
Arvosana: 6

Sitten hyvin lyhyt katsaus Espanjan aiempiin lippuihin:
Katolisten monarkkien, Ferdinandin ja Isabellan, viiri yhdistää Aragonin (raidat, kotkat) ja Kastilian (linna, leijona) tunnukset varsin ahtaasti ja sekavasti. Sitä paitsi mukana on muutakin: Aragonin osioon on tungettu sille kuulunut Napoli (se kotkaosuus) ja Kastilian linna on saanut seurakseen valtakuntaan liitetyn Leónin purppuraleijonan. Viiri oli käytössä vuodesta 1469 vuoteen 1492, ja todennäköisesti Kolumbus teki valtauksensa sen hulmutessa.
Burgundin risti, Espanjan imperiumin tunnus vuodesta 1506. Tätä ja sen variantteja käytettiin läpi Espanjan siirtomaaimperiumin. Tunnus on nimensä mukaisesti Burgundista Itä-Ranskasta, ja kuten muistatte, Burgundin herttua kuuluu Espanjan monarkin arvonimiin.
Burgundin ristin variantti selvemmin espanjalaisissa väreissä.
Kun Espanjan viimeinen ja lapseton, todennäköisesti kehitysvammainen, Habsburg-kuningas Kaarle II, kuoli 38 vuoden iässä vuonna 1701, kruunu periytyi hänen edesmenneen isänsä Filip IV:n tahdon mukaisesti Ranskan Ludvig XIV:n pojanpojalle. Muut eurooppalaiset suurvallat eivät halunneet katsoa sivusta Pyreneiden luisumista Aurinkokuninkaan komentoon, ja asiasta käytiin 13-vuotinen Espanjan perimyssota, jossa olivat osallisina Espanjan ja Ranskan lisäksi Portugali, Britannia, Baijeri, Savoiji, Itävalta, Preussi ja Alankomaiden tasavalta. Sotaa käytiin Euroopan lisäksi ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Antilleja, minkä vuoksi sitä on toisinaan mainittu ensimmäiseksi todelliseksi maailmansodaksi. Lopputulos oli, että Espanja päätyi kuin päätyikin Bourbonien haltuun, mutta menetti samalla ison osan eurooppalaisista alueistaan Pyreneiden ulkopuolella. Bourbonit ottivat käyttöön perinteisen valkean lippunsa, johon yksinkertaisesti sijoitettiin vaakuna Kultaisen taljan ritarikunnan käätyineen.
Vuonna 1785 Kaarle III päätti ottaa käyttöön tämän selvimmän edeltäjän modernille Espanjan lipulle, tosin vain merillä ja rannikkolinnakkeissa. Syyt olivat hyvin käytännölliset: yllättävän monen eurooppalaisen valtion lippu, varsinkin laivastoliput, pohjautuivat valkeaan väriin, ja ne piti erottaa toisistaan monimutkaisten heraldisten yksityiskohtien kautta. Kaarle III helpotti tunnistamista ottamalla käyttöön selvästi erottuvan lipun, jota olisi vaikeata sekoittaa muuhun. Vaakunassakin heraldinen pröystäily on karsittu minimiin, ja ovaaliin on sijoitettu yksinkertaisesti Kastilian vaakuna.
La Tricolor, Espanjan toisen tasavallan (1931-1939) lippu otettiin käyttöön 13 päivää tasavaltalaisten vaalivoiton jälkeen. Kuningas Alfonso XIII pakeni maasta. Espanjan kaksiväristä lippua pidettiin rojalistisena, ja siihen haluttiin Ranskan esimerkin innoittamana lisätä kolmas väri, jotta saataisiin aikaan aidon tasavaltalainen trikolori. Kolmanneksi väriksi valikoitui violetti. Hyvin epätavallinen valinta - en ole kohdannut toista modernia valtiolippua, jossa käytettäisiin purppuraa. Väri on peräisin Leónin vaakunan leijonan turkista. On huomionarvoista, että tässä lipussa kaikki kolme värikenttää ovat yhtä suuret. Keskitetyn vaakunan kuninkaallinen kruunu on korvattu muurikruunulla. Espanjan tasavaltalainen pakolaishallitus käytti tätä tunnusta hävityn sisällissodan jälkeen 1939-1977, ja Espanjan tasavaltalainen liike liehuttaa sitä yhä, usein ilman vaakunaa.
Diktaattori Francisco Francon valtakaudella (1939-1975) ja sen jälkeen aina vuoteen 1981 käytettiin kolmea erilaista varianttia tästä mustan kotkan lipusta. Tämä nimenomainen versio oli käytössä pisimpään, 1945-77. Vaikka Franco olikin meko tavallinen oikeistodiktaattori, jonka ideologia ei ehkä mennyt ihan syvimpään fasismiin, on yksinkertaisesti aika noloa pitää näin fasistista tunnusta valtiolippua rumentamassa. Katolisia arvoja korostanut Franco korvasi vaakunankin uusvanhaksi: hän palasi katolisten monarkkien 1400-lukulaiseen tunnukseen, jossa Navarran kettinkivaakuna korvasi Napolin tunnukset. Diktatuurin tunnusta korostaa standardinomaisen valheellinen kolmiosainen tunnuslause: Una, grande, libre - Yksi (so. yhtenäinen), suuri, vapaa.
  Tämän historiallisen katsauksen jälkeen siirrymme Espanjan vaakunaan.
 Tämä uusvanha vaakuna, joka on otettu käyttöön francolaisen kotkanrumiluksen jälkeen 1981, summaa Espanjan historian 1400-luvulta alkaen heraldisessa mielessä. Kilvessä vasemmalla ylhäällä komeilee Kastilian linna, sen oikealla puolella hyökkää Leónin purppuraleijona. Alhaalla vasemmalla ovat Aragonin raidat, sen oikealla puolella taas Navarran kettingit. Kilven keskellä näemme Ranskan liljat muistutuksena siitä, että nykyinen kuningassuku on Bourbon. Ja hauskasti kaikkien alla ja siten maantieteellisesti kohtalaisen oikeassa paikassa on Granadan granaattiomena. Päällä komeilee Espanjan kruunu, ja kilpeä kannattelee kaksi pilaria. Ne ovat tietysti Herakleen pylväät, ja näin Espanja vihjaa muutamia seikkoja Gibraltarista, joka on osa Britanniaa. nauhassa lukee PLUS ULTRA, mikä tarkoittaa latinaksi suurin piirtein "enemmän ulkopuolella". Tämä Espanjan kansallismotto viittaa siihen, että maa lähti rohkeasti tutkimaan tuntematonta - ja päätyi sitten valloittamaan isoja osia siitä ulkopuolisesta maailmasta kysymättä varsinaisesti lupaa paikallisilta - olivathan nämä ihan ulkopuolisia.

Vaakunaa vaivaa yhdistelmä-ähky, ja vaikka se onkin periaatteessa kohtalaisen näppärä, ei se ole kovin mieleenpainuva. Tuskin kukaan muistaa ensinäkemältä kaikkia vaakunan oleellisia elementtejä. Tunnuksena se siis ei ole paras mahdollinen. Arvosana: 6

Sitten hieman heraldista historiaa. Vain vähän. Ja varoittavana esimerkkinä. Espanjan nykyinen vaakuna käsittää siis kuusi erillistä vaakunaa, mutta asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Kas tässä Espanjan heraldinen tunnus Kaarle I:n (tunnetaan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijana Kaarle V:nä) aikana 1530-1556:
Lähde
Jäljellä on vielä Espanjan kansallislaulu:


Marcha real eli Kuninkaallinen marssi on vailla virallisia sanoja, ja siksi urheilujoukkueet sun muut ovat vaiti sen kaikuessa. Syyt ovat käytännölliset: Espanjassa on viisi virallista kieltä. Sanoituksen puute ei vaikuta arviooni ainakaan heikentävästi: yleensä sanoitus onkin kansallislaulun kököin osa, ja olenkin hyväntahtoisesti pyrkinyt arvostelemaan hymnit melko puhtaasti musiikillisista lähtökohdista, mitä nyt yrittänyt sanoituksissa huomioida ääripäät (ne tuntuvat painottuvan enemmän siihen huonoon kuin hyvään päähän).

Marcha real on hyväntuulinen ja sopivan mahtava marssi kuninkaan talsia. Siinä on selvästi menneen maailman viehätystä. Kappaleen ensiesiintyminen, nimellä Krenatöörien marssi, on vuodelta 1761. Virallisen aseman marssi sai vuonna 1770. Tasavallan aikana kappale tietysti vaihtui - tasavalta kun ei voi olla kovin helpolla kuninkaallinen. Franco palautti kappaleen, mutta koska hänkään ei ollut kuningas, vaan caudillo, nimeksi tuli alkuperäinen Krenatöörimarssi.

Vaikka laulu on itsessään vanha ja anonyymi, on sen tekijänoikeudellinen asema silti epäselvä. Nykyisin käytettävän sovituksen teki Bartolomé Peréz Casas 1900-luvulla, ja tämän sovituksen tekijänoikeudet ovat yhä voimassa. Kruunu osti oikeudet Peréz Casasin perikunnalta vuonna 1997 130 miljoonalla pesetalla, ja nykyisin sovituksen tekijänoikeuksia hallitsee Espanjan kulttuuriministeriö. Kaikki Peréz Casasin sovituksen ei-valtiollisista esityksistä pitäisi siis periaatteessa maksaa, mikä on kansallislaulun kohdalla sangen... röyhkeää. Vaihtoehtoisia sovituksiakin on, ja ylipäänsä tavallisen ihmisen laululahjoilla moisia on vaikea pitävästi edes erottaa. Minä tietysti olen upottanut videolinkkini täysin puhtaassa arvostelumielessä, eli hyvinkin on fair use -puitteissa asiani tulkintani mukaan.

Kaikesta huolimatta Marcha real on mukava ja hieno kappale, viehättävällä tavalla vanhahtava ja silti espanjalaisittain iloluontoinen. Selvästi kuningaskunnan kansallisista symboleista kaikkein onnistunein ja miellyttävin. Arvosana: 8

Espanjan loppuarvosana on 6,7En usko, että kannattaa hyvin vakiintuneita tunnuksia lähteä vaihtamaan - monella vain on paljon tyylikkäämmät, siinä kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti