maanantai 13. elokuuta 2012

Suomen ortodoksinen kirkko tiedottaa: rienausopin alkeet

Sanomalehtiä oli päässyt syystä jos toisestakin kasaantumaan elokuun alkupäiviltä. Niitä selaillessani onnistuin paikantamaan todellisen makupalan. Perjantaina 3.8. 2012 Helsingin Sanomain mielipideosiossa julkaistiin seuraava kirjoitus:

Pussy Riot on Suomen Juhannustanssit
"Moskovan pääkatedraalin alttarin edessä, Sergei Rahmaninovin säveltämän keskiaikaisen Ave Maria -rukouksen sävelin esitetty Pussy Riot -ryhmän performanssi osui poliittisiin kipupisteisiin mutta vielä enemmän venäläisten ortodoksien pyhiin arvoihin."
Ensinnäkin Pussy Riot varmaankin olisi Venäjän Juhannustanssit, koska Suomen Juhannustanssit oli... öh, Juhannustanssit? Ja Rahmaninov kuoli vuonna 1943, mikä ei varsinaisesti ole yleisen määrittelyn mukaan enää keskiaikaa, ellei sitten historiaa periodisoida venäläisten ortodoksien maailmankuvan ja arvomaailman mukaan - niillä laskien saatamme ehkä hyvinkin yhä elää sydänkeskiaikaa, mutta mene ja tiedä, tällaisena vieraantuneena luterilaisuudesta luopuneena. Tietysti kirjoitus tahtoo varmaan sanoa, että Rahmaninov perusti työnsä keskiaikaiselle sävelmälle, mutta jos aikoo mainita hemmon nimen ja keskiajan, niin varmaan voisi selittää jutun aukikin. Mutta tiedotuksen laatu ei ole tässä tekstissä aivan kirkkaimmillaan, kuten tulemme huomaamaan riemuksemme. (Rahmaninovin esittäminen Venäjällä on muuten aivan selvästi ulkovaltojen agenttien touhuja - vai millä muullakaan termillä kutsuttaisiin Venäjältä Yhdysvaltoihin lähtenyttä Rahmaninovia, joka sai rahansa resitaaleista ja sävellyksistä länsimaisilta tahoilta?)

Joka tapauksessa kirjoittajan tarkoituksena näyttää tämän katkelman perusteella olevan osoittaa, että tunnetuksi tulleen venäläisen punktaideryhmän pitkä vangitsemisaika ja raskaat syytteet - syyttäjä vaatii vuosien ehdotonta vankeutta "huliganismista", jossa kukaan ei ollut vaarassa ja josta pitäisi kaiken järjen ja kohtuuden mukaan selvitä sakoilla siinäkin tapauksessa että tarkoituksena nimenomaisesti olisi ollut rienata ortodoksista uskontoa - eivät johdu performanssin Putin-vastaisuudesta, vaan venäläisten ortodoksien pyhistä arvoista. Venäläisten ortodoksien pyhät arvot lienevät siis Venäjän federaation sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kannalta niin arvokkaat, että niiden subjektiivisia rikkojia pitää kohdella kuin rankkoja väkivaltarikollisia. Venäläisten ortodoksien pyhät arvot ovat nähdäkseni jotenkin vinksallaan, jos näin on. Kirjoittaja sentään myöntää, että asiassa on poliittinenkin ulottuvuus, mikä kai on hänestä hieman valitettavaa, ainakin sellaisen vaikutelman muotoilusta saan. Ilmeisesti olisi parempi, jos oikeus toimisi ihan vain persoonattomien uskonnollisten arvojen viitekehyksessä puhtaasti. Mutta jatketaan, paras on vielä edessä, itse asiassa se seuraa juuri nyt:

"Suomessa osuma samanlaisiin kansallisiin pyhiin arvoihin tulisi esimerkiksi siitä, jos seksuaalivähemmistöjen performassi pidettäisiin poliittisin sanoin ja suvivirren sävelin itsenäisyyspäivänä Mannerheimin haudalla."

Ehkä mahtavinta tekstiä ikinä. Onko tämän kirjoittaja edes tosissaan, vai onko kyse parodisesta sarkasmista? Vai onko kyseessä joku ortodoksipersu? Onko ortodoksipersuja olemassa? Puretaanpa lainattua virkettä. Sitä on pakko purkaa, koska siihen on pyöritelty suurin piirtein kaikki viime vuosina ns. kansallismielisiä ja pipipäisiä vauhkokonservatiiveja (erotukseksi järkevistä burkelaisista konservatiiveista, toim. huom.) roskajournalismin termein kuohuttanut potaska niin tiiviiksi paketiksi, että suosittelisin kirjoittajaa ryhtymään joko standup-koomikoksi tai perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaaksi. (Ero on pieni, mutta todellinen.) Tässä kohdassa onkin hyvä paljastaa, että tekstiä ei ole kirjoittanut ilmeisestikään kukaan vähämielinen nettiurpo tai ironinen trolli. Sen on kirjoittanut, toimenkuvansa mukaan liittäen, Suomen ortodoksisen kirkon tiedottaja Jyrki Härkönen.

Ilmeisesti Suomen ortodoksisella kirkolla on sellainen näkemys suomalaisesta yhteiskunnasta, että on pohjimmiltaan ihan hiukkasen kuitenkin kansallisia arvoja loukkaavaa kuulua seksuaaliseen vähemmistöön - koskapa kirkon tiedottaja selvästi esittää hullun fantasiansa siten, että seksuaalivähemmistöön kuuluminen lisää skenaarion itsestäänselväksi määriteltyä loukkaavuutta. Ainakaan en kykene näkemään, millä muulla tavalla asian voisi tulkita. Jos Härkönen ei nimenomaisesti ole homofobi tai jos hänen ei ollut tarkoitus ainakaan sitä paljastaa - ja jos sama koskee hänen edustamaansa kirkkoa - niin tiedotuksen laatu ei varsinaisesti häikäise.

Härkösen - ja mitä ilmeisimmin Suomen ortodoksisen kirkon - mukaan suomalaisuuden pyhimmät arvot kiteytyvät siis C. G. E. Mannerheimiin (oletan, että tässä ei tarkoitettu sitä entomologia, vaikka hyvin sekin olisi keskiaikaisen Rahmaninovin kanssa yhteen sopinut), itsenäisyyspäivään, aitovouhottajamaisesti Suvivirteen ja heteroseksuaalisuuteen. On hieman ongelmallista päätellä, miten tämän olisi tarkoitus olla suoraan vertailukelpoinen itänaapurimme tilanteen kanssa, varsinkin kun Suomi on demokraattinen oikeusvaltio ja Venäjä taas autoritaarinen, ei-vapaa yhteiskunta, jossa oikeudenkyttö on satunnaista ja tarkoitushakuista (disregarding tässä yhteydessä niiden hulluimpien persujen absurdit oksennukset Suomen oikeuslaitoksesta) ja valta on turvallisuuspalveluverkoston käsissä, ja ortodoksinen kirkko johtajineen tukee avoimesti korruptoitunutta mielivaltahallintoa. Mutta jos ymmärsin oikein, Mannerheim = Rahmaninov (tai mahdollisesti Neitsyt Maria tai Vladimir Putin), 6.12.= Moskovan katedraali ja kirjoitus = noloa höyrypäisyyttä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että en tiedä, mistä Suvivirsi Härkösen tekstiin oikein uiskenteli. Ehkä se vain tulee luonnostaan mukaan, kun kynä karkaa lapasesta jonnekin Uranuksen kiertoradan tietämille. Ortodoksina Härkönen ei välttämättä tunne maallikkoluterilaista käytäntöä erityisen hyvin. Luterilaiset aktiivit kun ovat jatkuvasti viime aikoina tehneet selväksi, että Suvivirsi ei tarkoita oikeastaan yhtikäs mitään - näin sitä voi (ja pitää) täysin vailla merkitystä olevana hoilotuksena laulaa sekulaarissa kevätjuhlassa huoleti. Mitään pyhää sisältöä Suvivirressä ei siis ainakaan useamman luterilaisen maallikon ja kirkollisen auktoriteetinkaan mukaan ole. Lisäksi virsien sanojen muuttaminen sisällöltään pilkallisiksi voi ehkä olla iso juttu joillekin tiukkapipoisille venäläisortodokseille, mutta luterilaisissa piireissä se on arkipäivää ja alkaa viimeistään koulutien alkumetreillä. Enkeli taivaan lausui näin: Miks' annoit mulle päähän täin? Se ei yleensä ole koventamisperuste edes jälki-istunnolle.

Lyhyesti ilmaisten Härkösen analogiantynkä ei siis ole kovin pätevä ja saattaa kieliä jopa heikosta suomalaisen, luterilaisen tai venäläisen kulttuurin ja käytännön (mahdollisesti kaikkien kolmen) tuntemuksesta. Lisäksi Härkönen nolosti kuvittelee, että Pentti Oinonen, joka on itsekin myöntänyt olevansa vaille kaikkia järjen hienouksia jäänyt juntti, edustaa suomalaisten enemmistön käsityksiä joistain pyhistä kansallisista arvoista. Mikä raskauttavinta, Härkönen langettaa homofobian synkän varjon itsensä ja perin onnettomasti koko sen kirkon päälle, jonka tiedotusta hänen pitäisi hoitaa. Eikä tässäkään vielä kaikki, lisää tulee.

"Venäjän ortodoksisen kirkon reaktioita Pussy Riotiin voidaan myös verrata Hannu Salaman Juhannustansseista 1965 nousseeseen kohuun Suomen luterilaisessa kirkossa."
Sä siis vaan haluat jatkaa tätä vertailua, vaikka sä et ole siinä edes kovin hyvä? Olkoon menneeksi. Voidaan toki verrata, ja jos Venäjän ortodokseille on kunniaksi se, että he ovat yhtä ahdasmielisiä, taantumuksellisia ja kansalaisyhteiskunnalle vaarallisia kuin luterilaiset pösilöt puolen vuosisadan takaisessa Suomessa, niin mikäpä siinä. Paitsi että vertaus toimisi paremmin, jos Salama olisi tarkoittanut koko teoksensa vain ja ainoastaan avoimeksi kritiikiksi Urho Kekkosta vastaan - ja hän olisi juuri siitä syystä joutunut hankaluuksiin. Näin asia ei tunnetusti ollut ja lisäksi aika lailla juonettoman ja keskinkertaisen romaanin muutamat irralliset ns. jumalanpilkkapätkät tulevat ennakoimatta juopottelijahahmoilta ilman sen kummempaa kontekstia. Joten varsin heikko vertaus jälleen. Liekö tiedottaja edes lukenut kyseistä romaania?

"Pussy Riot oli rienausta."
Voi olla, vaikka tämän kirjoituksen perusteella en ole ainakaan aiempaa luottavaisempi, mitä ortodoksien arvostelukykyyn tulee. Mutta lähinnä kai ainoa, mitä punkryhmää vastaan (sen punkin idea on vähän niin kuin olla rienausta, jos tiedottaja ei sitäkään satu tietämään) voi sanoa, on, että he tekivät touhunsa luvatta seurakunnan kiinteistössä. Tällaisesta järjestyshäiriöstä voisi sakko olla paikallaan. Sellainen uskonnollinen vakaumus, joka saa vaatimaan tällaisesta ehdotonta vankeutta, on raaistava, armoton, yhteiskunnalle vaarallinen, tyrannimainen, tyhmä ja huono. Ortodoksien pr-suhteiden kannalta olisi siis nimenomaan järkevämpää korostaa asian poliittista luonnetta. Niin kuin sellaisissa länismaissa, missä vallitsee tiedotusvälineiden vapaus, on tehtykin. Syytä tällaisista taantumuksellisista aktioista ei ole yritetty vierittää Venäjän ortodoksien harteille. Mutta nähtävästi Suomen ortodoksisen kirkon tiedottajan mielestä hiukan pitäisi. Olen aika haltioissani, sillä näin monella tasolla totaalisen epäonnistunutta tuherrusta on harvoin HS:n yleisönosastoon päätynyt.

"Venäjän poliitikot äärioikealla ja -vasemmalla vaativat pitkiä tuomioita ja sysäävät osasyyn tyttöjen käytöksestä lännestä tulleeseen huonoon vaikutukseen."
Tässä sitten Suomen ortodoksisen kirkon tiedottaja tytöttelee asianosaisia. Sinänsä mielenkiintoinen on toki kysymys, onko Venäjällä muita poliitikkoja kuin äärioikeistolaisia tai -vasemmistolaisia. Ainakin meikäläisen poliittisen kartan mukaan tarkasteltuna ne ovat ne ainoat, jotka saavat olla vallanpitäjiltä suhteellisen rauhassa. Se nyt on kuitenkin sanottava tiedottajan kunniaksi, että hän ei niele väitteitä länsimaalaisen kansalaisyhteiskunnan huonosta vaikutuksesta, mitä itänaapurin politrukit ovat jankuttaneet suurin piirtein keisari Paavali I:stä saakka.

"Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill on tuominnut performanssin mutta vedonnut tyttöjen kohtelussa armeliaisuuteen ja kohtuuteen."
 Putinin käsikassara on siis sentään joskus osannut käyttäytyä oikean kirkonmiehen tavoin. Armeliaisuudelle tuskin on käyttöä: jos edes kohtuutta noudatettaisiin, kyseessä olisi pienen sakon paikka. Eikä isoa mediakohua, joka tarjoaa uskonveljien täkäläisille avuliaille aatuille mahdollisuuden heikentää kirkkonsa ja veljeskirkkonsa imagoa harvinaisen tönköillä, selittäväksi tarkoitetuilla tuhraisuilla, jotka selittävät asiaa ehkä vähän turhankin hyvin. Ihan ammattitiedottajia myöten.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti