keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Jumalpuntari: Huitzilopochtli

Jumalpuntari, maailmankaikkeuden liioittelematta tärkein artikkelisarja, lähtee tällä kertaa Mesoamerikkaan ottamaan mittaa jumalasta, jonka nimeä kirjoitusohjelman autocorrect ei tosiaankaan tunnista. Huitzilopochtli, atsteekkien* auringon- ja sodanjumala, Tenochtitlanin suojelusjumala.

*Kirjoitussuositus on nykyään asteekki, yhdellä T:llä. Vastaa paremmin alkuperäistä. Itse olen niin tottunut kirjoittamaan sanan vanhanaikaisesti kahdella T-kirjaimella, etten ryhdy siitä luopumaan. Deal with it.
Huitzilopochtli. Tai maailman huonoimpaan papukaija-asuun pukeutunut myymälä-apulainen tarjoamassa maistiaisia mainostaessaan vallankumouksellista kenkäharjaa.
Huitzilopochtlin nimi vaikuttaa ääneltä, jonka hollantilainen voisi päästää aivastaessaan, mutta se liittyy todennäköisesti jotenkin kolibreihin, vasempaan puoleen ja käteen. Mahdollisesti nimi merkitsee hemmoa, jolla on tapana pitää kolibria vasemmassa kädessään. Luulisi, että olisi helpompiakin tapoja erottua muista. Tai sitten nimi voi tarkoittaa vasenkätistä kolibria. Tosin jos kolibrilla ylipäänsä on kädet, se todennäköisimmin huomattaisiin jo ko. raajojen perusteella ilman tarvetta identifioida linnun preferoimaa kättä.
Yritän tässä siis sanoa, että auringon- ja sodanjumalaksi tällä henkiolennolla on harvinaisen tyhmä nimi.

Olisi tosin rumaa tuomita ketään pelkän ulkonäön ja nimen perusteella, jumalista nyt puhumattakaan. Tehdään siis pienoinen katsaus Huitzilopochtlin edesottamuksiin ja saavutuksiin. 

Jumalan elämä alkoi sangen epäsuotuisissa merkeissä. Huitzilopochtlilla oli ainakin 400 vanhempaa sisarusta, ja näistä eräs, sisko nimeltään Coyolxauhqui, otti asiakseen surmata vielä kohdussa majailevan Huitzilopochtlin ja äitinsä Coatliquen. Kyse oli kunniaväkivallasta, sillä Coyolxauhqui, jonka nimi näyttää satunnaiselta näppäimistöräpellykseltä, piti äitinsä raskautta häpeällisenä. Häpeä johtui siitä, että äiti oli tullut raskaaksi höyhenpallosta. Ymmärrän kyllä, että moinen saattaa olla noloa, ja ylipäänsä tämä myytti tuntuu siltä kuin ryhmä ihmisiä olisi valinnut joukon satunnaisia sanoja ja sitten törkkinyt ne sattumanvaraisiin paikkoihin jonkin telenovelan käsikirjoituksessa.

Huitzilopochtli kuitenkin pääsi kohdussa selville isosiskonsa suunnitelmista ja päätti tunkeutua synnytyskanavan läpi estämään aikeet. Aika iso vastuu käytännössä isättömälle sikiölle. Huitzilopochtli siis ponkaisi äitinsä alapäästä maailmaan täysikasvuisena ja täydessä sotisovassa kuin Athene Zeuksen kallosta konsanaan. Vastasyntynyt jumala pääsi heti tappamisen makuun: hän teurasti kavalan siskonsa Coyolxauhquin ja innostui tästä niin, että tuli murhanneeksi saman tien muutamia satoja veljiäänkin. Pohjimmiltaan Huitzilopochtli kuitenkin osoittautui sentimentaaliseksi pehmoksi: tapettuaan sisarensa Coyolxauhquin hän leikkasi tämän pään irti ja heitti sen taivaalle, jotta Coatlique-äiti näkisi rakkaan tyttärensä öisin. Lahdatun sisarusparven muut osat heivattiin vielä etäämmälle, ja niistä muodostuivat tähdet. Näin siis Huitzilopochtlista tuli joukkomurhaaja heti syntyessään. 

Ennen pitkää Huitzilopochtli matkusti Aztlániin, jossa atsteekit alun perin asuivat. Jumala käski asteekkien jättää Aztlánin ja ryhtyä seuraamaan häntä jonkinmoiseen luvattuun maahan. Atsteekit tottelivat ja lähtivät vaeltamaan Huitzlilopochtlin kanssa. Jumala kielsi atsteekeilta atsteekki-nimen käyttämisen, sillä mexica-nimi oli hänestä paljon hienompi. Jonkin ajan päästä jumala kuitenkin taisi kyllästyä johdattelemiseen ja jätti ats- mexicat erään tappamatta jättmänsä siskon huomaan. Kansa alkoi kuitenkin napista, kuten sillä tapana on, ja Huitzilopochtli keksi, että siskoa kohtaan nöyryyttävin tapa ratkaista tilanne olisi johdattaa kansa pois yön aikana, niin että sisko heräisi yksin ja huomaisi kaikkien hylänneen hänet seuraavana aamuna. Pitää olla jumala saadakseen näin mahtavia ideoita. Sisko suuttui tästä niin pahoin, että ajoi poikansa Copilin murhanhimoiseen raivoon. Copil taisteli Huitzilopochtlia vastaan Meksikon keskuslaaksossa, ja sukudraama päättyi tavalliseen tapaan: Huitzilopochtli tappoi sisarenpoikansa, paloitteli tämän ja viskasi tämän sydämen Texcocojärveen. Sitten hän käski atsteekkeja rakentamaan pääkaupunkinsa siihen kohtaan, johon sydän oli uponnut. Se löytyi helposti, sillä sen merkkinä oli pieni luoto, jolla kasvavassa kaktuksessa istui kalkkarokäärmettä syövä kotka.
Meksikon vaakuna
 
Ja sille paikalle rakensivat atsteekit mahtavimman kaupunkinsa, Tenochtitlánin (nyk. Ciudad de México). Huitzilopochtlista tuli mahtavien sydämenheitto- ja neuvontakykyjensä ansiosta kaupungin suojelusjumala.

Sodan jumalana Huitzilopochtli piti omaa valhallaansa: taistelussa kaatuneet soturit päätyivät palvelemaan häntä hänen palatsiinsa, joka sijaitsi tiettävästi "vasemmalla". Myös lapsivuoteeseen kuolevat äidit pääsivät hänen seuraansa. Lasten synnyttäminen ja sotiminen: Huitzilopochtli vaikuttaa hiukan fasistiselta kaverilta. Soturit saattoivat palata jumalan palatsista kuolevaisten joukkoon toisessa muodossa. Varmaan jonain tosi maskuliinisena ja kunnioitusta herättävänä. Kolibreina ja perhosina. Tällä jumalalla ei ole ihan kaikki kunnossa.

Huitzilopochtlin tärkein tehtävä oli estää aurinkoa sammumasta. Hänen vastuullaan on siis ultimaattisesti koko maailman elämä. Hän kävi jatkuvaa taistelua pimeyttä vastaan, ja aina 52 vuoden välein oli käsillä erittäin kriittinen hetki, jolloin aurinko saattaisi sammahtaa. Saadakseen voimia kamppailuunsa auringonjumalana Huitzilopochtli vaati ihmisuhreja. Ja atsteekitpa tarjosivat niitä hänelle uskosti. Massiivisen mittakaavan ihmisuhrit olivat keskeinen osa prekolumbiaanisten mesoamerikkalaisten sivilisaatioiden toimintaa. Atsteekkivaltakunnassa uhrattiin 1400-luvulla vuosittain vähintään kymmeniä tuhansia ihmisiä. Korkeimmat arviot parhaiden vuosien osalta yltävät neljännesmiljoonaan. Atsteekit kehuvat itse uhranneensa Huitzilopochtlille pyhitetyn Tenochtitlánin suuren kaksoispyramiditemppelin uudelleenvihkimisseremoniassa 80 400 ihmistä vuonna 1476. Se merkitsisi tappotahtia, joka päihittäisi teollisen ajan natsitkin. 

Huitzilopochtlille uhrattiin ihmisiä erityisesti suurissa juhlissa toukokuussa, keskikesällä ja marras-joulukuun vaihteessa. Uhrit saatettiin nylkeä elävältä; useimmiten heidät sidottiin alttarille temppelin huipulle, ja sitten pappi avasi jadeveitsellä heidän rintaontelonsa ja kiskoi sydämen irti tarjoten sen vielä sykkivänä auringolle.

Olen nyt saanut tästä aika lailla tarpeekseni. On aika selvää, että atsteekit (more like ASS-tec!) kuuluivat kategoriaan "paskimmat ihmiset ikinä" ja että heidän jumalansakin ovat harvinaisen vastenmielisiä tapauksia, vaikka kuinka olisikin ollut vaikea joukkomurhalapsuus. Menkää jonnekin hoitoon, helvetti! Harvoin tulee vastaan sellaista kulttuuria, jonka joka ainoa osa vaikuttaa olevan läpeensä sairas ja vinksahtanut, mutta atsteekkivaltakunta yrittää niin kovaa, että sitä voisi pitää läpinäkyvänä yrityksenä päästä kollektiiviseen psykoterapiaan. En aio enää sietää tällaista touhua, vaan totean suoraan, mitä mieltä olen tästä heidän auringonjumaluudestaan.

Huitzilopochtli on paska jumala ja surkea huijari, jonka palvelemisesta ei mitä todennäköisimmin ole mitään hyötyä. Tämä hemmo oli massamurhaaja siinä iässä, jossa meistä useimmat on ensi kertaa punnittu. On myönnettävä, että Huitzilopochtlin kyvyt niittää sakkia, etenkin sukulaisiaan, maahan on varsin vaikuttava, mutta muuten hän vaikuttaa täysin hyödyttömältä ilkimykseltä. Kuka tahansa osaa viskellä sisäelimiä vesistöihin ja käskeä muita aloittamaan rakennushankkeita. Suojelusjumalana Huitzilopochtli on täysin turha nysvääjä. Hän ei viitsinyt panna vastaan, kun pari laivalastillista espanjalaisia päätti romahduttaa koko hänen suojelemansa valtakunnan ja hänen mukamas-silmäteräkaupunkinsa. Hienoa työtä.

Ai niin: 1520-luvusta on myös kulunut jo aika monta 52 vuoden jaksoa ilman Huitzilopochtlille osoitettuja ihmisuhreja, eikä aurinko ole sammumaan päin. Ydinreaktio tulee jatkumaan vielä miljardeja vuosia, eikä siihen oikein voi rituaalimurhilla vaikuttaa. Joten kiitos tyhjästä, saatanan sulkapallo. Tapatit hitosti sakkia tyhjän takia. Perkele mikä kusipää koko Huitzilopochtli.

Mahti: 3/10. Osaa lähinnä murhata sukulaisiaan erittäin tehokkaasti. Väittää pitävänsä aurinkoa hengissä, mutta on paljastettu tämän suhteen pelkäksi suurisuiseksi valehtelijaksi. Ei halua tai osaa suojella uskollisia palvojiaan.
Vaikuttavuus: 1/10. Näyttää tyhmältä ja tekee lähinnä vastenmielisiä asioita. Tämä kumma kyllä upposi atsteekkeihin, jotka antoivat koijarin päsmäröidä ihan sikana. Ei olisi kannattanut.
Vaarallisuus: 4/10. Jos olet sukua, olet vaarassa. Muuten vaarallinen vain, jos saa ihmiset uskomaan tyhjää isotteluaan.

Eettisyys ("hyvyys"): paha, ja sitäkin pelkkää kusipäisyyttään.

Juu ette sitten palvo tätä paskiaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti