sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kansallissymboliarvostelu: Etelä-Ossetia

Kansallissymboliarvostelujen kiertue palaa Kaukasukselle rajallista kansainvälistä tunnustusta nauttivien poliittisten yksiköiden pariin. Aiemmin käsittelemäni Abhasian tapaan Etelä-Ossetian tasavalta on Georgiasta erkaantunut maa, jonka suvereniteetin on tunnustanut kourallinen muita maita.

Itäiraanista kieltä puhuvat osseetit ovat laajemmilla alueilla ajanlaskun alussa vaeltaneiden sarmaattien jälkeläisiä. Heitä asuu Venäjällä noin puoli miljoonaa sekä Georgiassa, Turkissa ja Syyriassa n. 50 000 kussakin. Neuvostoliiton romahtaessa Etelä-Ossetia tuli osaksi Georgian tasavaltaa, mutta se julistautui itsenäiseksi vuonna 1991. Georgia tai muut maat eivät tunnustaneet Etelä-Ossetian valtiota, vaan pitivät sitä juridisesti osana Georgiaa. Alue ei kuitenkaan ole ollut Tbilisin hallinnassa vuodesta 1991 lähtien. Tilanne yltyi sodaksi vuonna 2008, kun Georgia pyrki saamaan Etelä-Ossetian yksipuolisesti hallintaansa. Georgian ja Venäjän välillä käydyn viisipäiväisen sodan jälkeen Venäjä tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisiksi valtioiksi. Tätä kirjoitettaessa Etelä-Ossetian tunnustaa itsenäiseksi valtioksi sangen satunnaisen oloinen joukko maita: Venäjä, Nicaragua, Venezuela ja Nauru. Ja tietysti myös vailla laajaa tunnustusta olevat Abhasia ja Transnistria.

3900 neliökilometrin kokoisessa (n. 1,5 kertaa Luxemburgin pinta-ala) Etelä-Ossetian tasavallassa on hieman päälle 70 000 asukasta. Hyviä suhteita Etelä-Ossetiaan pitävä Venäjä voisi solidaariselle päälle sattuessaan ehkä tarjoutua luovuttamaan Etelä-Ossetialle Pohjois-Ossetian tasavallan: tässä Venäjän federaation osassa asuu yli 400 000 osseettia. Tätä ei tosin voine pitää kovin todennäköisenä - tällä hetkellä asia on pikemminkin toisin päin. Etelä-Ossetian virallinen valuutta on Venäjän rupla, ja venäjä (ei suinkaan osseetti) on myös valtion virallinen hallintokieli. En pidä skenaariota tällä hetkellä todennäköisenä, mutta pitemmän päälle en suuresti hämmästyisi, jos sopivan kansanäänestyksen jälkeen Etelä-Ossetia päättäisi yhdistää osseetit Venäjän federaation huomassa.


Etelä-Ossetian trikolori hulmuaa lähes samanlaisena myös Venäjän Pohjois-Ossetiassa: vain mittasuhteissa on hienoinen ero. Vuonna 1992 vahvistetun lipun värisymboliikassa valkea edustaa puhtautta, punainen rohkeutta ja kulta maan vaurautta (bruttokansantuote asukasta kohden 250 dollaria vuonna 2002), joka lienee ennemmin vertauskuvallista kuin materiaalista sorttia. Sommittelu on mielikuvitukseton, paljon esim. Abhasian vastaavaa ponnettomampi, vaikka yleisvaikutelma onkin siedettävämpi. Keltainen ja valkoinen ovat hankala ja heikonlainen yhdistelmä lipussa, ja vaikka keskelle sijoitettu punainen tuokin kokonaisuuteen hieman energiaa, on kokonaiskuva silti jotenkin tunkkainen. Tylsä esitys heikoilla värivalinnoilla vahvistettuna. Mielenkiinnoton ja persoonaton. Etelä-Ossetian tasavallan ja Pohjois-Ossetian-Alanian venäläistasavallan lisäksi tällaisen kaltaista lippua liehuttaa myös Etelä-Ossetian väliaikainen hallintoelin, jota Georgia pitää Etelä-Ossetian laillisena valtaelimenä - vaikkei edes tunnusta aluetta varsinaisesti itsehallinnolliseksi. Mutta asia ei muuten olisi riittävän sekava, joten Etelä-Ossetian ns. pakolaishallitus pitää majaansa Tbilisissä siinä missä de facto hallitus Tshinvalissa.
Arvosana: 5


Vaakunan paikkaa Etelä-Ossetiassa toimittaa sinettimäinen ympyrä. Lipun tunnusvärit toistuvat, vaikka punainen onkin tässä ehkä lähempänä oranssia. Tyylitelty kuva-aihe on peräisin 1700-luvulta, ja se on käytössä myös venäläisen Pohjois-Ossetian vaakunassa - ja hieman muunneltuna georgialaismielisen väliaikaishallinnon tunnuksessa. Punaisen taivaan alla, valkeiden vuorten juurella keltainen lumileopardi (Panthera uncia) puolustaa kultaista maata. Lumileopardia on tavattu Kaukasuksella, mutta se lienee hävinnyt sukupuuttoon koko Kaspianmeren länsipuoliselta alueelta. Toisaalta lajinmääritys saattoi olla tunnuksen alkuperäisenä piirtoaikana epämääräistä, ja kyseessä saattaa olla myös persianleopardi (Panthera pardus ciscaucasica), joka on sukupuuton partaalla Pohjois-Kaukasuksella, mutta verraten elinvoimainen Iranissa. Koko komeutta ympäröi teksti, jossa seisoo valtion nimi kyrillisosseetiksi yllä ja venäjäksi alla.

Ei tarvita kummoistakaan esteetikkoa huomaamaan, että pelkkä keskuskiekon kuva riittäisi varsin mainiosti tunnukseksi ja että ulkokehä teksteineen huonontaa luomusta valtavasti. Kuvallinen symboli on olemassa juuri siksi, että ei tarvitse turvautua tekstiin. Mm. tämän vuoksi sitä kutsutaan symboliksi. Vuoret ovat perin omituisen näköiset, mutta leopardi on hauskasti tyylitelty pienine päineen ja komeasti kaartuvine vartaloineen. Koska millään muulla (de facto) itsenäisellä valtiolla ei ole tunnuksenaan lumi- tai persianleopardia, olisi pelkkä kissaeläin ilman taustaakin tehokas tunnus. Nykyisellään kömpelö, pahvisen näköinen vuoristotausta latistaa vaikutelmaa, ja vielä lisää sitä tuhoaa ankea tekstikiekko. Arvosana: 6


Etelä-Ossetian kansallislaulun nimi on suoraan ja selkeästi Etelä-Ossetian kansallislaulu. Sen säveltäjä on Feliks Alborov, ja osseetinkielisen sanoituksen on laatinut Totraz Kokaev. Kappale on otettu käyttöön vuonna 1995. Sanat ovat varsin hauskat, näytteenä epärunollinen käännösotos ensimmäisestä säkeistöstä:
Rakastettu Ossetia! / Nimesi kunnian puolesta / seisomme suorina kuin kynttilät
Laulu alkaa kelpo fanfaarilla ja osoittautuu muutenkin varsin vetäväksi. Siinä on kansanmusiikillista marssilaulun tuntua ja tunnelmaa, mutta se on silti osuvan mahtipontinen ja pelkästään musiikin puolesta riemukasta uhrihenkeä lietsova. Kaikin puolin kelpo kansallislaulu siis, vaikkakin kaksi säkeistöä riittäisi mainiosti. Arvosana: 8

Etelä-Ossetian loppuarvosana on 6,3.  

1 kommentti:

  1. Joo, ei tarvitse olla estetikko huomatakseen, että tuossa muodossaan tuo leopardikuvio näyttää joltain B -luokan "McKarate" -kerhon tunnukselta. Jotenkin jos jonkin osan, kuten reunukset, leopardin tai vuoret poistaisi, tätä mielikuvaa ei syntyisi.

    VastaaPoista