torstai 18. lokakuuta 2012

Kaunis on kuolla, kun seurasi puolesta tuhdisti tienaat

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pyytää Puolustusvoimilta selvitystä ammattiurheilijoille asepalveluksen suorittamisessa räätälöidyistä erityisjärjestelyistä. Ammattiurheilijat kun yleensä pääsevät varusmiespalveluksensa aikana lajinsa harjoitusleirille ulkomaita myöten, ja pääsevätpä ottamaan osaa kisoihinkin, ts. siis harjoittamaan ammattiaan. Jännää tästä järjestelystä tekee se, että muiden ammattikuntien edustajille ja/tai opiskelijoille ei vastaavia järjestelyjä ole räätälöity, siinä missä urheilijoille on aivan erityinen koulutusyksikkö.

Lasse Virén, joka muistaakseni kävi jossain Saksassa kompuroimassa vuonna hikisukka ja Musta syyskuu ja oli sittemmin kansanedustajakin, "ei ymmärrä keskustelua urheilijoiden erityiskohtelusta armeijassa" (HS 15.10.2012). Virén demonstroi ymmärrysvaikeuksiaan haastattelussa laajemminkin:

"Onko suomalainen yhteiskunta sitä mieltä, että huippu-urheilulla ei ole mitään merkitystä?"
Eli jos urheilijoita kohdeltaisiin kansalaisvelvollisuuden osalta samoin kuin muita, se välittäisi viestin, että huippu-urheilulla ei ole mitään merkitystä. En tiedä, onko Lasse kaatunut nyt vähän turhan monta kertaa pää edellä, mutta ajatuksen logiikka vaikuttaa olevan hukassa. Ilmeisesti suomalainen yhteiskunta siis Virénin järkeilyn mukaan on sillä kannalla, että millään muulla ammatilla kuin urheilijan ammatilla ei ole mitään merkitystä. Muut kun eivät tapaa saada varusmiespalveluksesta vapaata milloin haluavat omien bisneksien hoitamiseen. (Ja sivumennen sanoen: huippu-urheilulla ei ole mitään merkitystä. Se on hyödyttömintä ajanhukkaa koko planeetalla, mutta ikävä kyllä suomalainen yhteiskunta ei ole tätä mieltä. Itse pidän urheilussa merkittävimpänä jännityselementtinä vääjäämättömiä doping-käryjä. Liekö yksikään muu laillinen ammattikunta todisteiden valossa ja suhteessa yhtä epärehellinen kuin kansainväliset huippu-urheilijat?)

"Pitääkö toiminnan olla tasapaksua ja pitääkö kaikkien tulla ulos samasta putkesta?" jatkaa Virén. Nähtävästi vain kaikkien muiden paitsi urheilijoiden. Tasapaksuus on prolelle, urheilijain kaltaisia yli-ihmisiä ei voi muiden kanssa samaan saastaputkeen tunkea.

Edes Puolustusvoimat ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Urheilukoulustakin vakuutellaan, että armeijassa urheilijat "joutuvat lujille". "Urheilukoulussa tulevat varusmieskoulutuksen päälle vielä omat lajitreenit. Jokainen voi kuvitella, miltä tämä tuntuu", sanoo Puolustusvoimien koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen. Olisiko mahdollista kuvitella, miltä tuntuu, jos Puolustusvoimat ei sitten aikataulunsa ja ohjelmansa puolesta joustakaan siten, että vaikkapa siviilissä perin vähävarainen nuori hitsaaja voisi harjoittaa siviiliammattiaan palvelusaikana? On ihan sama, joutuvatko urheilijat miten "lujille". Olkoot vaikka kuinka lujilla, mutta miksi saavat erikseen harjoittaa siviiliammattiaan ohessa? Voin kuvitella, miltä tuntuu, herra eversti: paljon paremmalta ja taloudellisesti henk.koht. kannattavammalta järjestelyltä kuin mitä muille isänmaan puolustajille tarjotaan. Ylipäänsä on oire asioiden peittelystä ja keskustelun harhauttamisesta viedä diskurssi lujuussuuntaan. Varusmiespalveluksen tarkoitus ei ole panna ketään lujille. Katsokaa vaikka perustuslaista, jos ette usko.

Jalkapalloilija Mikael Forssell osaa sentään ohimennen tuoda esiin, mikä asiassa on ongelmana. "Olen kiitollinen, että armeija mahdollisti ammattini harjoittamisen samaan aikaan", Forssell sanoo. Forssell tietysti ei ollutkaan missään kansallisesti merkityksettömässä työssä, kuten pienyrittäjänä, lääkärinä tai kansallisoopperan balettitanssijana, vaan isänmaallisten perinteiden mukaan tekemässä kovaa tiliä Englannin ja Saksan potkupalloliigoissa. Miksi muut eivät saa vapaata omien ja oikeasti paljon tärkeämpien ammattiensa ja bisneksiensä hoitamiseen palvelusaikana?

Juuri siitä onkin kysymys - kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Apulaisoikeusasiamies haluaa tietää, mikä on ammattiurheilijoiden ammatinharjoittamisen varusmiesaikana mahdollistavan erityiskohtelun juridinen perusta. Sellaista ei vain taida lakikirjoista löytyä. On todella huolestuttavaa, että kansanedustajana lainsäädäntövaltaa käyttänyt Virén tai Puolustusvoimat ei ymmärrä kansalaisten yhdenvertaisuusnäkökohtaa ilmeisesti lainkaan. Ilmeisesti urheilupiireissä ollaan niin herraa ja hidalgoa, ettei arvottoman keskivertokansalaisen kokemusmaailmaan ole juuri kontaktia. Tavallisilta ihmisiltä odotetaan lähinnä palvontaa, ja sitten loukkaannutaan ja uhriudutaan, jos joku kehtaa sanoa, että samojen sääntöjen tulisi koskea jopa urheilijoita. Jos armeijan olisi tarkoitus tuoda ikäluokka yhteen, kuten hurskastelevat poliitikot lässyttävät, niin hyvä alku tämän varmistamiselle olisi Urheilukoulun lakkauttaminen. Voisi edesauttaa sitä, että tulee kontakteja tavallisiinkiin ihmisiin eikä vain tällaisiin muita arvokkaampiin sporttielviksiin. Se taas voisi edistää hiukan keskivertokansalaisen kokemusmaailman välittymistä kilpakenttien sankareillekin.

6 kommenttia:

  1. Muuten yhdenvertaisuuspuolen ymmärrän. Mutta huomautan että mitä urheiluun ja sen turhuuteen tulee. Taide - etenkin taidetanssi jossa tarvitsee venkoilla luonnonvastaisesti kun jostain kuuluu musiikkia - on tietysti totaalisen hyödytöntä ajanhukkaa.

    Mutta joukkueurheilu. Kuka tervejärkinen sellaisesta on kiinnostunut? Eihän siinä edes lyödä ketään miekalla päähän. Perkele!

    VastaaPoista
  2. Tässä on tyypillinen esimerkki siitä miten etuoikeutta ei ymmärretä etuoikeudeksi. Etuoikeutettu ryhmä on lähes aina sokea omalle etuoikeudelleen, kuten nämä mainitut urheilijat kommenteillaan osoittavat. Samaa argumentaatiota edustaa esimerkiksi sukupuolineutraalin aviolain keskustelussa esiin nouseva "homotkin saavat mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa" tyyppinen argumentaatio.

    VastaaPoista
  3. En väitä vastaan taiteen ja sen eri osa-alueiden absoluuttisesta turhuudesta niiden tavoitteiden kannalta, joiden vuoksi Puolustusvoimat on olemassa. Ymmärrän ja hyväksyn täysin sen, että vaikka minusta ooppera on mielenkiintoista, nautinnollista ja jännittävää ja jääkiekko kuolettavan pitkästyttävää, niin molemmat ovat toisessa mittakaavassa täysin turhaa touhua verrattuna vaikkapa suuhygienistin tai levyseppähitsaajan tai geenitutkijan hommiin. (Viimeksi mainitut mahdollistavat mukavan, sivistyneen ja terveen elämän, ensin mainitut tekevät siitä hieman enemmän elämisen arvoista.)

    Siis vaikka pidänkin itse pesäpalloa ala-arvoisena Sibeliukseen verrattuna (esimerkin vuoksi otin kaksi jostain syystä kansallisiksi korotettua asiaa), käsitän, että henk.koht. preferenssit vaihtelevat kovasti ja että eri tapahtumista haetaan ehkä hieman eri asioita. Ja että hyvä ihminen voi tykätä rallista ja että kammottava mulkero voi nauttia Brucknerista (jälkimmäisestä minulla olisi tarjota suht hyvä esimerkki oman persoonani muodossa).

    Ja ehkä urheilulla voi olla tietty hyötyvaikutus siinä, että se voi kannustaa ihmisiä harjoittamaan liikuntaa, joka on toki aina hyödyllistä (siksi kai brittiläiset jalkapallofanitkin tapaavat nähtävästi olla solakoita terveiden elämäntapojen kannattajia). Siinä tavoitteessa ei välttämättä ihan normaali varusmiespalvelus haittaa tee.

    Mutta en suostu allekirjoittamaan sitä väitettä, että meidän poikamme kilpakentillä maailmalla tekisivät jotenkin Suomen aseman edestä kansallisesti merkittävästi arvokkaampaa työtä kuin vaikkapa meidän poikamme kapellimestarikorokkeilla maailmalla. Ei ainakaan sellaista, joka jotenkin korvaisi ns. "uskottavaa itsenäistä puolustusta", jolla selonteoissa kansaa huvitetaan. (Talvisodan aikana Yhdysvalloissa kerjättiin Suomelle muuten apua Sibeliuksen eikä Paavo Nurmen pärställä.) Vaikuttaa lievästi sanoen paisutellulta väitteeltä, että kovaa tiliä Bundesligassa tekevät potkupalloilijat olisivat jotain isänmaallisuuden kansikuvapoikia sen enempää kuin muut. Lähinnä halpamaisena voisi pitää isänmaallisuuden viitan leyhyttelyä tässä yhteydessä. Ja lisäksi ottaa aivoon, että tässä maassa voi aina räksyttää oopperalle ja saada aplodit (vaikka olisi itse joku keihäänheittäjä), mutta suurin piirtein yhtä tyhjänpäiväistä ja paisuteltua (ja samalla tavoin toki myös kovaa harjoitusta vaativaa) urheilua ei kohdella samalla terveellä hienotunnottomuudella.

    VastaaPoista
  4. Olisi mukavaa jos saataisiin kapellimestarikoululaiset kiertämään maailmaa. Onhan niitä sotilasmuusikoitakin, kato, niin saisivat tienata. Olisi myös mukavaa jos opiskelijat saisivat opiskella ja käydä kursseja armeijasta ja että tähän annettaisiin mahdollisuus. Muuhan olisi näiden asioiden halveksuntaa. Putkimiehien ei tietty edes tarvitsisi mennä armeijaan koska he hyödyttävät maataan muutenkin.

    Armeija sopii vain urheilijoille, postmoderneille tekotaiteilijoille ja muille vastaaville Päivi Räsäsen kaltaisille ihmisturhakkeille jotka voivat muussa elämässään vain unelmoida hyödystä ja siitä että tekisivät muutakin kuin tuhlaisivat happea.

    VastaaPoista
  5. Puolustusvoimta tukee toimintaa, joka tukee puolustusvoimien laissa määrättyjen tehtävien toteuttamista ja sotilaallisen suorituskyvyn kehittämistä.

    Edelliseen liittyen PV tukee mm. sotilasurheilulajeja.

    Yksittäisen ihmisen opiskelun, ammatin, harrastusen yms tukemisesta ei PV:lle ole suoranaista hyötyä.

    Asevelvollisuus perustuu lakiin ja kestää 42 vuotta. Yksilön panostus 12, 9 tai 6 kuukautta on varsin pieni panostus yhteiskunnalle ilmaisesta koulutuksesta 12 vuotta, ilmaisesta opiskelusta 3 - 6 vuotta, ilmaisesta terveydenhuollosta jne.

    Opiskelijat ja maanviljelijät yms joutavat varsin hyvin tekemää töitään ja harrastuksiaan ennen tai jälkeen varusmiespalveluksen.

    VastaaPoista
  6. Olen hyvin tietoinen, että asevelvollisuus perustuu lakiin. En vain edelleenkään ymmärrä, miksi AMMATTIurheilu on niin paljon tärkeämpää kuin muiden asevelvollisten ammatit. En ymmärrä, miten sotilasurheilulajeja tuetaan sillä, että hemmo saa palvelusaikana tehdä itselleen tiliä ja huseerata treeneissä Leverkusenissa. Yksittäisiä ihmisiä ammattiurheilijatkin ovat, ja omat taloudelliset intressit heillä ovat varmasti mukana kuvioissa.

    Mitä tulee "yksilön panostukseen" "ilmaisesta" koulutuksesta ja terveydenhuollosta, niin käsittääkseni nämä "ilmaiset" palvelut kustannetaan verovaroista. Verot taas ovat armeijan käyneille ihan samat kuin muillekin, joten en oikein käsitä tätä omituista takaisinmaksulogiikkaa, jos sitä tässä haettiin. Lisäksi ajatus romahtaa jo siihen, että nämä julkiset palvelut tarjotaan myös naisille, kun taas asevelvollisuus koskee vain miehiä. Miksi naisten ei kuuluisi "maksaa" omalla henkilökohtaisella vapaudellaan koulutuksestaan, opiskelustaan ja terveydenhuollostaan?

    Jos opiskelijat ja maanviljelijät yms. "joutavat varsin hyvin" tekemään töitään, niin toaatusti siihen "joutavat" myös urheilijat. Mikään kommentissa ei siis saanut minua käsittämään, miksi ammattilaisurheilua pitää kohdella tässä eri tavoin kuin muita ammatteja.

    VastaaPoista