tiistai 6. marraskuuta 2012

Kansallissymboliarvostelu: Fidži

Kansallissymboliarvostelujen sarjamme etenee itsenäisten valtioiden jotakuinkin aakkosellisessa järjestyksessä F-kirjaimeen. Alkajaisiksi purjehdimme taas Tyynelle valtamerelle, noin 2000 km Uudesta-Seelannista koilliseen. Niillä tienoin sijaitsee Fidžin tasavalta, Tyynenmeren vauraimpia ja luonnonvaroiltaan huomattavimpia mutta myös poliittisesti epävakaimpia saarivaltioita. Fidži on taas yksi niistä valtioista, jotka ehkä ansaitsevat pienen esittelyn, kun siitä ei välttämättä monellakaan ole kovin selkeää käsitystä.

Polynesialaisten ja melanesialaisten purjehtijoiden n. 5000 vuotta sitten asuttama
Fidži päätyi 1800-luvulla Britannian hallintaan. Saaret olivat tuolloin kuuluisia siellä paikoitellen harjoitetusta rituaalisesta ihmissyönnistä. Udre Udre -niminen fidžiläispäällikkö tiettävästi söi tuhat vihollistaan uskoen, että tämä tekisi hänestä kuolemattoman. Sopii myös vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.

Britit kuljettivat saarten plantaaseille työläisiä Intiasta, ja yli kolmannes nykyisestä väestöstä onkin intialaista alkuperää. Tämän vuoksi hindu-urdu on yksi maan virallisista kielistä; muut ovat fidži ja englanti

Fidži itsenäistyi Britanniasta vuonna 1970 demokraattiseksi parlamentaariseksi monarkiaksi. Saarten alkuperäinen väestö jäi kuitenkin hieman syrjään poliittisesta päätöksenteosta, jota dominoi indofidžiläinen väestö. Tämä johti vuonna 1987 peräti kahteen sotilasvallankaappaukseen, joissa pääministeri Bavadra ja kuningatar Elisabet syöstiin vallasta. Fidži julistettiin tasavallaksi, ja se erosi Brittiläisestä kansainyhteisöstä. Käyttöön otettiin rasistinen perustuslaki, jolla evättiin oikeus valita pääministeriksi ketään intialaista syntyperää olevaa. 1990-luvulla kriisiajat tuntuivat päättyneen, demokratia palasi ja samoin Kansainyhteisön jäsenyys. Kansanryhmien välit eivät kuitenkaan parantuneet, ja vuonna 2000 äärikansallismieliset ryhmät tekivät uuden vallankaappauksen estääkseen pääministerin viran päätymisen indofidžiläiselle. Vuonna 2006 seurasi jälleen uusi vallankaappaus. Kun tuomioistuin totesi kolme vuotta tämän jälkeen kaappauksen laittomaksi, presidentti Iloilo kumosi perustuslain, erotti kaikki tuomarit ja julisti poikkeustilan, joka rajoittaa merkittävästi mm. tiedonvälityksen vapautta. Melko paljon saa 40 vuodessa aikaan sählinkiä n. 800 000 asukkaan maa.

Jatkuva sisäinen levottomuus ei kuitenkaan ole sulkenut Fidžiä ulkomaailmalta. Vaikka  Fidži ei pysty ylläpitämään omaa yhteiskuntarauhaansa, on se todellinen rauhanturvaamisen suurvalta kokoonsa nähden. 3500 aktiivisotilaasta ja 6000 reserviläisestä koostuva Fidžin armeija on osallistunut ansiokkaasti YK:n rauhanturvaoperaatioihin Libanonissa, Siinailla ja Kosovossa. Mutta siinä riittämiin itse valtiosta, nyt käydään käsiksi sen symboleihin. Esimmäisenä tuttuun tapaan Fidžin lippu:


Jumaliste, taas näitä Union Jack -kuppailuja. Kun näen valtiolipun, jonka tangonpuoleisessa yläkulmassa seisoo Britannian tunnus, en ajattele, että onpa viehättävä ja fiksu kunnianosoitus yhteiselle historialle - aattelen, että tässäpä taas yksi maa, joka ei viitsi paneutua asioihin yli kolmeksi minuutiksi. 

Sitä paitsi kuuluminen Brittiläiseen imperiumiin ei ole mitään niin erikoista, että sillä voisi hirmuisesti muista erottua ja että sit kannattaisi erikseen tuoda esiin itsenäisen valtion lipussa. Itse asiassa Britannian alusmaana oleminen on kansainvälisessä katsannossa eräs kaikkein yleisimmistä valtiollisen historian vaiheista. Jos siis lipussanne on Union Jack, ette enää edes jäljittele Britanniaa, vaan jäljittelette muita sen entisiä siirtomaita. Se on surkeaa, säälittävää ja tylsää. Tämä ei koske pelkästään Fidžiä, vaan kaikkia samaan ratkaisuun lankeavia maita ja territorioita. Onnettomuudekseen Fidži vain suoriutuu hommasta vielä niitä muitakin huonommin.

Sillä tämä lippu ei ole edes niinkään hyvä - ja käytän adjektiivia tässä varsin suhteellisessa mielessä - kuin useimmat tähän saakka näkemämme henkistä alamaisuutta ilmoittavat, mielikuvituksettomat brittinurkkausliput. Niissä muissa sentään taustaväri on yleensä tummansininen tai punainen, jolloin se sointuu yhteen Union Jackin kanssa. Vaan Fidžilläpä taustaväriksi on valittu Tyyntämerta edustava vaaleansininen, lähes sama sävy kuin Somalian, Mikronesian tai YK:n lipuissa. Heleä sinisävy on peräisin 1870-luvulla käytetystä lipusta, mutta tässä se ei vain toimi. Lopputulos on riitaisa, mitätön ja typerän näköinen, anteeksi nyt vain. Yrityksestä ei ole merkkiäkään, ja väriyhdistelmässä on onnistuttu vertailumaita huonommin. Arvosana: 4  



Fidžin vaakuna on tyylitön ja infantiili nelikenttäsotku. Britannian vaakunaviranomainen myönsi sen vuonna 1908, ja ikävä kyllä sen typerä vaakunakilpi esiintyy myös maan lipussa.
Ja tämä vaakunakilpi toden totta on typerä. 

Kilven huipulla on kruunupäinen englantilainen goatse-leijona, ja Englannin Pyhän Yrjön risti jakaa loput vaakunasta neljään osaan. Mutta miksi käyttää nelikenttää, jos kolme neljännestä niistä on alkeellisia tuherruksia talouskasveista? Talouskasvit eivät ole kiinnostavia kansallisen identiteetin kannalta! Tämä osoittaa vain sen, että britit näkivät saaret pelkkänä siirtomaatavaraplantaasina vailla pienintäkään kiinnostusta alueen omaan historiaan tai identiteettiin. Luetellaan nyt silti vielä nämä tylsät rehutkin: kolme sokeriruokoa, kookospalmu ja banaaniterttu. 

Ai niin, se leijonan goatse on jokin kookostuote myös. Yhteen neljännekseen on sentään päätynyt paikallinen symboli, rauhankyyhky. Sitä käytti tunnuksenaan Fidžin ensimmäinen kuningas, sotapäällikkö Seru Epenisa Cakobau (1815 - 1883). Hänen lippunsa, joka otettiin käyttöön 1870-luvulla, näytti tältä:


Palataksemme nykyiseen vaakunaan: kilven harjalla seilaa paikallinen purjekanootti, ja kilvenkannattajiksikin on sentään saatu paikalliset aiheet, kaksi fidžiläissoturia - masentuneena jurottava keihäsmies ja toinen, jolla on olallaan... jotain kivuliaan näköistä. Itse asiassa ananasnuija. Siinäpä tarvekalu, joka ainakin omasta kotitaloudestani puuttuu. 

Tunnukseen on saatu ängettyä myös kansallinen motto fidžin kielellä: Rerevaka na Kalou ka doka na Tui, suomeksi Pelkää Jumalaa ja kunnioita kuningatarta. Kiintoisan monarkistinen tunnuslause tasavallalle. Aikaa olisi ollut uudistaa iskulausetta, sillä maassa on viimeksi ollut kuningatar neljännesvuosisata sitten.

Lattea tekele - vaakunakilven elementit ovat kuin lasten värityskirjasta, motto on turha ja tasavallalle sopimaton, eivätkä kilvenkannattajat tai kanootti ainakaan selkeytä kokonaisuutta. Jos valitsisitte vaakunaan yhden aiheen? Voisi tulla parempi. Vasemmanpuolisen soturin ilme on kuitenkin niin huvittava, että armosta suon tälle luomukselle arvosanaksi viitosen.

Kuten tarkkasilmäiset varmasti huomasivatkin, FidFidžinin lipussa ei esiinny koko vaakunatunnusta, vaan pelkkä vaakunakilpi. Monet fidžiläiset kuitenkin haluaisivat vaakunan mottoineen, kannattajineen ja kanoottikoristeineen kokonaisina lippuunsa. Esimerkiksi paikallinen senaattori Asesela Sadole perustelee vaatimustaan vaakunan kokonaisesityksestä lipussa seuraavin vahvoin argumentein:
"Mielestäni [koko] vaakuna on hyvin tärkeä, koska siinä on Jumalan sana, sitten siinä on myös kaksi soturia ja myös fidžiläinen kanootti."
Eri hieno perustelu. Onko tämä senaattori jotain seitsemän vuotta vanha? Äh, siirrytään kansallislauluosioon.

 

Fidžin kansallislaulu Meda Dau Doka tunnetaan myös nimellä God Bless Fiji eli Jumala Fidžiä siunatkoon. Sanoitukset eivät ole käännöksiä toisistaan - itse asiassa eri kieliversioilla ei ole juuri mitään yhteistä - esimerkiksi fidžinkielisissä sanoissa ei mainita Jumalaa kertaakaan.

Sävelmä otettiin virallisesti käyttöön valtion itsenäistyessä vuonna 1970, mutta se perustuu Charles Austin Milesin vuonna 1911 säveltämään virteen Dwelling In Belulah Land. Sovituksen ja (ilmeisesti vain englanninkieliset) sanat laati Michael Francis Alexander Prescott, joka saisi valita nimistään kaksi ja tyytyä käyttämään niitä. 

Sävelmä on virsimäinen, vailla suuria nousuja, laskuja tai tunteita. Se etenee vääjäämättä eikä tee kummoistakaan vaikutusta. Virreksi se toki on ihan kelvollinen, muttei kansallislauluna säväytä. Arvosana: 6  

Fidžin loppuarvosana jää viitoseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti