torstai 7. helmikuuta 2013

O-saan kom-men-toi-da it-se!

Uutisten katsotaan yleensä vaativan jonkinlaista kommentaaria. Ennen muinoin uutisten julkinen kommentointi oli rajoitettu lähinnä kulloistakin aihealuetta pitkään, yleensä ammatikseen, tutkineiden tahojen analyyseihin. Toisinaan myös ns. kadunmies (vaikka joskus olikin nainen, niin sana kadunnainen kuulostaa jotenkin sopimattomalta) päästettiin ääneen, ja hän yleensä naurahti hermostuneesti ja esitti jonkin hyvin yleisluontoisen arvion, joka useimmiten liikkui dikotomian hyvä-huono tietämillä. Aivan toinenlainen oli sitten se yksityinen uutiskommentaari, jota esitettiin kotona, lehden ääressä aamiaispöydässä ja olohuoneessa television iltauutisten aikaan.

Onneksi ylimielisen mediasanelun aika on ohi. Meidän valistuneella vuosisadallamme uutiskommentaari käydään verkossa. Jopa ennen niin korskeat sanomalehdet ja TV-kanavat ovat avanneet uutisiinsa kommentointimahdollisuuden, jota kuka tahansa internetin- ja näppäimistönkäyttötaitoinen voi hyödyntää. Eikä tässä kaikki: yhä useammin myös nirppanokkainen valtamedia päättää uutisoida siitä, mitä internet-uutiskommentaattorit kirjoittavat. Yhä useammin poliitikot sovittavat sanansa netin uutiskommentaattorien ehkä tietämättään määrittämien parametrien mukaisiksi. Olemme totisesti tulleet pitkälle Horace Greeleyn ja hänen mustavalkoisen mielikuvitusystävänsä Charles Foster Kanen ajoista.

Uuden ajan uutiskommentaarin kulttuuria ei kuitenkaan ole aivan helppoa omaksua. Ensi näkemältä keskiverto nettiuutiskommentti kun saattaa vaikuttaa mielisairaan, vaillinaisesti lukutaitoisen ihmisapinan voimattomalta rähjäykseltä, jolla ei ole yhtymäkohtia sen paremmin käsillä olevaan uutiseen kuin sen ulkopuoliseen todellisuuteenkaan. Kun kuitenkin malttaa jonkin aikaa opetella, pystyy varsin helposti omaksumaan nykyajan uutiskommentaattorille oleellisen mindsetin. Minä näet olen yrittänyt kovasti viime aikoina oppia lähemmin ymmärtämään vallitsevaa jälkimodernia ja raja-aidatonta uutiskommentaaria sekä tapaa, jolla se muokkaa niin mediakenttää kuin laajempaakin julkista tilaa. Olen uskoakseni viimein oppinut kommentoimaan uutisia ihan itse.

Koska minulla nyt on nämä taidot, suorastaan palan halusta kokeilla ja soveltaa niitä. Käytän esikuvanani kahta runsaasti kommentaaria ja poikkimediallista näkyvyyttä tämän vuoden alussa saavuttanutta uutismediailmiötä: Umayya Abu-Hannan esseetä ja Jyväskylän keskustelutilaisuuden puukotusta. Sovellan uusiin ajankohtaisuutisiin niitä kommentaaritaitoja, joita minulle opettivat näiden jupakoiden yhteydessä kaikkein itsenäisimmät, rohkeimmat ja muutenkin parhaat sekä älykkäimmät kommentoijat ja kyseenalaistajat.

Otetaanpa sitten ensimmäinen uutinen: tanskalaista islamkriitikkoa ammuttiin. 
Hyvä! Nyt pääsen soveltamaan Jyväskylä-kommentaarista oppimaani. Tämä ns. islamkriitikko Lars Hedegaardhan on toimittaja ja kirjailija, joten mielestäni on aika ilmiselvää, että hän on lavastanut koko tilanteen vain saadakseen julkisuutta asialleen ja kirjoituksilleen. Todennäköisesti mitään asemiestä ei ole edes ollut. Vai miten muka selitetään, että häntä ei ole saatu kiinni? Hedegaard väittää, että lähetiksi naamioitunut n. 25-vuotias mies osoitti häntä aseella päähän ja yritti ampua, mutta ampui ohi. Kysynpä vain, miten ovenavausetäisyydeltä mukamas voi ampua ohi? Sori vaan, mutta vähänkin kriittisesti ajattelevilla ihmisillä on kaikki syyt epäillä Hedegaardia valehtelijaksi, joka halusi vain järjestää kyynisen julkisuustempun. Ilmeisesti äijän asia ei sitten muuten myy.

Ja jos vaikka oletetaankin, että tapaus sitten muka ei ollut Hedegaardin itsensä järjestämä (mitä se tietysti todennäköisesti oli), niin mitäköhän nyt voi odottaa tapahtuvan, jos tulee tunnetuksi vain siitä, että jatkuvasti haukkuu jotakuta ja julkaisee koko ajan vain jotain ryhmää vastustavia tekstejä? Mielestäni on täysin aiheellista mietiskellä, että mitäpä jos kirjoittaisi vaikkapa anti-islamisteja, kristittyjä, tanskalaisia, aasoihin uskovia uuspakanoita, ns. maahanmuuttokriitikkoja, hevidiggareita tms. porukkaa käsittelevän (ko. porukan näkemysten mukaan ehkä asenteellisenkin?) kirjoituskokoelman ja sitten olisi vieläkin niin raukka, että linnoittautuisi vain vastalauseilta taloonsa tuolta kritisoimaltaan jengiltä, niin kyllähän minua kusipäänä pidettäisiin. Ja syytä olisi edellisen virkkeen perusteella pitää myös kieliopillisesti huonona kirjoittajana, kun en osaa pitää lukua lauserakenteesta ja subjektista. Joten ehkä voisi Hedegaard mennä hieman itseensä, kun on tuollainen raukkis, että pitää kotiovelle tulla ampumaan. Mutta todettakoon, että postipaketin tuojaksi naamioituminen on kyllä niin nokkela idea, ettei ole tarvis enää ainakaan naamioitumisneuvoja murhaajakandidaateille jaella.

Mutta on tietysti odotettavissa, että tällaisten ääriryhmien kuten ääri-islamistien ja äärimmäisten islamkriitikko-sananvapausfanaatikkojen kiistat voivat kääntyä väkivaltaisiksi. Ääri-ihmisten kiistoissa on sellainen taipumus. On aika hyvät perusteet pitää Hedegaardia jokseenkin vaarallisena ekstremistinä, jonka pitäisi katsoa peiliin. Ikävä kyllä Tanskan hyysäripoliitikot eivät uskalla näin tehdä, vaan vaivautuvat kommentoimaan tällaista julkisuustempausta. Jopa pääministeri Thorning-Schmidt vaivautui julkisesti tuomitsemaan tämän Hedegaard-tempauksen, vaikkei siinä edes kuollut kukaan. Samaan aikaan pääministeri on koko ajan vaiennut lukuisista muista murhista ja tapoista ja liikenneonnettomuuksista, joissa Tanskassa kuolee koko ajan ihmisiä. Ilmeisisesti kansalaisten henget eivät sitten olekaan samanarvoisia.

Lisäksi on syytä muistaa, että pohjoismaissa ääri-islamistit ovat täysin mitätön uhka. Tähän mennessä he ovat saaneet hengiltä tasan yhden ihmisen, pommittajan itsensä, Tukholmassa. Sen sijaan islam-kriitikot ja monikulttuurisuuden vastustajat ovat oikeasti tappaneet pohjoismaissa kymmenittäin ihmisiä suunnitelmallisissa terroriteoissa, jotka ovat kohdistuneet erityisen raa'asti juuri lapsiin ja nuoriin. Pohjoismaiden tuhoisin terrorihyökkäys lamautti koko Norjan, ja sen takana oli juuri islamkriitikko. Suomessa koulusurmaaja Auvinen oli monikulttuurikriitikko. Ihmisten kannattaisi muistaa, että oikeasti juuri islamkriitikot yleistä turvallisuutta uhkaavat, ja siihen Breivikin ja Auvisen ryhmään kuuluu itsestään selvästi myös Hedegaard. Kaikki he kritisoivat islamia ja monikulttuurisuutta, joten samaa jengiä ovat.

Eiköhän tuossa tullut käsitellyksi jo se, miksi tätä Hedegaard-nahistelua ei kannata ottaa tosissaan ellei sitten osoituksena Hedegaardin vaarallisuudesta. Siirrtytään toiseen kommentoitavaan asiaan.

Tässä sentään oikeasti kuoli joku. Tunisialainen oppositiojohtaja Choukri Belaidi ammuttiin kuoliaaksi kahden tuntemattoman henkilön toimesta Tunisissa eilen keskiviikkona. Poliittiset murhat ovat tietysti tuomittavia, mutta ehkä Belaidi olisi hiukan voinut miettiä, millaista politiikka ajaa. Hän oli näet vasemmistolainen sekularisti. Jos hyökkää kommunistisella milintantilla ateistisella aggressiolla monien ihmisten pyhiä arvoja vastaan, niin ainakin kannattaisi huolehtia omasta turvallisuudestaan kunnolla. Belaidin vastustajat, Tunisian salafistit, jotka ovat todellisia arvokonservatiiveja ja uskaltavat avoimesti puolustaa perinteisiä arvoja kaiken sallivan liberalismin petokselta, ovat suoraan kutsuneetkin Belaidia kommunistiksi, joten en näe tällaisessa nimessä mitään pahaa, koska se kertoo henkilön poliittisista kannoista.

Poliittiset murhat ovat tietysti iljettäviä ja valitettavia, mutta Belaidin ruumis kalpenee vaikkapa asiaan läheisesti (vasemmisto, muistattehan!) liittyvän Neuvostoliiton uhriluvun rinnalla. Osoituksena Belaidin edustaman vasemmistolaisen ääriajattelun vaarasta voi mainita sen, että hänen kuolemansa aiheuttamissa mellakoissa on kuollut ainakin yksi ihminen. Koskapa vasemmisto oppisi.

Uskon tämän perusteella hallitsevani uutiskommentaarin taidon varsin hyvin. Lisäbonuksena on, että osaan kirjoittaa yhdyssanat, kirjoittaa kokonaisia lauseita ja käyttää välimerkkejä oikein, mikä ei uutiskommentaarissa ole laisinkaan välttämätöntä. Olen aika ylpeä uusista taidoistani. Ainoana haittapuolena on, että tästä tulee jatkuvasti jotenkin likainen olo, ja pitää vähän väliä käydä suihkussa. Vesilasku on paisunut melkoisesti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti