torstai 21. maaliskuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Gabon

Kansallissymboliarvostelujen sarja on edennyt aakkosissa G-kirjaimeen asti, ja se tietää länsiafrikkalaisten maiden joukkiota. Ensimmäisenä tarkasteluun pääsee Gabonin tasavalta. Päiväntasaajalla Guineanlahden rannalla sijaitseva pinta-alaltaan hieman Britanniaa suurempi valtio itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960. Asukkaita siellä on puolitoista miljoonaa. Valta on ollut hyvin keskittynyttä presidentille: virkaa piti vuodesta 1967 vuoteen 2009 hallussaan Omar Bongo, ja virka vapautui vasta presidentin kuoleman kautta. Nykyinen presidentti Ali Bongo on hänen poikansa. Demokratisaatio on kuitenkin edennyt viimeisen parinkymmenen aikana, mutta erittäin varovasti.



Gabonin lippu otettiin käyttöön vuonna 1960. Se on horisontaalinen trikolori, jossa vihreä edustaa maan vehreitä metsiä, kultainen raita kuvaa päiväntasaajaa ja vaaleansininen kuvastaa Atlanttia, joka maan rantoja huuhtoo. Lipun värit ja sommittelu ovat aiemmasta, siirtomaa-ajan lopulla käyttöön otetusta lipusta, jossa keltainen raita oli kapeampi ja täten päiväntasaajamaisempi, mutta jossa tangonpuoleiseen yläkulmaan oli sijoitettu Ranskan lippu:



Itsenäisyyslipun sommitelma ei ole mitenkään häikäisevä, mutta värivalinnat luovat miellyttävän ja harmonisen kokonaisuuden, joka onnistuu olemaan rauhoittava ja sopusointuinen. Afrikan monien muiden trikolorien rinnalla Gabonin väriyhdistelmässä on tervetullutta harmonista raikkautta, vaikka on toki myönnettävä, että se on graafisesti melkein kunnianhimottoman yksinkertainen. Pidän silti siitä melkoisesti. Arvosana: 8

Gabonin vaakuna on sveitsiläistä laatutyötä: sen suunnitteli Louis Mühlemann, tunnettu ja arvostettu heraldikko ja veksillologi, jonka käsialaa on myös Gabonin naapurissa sijaitsevan Kongon tasavallan tunnus. En tiedä, millaisten paineiden ja odotusten alaisena Mühlemann joutui työskentelemään, mutta tästä vaakunasta ei tullut kovin hyvää.

Kilven värit ovat samat kuin lipussa, ja tarkkasilmäiset huomaavat, että vaakunassa jopa esiintyy valtion lippu, laivan peräosassa: tämä tekee sinisillä aalloilla purjehtivasta mustasta purjeluksesta vertauskuvallisen valtiolaivan, joka purjehtii kohti valoisaa tulevaisuutta. Niin ainakin olisi tarkoitus. Minusta musta laiva keltaisella pohjalla näyttää pikemminkin purjehtivan kohti auringonlaskua. Ylipäänsä laivat eivät minusta ole erityisen hyvä aihe vaakunoissa. Niissä ei ole samaa persoonallisuutta kuin heraldisissa eläimissä, ja ne tuovat lopputulokseen yläluokkaisen purjehdusseuran makua. 

Mitä vaakunan yleiseen värisommitteluun tulee, on lopputulos hieman turhan kirjava ja mustan laivan vuoksi jopa sotkuinen. Selkeyttä olisi voinut parantaa, jos olisi maltettu olla toistamatta lipun värejä vaakunassa.

Kilven yläosassa on kolme kultaista kiekkoa vihreällä pohjalla. Näitä kultaisia ympyröitä kutsutaan heraldiikassa joskus nimellä besantti (ransk. bezant, viittaa bysanttilaisiin kultarahoihin) ja ne symboloivat yleensä vaurautta ja varallisuutta, tässä tapauksessa Gabonin öljy- ja kaivannaisvaroja. Tätä voisi pitää jonkinlaisena bisnesmarkkinointina, jos kansainväliset liikemiehet osaisivat lukea vaakunoita.

Kilven takana kasvaa gaboninmahonki (Aucomea klaineana), joka on perinteisesti ollut merkittävä vientituote. Mahonkipuun juurakkohaarojen päällä seisovat vaakunakilven kannattajat, kaksi mustaa leopardia. Nämä kissapedot ovat tunnuksen paras osa, ja ne näyttävät asianmukaisen koomisilta, kuten heraldisten elukoiden kuuluukin. Ehkä pedot olisivat hieman majesteettisempia, jos niiden päät olisi kuvattu profiilista.

Ja kaksi mottoa? Vielä eri kielillä? Toistan jälleen kerran kantani: vaakuna ei ikinä tarvitse minkäänlaista tekstiä. Jos ihan pakko on lisätä jokin motto, niin olkoon se lyhyt ja latinaa. Uniti progrediemur on latinaa ja tarkoittaa "etenemme yhdessä". Ranskankielinen Union, justice, travail taas on näitä persoonattomia yleishyvän ylistyksiä, joita on jo nähty aivan riittävästi.

Sekavahkosta ja tuplamottoisesta vaakunastaan Gabon saa arvosanaksi kuutosen.

Gabonin kansallislaulu La Concorde eli Sopusointu, Yksimielisyys tms. on otettu käyttöön maan itsenäistyessä 1960. Sen sanat ja sävel ovat Georges Aleka Damas'n (1902–1982) käsialaa. Kansallislauluaktiviteettiensa ohella Damas toimi diplomaattina, parlamentin puhemiehenä ja presidentin neuvonantajana.  

Musiikillisesti tätä ei voi pitää varsinaisena saavutuksena. Soljuu arvokkaan marssimaiseen tapaan, ja mitään siitä ei kerran kuultuaan jälkikäteen muista. Eikä toisenkaan kerran jälkeen. Eikä kuudennenkaan kerran jälkeen. Mukava kuunnella, mutta musiikillisesti ilmeisen tyhjänpäiväinen. Melodiat ja teemat ovat äärimmäisen yksinkertaisia ja jopa latteuteen sortuvia.

Sanat ovat huomionarvoiset, sillä niissä viitataan velhojen kylvämiin myrkkyihin:

Et chasse les sorciers, ces perfides trompeurs.
Qui semaient le poison et répandaient la peur.
Kyseessä on siis tähän saakka ensimmäinen noituutta vastustava kansallislaulu. Mikäpä siinä, joskin vakavampiakin ongelmia pystyn postkoloniaalisille valtioille keksimään. Arvosana: 6

Gabonin loppuarvosana on 6,7.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti