perjantai 5. huhtikuuta 2013

Hukanhäntä kainalossa

Sudet (Canis lupus lupus) eivät kiinnosta minua ihmeemmin. En ole kohdannut sellaista luonnossa, kuten eivät ole useimmat muutkaan suomalaiset. Karhun olen kertaalleen luonnossa kohdannut, mutta karhu ei tainnut sillä kertaa kohdata minua. Mutta ei herätä minussa sen kummempia intohimoja koko aihepiiri. Metsässä on ikävä liikkua: on ryteikköistä ja hämärää, neulaset pistävät, ötökät purevat ja silleen. Haja-asutusalueilla on vuoroin tomuisia ja vuoroin kuraisia hiekkateitä, liian vähän laatoitettua katua jne. Lisäksi elukat ovat pääsääntöisesti viheliäisiä, kirppuisia ja kapisia otuksia, jotka pelkäävät kuollakseen koko ajan ja ovat siksi arvaamattomia. Mutta kai tuommoisesta joku voi pitääkin, en minä sitä.

Sudet eivät siis kiinnosta minua juuri lainkaan. Mutta jossain menee raja, ja se on nyt tullut vastaan. Näistä elukoista on kitisty ja inisty viime vuodet vaihtelevalla intensiteetillä suurin piirtein jatkuvasti, ja nyt pöljäily on tungettu valokeilaan salakaatojen myötä siihen malliin, että pakko on jotenkin reagoida. Ja onhan tätä jo kasattukin.  Koko helvetin talvi kohtalaisen intensiivisesti on mouhkattu.

Siis, kröhöm:

Ns. susista huolestuneiden voimallisimmat äänitorvet yhteisöineen ovat eploogisia itkupillejä, raukkamaisia propagandisteja, vellihousuisia pelkureita, paranoideja foliohattuja, surkeita kitisijöitä ja pahimmillaan vaaraksi kunniallisten kansalaisten terveydelle. Näiden viiden pennin marttyyrien typerä vinkuminen on saavuttanut sellaiset moraaliset kaltevuustasot, että tolkun ihmisten olisi aihetta puuttua asiaan. Aion seuraavassa tyydyttää itseäni henkisesti pilkkaamalla näiden hemmoteltujen, vauhkojen nysveröiden ns. "hätää", joka ei totisesti tunnu lakia lukevan.

Viimeisintä susikohua, joka itseltäni katkaisi kamelin selän, on puitu kahtaalla: Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Suomen Kuvalehti teki oikein reportaasinkin asiasta. Isäntämiehet Halsualla ja Perhossa päättivät lähtiä asein lakia uhmaamaan, kävivät siis susien salakaatoon. Jahti sujui varsin menestyksekkäästi. Suuri, suuri epäoikeudenmukaisuus kajasti miehille vasta, kun kävi ilmi, että rikoksista tapaa oikeusvaltiossa seurata niistä säädetty rangaistus. Nerokkaiden rikollisten mielestä oli täydellinen yllätys, että poliisi oli kiinnostunut heidän rikoksistaan. Ja kaikestä päätellen laajemman yhteisön mielestä on myös syvästi väärin, että rikoksista joutuu vastuuseen.

Joka tapauksessa yhden isäntämiehen nuppi ei kestänyt sitä odottamatonta painetta, jonka omista teoistaan vastuuseen joutuminen aiheuttaa. Hän ampui itsensä, kun ei kestänyt ajatella mahdollisia seurauksia. Ikävä juttu, mutta olisiko ehkä kannattanut ajatella sitä ennen kuin ryhtyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen? Kohtuuttomana pidettiin mm. sitä, että metsästys- ja aseluvat joutuivat prosessin takia vaakalaudalle. Itsestäni on kyllä mitä kohtuullisinta, että hyvin selvän ja harkitun metsästysrikoksen tekijä menettää oikeuden metsästää. Ja aseetkin olisi hyvä ottaa pois, päätellen siitä, että normaali oikeusvaltion toiminta voi ottaa näin kovasti hermoille. Itsensä tappanut metsästysrikollinen kun vaikuttaa olleen paitsi harkitsematon, myös täysin vainoharhainen foliohattuilija, joka eli siinä absurdissa harhaluulossa, että poliisi salakuuntelee häntä mitä mielikuvituksellisimmilla Bond-vempaimilla. Aseet eivät ole turvassa tällaisten yksilöiden käsissä. 

Kaikkein traagisinta, hulluinta ja inhottavinta tietysti on se, että paikallisyhteisö ja jopa kansanedustuslaitoksemme jäsenet ovat sitä mieltä, että lain noudattaminen ja rikollisten edesvastuuseen saattaminen on täysin kohtuutonta. Viimeksi järjestäytynyttä rikollisuutta on lainsäätäjistä noussut puolustamaan Keskustan kansanedustaja Mikko Alatalo, joka teki aiheesta oikein laulunkin, mikä jo sinänsä riittäisi tuomitsemaan hänet, sillä mitä enemmän Mikko Alatalon lauluja, sitä pahempi paikka maailma on. Alatalon mielestä Halsuan ja Perhon salakaatajia on "kohdeltu liioitellusti". En enää näiden kaikkien vuosien jälkeen ihmettele sitä, että joillain kepulaisilla on omia käsityksiä laista, mutta en oikein näe, mitä liioiteltua on siinä, että poliisi selvittää tapahtunutta rikosta ja kuulustelee epäiltyjä. Ilmeisesti tälle ah-niin-avuttoman-viattomalle syrjäkylien maan suolalle pitäisi sallia ottaa aseet kourassa laki omiin hoteisiinsa ilman seuraamuksia, paitsi ehkä palkintona rikollisuudesta voisi aluetukea nytkyttää sille suunnalle vielä lisääkin. Mikko Alatalo on kansanedustajana lain, järjestyksen ja oikeuslaitoksen halveksinnassa vielä alhaisempi ja moraalittomampi tapaus kuin persujen Jussi Halla-aho. Se kysyy jo lahjoja. Edelleen Alatalo vetää kansanedustajista salametsästyskysymyksessä (jota salametsästäjien ihailijat ja rikollisten puolustajat haluavat susikysymykseksi tai -ongelmaksi kutsua) pohjat. Edellistä ennätystä tunnetusti hallitsi jäkälän koherenssilla muutenkin varustettu Metsästyshauveli Oinonen. On todella vaarallinen signaali, kun kansanedustaja yllyttää kansalaisia halveksimaan lakia, järjestystä ja yhteisiä pelisääntöjä ja asettumaan niiden yläpuolelle "sorretuksi" (so. mä en saa tarpeeksi tulonsiirtoja) määritellyn asuinpaikkansa perusteella.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö riista- ja petopolitiikkaa voisi kritisoida siinä missä kaikkea muutakin politiikkaa. Sitä pitääkin. Mutta jos haluaa tulla otetuksi vakavasti, on syytä koettaa pitäytyä asiaperusteissa, kuten tutkimustiedossa ja sen sellaisessa. Ennen kaikkea kuitenkaan lakia ei saa ryhtyä uhmaamaan. Jos asiaan halutaan muutoksia, voi aivan vapaasti vapaissa vaaleissa äänestää ehdokasta ja/tai puoluetta, joka pitää teemaa tärkeänä. Mutta jos muutos ei mene läpi, ei sitä voi ryhtyä asein vastustamaan. Silloin asettuu koko demokraattista järjestelmää ja valtion laillista perustaa vastaan ja ryhtyy yhteiskunnan viholliseksi. Marttyyrinkruunun sovittaminen aseellisille järjestystä uhmaaville rikollisille on täysin vastuutonta, inhottavaa ja halveksittavaa toimintaa, jota harjoittavat halveksittavat, alta arvostelun olevat oliot ja äärimmäisen paskat paikallisyhteisöt, joita pitäisi pikemminkin pyrkiä hajottamaan kuin elvyttämään kunniallisten etelän veronmaksajien rahoilla. Hähä.

Joku neropatti oli tajunnut lasten olevan paras ase kaikessa vauhkoilevassa propagandassa, ja niinpä jälkikasvu oli puettu paitaan, johon painettu teksti kysyi "kuka suojelisi minua?" Vastaus on tässä maassa varsin yksinkertainen. Meillä on lastensuojeluviranomaiset. Eikä muuten ole ihme, jos lapset pelkäävät susia, jos heidän vanhempansa vauhkoilevat tässä mittakaavassa ja pelottelevat jälkikasvunsa omien fobioidensa uhriksi. Parhaiten tuen susien hävittämiselle ja metsästysrikollisuudelle on tietysti mobilisoinut länsimaisen yhteiskunnan rasittavin ihmistyyppi: yhteiskunnallisen vaikuttamisen keksineet huolestuneet pienten lasten äidit. Tästä segmentistä koostuvat sekopääryhmittymät vastustavat täysin epätieteellisin perustein fanaatikonraivolla mitä mörköä milloinkin. Rokotteet, matkapuhelinverkkotukiasemat ja sudet - kaikki tieteellisestä näkökulmasta harmittomia ja usein suoraan hyödyllisiäkin - ovat suosittuja kohteita emoapinanraivolle. Taajamasusi-niminen aiheesta rähjäämiselle omistautunut yhdistys on kunnostautunut ainakin Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella esittelemällä käsittämättömiä salaliittoteorioita lehdistössä ja käyttämällä yleisönosastoissa monin verroin pahempaa kieltä kuin mitä tässä kirjoituksessa on sovellettu.

Sivumennen sanoen on huomattavasti todennäköisempää, että metsästysaseilla varustautunut vanhempi surmaa omat lapsensa teloitustyyliin kuin että satusudet aiheuttaisivat näille minkäänlaista vaaraa. Ja satususista tuntuu usein juurikin olevan kyse, parissakin mielessä. Sillä vähemmän konkreettisella tasolla kyse on metsästysrikollisuuden kannattajien käsittämättömän tekopyhästä ja älyllisessä epärehellisyydessään sensaatiomaisesta silmänkääntötempusta, jossa kaikki huoli susikannan geneettisestä elinvoimaisuudesta ja ekosysteemistä - siis hyvin tieteelliset huolenaiheet - redusoidaan Disneyn vääristämäksi luontokuvaksi. Tämä on tyhmien ihmisten tyhmiä ihmisiä varten keksimä kikka ja äärimmäisen tekopyhä, sillä susivihaajat vaikuttavat itse olevan täysin legendaarisen ja sadunomaisen, demonisoivan Punahilkka-tyypin susikäsityksen vallassa.

Vastenmielisimpiä piirteitä susihysteerikkojen kunniattomassa propagandasodassa on se, että kun data ei tue heidän väitteitään ja visioitaan, jotka perustuvat lähinnä säikkyyteen ja tietoiseen valehteluun, ryhdytään syyttämään datan kerääjiä ja tutkijoita joistain käsittämättömistä salaliitoista. Ao. tutkijoista käytetään niin kovaa kieltä ja esitetään niin röyhkeitä tutkimuseettisiä väitteitä, että aihetta olisi nostaa syytteitä kunnianloukkauksesta. Kun data ei tue omia ennakkoluuloja, kielletään tutkijoiden toiminta omilla mailla. Sen jälkeen valitetaan irtopisteitä mediassa huomiohuoraaville poliitikoille ja vaaditaan parempaa tutkimusta samalla kun itse nimenomaisesti pyritään estämään pätevän tutkimuksen tekeminen.

Tietysti on hyvä myös muistaa, että jotkut ihmiset pelkäävät aidosti susia. Hyvä siis muistaa, ei hyvä antaa sen ohjata politiikkaa. Pelätä voi vaikka mitä, yleensä aiheetta, kuten esimerkiksi susia Suomessa. Irrationaalisia pelkoja voi toki tiettyyn rajaan saakka ymmärtää, mutta salakaatajien glorifioijien tapa monopolisoida keskustelua omilla (ja lastensa) pelkotiloilla on naurettavaa. Jos oikeasti pelottaa niin vietävästi, niin eräs ratkaisu voisi olla tehdä ratkaisut omassa elämässään sen sijaan, että vaatisi koko systeemin muuttamista omien perusteettomien pelkojensa mukaiseksi. Ai niin, tällaista ei saa esittää. Selitän.

Syrjäseudun susihysteerikoilla on näet tietysti eräs konsti, jolla yritetään vaientaa kaikki kritiikki: Kehä Kolmosen kortti (KKK). Se esiintyy Suomessa muissakin konteksteissa, ja yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että jos olet kaupunkilainen, ei sinulla ole oikeutta kritisoida tai kyseenalaistaa millään tavalla alue-, maatalous-, ympäristö- ym. sellaista haja-asutusalueita koskevaa politiikkaa, joskin sinun odotetaan yhä osallistuvan em. politiikan kustannuksiin. Jos ei asu haja-asutusalueella, elä muiden siellä asuvien tavoin ja ole muutenkin samaa mieltä asioista heidän kanssaan, ei ole oikeutettu käymään keskustelua asiasta. Kaikki puheenvuorot aiheesta mitätöidään tietämättömän ja ylimielisen kaupunkilaisen haihatteluksi, ja päälle sanotaan, että eipä taida paljon susia olla siellä Kehä III:n sisäpuolella, että onpa helppo huudella. Argumentaatiotaidoton pelkuri siis leimaa kriitikot ja potentiaaliset kriitikot pelkureiksi näiden asuinpaikan perusteella. Ajatus, että debattiin voi osallistua vain, jos asuu jollain tietyllä paikkakunnalla, on tietysti typerä, sillä relevantti data on saatavilla joka puolella maata. Mutta koska susihysteerikkojen maailmankuva on tältä osin hyvin konspiratorinen, kuten edellä on jo selitetty, ei oikea, ammattitutkijoiden keräämä ja analysoima data ole tietystikään mitään paikallisen jäsentymättömän arkikokemuksen ja abstraktien pelkotilojen rinnalla: jos data ei täsmää oman tunnetilan kanssa, on data väärennetty. Tällaisen maailmankuvan kanssa ei kannata edes vaivautua käymään mitään debattia. Suoranainen tiedevastaisuuskin myönnetään usein avoimesti: "Susitutkimus on rahan tuhlausta", on ollut eräs metsästysrikollisten tsemppaajien iskulauseista.

Jostain syystä tämä vastakkainasettelu ei koskaan nouse esiin monien todellisten ja ihmisiä oikeasti tappavien vaarojen kohdalla. Esimerkiksi tähän vuodenaikaan, keväällä, kaupunkien ilmanlaatu on maassamme erittäin heikko. Katupöly tekee hengittämisestä monelle vaikeata, ja ilman pienhiukkaset oikeasti tappavat kohtalaisen määrän ihmisiä Suomessa vuosittain. Kyseessä on todellinen uhka ihmisten hengelle ja elämälle, toisin kuin sudet. Kaupunkien ilmanlaatu on paljon merkittävämpi aihe kuin mikään tässä kirjoituksessa tähän mennessä sivuttu, mutta se ei saa aikaiseksi vastaavaa liikettä kuin susien muodostaman "uhkan" hävittäminen lykoholokaustin keinoin. Miksi? Eivätkö kaupunkilaisia kohtaavat todelliset uhkat ole narratiivisesti yhtä seksikkäitä kuin maalaisia kohtaavat luulotellut "uhkat"? Otin asian esille vain tasapainottaakseni epärehellistä keskustelukonstruktiota, jossa haja-asutusalueet on esitetty alistettuna ja niiden asukkaat valtiovallan toimesta tai toimettomuudesta vaarannettuina. Pikemminkin argumentoisin, että toimettomuus tappaa juuri kaupunkilaisia. Jos esim. hengitysvaikeuksista kärsiviä tai muutoin vaikkapa pienhiukkasia pelkääviä voi tämän ongelman johdosta suositella muuttamaan kotoaan haja-asutusalueelle (kuten on esim. lehtien yleisönosastoilla Varsinais-Suomessa ainakin esitetty), niin saman muuttoratkaisuesityksen pitäisi totta vie päteä vastaavasti myös perusteettomiin pelkotiloihin, kuten vaikkapa susiin.

Mutta otetaan vielä esille se, miten haja-asutusalueiden kyläyhteisöjen perusteeton susihysteria lieveilmiöineen (tai oikeammin todellisine keskusilmiöineen) on nimenomaisesti vaaraksi yhteiskuntajärjestykselle ja kansalaisten yhdenvertaisuudelle. Esimerkiksi edellä mainitussa, heikkohermoisen metsästysrikollisen itsemurhaan päättyneessä rikossarjassa on täysin ilmeistä, että salakaatajien paikkakuntayhteisöt suojelivat näitä rikollisia. Laittomuutta tukeva yhteisö on toki varsin mätä ja erittäin huono kasvuympäristö lapsille, mutta ei voida olettaa, että paikalliset vaikenisivat pelkästä solidaarisuudesta. Seuduilla asuu pakosti kunnon ihmisiäkin, ja kollektiivinen rikollisuudesta vaikenemisen ja rikollisten suojelemisen kulttuuri perustuu aina osaksi uhkaan. Osa uhkasta on sosiaalista: kunniallinen kansalainen, joka tekee velvollisuutensa ja kertoo laillisille viranomaisille sen, mitä rikollisuudesta tietää, asettautuu alttiiksi yhteisön sosiaaliselle painostukselle yhteisöstä ulossulkemisen yms. muodossa (toki se on lopulta vain hyväksi, sillä ei kunniallisen kansalaisen paikka moisessa yhteisössä olekaan). Mutta kun kyseessä on aseellinen rikollisuus, jota nähtävästi järjestävät enemmän tai vähemmän vainoharhaiset ja aseistetut yksilöt, jotka eivät selvästikään kykene hallitsemaan omien rikostensa painoa, on kunniallinen ja kansalaisvelvollisuutensa tekevä yksilö perheineen hyvin mahdollisesti todellisessa kuolemanvaarassa, siis todellisessa, ei sellaisessa, jonka tuottamiseen riittäisi pelkkä susi.

Poliitikkojen ja virkamiesten ei pitäisi antaa periksi aseistautuneiden rikollisten ja näiden kannatusryhmien faktoihin pohjaamattomaan painostukseen, vaan pikemminkin datan valossa susien kaatokiintiötä on kaikki syyt pienentää entisestään, jotta organisoidun salametsästyksen aiheuttamat haitat voitaisiin minimoida. Lisäksi periksi antaminen välittää sellaisen vaarallisen kuvan, että laittomuuksilla saa asioita läpi tässä yhteiskunnassa. Moinen toiminta on päättäjiltä edesvastuutonta. Viranomaisten ei tule edistää laittomuutta eikä käsitystä, että laittomuudella saa Suomessa mitään läpi.

Tai jos siis mielestäni nykyinen maatalous- ja aluetukijärjestelmä olisi väärä, voisin ilmeisesti vain jättää veroni maksamatta ja sitten hämmästellä tästä seuraavaa juridista prosessia räyhäten siitä, miten "korvessa" ei ymmärretä kaupunkilaisia. En usko että menee läpi. Enkä usko, että kovin moni kansanedustaja kehtaisi tehdä tällaisestä röyhkeydestä cause célèbren, vaikka kuinka hänelle ruikutusepistoloita spämmäisin. Jos sitten minua tästä rangaistaisiin, voisin toki aina tappaa itseni, ja ilmeisesti päätyisin apoteoosin kautta kansan syvien rivien marttyyriksi. Tai no toivottavasti en. Olisi näet aika säälittävän ääliömäistä.

3 kommenttia:

  1. Uudessa Ylkkärissä on Rosa Liksomin mainio mini-novelli ko. aiheesta. Tsekatkaa ihmeessä.

    VastaaPoista
  2. Tylsistyneenä biologina oli pakko seurata tätäkin hysteriaa. Aloin tonkimaan aihetta pidemmälle, ja joku Marko Lind on oikein perustanut kriisipuhelimenkin:

    "Annamme neuvoa rikosilmoituksen teossa (mm. kunnianloukkaukset, tappouhkaukset jne.) sekä kriisiapua niille jotka kokevat pelkoa sekä ahdistusta susiensuojelijoiden internetissä esittämien vihapuheiden johdosta tänään (5.04.2013) avatussa kriisipuhelimessa, joka palvelee soittajia arkisin klo.09.00-17.00 ja viikonloppuna 12.00-16.00.

    * Palvelu on soittajalle maksuton, tietysti."

    Linkkiä: http://markolind1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/137187-poliisin-puututtava-susiensuojelijoiden-vihapuheisiin

    En tiedä pitäisikö nauraa vai pelätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea on periaatteessa ihan hyvä, mutten usko, että amatöörivoimin saadaan paljoa näiden tyyppien kanssa aikaiseksi. Ammattiavun tarve on ilmeinen, ja taajama- sekä haja-asutusalueilla tulisi ehdottomasti lisätä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita.

      Poista