torstai 30. toukokuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Ghana

Kansallissymbolikritiikin maailmankiertue jatkuu. G-kirjaimen osuus on varsin afrikkalaispainotteinen, ja tuolle mantereelle suuntautuu huomiomme tälläkin kertaa. Ghanan tasavalta  (ent. Kultarannikko) itsenäistyi ensimmäisenä eurooppalaisesta siirtomaahallinnosta – Britannia luopui maasta vuonna 1957.


Ghana otti käyttöön nykyisen, Theodosia Okohin suunnitteleman, valtiolippunsa itsenäistyessään vuonna 1957. Etiopian lipusta saatiin panafrikkalaiset värit, joille annettiin symbolisia lisämerkityksiä, jotka ovat tosin käytössä muuallakin: punainen tutusti edustaa vapaustaistelua, kulta luonnonvaroihin sidottua vaurautta ja vihreä vehreyttä ja maan hedelmällisyyttä. Musta viisisakarainen tähti symboloi Afrikan vapautta ja kulttuuria.

Välillä Ghanassa ovat liehuneet myös hieman toisenlaiset liput. Ennen itsenäistymistä Brittiläistä Kultarannikkoa edusti seuraava mielikuvitukseton ja silti tahattoman koominen siirtokuntalippu:



Vuosina 196162 Ghana, Guinea ja Mali muodostivat löyhän konfederaation nimeltään Afrikkalaisten valtioiden unioni. Tämä yhteenliittymä pyrki rakentamaan marxilaista sosialismia sekä läheistä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, mutta se hajosi pian, kun Guinea sai paljon parempia tarjouksia Yhdysvalloista. Kolmen maan lyhytikäinen unioni käytti symbolinaan kolmitähtistä lippua, jonka tähtien sommittelua ei tosin ollut mitenkään määritelty. Tavallisimmassa muodossaan unionin lippu näytti tältä:


Unionin hajoamisen jälkeen Ghana otti jostain syystä käyttöön uudenlaisen lipun, jossa kulta vaihdettiin valkeaksi. Lopputulos näytti afrikkalaistetulta Unkarin lipulta:


Uudesta sommitelmasta onneksi luovuttiin vuonna 1966, ja Ghanassa palattiin alkuperäiseen itsenäisyyslippuun, joka yhä liehuu Accrassa.
Ghanan mustatähtinen trikolori on tyylikkäimpiä panafrikkalaisia lippuja, jossa yksinkertaisuus yhdistyy eloisaan dynamiikkaan. Musta tähti kultaisella pohjalla vangitsee katseen ja tuo muutoin tylsään yhdistelmään mielenkiintoista maustetta. 
Arvosana: 9


Ghanan vaakuna on ollut samanlaisena voimassa koko itsenäisyyden ajan. Ei välttämättä olisi kannattanut pitää tätä. Amon Kotein (19152011) suunnitteleman tunnuksen paras elementti on vaakunakilpeä kannatteleva kultainen kotkapari, jonka asento on varsin hieno, ja levitettyjen siipien heraldista esitystapaa ja valikoivaa perspektiiviä yhdistelevä esitystapa on vaikuttava.
Itse vaakunakilpi sen sijaan on säälittävä ja infantiili esitys. Vihreä Yrjön risti jakaa vaakunan toinen toistaan typerämpiin nelikenttiin. Tyhjänpäiväisiin ja naurettaviin kuva-aiheisiin kuuluvat puu ja  tuulimyllyllä varustettu mökki (jonka on ilmeisesti tarkoitus esittää kultakaivosta). Värit ovat rumat, kuva-aiheet ovat typeriä ja rumia, ja niitä on liikaa. Jos itse vaakunakilvessä olisi tolkkua ja tyyliä, voisi tästä saada kelpo tunnuksen maalleen.
Arvosana: 6

Kotei sai elämäntyöstään presidentiltä palkkioksi kuusi koria limsaa. Ihan totta! 


Ghanan kansallislaulu on nimeltään God Bless Our Homeland Ghana eli Jumala kotimaatamme Ghanaa siunatkoon. Vetoaminen Jumalaan voi olla ihan osuvaa, sillä vuonna 2012 julkaistun suuren galluptutkimuksen perusteella Ghana on maailman uskonnollisin maa. (Suomi on tutkimuksen perusteella uskonnollisuudessa keskitasoa, Venäjän ja Etelä-Korean välissä.)
Philip Gbehon säveltämä ja sanoittama laulu sai virallisen asemman Ghanan itsenäistyessä vuonna 1957. Sanat uusittiin 1970-luvulla, ja uudesta sanoituksesta vastaa kilpailulla valittu Michael Kwame Gbordzoe. Sanoitus on melko tyypillistä kohottavaa kansallisen yhtenäisyyden korostusretoriikkaa, eikä sävellyskään mikään järin ihmeellinen ole. Kyseessä on melko tavanomainen juhlamarssimainen sävellys, joka voisi aika hyvin esiintyä 1860-luvun ranskalaisessa grand opérassa. Musiikissa on tosin alusta asti aidonoloista ylväyttä, eikä melodia kuulu kaikkein väkisimmin väännettyjen joukkoon.
Arvosana: 7

Ghanan loppuarvosana on 7,3.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti