perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Gibraltar

Kansallissymboliarvostelujen maailmankiertue tekee lyhyen pysähdyksen suvereenien valtiokokonaisuuksien ulkopuolella. Espanjan perimyssota päättyi vuonna 1713 Utrechtin rauhansopimukseen. Tässä rauhanteossa Espanja luovutti Britannialle Pyreneiden niemimaan eteläkärjessä sijaitsevan valtaisan kalkkikivilohkareen, Gibraltarin. Välimeren ja Atlantin valtameren yhdistävää salmea dominoiva Gibraltar on Britannian merentakainen alue ja Euroopan ainoa jäljellä oleva yleisesti tunnustettu siirtokunta, jolla on lääniä 6,8 km2 ja asukkaita noin 30 000.

Gibraltarin yhdistää Espanjaan kapea maakaistale (maitse alueelle saapuvat joutuvat kulkemaan lentokentän kiitoradan poikki), mutta Gibraltar on leimallisesti brittiläinen kaksikerroksisisine linja-autoineen, punaisine puhelinkoppeineen ja perinteisine pubeineen.
Espanjan myöhemmät hallinnot eivät ole olleet kovin halukkaita säilyttämään Utrechtin sopimusta. Yhdysvaltain itsenäisyyssodan aikana amerikkalaissiirtokuntia tukenut Espanja piiritti Gibraltaria vuosia, mutta tuloksetta. Sittemmin Espanja on pyrkinyt saamaan Gibraltarin hallintaansa rauhanomaisin menetelmin, mutta laajasta itsehallinnosta nauttivat gibraltarilaiset eivät ole osoittaneet pienintäkään halua liittyä Espanjaan edes sellaisilla järjestelyillä, joissa saisivat säilyttää Britannian kansalaisuuden: vuonna 1967 kansanäänestyksessä 99,64 % gibraltarilaisista hylkäsi liittymisen Espanjaan, ja vuonna 2002 uudessa äänestyksessä samalla kannalla oli 98,48 % äänestäneistä. Espanjalla on yleisesti hyväksytyn rauhansopimuksen ja gibraltarilaisten vastustuksen rinnalla hyvin vähän asiallisia perusteita Gibraltarin hallinnoimiselle.

Mutta onko Gibraltarin asema perusteltu myös esteettisistä lähtökohdista? Tarkastellaan alueen virallista symboliikkaa.


Gibraltarin lippu on epätavallisen heraldinen ja erottuu täten edukseen mielikuvituksettomista ja toinen toistaan muistuttavista brittiläisistä siirtokuntalipuista, joita olen jo aivan riittämiin voivotellut. Lipun tavallista kapeamman viirimäinen muoto (mitat 1:2), väritys ja kuva-aiheet saavat kokonaisuuden näyttämään hyvin vanhalta, vaikka lippu on otettu virallisesti käyttöön vasta 1982. Heraldinen kuva-aihe on kuitenkin noin 500 vuotta vanhempi. Kastilian kuningatar Isabella I vahvisti Gibraltarin vaakunan Toledossa vuonna 1502. Ohessa kaistale ao. asiakirjasta.

Heraldinen ikonografia korostaa Gibraltarin puolustuksellista ja strategista merkitystä. Punaiset linnoitustornit eivät viittaa mihinkään tiettyyn linnoitukseen, vaan ne ovat todennäköisesti viittaus Kastilian dominanssiin Espanjassa: Kastilian tunnuksessa kun esiintyy hyvin samantyyppinen linna (castillo). Joskus on väitetty, että tornit edustaisivat jo antiikista tuttuja Herakleen pylväitä, jotka sijoitettiin Gibraltarin tietämille, mutta yhteys Kastilian heraldiikkaan on niin ilmeinen, että tällä toisella näkemyksellä tuskin on totuuspohjaa. Avain symboloi Gibraltarin asemaa Välimeren lukkona. Tämä symboliikka ei ole espanjalaisten keksintöä, vaan jo 700-luvulla Hispanian länsigootteja vastaan taistellut Tariq ibn Zijad käytti avainta symbolinaan asustellessaan seudulla. Ko. umaijadikenraali antoi muuten nimensä myös Gibraltarille. Kallioniemen nykyinen nimi on espanjalaistunut muoto nimestä Jabal Tariq (جبل طارق) eli Tariqin vuori.

Vaakunan ja lipun väritys on yksinkertaisen punavalkoinen. Linnoituksen torneissa on mustina ammottavia ovi- ja tähystysaukkoja, ja kultainen avain kiinnittää mukavasti keskitetyssä asemassaan katsojan huomion. Linnoitus on tosin mustine aukkoineen hieman kolhon näköinen. Pidän punaisen ja valkoisen kentän keskinäisistä mittasuhteista, jotka tekevät lipusta mielenkiintoisemman. Väriyhdistelmässä on selkeyden ohella terävyyttä, mikä ei tee siitä kaikkein miellyttävintä katsottavaa. Vaakunan konvertointi lipun muotoon on kuitenkin kokonaisuutena onnistunut ja tyylikäs ja ainakin huomattavasti parempi kuin mitä brittiläisillä merentakaisalueilla on ollut tapana. Vaikka lippu on tyylikäs verrattuna muihin oman ryhmänsä (brittiläiset siirtokuntaliput) jäseniin ja globaalistikin kaikessa vanhakantaisuudessaan omaperäinen, en voi antaa näin esteettisesti ristiriitaisesta esityksestä seitsemäistä parempaa.


Vaakunaa on jo edellä väistämättä käsitelty, joten tämän osion pidän lyhyenä. Vaakuna on siis suoraan 1500-luvun alusta ja sellaisena hyvin perinteikäs, joten ei sen vaihtamista kehtaa ehdottaa. Kultainen kehys tosin ei ole minusta paras mahdollinen ratkaisu. Tietysti kehyksen tarpeen ymmärtää, kun suuri osa kilvestä on valkeaa, mutta silti kehys tuntuu tekevän lopputuloksesta hieman halvemman oloisen. Motto on typerimpiä ikinä näkemiäni. Mons Calpe on Gibraltarin latinankielinen nimi, ja siten Montis insignia Calpe eli loogisemmassa järjestyksessä Insignia Montis Calpe tarkoittaa yksinkertaisesti Gibraltarin tunnusta. Gibraltarin vaakunan alla siis käytännössä lukee latinaksi "Tämä on Gibraltarin vaakuna". Ääliömäistä. Visuaalisia symboleja käytetään siksi, juuri siksi, että tällaisille käsitteille olisi kokonaan kuvallinen vastine. Ette taaskaan ymmärtäneet yhtään. Ilman tätä hölmöilyä arvosana olisi pykälän korkeampi. 

Arvosana: 7


Varsinaisena kansallislauluna tällä niemellä tietysti veisataan God Save the Queen, mutta onhan Gibraltarilla omakin kansallinen laulu. Gibraltal Anthem valittiin kilpailun voittajaksi vuonna 1994. Laulu on kokonaisuudessaan Peter Emberleyn käsialaa. Hieman yllättävää on, että erityisyyttään korostavan Gibraltarin valinta kohdistui ulkopuoliseen, sillä Emberley ei ole gibraltarilainen. 

Sanoitus on erittäin keskinkertainen.
Gibraltar, Gibraltar,
The Rock on which I stand,
May you be forever free,
Gibraltar, my own land.

Mighty pillar,
Rock of splendour,
Guardian of the sea,
Port of hope in times of need,
Rich in history.
Suosikkini on naurettavan epämääräinen ja yleisluontoinen säe "Rich in history", mikä pätee mihin tahansa Välimeren ympäristössä sijaitsevaan paikkaan. Mutta tietysti kansallislauluissa (ja kansallisissa lauluissa) oleellisempi tekijä on itse musiikki. Gibraltarin hymni on musiikillisestikin hyvin keskinkertainen, geneeriseen sankaruuteen pyrkivä laulu, joka ei kovin lähtemätöntä vaikutusta tee. Melodiasta ei ole paljon sanottavaa, niin mitäänsanomattomalta se kuulostaa. Esitystä lisäksi vaivaa tietty ponnettomuus, mutta se ei liene itse sävellyksen vika. Erikoiselta ja erityisasemastaan hyvin tietoiselta Gibraltarilta odottaisi jotakin säväyttävämpää. Arvosana: 6

Gibraltarin loppuarvosana on 6,7. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti