keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Grenada

Kansallissymboliarvosteluristeily ottaa kurssin Karibianmerelle. Pienillä-Antilleilla lilluu Grenada, jonka tunnuksia tarkastellaan tällä kertaa. Elisabet II:n johtama perustuslaillinen monarkia on pinta-alaltaan 344 km2 eli noin Eurajoen kokoinen. Asukkaita saarivaltiossa on noin 110 000. 

Vuoroin Ranskan ja Britannian hallussa ollut saari itsenäistyi Britanniasta vuonna 1974. Itsenäisyys ei tuonut vakautta: marxistis-leninistinen ryhmittymä järjesti Grenadalla vallankaappauksen vuonna 1979. Kommunistijohtaja Maurice Bishop julisti perustetuksi Grenadan kansan vallankumoushallinnon ja loi välittömästi läheiset suhteet Kuubaan. Tuona aikana Grenada oli maailmanhistorian harvoja virallisesti kommunistisia valtioita, joiden johdossa oli monarkki. Bishop ei ollut riittävän kova sosialisti liikkeen vasemmalle laidalle, ja vuonna 1983 kommunistiliikkeen sisältä nousi uusi vallankaappaus, jossa Bishop surmattiin. Uusi johtojuntta oli paljon Bishopia radikaalimpi, ja jo aiemmin lentokentän rakennustöistä huolestunut Ronald Reagan antoi Yhdysvaltain joukoille käskyn miehittää Grenada. Kansainvälisen oikeuden nojalla toimenpide oli laiton, ja varsinkin Britanniassa pidettiin sangen huonotapaisena miehittää Elisabet II:n muodollisesti hallitsema itsenäinen valtio.

Joka tapauksessa kommunistihallinto romahti, ja vuonna 1984 palautettiin vuoden 1974 demokraattinen perustuslaki. Tämän jälkeen Grenadalla on ollut muutamia hurrikaaneja lukuun ottamatta rauhallista. Kaikkien mullistusten läpi on kuitenkin muuttumattomana selvinnyt Grenadan lippu, joka otettiin käyttöön heti itsenäisyyden alussa:



Grenadalaisen Anthony C. Georgen suunnittelema värikäs ja erikoinen lippu on persoonallinen ja vaikuttaa tietoiselta eksotismin hakemiselta. Erikoista on mm. tänä päivänä asettaa lipulle kehys, joka on hieman vanhahtava tapa. Grenadan lipun punainen kehys tosin rajaa sangen modernin sommitelman. Kehyksen kuusi keltaista tähteä edustavat maan hallintoalueita, ja keskellä punaisessa ympyrässä tönöttävä suurempi tähti symboloi pääkaupunki Saint George'sia. Lipun keskusta on jaettu diagonaalisesti neljään vihreään ja keltaiseen kolmioon, joista tangonpuoleinen vihreä pitää sisällään tyylitellyn muskottipähkinän. Tämä talouskasvi on saarivaltion talouden ja historian kannalta äärimmäisen tärkeä. Muskottipähkinä tuotiin Grenadalle vuonna 1843 Intiasta. Muskottielinkeinosta tuli saarella hallitseva, ja vielä nykyäänkin tämä pieni saari tuottaa noin 40 % maailman muskottipähkinästä. 

Grenadan lipussa ovat läsnä meille jo kovin tutut panafrikkalaiset värit punainen, keltainen ja vihreä, mutta tämä ei ainakaan virallisen symboliikan mukaan edusta Grenadan halua liittää itseään afrikkalaiseen diasporaan. Grenadan lippua ei lasketa panafrikkalaiseksi lipuksi, vaikka Grenadan väestöstä yli 80 % onkin afrikkalaisperäistä.

Tämä on hankala lippu arvioida. Se on sommittelultaan ja väriyhdistelmältään ehdottomasti ennakkoluuloton, väkevä, kekseliäs ja rohkea. Toisaalta siinä on piirteitä, joiden tyylikkyys voidaan kyseenalaistaa, ja vihreän sekä punaisen liitto on aina silmille hieman haastava, myös meille, joiden havainnointia ei värisokeus vaikeuta. Tähtiä ei tarvitsisi olla punaisessa kehyksessä lainkaan, ja tuotemerkkimäisen tyylitelty muskottipähkinä tuo persoonallisen lisäsäväyksen, mutta sen ansiosta lippu on myös astetta levottomampi. Jos minä saisin valita, hylkäisin tähdet kokonaan ja siirtäisin muskottipähkinän keskustaan punaisen kiekon sisään.

Vaikka kokonaisuus ei ole tyylikkäimpiä tai yhtenäisimpiä näkemiäni, haluan antaa tunnustusta virkistävästä ennakkoluulottomuudesta ja halusta yhdistellä erilaisia vaikutteita ja elementtejä. Arvosana: 7

Kuriositeettibonuksena pääsköön näytille vielä Grenadan itsehallintoajan lippu (1967–74), jossa muskottipähkinällä oli keskeinen sijainti. 


Oli oikea valinta vaihtaa tämä hyvin keskinkertainen ilmestys itsenäisyyden koitettua. Sitten vaakunan kimppuun.


Vaakuna on... vau. Tällaista näkee harvoin. Aloitetaan siitä osasta, johon kukaan ei takuulla kiinnitä huomiota, eli itse vaakunakilvestä. Se edustaa melko tylsää ja epäyhtenäistä nelikenttäjakoa, jossa neljännekset rajataan kultaisella ristillä. Ristin keskellä on Kolumbuksen laiva; hän teki ensimmäisenä eurooppalaisena luotettavan havainnon saaresta kolmannella matkallaan vuonna 1498. Hän antoi saarelle nimeksi Concepción, joka viittaa neitsyt Marian perisynnistä vapaaseen saastattomaan sikiämiseen, ja täten Maria on saaren suojeluspyhimys. Häneen viittaavat kahden nelikentän valkeat, neitsyyttä symboloivat liljat, jotka kasvavat kuunsirpin päällä. Katolisessa taiteessa neitsyt Maria on usein kuvattu seisomassa kuun päällä osoituksena hänen kosmisesta merkityksestään. Kahdessa muussa neljänneksessä riehuva leijona muistuttaa yhteydestä Britanniaan. Vaakunakilpi toistaa lipun kansallisvärejä.

Siitä ei pääse mihinkään, että itse kilpi on surkea, mielikuvitukseton ja lisäksi erittäin ruma. Ilmeisesti Grenadalla oltiin tästä tietoisia, ja siksi kilven ympärille on siroteltu niin ylettömästi kaikkea niin paljon mielenkiintoisempaa, että tylsää rumilusta tuskin edes huomaa. Kilven laella tönöttää kultainen silmikkokypärä, jonka kruununa on ihmeköynnöksestä (bougainvillea) solmittu seppele. 

Useimpien katsojien huomio kiinnittyy varmasti ensimmäiseksi erikoisiin kilvenkannattajiin. Monissa maissa kilvenkannattajiksi valitaan jokin sankarillinen ja tarunhohtoinen eläin, kuten leijona, aarnikotka tai yksisarvinen; Grenadalla hommaan valittiin vyötiäinen, tuo luonnon panssaroitu pikku spitaalinen. (Oikeasti, tämä on ihan hiton hauskaa. Vyötiäinen vaakunan kilvenkannattajana!) Vyötiäinen (krrheh) seisoo kahdella jalalla (prhaah) maissikasvin edessä. 
Toisella puolella kilpeä kannattelee maan kansallislintu, erittäin uhanalainen grenadanjuoksukyyhky (Leptotila wellsi), jonka väritys on jokaisessa vaakunassa vedetty päin muskottipensasta. Vain kyyhkyn päälaki on sininen, muutoin sen vartalon väritys vaihtelee valkeasta vaaleanpunaisen kautta ruskehtavaan. Kyyhkyn takana kasvaa banaanipuu, jossa roikkuu yksi kypsä tertullinen hedelmiä. Kilvenkannattajat seisovat vehreillä vuorilla, ja niiden jalkojen juuressa lepää Grand Etang Lake, sammuneeseen tulivuorikraatteriin muodostunut järvi. Se ei tee heraldisena kaksiulotteisena representaationa kovin suurta vaikutusta, vaikka onkin epäilemättä luonnossa hyvin kaunis.

Ever Conscious of God We Aspire, Build and Advance as One People. Motossakin olisi roimasti tiivistämisen varaa. Motto pitäisi pystyä lausumaan suhteellisen helposti yhdellä henkäyksellä. 

Itse vaakunakilpi on niin ruma, ettei esitykselle voi antaa kovin korkeata arvosanaa. Asiaa ei auta epistolamaisen loputon ja silti tyhä motto, mutta vyötiäisestä annan roiman bonuksen. Itse asiassa vyötiäinen nostaa esitystä yhdellä kokonaisella arvosanalla. Arvosana: 6

 

Grenadan kuninkaallinen hymni on vanha tuttu God Save the Queen, mutta tietysti maalla on myös aivan oma kansallislaulu, Hail Grenada. Sävellys on Louis Arnold Masanton ja sanat on runoillut Irva Merle Baptiste. Mukavasti dramaattisella fanfaarilla alkava kappale päätyy aika luonteviin nousuihin ja laskuihin. Valtion koon ja luonteen huomioon ottaen musiikki-ilmaisu on varsin mahtipontista, mutta kaiken kaikkiaan kansallislaulu on juhlallinen, myönteinen ja mukavan ytimekäs lisä kansainväliseen kakofoniaan.

Sanat ovat juuri sitä, mitä saattaa odottaakin, ja käy ilmi, että hieman muunneltu yhdistelmä kansallislaulun säkeistä on päätynyt vaakunamotoksi.
Hail! Grenada, land of ours,
We pledge ourselves to thee,
Heads, hearts and hands in unity
To reach our destiny.
Ever conscious of God,
Being proud of our heritage,
May we with faith and courage
Aspire, build, advance
As one people, one family.
God bless our nation.
Ei kovin persoonallista, mutta adekvaattia. Laulun toinen virke on huomattavan monimutkainen ja kömpelö, mutta onpahan kipale muutoin ytimekäs.

Arvosana: 7

Grenadan loppuarvosana on 6,7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti