keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Saaristolaisetiketti vierailijoille ja mahdollisille asiakkaille

Ihmisten tyhmyydellä, pahuudella tai ilkeydellä ei ole mitään rajaa. Tähän saa helposti vahvistuksen silmäilemällä keskimääräistä maakunnallisen sanomalehden yleisönosastoa. (Vielä helpommin asia selviää Internetissä, mutta printtimediassa on se hyvä puoli, että sitä voi tyydyttävästi repiä, raastaa ja rypistää.) Itse haluan osoittaa, että ihmisten pikkumaisuudella ei ole mitään rajaa. Teen sen tavalla, jota olen aiemminkin soveltanut. Otan käsittelyyn mitättömän, mutta hätkähdyttävän typerän yleisönosastokirjoituksen. Vanha tasokas tuttumme Turun Sanomat, 30.7.2013.

Joku nimeämättä jäävä henkilö on katsonut aiheelliseksi tarjota etikettievästystä maamme lounaissaaristossa kesällä vieraileville turisteille, ja tämä ohjeistus on käsittämättömän typerää niin monella tavalla, että sen voi välittää vain suoralla lainauksella.

Kunnioitetaan saariston asukkaita
Rannoillamme on suvi vielä parhaimmillaan, ja hiljaiset raittimme täyttyvät äänistä. Lehdistä voi melkein päivittäin lukea juttuja saarten kauneudesta, asukkaista ja loman viettäjistä.
Alku on kohtalaisen lupaava, ja siitä voi jopa saada käsityksen, että ulkopaikkakuntalaisten valinta lomailla juuri saaristossa olisi myönteinen asia kaikkine alueelle suotuisine talousvaikutuksineen, mutta eipäs hätiköidä.

Juttelin tässä erään puodinpitäjämummon kanssa siitä, miten ulkopaikkakuntalaiset suhtautuvat meihin. Asenteita ja vuorovaikutusta voisi muuttaa paljon, totesi mummo. Hän pitää pientä kirpputoria saaren uumenessa.
"Te turistit kansoitatte tienoomme. Tulette sankoin joukoin autoilla veneillä ja muilla moottoreilla.
Huomatkaa, miten tämä esitetään lähtökohtaisen defensiivisesti ja omituisen moralismin sävyttämänä. Turistit eivät nähtävästi kuulu tienoolle huolimatta siitä, että he tuovat rahaa tullessaan. Pikemminkin turisteja ja jopa asiakkaita pidetään kirjoituksessa lähinnä häiriötekijöinä. Vielä pari huomiota. (1) Ette ole "sankkoja joukkoja" ikinä nähneetkään. (2) Ihmiset saapuvat saaristoon erilaisilla moottorikulkuneuvoilla, koska suurin osa heistä ei asu siinä ihan parinsadan metrin päässä. Onko kirpputorimummon mielestä jotain pahaa siinä, että turisteja saapuu paikalle liikennevälineillä? Ovatko kulkuneuvot itsessään pahasta? Käsitykseni mukaan saaristolaisilla on autoja, veneitä ja muitakin moottoreita, kuten esimerkiksi traktoreita ja kaivinkoneita. Niiden ei pitäisi sielläkään enää tähän maailmanaikaan olla tuntemattomia ihmetyksen aiheita.
On monenmaalaisia ja monenlaisia kulkijoita.
Tämä kirjoitus tulee osoittamaan, että on myös monenlaisia puodinpitäjiä.
Saavutte puotiimme ja katsotte lävitsemme. Olemme yhtä kaikki ihmisiä iloinemme ja suruinemme. Te kierrätte tavarahyllyjämme ympäri Euroopan omistajan elkein."
Mitä helvettiä? Miten tavarahyllyä kierretään Euroopan omistajan elkein? Pitääkö puotiin tulla anteeksipyydellen hattu kourassa ja pussata puodinpitäjämummoa iloineen ja suruineen? Tervehtiminen toki kuuluu asiaan, mutta miten muuten asiakkaan muka pitäisi kestitä myyjää? Ihan tiedoksi saaristolaismummoille kaikkialla, että mannermaalla ollaan niin epäkohteliaita, että liikkeessä enimmän osan aikaa tarkastellaan esillä olevia tuotteita eikä tuijoteta myyjää/kauppiasta silmiin. En tiedä, mikä on kaupankäynnin tarkoitus saaristolaiskulttuurissa, mutta meille ulkopuolisille se on tuotteiden ja rahan vaihtoa. Kun Euroopan omistajan elkeistä ei anneta tarkempaa kuvausta, saa tästä passiivis-aggressiivisesta kitinästä sen vaikutelman, että liikkeessä kiertely on epäkohteliasta ja ei-toivottavaa. Mummo on oikeassa siinä, että asenteita ja vuorovaikutusta voisi muuttaa paljon, ja hän voisi aloittaa itsestään, sillä ongelma on hänen puolellaan. Ongelma näyttää tämän perusteella olevan siinä, miten paikalliset suhtautuvat ulkopaikkakuntalaisiin.
Eukkopahanen jatkaa:
Eukkopahanen? Älä sinä nyyhkykirjoittaja aliarvioi ihmisiä ja kerro heille, ketä heidän pitää sääliä. Kuvottavaa ja jälleen passiivis-aggressiivista piehtarointia huonon itsetunnon suossa. Hyh.

Niin, mitä se oi-niin-säälittävä eukkopahanen jatkoikaan?
"Joo, olin töykeä. Olin väsynyt jo tehdystä päivästä. Asiakas halusi katsella ja sanoi, että sitä vartenhan olemme, ja eikö ole kivaa kun käymme. Jos ei jaksa, pitää kuulemma lopettaa. Hohhoijaa."
Itse asiassa on vain aiheellista huomauttaa, että jos käytetyn tavaran (arkik. roinan) kaupittelija ei kestä sitä, että asiakkaat kiertelevät putiikissa ja tarkastelevat tuotteita, on kaupittelija todennäköisesti väärällä alalla. Pane puotisi kiinni, jos et halua sinne ihmisiä. Ei ole vaikeata tämä yhtään. Jos on väsynyt päivästä, on parempi laittaa lappu luukulle kuin olla "töykeä" asiakkaille. En käsitä, mitä pointtia tässä puurossa oikein on. Ymmärrän, että kirjoittajan mielestä sentimentaalisen säälimme tulisi kohdistua tähän asiakaspalvelutaidottomaan ja ksenofobiseen mummoon, jolle asiakkaat kulkuneuvoineen ovat pelkkä kiusa. Mutta siinä ei ole järjen hiventä.
Pidetään siis saaristoa arvossa, mutta myös asukkeja.
Arvostammeko asukkeja olemalla kohteliaasti menemättä heidän pitämiinsä liikkeisiin? Kävelemällä saaristoon sen sijaan, että käyttäisimme kulkuneuvoja? Häh?
Ihmisiä, jotka tuovat siellä eteemme sitä sun tätä.
Täh? Mitä tämä nyt on olevinaan? 
He eivät elä kenkiemme jäljistä. He haluavat ansaita kuten joka iikka. 
Nyt menee ihan absurdiksi tämä. On vaikea odottaa ansaitsevansa kirpputoribisneksessä, jos ei halua asiakkaita puotiinsa kiertelemään, jos pitää moista epäkohteliaana. Taannoin pankkipohatalla oli pokkaa sanoa, etteivät asiakkaat tuo kuin hiekkaa kengissään, mutta pankkibisnes ja kirpputoriala ovat oleellisesti erilaisia liike-elämän muotoja. Kirpputoria ei voi pyörittää ilman asiakkaita, jotka kiertelevät ja tarkastelevat esineitä. On täysin pähkähullua loukkaantua tällaisesta käytöksestä, joka kuuluu bisneksen luonteeseen. Ilman sitä ei ole mitään ansioita tienattavana. Tässä kirjoituksessa ei kukaan tajua mistään mitään. Se on niin pohjattoman tyhjä, että aivojani huimaa. Miten ihmeessä saaristossa saa olla ja asioida, jos pelkkä kaupassa käyminen pahoittaa myyjän mielen?
Kipot ja kupit hyllyllä ovat katseltavissa ja kosketeltavissa, mutta niitä voi silloin tällöin myös ostaa. Silloin molemmat ovat tyytyväisiä.
 Ahaa. Siis koko jutun punainen lanka olikin siis pitkitetty kitinä teemasta en saa myytyä tarpeeksi roinaa. Mitä jos asiakas ei tarvitse tuotetta? Mitä jos tuotteet ovat käyttökelvottomia, rumia, ylihintaisia, huonoja tms.? Olen nähnyt joitakin mannermaisia kirpputoreja, ja siellä romu on säännönmukaisesti yleensä ainakin kahta edellä mainituista. On täysin hullu ajatus, että asiakkaalla oli velvoite ostaa jotakin paikasta, jonka valikoimaa hän ei etukäteen voi tuntea. Vielä naurettavampaa on kuvitella, että tämä velvoite vahvistuu siinä, että välttämätön valikoimaan tutustuminen jotenkin loukkaa myyjää.

Ilmeisesti tavaraa pitäisi ostaa säälistä. Sillä tekstiksi, joka otsikossaan vaatii kunnioitusta, on tämä kirjoitus harvinaisen täynnä emootioihin vetoavaksi tarkoitettua sääliä ja kytevää alemmuudentunnetta, joka lietsotaan passiivis-aggressiivisiksi viittauksiksi jotenkin epämääräisen sopimattomiksi vihjailtuihin kulkuneuvoihin ja kansoittamiseen. Saariston asukkien "arvostaminen" tarkoittaa siis lähinnä sitä, että heille annetaan rahaa eikä kuluteta lattiaa tai tarkastella valikoimaa. Asiakas ei saa aiheuttaa vaivaa kauppiaalle. Että tervetuloa vain saaristosta nauttimaan.
Iloa ja valoa jokaisen sydämeen.
Haista juu itte vaan. Omassa pimeässä verenkierrätyslihaksessasi on vain ahneutta, syyllistämistä ja aliarviointia.

Tämä oli tyhmin juttu, mitä olen koko kesänä lukenut, ja olen sentään lukenut sekä Päivi Räsäsen kansanvouhotuspäivien puheen ja ison osan siitä käydystä julkisesta keskustelusta (jota joku sekopää on muuten tämän kirjoituksen vieressä katsonut aiheelliseksi jankuttaa viiden palstan edestä, mutta siitä joskus toiste). Mutta mikään osa siitä epäpyhästä kokonaisuudesta ei lähestynyt tämän ääliömäisen, musta-aukkomaisen ulostuksen löpsöttävää järjettömyyttä ja halveksittavuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti