torstai 8. elokuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Grönlanti

Kansallissymboliarvostelujen sarja poikkeaa taas hetkeksi syrjään suvereenien valtioiden sarjasta tehdäkseen tilaa maalle, jolta puuttuu itsenäisyyden viime silaus. Tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa jo melko pian. Grönlanti eli omalla virallisella kielellään Kalaallit Nunaat on erillinen maa, mutta täysin itsenäinen valtio se ei ole. Tanskan kuningaskunta on vastuussa Grönlannin puolustuksesta ja sisäisestä turvallisuudesta, ja hallinnoi sen ulkosuhteita, mutta muutoin saarella on suvereniteettitason itsehallinto. Grönlanti näyttää tällä hetkellä olevan matkalla kohti täyttä itsenäisyyttä: vuonna 2008 itsehallintoa laajennettiin kansanäänestyksen jälkeen, ja itsenäisyysaate on suosittu asukkaiden keskuudessa. On spekuloitu, että Grönlanti saattaisi tarvittavien lainsäädännöllisten toimenpiteiden jälkeen itsenäistyä vuonna 2021, jolloin tulee kuluneeksi 300 vuotta saaren virallisesta liittämisestä osaksi Tanskaa. Itsenäistyessään Grönlannista tulisi pinta-alaltaan maailman 12. suurin valtio (2 166 086 km2, hieman suurempi kuin Saudi-Arabia) ja eräs vähäväkisimmistä (56 000 as.). Ennen itsenäistymistä grönlantilaisten pitäisi vain löytää muitakin tulonlähteitä kuin pelkkä kalastus. Sitä odotellessa tarkastelkaamme tämän maan kansallistunnuksia.


Grönlannin lippu (grönlanniksi Erfalasorput eli Lippumme) on hätkähdyttävä ja alkuvoimainen. Thue Christiansenin suunnittelema, vuonna 1985 käyttöön otettu tunnus yhdistää Tanskan värit rohkeaan sommitteluun, joka on tangonpuolelle painottuvan keksityksensä puolesta pohjoismaisen ristilipun kaltainen korostaen silti Grönlannin erikoisuutta ja ainutlaatuisuutta. Christiansenin mukaan hänen mielessään valkea suorakulmainen kenttä edustaa Grönlannin jäätiköitä, jotka peittävät 80 % saaren pinta-alasta (oli viikingeiltä hyvin kiinteistönvälittäjämäinen veto nimetä lähes kauttaaltaan jäätikön peittämä saari Vihreäksi maaksi). Punainen suorakulmainen kenttä taas symboloi merta, jonka laskeva aurinko (punainen puoliympyrä) värjää toisinaan punaiseksi. Valkea puoliympyrä taas viittaa vedenalaisiin jäävuoriin. Joka tapauksessa sommittelu on rohkea ja mieleenpainuvan vaikuttava. Väriyhdistelmä ja kiekkoaihe tuovat väistämättä mieleen Japanin lipun, mutta Grönlannin esitys on dramaattisempi, joskin on myönnettävä, että se ei ole silmille aivan yhtä ystävällinen. Tämä on erinomainen visuaalinen kansallistunnus, joka kertoo yksinkertaisessa ja karussa kauneudessaan jotakin edustamastaan maasta. Arvosana: 9

Huonomminkin olisi voinut käydä. Ehdotuksia oli useita, ja valintakomitean äänestykset kävivät tiukoiksi. Useimmissa ehdotuksissa oli mukana vihreä väri, eikä mitenkään tyylikkäällä tavalla. Onneksi meidät säästettiin seuraavilta hirvityksiltä:





Hitto, tuota viimeistä ei edes voi kaukaa mitenkään erottaa Tanskan lipusta. Ja tuo vihreän sävy punaisen vieressä... voi verkkokalvojani. Onneksi nämä ovat pelkkiä veksillologisia alaviitteitä.


Saaren vaakunassa esiintyy juuri siihen (ja vain siihen) kuuluva upea eläin, jääkarhu (Ursus maritimus). Jääkarhu on toiminut Grönlannin heraldisena symbolina 1600-luvulta saakka, ja se esiintyy myös Tanskan kuninkaallisen perheen vaakunassa, tosin vain pienessä sivuroolissa. Nykymuotoinen vaakuna on taiteilija Jens Rosingin käsialaa, ja se on otettu käyttöön vuonna 1989. Jääkarhun valkea väri on tietysti paitsi tämän elikon ilmeinen ominaisuus, myös symboli saaren jäätiköille. Sininen kilpi korostaa Grönlannin merellistä sijaintia. Yleensä heraldiikassa aggressiiviset, pystyyn kavahtaneet eläimet pitävät oikeaa eturaajaansa vasenta korkeammalla, mutta Grönlannin vaakunassa tehdään poikkeus siksi, että inuiittien perinteisen uskomuksen mukaan jääkarhut ovat vasenkätisiä... -tassuisia. 

Grönlannin vaakuna on yksinkertaisesti loistava. Se on graafisesti selkeä ja yksinkertainen, se noudattaa hyvää makua ja myös riittävässä määrin heraldisia traditioita, ja sillä on kiinteä yhteys edustamaansa maahan. Väriyhdistelmä on tyylikäs. (Jotkut itsenäisyysmieliset grönlantilaiset haluaisivat vaihtaa kilven sinisestä vihreään. Heidän estetiikkansa on perverssin ala-arvoista, ja toivon todella, että he eivät saa tahtoaan ikinä läpi vaakunan osalta.) Kilven muoto on persoonallinen. Mahdotonta tästä on antaa arvosanana alempaa kuin täysi 10.

 

Grönlannin kansallislaululla on näppäimistöystävällinen nimi Nunarput utoqqarsuanngoravit, joka kääntyy suomeksi jokseenkin muotoon Sinä, ikivanha maamme. Sanat kirjoitti grönlanniksi paikallinen pappi Henrik Lund, ja sävellystyön on tehnyt Jonathan Petersen. Laulu on otettu käyttöön Grönlannin musiikillisena symbolina jo vuonna 1916. Grönlannin inuiiteilla (kalaallit), joita on lähes 90 % Grönlannin väestöstä, on myös oma kansallinen tunnuslaulunsa Nuna asiilasooq ("Valtavan pitkä maa"), jolla on myös tunnustettu virallinen asema, mutta sitä ei löydy kohtuullisella yrittämisellä musiikkimuodossa oikein mistään, joten en kommentoi sitä.

Nunarput utoqqarsuanngoravit on rauhallinen, levollinen, harmoninen ja kaunis sävelmä, jossa on kiintymystä ja aavistus surumielisyyttä. Se ei ehkä ole kaikkein erottuvin tai rohkein melodia, mutta se on teeskentelemätön ja tyylikäs, kuten Grönlannin kansallisilla symboleilla on tapana. Arvosana: 8.

Grönlannin loppuarvosana on kunnioitettava 9.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti