tiistai 13. elokuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Guatemala

Kansallissymboliarvostelut palaavat itsenäisten valtioiden kultakantaan. Täydennämme tällä kertaa Keski-Amerikan osuuttamme: vuorossa on Guatemalan tasavalta.



Guatemalan lippu on hyvin yksinkertainen. Kaksi sinistä hirttä symboloivat maan rantoja huuhtovia Atlanttia ja Tyyntä valtamerta. Ja tietysti myös sinistä taivasta (omaperäistä), minkä vuoksi sinisävy muistuttaa pikemmin taivasta kuin merta. Valkea edustaa rauhaa ja puhtautta, kuten yleensä on lipuissa ollut tapana. Nämä värit ja perussommitelma sininen-valkea-sininen ovat olleet käytössä vuodesta 1823, jolloin nykyisen Guatemalan lisäksi Nicaraguan, Hondurasin, Costa Rican ja El Salvadorin alueet muodostivat uuden tasavaltalaisen liittovaltion, Keski-Amerikan liittotasavallan. Se käytti tunnuksenaan lippua, joka muistuttaa jo paljon Guatemalan nykyistä sommitelmaa, mutta kiintoisasti vielä enemmän Argentiinan lippua:

Keski-Amerikan liittotasavalta on jättänyt hyvin jälkensä myös El Salvadorin, Hondurasin ja Nicaraguan lippuihin, jotka ovat Guatemalasta poiketen säilyttäneet paitsi värit (joskin tummennetulla sinisävyllä), myös horisontaalisen sommittelun. Hyvin samantyyppistä lippua käytti pitkään myös Guatemala, kunnes seurasi omituisen värikylläinen kausi 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Diktaattori Rafael Carrera muunsi lipun vuonna 1851 tähän outoon, merkinantolippua muistuttavaan designiin:

Vuosina 1858–71 salossa liehutettiin tällaista värikylläistä sommitelmaa:

Nykyinen lippu on ollut käytössä yhtäjaksoisesti vuodesta 1871. Sinivalkoinen väriyhdistelmä on kaunis, ja erityisesti kehut ansaitsee lempeä taivaansinen sävy, joka tekee kokonaisuudesta levollisen. Mielikuvitusta ei ole hirmuisesti käytetty, mutta enemmän kuin erinäisten naapurivaltioiden lipuissa, kun sommitelmasta on sentään tehty vertikaalinen. Se erottuu naapureista edukseen. Hyvin kriittisesti on syytä suuntautua Latinalaisessa Amerikassa ikävän yleiseen tapaan läntätä maan vaakuna, sinetti tai muu tunnus keskelle lippua. Olen ilmaissut kantani jo aiemmin, mutta ilmaisen sen vieläkin: vaakuna tai siihen verrattava valtiollinen tunnus ei kuulu lippuun. Nämä kategoriat olisi syytä pitää erillään siten, että toista ei tungeta toiseen. Lisäksi Guatemalan vaakunantapainen sisältää tekstiä, mikä on vielä enemmän lipuissa inhoamani piirre. Arvosana: 7-



Vaakuna tai pikemminkin sinetin kaltainen tunnus noudattaa hyvin mielikuvituksetonta Latinalaisen Amerikan patrioottikuvaston standardia. Sveitsiläissyntyisen Johan-Baptist Frenerin suunnittelema logo sisältää laakeriseppeleen, ristittyjä aseita (miekat ja pistimillä varustetut Remington-kiväärit) sekä mystisesti ilmassa leijuvan pergamentin, johon on muistin virkistämiseksi kirjattu maan vapautumisen päivämäärä (15.9.1821). Mutta tässä tylsässä tunnuksessa on eräs yksityiskohta, joka miellyttää minua kovasti. Pergamentilla istuu mayaquetzal (Pharomachrus mocinno), upea trogonilintu, joka ei kansallisena symbolina tarvitsisi ympärilleen mitään tylsää seppelettä tai machoilevaa asekokoelmaa. Lepuuttakaa silmiänne tässä siunatussa olennossa:


Miksi ihmeessä tämä lintu ei ole tunnuksen keskeinen elementti? No, on se sentään sisällytetty nykylogoon hyvin miellyttävästi ja taitavasti. Varsinkin pyrstön kaartuminen on toteutettu tavalla, joka miellyttää silmää, ja pidän myös siitä, että tämän huomion varastava siivekäs on maltettu tässä asetelmassa sijoittaa hieman sivuun keskikohdasta, mikä tuo sommitelmaan miellyttävää epäsymmetriaa. Ikävä kyllä yksinäinen lintu ei kaikessa loistossaankaan pysty pelastamaan tunnusta ankealta keskinkertaisuudelta, johon se vääjäämättä vajoaa. Arvosana: 6
 
Guatemalan kansallislaululla ei ole erillistä nimeä; kotimaassaan se tunnetaan yksinkertaisesti nimikkeellä Himno nacional de Guatemala. José Joaquín Palman runoilema ja Rafael Álvarez Ovallen säveltämä kappale voitti vuonna 1896 järjestetyn kansallislaulukilpailun ja on siitä lähtien toimittanut Guatemalan musiikillisen kansallistunnuksen virkaa. 

Musiikillisesti teos on sellaista ihan kivaa keskitasoa, joka alkaa jo G-kirjaimella alkavien maiden kohdalla olla melko lailla kuultu. Fanfaaria ja marssin tuntua on, ja kohottavaa tunnelmaa. Latinalaisen Amerikan ollessa kyseessä Guatemalan kansallislaulua voi pitää jopa hyvänä ja yhtenäisenä. Sanoituksesta on mainittava, että se on korkealentoisimpia ja runollisimpia tähän mennessä kohtaamiani.  
¡Guatemala feliz...! que tus aras
no profane jamás el verdugo;
ni haya esclavos que laman el yugo
ni tiranos que escupan tu faz.
Jo heti ensimmäisessä säkeistössä mainitaan kansakunnan häpäisemätön alttari, iestä nuolevat orjat ja kasvoille sylkevät tyrannit. Tämä kansallislaulu ei pelaa laimeilla pikkupanoksilla, vaan selvästi kaataa koko saavillisensa kerralla. Seurataan tätä hillittömän mahtipontista kansallislaulua vielä hieman pidemmälle:
Y lograron sin choque sangriento
colocarte en un trono de amor,
que de Patria, en enérgico acento,
dieron vida al ideal redentor.
Tässä säkeistössä puhutaan kansakunnan isistä, jotka onnistuivat ilman verenvuodatusta asettamaan Guatemalan rakkauden valtaistuimelle. Varsin onnekkaasti kansakunta lisäksi antoi vimmaisen luottamuslauseensa vapahtavalle ihanteelle.
Recostada en el Ande soberbio,
de dos mares al ruido sonoro,
bajo el ala de grana y de oro
te adormeces del bello quetzal.
Kansallislintukin saa maininnan. Itse asiassa sille omistetaan peräti kaksi säkeistöä, kun nähtävästi kansallislaulun sanoituksen kohteen meillä ei enää olekaan mitään tilarajoituksia. Opimme tässä jo, että quetzallinnun kullan- ja karmiininkirjavan siiven suojissa ihminen lumoutuu. Linnusta on vielä lisää sanottavaa:

Ave Indiana que vive en tu escudo,
paladión que protege tu suelo;
¡ojalá que remonte su vuelo,
más que el cóndor y el águila real!
Tämän intiaanilinnun asuinpaikaksi mainitaan Guatemalan vaakuna. Lintu suojelee maata ja lentää korkeammalle kuin kondorit tai kuninkaalliset kotkat.

Maistiaisina vain noin puolet kansallislaulun säkeistöistä. Muutkin ovat tutustumisen arvoisia. Kielikuvat ja sanat ovat sellaista luokkaa, että meidän kotoinen Runebergimme on niiden rinnalla haaleaa tiskivettä, vaikka teknisesti ehkä ansioituneempi onkin. Musiikillisesti Guatemala on lauluineen jo tähänastista Latinalaisen Amerikan parhaimmistoa, ja täysin ylettömistä sanoista suon lisätunnustuksen, jolloin arvosanaksi kansallislaulusta voi hyvällä omatunnolla antaa kahdeksaisen.

Guatemalan loppuarvosana on 7.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti