tiistai 29. lokakuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Haiti

Kansallissymboliarvostelujen sarja on ehtinyt suvereenien valtioiden aakkosellisessa sarjassa H-kirjaimeen. Kriittinen retkemme kuljettaa meidät taas vaihteeksi Karibianmerelle, missä vastaan tulee Haitin tasavalta. Sen kansalliset tunnukset ovat pitkälti peräisin Ranskan vallankumouksen aikakaudelta. Harvemmin tullaan muistaneeksi sitä tosiasiaa, että Haiti on järjestyksessä toinen eurooppalaisvallasta itsenäistynyt valtio Yhdysvaltain jälkeen. 
Haitin vallankumousjohtaja Toussaint L'ouverture (s. n. 1740, k. 1803)
Vuonna 1791 Ranskan suuren vallankumouksen aatteet olivat leviämässä myös Ranskan siirtokuntaimperiumissa. Haitilla, sokeriplantaasien hallitsemalla saarella, syttyi orjakapina, joka kuuluu historian harvoihin menestyksiin lajissaan. Jo vuoden kuluessa kolmannes saaresta oli kapinoivien orjien hallinnassa, ja vuonna 1804 yli vuosikymmenen raa'an ja verisen sodan jälkeen Haiti julistautui itsenäiseksi valtioksi. 
Ranskan tunnustus itsenäisyydelle saatiin vasta 1825, kun Haiti suostui maksamaan ranskalaisille valtaisat korvaukset menetetyistä orjista. Haiti suoritti korvausten viimeisen erän vasta vuonna 1947, kun kenelläkään Ranskassa ei ollut häpyä luopua näiden häpeällisten rahojen vaatimisesta. 
Pitkälti tämän rampauttavan velkataakan vuoksi, mutta myös muista syistä (luonnonkatastrofit, diktatoriset johtajat, surkea hallintokulttuuri) Haiti on Amerikan köyhin maa. 1900- ja 2000-luvuilla Haitia ovat koetelleet Duvalierien diktaattoridynastia, vallankaappaukset (kesäkuussa 1988, syyskuussa 1988, 1991 ja 2004) ja vuoden 2010 maanjäristys, joka tappoi yli 100 000 haitilaista ja hävitti laajasti pääkaupunki Port-au-Princeä tuhoten mm. parlamentin, presidentin residenssin ja katedraalin.


Haitin sinipunainen lippu periytyy Ranskan vallankumouksen aikakaudelta, ja sen pohjana on Ranskan trikolori. Tradition mukaan vallankumousjohtaja Jean-Jacques Dessalines (1758–1806) kiskoi Ranskan lipun salosta ja repi siitä irti keskustan valkean kentän. Sininen ja punainen kenttä ommeltiin yhteen uudeksi tunnukseksi. Tämä on tulkittu merkiksi siitä, että Haiti oli ensimmäinen mustaihoisten johtama ja enemmistöllisesti kansoittama tasavalta. (Dessalines varmisti asian toteuttamalla verisen etnisen puhdistuksen, jossa murhattiin tuhansia valkoihoisia haitilaisia – hirmutyö, jota vastustettiin niin voimakkaasti, että Dessalinesin täytyi lähes aina valvoa henkilökohtaisesti toteutusta ankaran rangaistuksen uhalla vahvistettuna. Hän oli muutenkin varsin epämiellyttävä tyyppi: hän asetti kaikille mustille haitilaisille ankarasti valvotun työvelvoitteen joko plantaaseilla tai armeijassa. Tämä ankaran orjuutta vastaan käydyn kapinan jälkeen. Mutta hei, työvelvoite on ihan eri sana!)
 
Dessalines, mies, joka vapautti haitilaiset orjuudesta ohjatakseen heidät pakkotyöhön.

Valtiollisissa ja virallisissa yhteyksissä käytettäviin lippuihin lisätään keskelle Haitin toinen tunnus, jota ei voi oikein vaakunaksi luonnehtia. Tunnuksen koko suhteessa lipun mittoihin vaihtelee. Siviilikäytössä saarella liehutetaan sinipunaista lippua, jossa ei ole muita yksityiskohtia. Tämä siviililippu sekoittui Berliinin olympialaisissa Liechtensteinin lähes tismalleen samanlaiseen lippuun, minkä seurauksena alppiruhtinaskunta lisäsi omaan tunnukseensa kultaisen kruunun.

Lippu on yksinkertainen ja väriyhdistelmässä on ytyä, mutta sommittelun puolesta tulos on tylsähkö, ja värikenttien yhtymäkohta särisee silmissä. Valkopohjainen, suorakaiteen mallinen tunnus keskellä on erittäin häiritsevä ja aivan liian täynnä yksityiskohtia; jos sen on pakko olla läsnä lipussa, kannattaisi se ehkä pikemminkin sijoittaa tangonpuoleiseen yläkulmaan. Ei tätä voi onnistuneeksi kehua. Silmiä särkevä ja ns. "vaakunoineen" tökerö yhdistelmä ei ansaitse kuin välttävän arvion. Arvosana: 5½

Bonuksena tarkastelen lyhyesti Haitin lipusta eri aikoina liehutettuja versioita. Edellä mainittu Jean-Jacques Dessalines muutti lippua sen jälkeen, kun hän julistautui keisariksi melkein täsmälleen samaan aikaan, kun samanlaisen hallintoratkaisun teki eräs toinen vallankumouksella huomattavaan valta-asemaan nousseen ranskankielisen valtion vahva mies. Haitin ensimmäinen keisarikunta (1804–06) korosti valtion mustaa identiteettiä, ja niinpä lipun sininen vaihdettiin mustaksi. Kenttien jako oli vertikaalinen:


Kun keisari Jaakko I:n nimellä hallinnut Dessalines murhattiin lokakuussa 1806, jakautui Haiti kahtia. Etelään muodostettiin Haitin tasavalta, pohjoiseen taas Haitin valtio, joka käytti vertikaalisesti jaettua lippua, jossa musta kenttä palautettiin siniseksi:


Vuonna 1811 Haitin valtion presidentti Henri Christophe julisti itsensä kuninkaaksi. Henrik I ehti yhdeksänvuotisen valtakautensa aikana rakennuttaa omaan käyttöönsä Haitille viisitoista linnaa ja yhdeksän palatsia, joista suurin, sittemmin maanjäristyksessä raunioitunut Sans-Souci (ei pidä sekoittaa Fredrik Suuren Potsdamissa sijaitsevaan vapaa-ajan palatsiin nimeltään Sanssouci) Cap-Haïtienin kaupungin liepeillä, oli mittojen suhteen lähes Versailles'n veroinen. Haitin kuningaskunta liehutti tällaista lippua:


"Ex cinerubus nascitur" ei tarkoita mitään, mutta luulen, että tarkoitus oli kirjoittaa "EX CINERIBUS NASCITUR", joka merkitsee "Tuhkasta tulemme nousemaan" (tai syntymään, mutta käyttämässäni käännöksessä on mielestäni enemmän järkeä). Ainakin se selittäisi sinetin keskellä räpyttelevän feenikslinnun. Ihan hieno tunnus, mutta kannattaisi silti tarkistaa, että saa ablatiivin oikein, ennen kuin ryhtyy tällaista ompelemaan. "Cinerubus" ei ole sana! Vuonna 1820 kuningas Henrik I teki itsemurhan ja kruununprinssi lynkattiin.

Haitista tuli jälleen tasavalta, mutta ei kovin vakaata sellaista. Vuonna 1844 Hispanionlan saari jakaantui kahtia, kun Dominikaaninen tasavalta julistautui itsenäiseksi ja irtautui Haitista. Vuonna 1849 Haitin presidentiksi noussut entinen plantaasiorja Faustin Soulouqe julisti itsensä keisariksi (Faustinus I) ja yritti yhteensä neljään otteeseen valloittaa Dominkaanista tasavaltaa onnistumatta tässä. Haitin toisen keisarikunnan (1849–59) lippua paranneltiin asiaankuuluvan imperiaalisella pömpöösiydellä:


Faustinus I luopui kruunusta vuonna 1859 suuren kapinan keskellä ja pakeni Jamaikalle. Haiti on tästä lähtien ollut valtiomuodoltaan tasavalta, joskaan ei vakaa sellainen eikä yleensä kovin demokraattinenkaan. Vuosina 1964–86 valtaa pitäyt häikäilemätön ja läpeensä korruptoitunut Duvalierin perhe palautti käyttöön Haitin ensimmäisen keisarikunnan lipun paranneltuna valtiollisella tunnuksella, jossa siinäkin siniväriset osat oli vaihdettu mustiin:



Vuodesta 1986 Haiti on liehuttanut nykyistä lippuaan. Käydään nyt käsiksi tai silmiksi Haitin valtiolliseen tunnukseen/sinettiin/epävaakunaan, joka on jo nähty pienenä muutamssa edellisistä lipuista:


Tämän tunnuksen kohdalla ei voi puhua enää vaakunasta edes väljässä merkityksessä. Siinä ei ole minkäänlaista kilpeä tai edes sinetteihin yleensä kuuluvaa pyöreää muotoa. Se on vain suorakulmio, jossa tyhjää taistaa vasten on melko täyteen ängetty palmukukkula. Kultaisten pistimien, standaarien (joissa roikkuvat Haitin liput), tykkien, kirveiden, trumpettien, ankkurien ja tykinkuulien lomassa on Napoleonin aikaisia krenatöörinpäähineitä ja ruutinassakoita. Kaikki tämä krääsä suojelee palmua, jonka latvassa komeilee fryygialaismyssy, vapaudenrakkauden ja vallankumouksen symboli. Maassa lojuu kaiken muun irtaimen ohessa katkenneita kettinginpätkiä, oletettavasti orjuuden päättymistä juhlistamassa. Valkeaan nauhaan kirjailtu motto julistaa yhtenäisyyden tuomaa voimaa.

Tässä kaameassa militäärisessä sillisalaatissa ei ole muuta hyvää kuin symmetria. Muuten luomus on kauhea, sekava ja liian kulmikas. Yksinkertaistamisen ja keskittymisen varaa olisi paljon, ja symbolille olisi voinut keksiä jonkin paremman ja vähemmän kömpelön muodon kuin pelkän tympeän suorakaiteen. Ei tule kesää. Hylkään tämän ylevämielisen rumiluksen.  
Arvosana: 4

Kuriositeettina näytettäköön myös Duvalierin dynastian vuosina 196486 käyttämä hieman muunneltu tunnus:

Kiintoisa yksityiskohta on fryygialaismyssyn ja katkottujen kahleiden puuttuminen, mikä vie tunnuksesta kaikki vallankumoukselliset assosiaatiot. Ehkä Duvalierit eivät halunneet luvata mitään vapautta edes symbolisella tasolla.


Haitin kansallishymni, La Dessalinienne eli haitinkreoliksi Desalinyèn, Dessalinen laulu, tekee kunniaa jo varsin kyseenalaiseksi havaitsemallemme Jean-Jacques Dessalinelle. Haitin itsenäisyyden 100-vuotisjuhlassa 1904 käyttöön otetun laulun on sanoittanut Justin Lhérisson (1872–1907) ja säveltänyt Nicolas Geffrard (1871–1930). 

Kyseessä on sankarillinen ja dramaattinen paraatimarssi, jossa on roimasti iskua, vaikka musiikillisesti kokonaisuus jää vähemmän mielenkiintoiseksi. Se sentään tosin pitäytyy yhdessä tunnelmassa ja muodostaa jonkinlaisen kokonaisuuden toisin kuin monet Latinalaisen Amerikan sekavat kansallislaulut. Useamman kuuntelukerran myötä juhlava kappale alkaa kuulostaa yhä paremmalta, mutta ei voi silti paeta mielikuvituksettomuuttaan. Iskevyytensä ja juhlavan dramatiikkansa ansiosta laulu saa minulta ehkä hieman yläkanttiin olevan arvosanan, seitsemäisen.

Haitin loppuarvosana on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti