torstai 7. marraskuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Honduras

Tupsahdamme kansallistunnuskritiikin maailmankiertueellamme Väli-Amerikkaan, missä kohteemme on tällä kertaa Hondurasin tasavalta, mainittu joskus 
Espanjalaiseksi Hondurasiksi erotuksena Brittiläisestä Hondurasista, joka tunnetaan nykyään nimellä Belize.

Honduras oli yksi niistä maista, jotka muodostivat 1800-luvun alussa Keski-Amerikan liittovaltion. Tuo sisällissodassa hajonnut luomus liehutti kolmeen vaakakenttään jaettua vaaleansinistä lippua, jossa keskellä oli valkea hirsi, jonka sisällä liittovaltion vaakuna. Liittovaltion lipun väreistä ja sommitelmasta on jälkiä kaikkien siitä täysin suvereeneiksi valtioiksi irtautuneiden maiden nykyisissä lipuissa. Aiemmin olen niistä käsitellyt 
Costa Rican, El Salvadorin ja Guatemalan.


Myös Hondurasin lippu muistuttaa sommitelmallaan ja väreillään Keski-Amerikan liittovaltiosta. Kolmen horisontaalisesti pinotun keskenään tasamittaisen sommitelman sinikentät symboloivat samaa asiaa kuin Keski-Amerikankin lipussa: Hondurasin rantoja huuhtoo kaksi eri valtamerta, Tyyni ja (Karibianmeren osalta) Atlantin valtameri. Valkea edustaa maan toivoa, rauhaa ja kansan puhtaita ihanteita. Leveän X:n muotoon keskitetyt viisi viisisakaraista sinitähteä muistuttavat Keski-Amerikan liittotasavallan muodostaneista maista (Costa Rica, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua; Meksikon ja Guatemalan kesken jaettu Los Altos on näemmä jätetty pois) ja pyrkii näin pitämään hengissä ajatusta Keski-Amerikan espanjankielisten maiden yhtenäisyydestä.

Ilahduttavana on pidettävä sitä, että kerrankin on Keski-Amerikassa maltettu jättää maan vaakuna pois valtiolipusta. Viiden tähden muodostelma on paljon parempi ratkaisu, joka tukee kauniiden värien harmoniaa ja graafisesti yksinkertaista sommitelmaa. Silti en voi pitää tätä varsinaisena viiden tähden lippuna. Se on rauhallinen, minimalistinen olematta liian tylsä, harmoninen ja varsin hyvin silmää miellyttävä tunnus. Rohkeana tai dynaamisena sitä ei voi pitää, ja ikävä kyllä mukana on yhä tiettyä geneerisen latinomaan tuntua, mutta ainakin tässä on tähdätty tyylikkyyteen. 
Arvosana: 8-

Tämä lippu on ollut käytössä vuodesta 1866. Aiemmin Honduras liehutti paljon tylsempää tekstiiliä:



Maan vaakunasta puuttuukin sitten lipun selkeälinjaisuus. 
Mitään vaakunakilpeä ei tähän sekamelskaan ole saatu mahdutettua, vaan keskellä on sinettimäinen soikio, jonka keskellä seisoo vedestä nouseva linnoitettu pyramidi, jonka tornien välissä komeilee sateenkaari ja Japanin laivastolippua muistuttava punainen sädepallo. Tornien välistä kohoavan möykyn olisi tarkoitus olla tulivuori. 
Pyramidi ja sen edessä (saa olla varsin korkea rakennelma) paistava aurinko muodostavat kristillisessä symboliikassa paljon käytetyn kaikkinäkevän silmän, jota myös vapaamuurarit ja monet muut järjestöt ovat käyttäneet tunnuksenaan. Ovaalin kehyksessä seisoo tasavallan perustamispäivämäärä (15.9. 1821) ja valtion nimi...tunnus...lause...juttu. Se kuuluu: Hondurasin tasavalta, vapaa, suvereeni ja itsenäinen. Kultakirjaimista ei tahdo valkealla pohjalla oikein saada selvää. Sinettiä reunustavat kukkia ja hedelmiä pursuavat runsaudensarvet, ja koko komeuden kruununa on nuoliviini täynnä värikkäin höyhenin koristeltuja nuolia, muistutus alueen alkuperäisasukkaista.

Ehdottomasti tumpeloin osuus sijaitsee ovaalisinetin alapuolella. Se tukeutuu ristikkäin aseteltuihin kaivostyökaluihin (ei sinänsä hassumpi idea) ja kammottavaan puita kasvavaan kaivosmaisemaan, johon on katsottu tarpeelliseksi lisätä vielä Monopoly-pelimerkin näköinen tönö oikeaan alakulmaan. Tämä maapala leijuu irrallaan ilmassa, ja se näyttää uskomattoman typerältä. Kalkkikivirinteet voivat näyttää luonnossa hienoilta, mutta tässä vaikutelma on kammottavan infantiili.

Hirvittävä maisemanpilaaja. Arvosana: 5-


Vuonna 1915 käyttöön otetulla Hondurasin kansallislaululla ei ole erityistä nimeä. Sanat runoili Augusto Constantino Coello Estévez (1884–1941) ja musiikin sävelsi saksalaissyntyinen Carlos Hartling (1869–1920). Kyseessä on musikaalisesti erittäin keskinkertainen, tyhjää pauhaava ja ylipitkä tekele, jonka sanoitus käy läpi Hondurasin historian ensimmäisen maailmansodan päiviin saakka, mikä on ikävä kyllä ihan liikaa. Tämä mitättömiä teemoja pyörittelevä pakkopulla tuntuu tuskallisen pitkältä, ja sen päätyttyä puutuneet korvani eivät muista siitä enää mitään, iloitsevat vain vapautumisestaan.

Arvosana: 5½

Hondurasin loppuarvosana on 6.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti