maanantai 25. marraskuuta 2013

Kansallissymboliarvostelu: Indonesia

Kriittisellä maailmankiertueellamme otamme tänään kurssin Kaakkois-Aasian saaristoon. Siellä, seitsemälletoistatuhannelleviidellesadallekahdeksalle saarelle levittäytyneenä, pitää yllä kansallisia symbolejaan Indonesian tasavalta

Planeettamme neljänneksi väkirikkain valtio (n. 240 milj. as.) on laajuudestaan (lähemmäs 2 milj. km2) ja suuresta etnisestä kirjostaan huolimatta kohtalaisen yhtenäinen ja rauhallinen. Kohtalaisen. Alueellisia sisällissotia on ollut aina välillä, mutta ne eivät ole olleet sellaisia, että niistä Suomessa oltaisiin juuri välitetty. 
 Japanin miehityshallinnon kanssa yhteistyötä tehnyt indonesialaisnationalisti Sukarno julisti Indonesian tasavallan itsenäiseksi Alankomaiden kuningaskunnan alaisuudesta 17.8.1945, muutama päivä sen jälkeen, kun toinen maailmansota päättyi Japanin antautumiseen. Neuvostoliiton tukema Sukarno (1901–70) ja Yhdysvaltain kannattama Suharto (1921–2008) hallitsivat enemmän tai vähemmän diktatorisesti ja kansanmurhamaisesti joutumatta koskaan varsinaiseen vastuuseen mistään. Tämän jälkeen Indonesia on kehittynyt demokraattisempaan suuntaan, mitä on tukenut huomattava talouskasvu ja sisäisen rauhan edistyminen. Indonesian pitkään miehittämä Itä-Timor itsenäistyi lopulta 1999, ja 2000-luvulla pitkään vaihtelevalla liekillä roihunnut aseellinen konflikti Acehissa saatiin sovittua Martti Ahtisaaren myötävaikutuksella.

Kun ottaa huomioon maan etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden, niin voi varmasti odottaa jotain hyvin värikylläistä ja persoonallista Indonesian valtiollisilta tunnuksilta, ja...


Vau. Tämän vähempää on vaikea yrittää. Lipun sommittelu on ehdottomasti kaikista tähän mennessä nähneistämme laiskin, ja värivalinnat mielikuvituksettoman sovinnaisuuden huipentuma. Tämän tylsemmäksi ei lippua saa. Itse asiassa yksivärinenkin lippu olisi tätä kiinnostavampi.

Kaiken huipuksi Indonesia ei edes ole ainoa tätä designia liehuttava suvereeni valtio. Monacon ruhtinaskunta on syyllistynyt lähes täysin vastaavaan mielikuvituksettomuuteen, joka eroaa vain hienoisesti mittasuhteidensa puolesta. Ja Monaco liehutti tätä ensin. Yleisesti ottaen voi pitää aika epäkohteliaana plagioida suoraan jo olemassa ja käytössä oleva lippu värejä myöten.
 
Monacon lippu. Värit peräisin 1300-luvulta, sommitelma virallistettu vuonna 1881.

Indonesian lipun mittasuhteet ovat 2:3. Monacon lipun suhde on virallisesti 4:5, mutta hyväksyttävänä pidetään myös suhdelukua 2:3, mikä tekee lipuista täysin identtiset.

Koska mielikuvituksettomia ihmisiä on paljon, on aika lailla samanlaisia lippuja käytössä paikallisesti muuallakin.

Hessenin osavaltion lippu. 3:5 tai 1:2.
Wienin kaupungin ja osavaltion lippu. Tai Salzburgin, kuka näistä tietää. Itävallassa suurin piirtein joka kolmannen osavaltion lippu näyttää tältä.

On myös syytä varoittaa, että Indonesia on anti-Puola: 


Puolan lippu

Indonesian mielikuvituksetonta lippua kutsutaan nimellä Sang Saka Merah-Putih, joka merkitsee Pyhää Punavalkeaa. Myös termi Sang Dwiwarna on joskus käytössä; se tarkoittaa Kaksiväristä.

Haukotuttava sommitelma väittää esikuvakseen 1200-lukulaisen Majapahit-valtakunnan viiriä, jossa oli tiettävästi useita punaisia ja valkeita raitoja. Punainen ja valkoinen ovat värejä, joilla on merkittävä symboliarvo kaikkien austronesialaisten kansojen keskuudessa, eikä kukaan ole koskaan latonut niitä yhteen samalla mielikuvituksen puutteella kuin Indonesian tasavalta. Virallisen nykysymboliikan mukaan lipun punainen kenttä symboloi rohkeutta ja fyysisyyttä, valkoinen taas puhtautta sekä sielua ja henkisyyttä, ja yhdessä fyysinen ja henkinen siis muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Tylsän harmonisen kokonaisuuden. Tässä ei ole mielikuvitusta eikä yritystä. On menty siitä, mistä aita on matalin. Täydellinen epäonnistuminen, tunkkaisen ja tyylittömän halpisminimalismin suruvoitto. 

Arvosana: 4


Indonesian vaakunaa ei hallitse itse vaakunakilpi, vaan sen takana seisova kultainen petolintu. Tämä olento on garuda, hindulaisuudessa ja eräissä buddhalaisuuden suuntauksissa tavattava lintumainen taruolento, joka on tunnuksessa ottanut sangen konkreettisen kultaisen jaavanjalokotkan (Nisaeus bartelsi) hahmon. (Alkuperäisissä suunnitelmissa otuksella oli ihmismäisiä piirteitä, mitä Indonesian tiukemmat muslimit pitivät epäsuotavana, pakanallisena, islaminvastaisena ym. odotettavissa olevaa rähjäystä.) Juuri tämä lintu tekee koko tunnuksesta huomionarvoisen; sen kuvun päällä komeileva vaakunakilpi on silkkaa nelikenttäsurkeutta.

Kilpi on jaettu neljään osaan, ja keskustaan on vielä lisätty pienoiskilpi. On aina huono merkki, kun vaakunanväsääjä ei pysty rajoittamaan kuva-aiheitaan enintään kahteen. Kilven viisi kuva-aihetta edustavat Indonesian virallisen valtioideologian, pancasilan, viittä periaatetta. Tarkastelen niitä seuraavaksi bonuskierroksella, mutta tähän riittää todeta kilpi huonoksi, täyteen ahdetuksi, rumaksi ja hajanaiseksi. 

Kotka pitelee kynsissään mottoa Bhinneka tunggal ika. Tämä on peräisin Jaavalla 1300-luvulla kirjoitetusta eeppisestä runoelmasta Kakawin Sutasoma. Se tarkoittaa osapuilleen erilaisia, mutta yhdessä tai erilaisuudessaan yhtenäiset. Runossa tämä tarkoittaa hindulaisuutta ja buddhalaisuutta, mutta Indonesian mottona sen olisi tarkoitus käsittää kaikki maan kansalliset, kielelliset ja uskonnolliset ryhmät.

Vaakunakilpi on tökerö ja harvinaisen tyhjänpäiväinen, mutta kultainen kotka tuo tunnukseen edes hiukan potkua ja erottuvuutta sekä tyyliteltyä arvokkuutta. Hylkäisin itse vaakunakilven yksinään, mutta kotkan ansiosta tunnus saa hieman korkeamman arvosanan.

Arvosana: 6

Bonuskierros: Indonesian kansallisideologia!

Joillain mailla on vieläkin virallisesti määriteltyjä kansallisideologioita, joita pidetään kansallisen symbolin asemassa. Tämä on rehellisesti sanoen outoa ja vaikuttaa sellaiselta touhulta, jota joku fasistinen valtio harjoittaisi. Indonesian tasavallan virallisesti määritelty poliittis-ideologinen perusta on nimeltään pancasila (ääntyy pantšaSIla). Sanskriitista periytyvä sana merkitsee viittä periaatetta, ja Indonesian kansallisideologia ilmaistaankin juuri viiden periaatteen tiivistetyssä muodossa. Ne ovat tässä kommentaareineen; varsinaista numeroarvosanaa en katso voivani antaa näistä symboleista, jotka liukuvat estetiikan ulkopuolelle. On huomattavaa, että erikieliset lähteet käyttävät erilaisia käännöksiä indonesialaisista termeistä. Paljonpa se minua kiinnostaa.

Pancasila-aatteen osat ovat toisistaan erottamattomia. (Jostain syystä tätä ei lasketa periaatteisiin, vaikka se siltä aika lailla vaikuttaa.)

1. Usko Jumalan jumaluuteen (Ketuhanan Yang Maha Esa): Öh. Ei kai tästä oikein voisi ateistikaan olla eri mieltä. Vaikka ei uskoisi Jumalaan, pitäisi varmaan periaatteessa kaiken koherenssin nimessä myöntää, että ollakseen Jumala on oltava jumalallinen. Ilman jumaluutta eli jumal-ominaisuutta ei voi olla Jumala. Yhtä hyvin voisi uskoa kumkvatin kumkvattiuteen. Tosin esim. ranskankielinen Wikipedia-artikkeli antaakin ymmärtää, että tässä pitäisi uskoa Jumalan ykseyteen tai yhteen jumalaan. Tämä aiheuttaa heti enemmän ongelmia kuin yhtenäisyyttä. Muslimin mielestähän kristityt eivät usko yhteen jumalaan, vaan kolmeen. Puhumattakaan hinduista. Ja eräät buddhalaiset eivät usko yhteenkään. Ei voi oikein teeskennellä olevansa maallinen valtio, jos koko valtioideologian ensimmäinen velvoittava pykälä on, että uskot sitten yhteen jumalaan. Tosin sen yhden jumalan saa ilmeisesti valita vapaasti. (Kuten odottaa voikin, on tämä pykälä tiukemman linjan muslimien mielestä liian väljä. Mikäpä ei heidän mielestään olisi.) Itse pidän hauskempana englanninkielisen Wikipedian määritelmää Belief in the divinity of God eli uskoa Jumalan jumaluuteen, joka on paljon vapaatulkintaisempi ja silti samaan aikaan vaikuttaa joltain Anselmus Canterburyläisen kehäpäätelmäargumentin teesiltä.

2. Oikeudenmukainen ja sivistynyt ihmisyys (Kemanusiaan Yang Adil dan Beradab):
Tämä on kuin minkä tahansa suomalaisen eduskuntapuolueen vaalislogan. Yleishyvä, nolo ja syvällisen ontto.

3. Indonesian yhtenäisyys (Persatuan Indonesia): Minulle jää hyvin epäselväksi, miten tämä, ensimmäinen kansallinen pykälä kansallisideologiassa, liittyy kahteen edelliseen. Mutta ainakin käy järkeen, että valtioideologia pitäisi valtiollista yhtenäisyyttä tavoiteltavana. 

4. Edustajien keskuudessa käymien pohdintojen nostattaman yksimielisyyden sisäisen viisauden ohjaama demokratia (Kerakyatan Yang Dipimpin oleh Hikmat Kebijaksanaan, Dalam Permusyawaratan dan Perwakilan): Tämän on pakko olla poliittista satiiria. Tai sitten se edustaa ns. aasialaista demokratiaa, joka on... on se ainakin aasialaista. Sikäli että sitä sanotaan eräissä Aasian maissa harjoitettavan. Se on eräs autoritaarisen hallinnon laji. Mutta neljäs periaate on joka tapauksessa niin bullshittiä, ettei sitä pysty vakavalla naamalla lausumaan. Vain komitea voi saada aikaan tällaista tekstiä.

5. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus koko Indonesian kansan kesken (Keadilan Sosial bagi seluruh Rakyat Indonesia): Onneksi nämä teidän periaatteenne eivät ole yhtään väljiä ja tulkinnanvaraisia.

En ole hirveän innostunut tästä ns. filosofiasta. Vaikuttaa tekopyhältä, autoritaariselta ja sanahelinämäiseltä samaan aikaan. Tosin saatan olla myös kateellinen, kun omalla kotimaallani ei ole hienoa kansallisideologiaa, vaan ihan pelkkä perustuslaki. Ideologiat on meillä jätetty puolueiden alueelle.

 

Indonesia Raya -nimeä (Suuri Indonesia) kantaa maan kansallislaulu. Sen sävelsi ja sanoitti vuonna 1924 Wage Rudolf Supratman (1901–38), ja se on ollut virallisessa asemassa Indonesian itsenäistymisestä lähtien. Nykyinen sovitus on otettu käyttöön vuonna 1958. Sävelmä ei ole mitenkään kelvoton. Siinä on tilaa toiveikkuutta välittävälle tulkinnalle. Marssimainen rytmi on arvokas, muttei liian läpitunkeva. Sanat eivät indonesiaa taitamattomalle paljasta mitään suurta lyyristä mestariteosta, mutta melodia on jopa kohtalaisen miellyttävä, vaikka itseään paljon toistaakin.

Arvosana: 7+

Indonesian loppuarvosana on 5,7.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti