maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kansallissymboliarvostelu: Irlanti

Pyhän Patrickin päivää vietetään maaliskuun 17. päivänä, joten ajoitus on kohdillaan, jos aikoo Irlannin tasavallan kansallisiin symboleihin tutustua. Irlannin tasavallan tunnukset ovat vahvasti yhteydessä maan hankalaan historiaan, jota on aina syytä kerrata, jos haluaa masentaa itseään.

Irlanti on modernina itsenäisenä valtiona Suomen luokkaa, mutta sen valtiollinen historia on ehkä hieman kompleksisempi kuin Suomen. Kelttiläinen Hibernia oli säästynyt roomalaisvalloitukselta, mutta omaksui roomalaisten vaikutuksesta kristinuskon 400-500-luvuilla. 800-luvulla viikingit saapuivat ryöstelemään ja asettumaan taloksi. Skandinaavit tulivat samalla perustaneeksi mm. Dublinin (852). Viikinkivalta ei kestänyt pitkään, vaan irlantilaiset kuninkaat ajoivat pohjanmiehet tiehensä 900-1000-luvuilla. Pian tämän jälkeen normanniranskalaiset valloittivat Englannin ja alkoivat 1100-luvulla ulottaa valtaansa Irlantiin. Tästä ajasta juontuu Irlannin hankala suhde Englantiin ja Iso-Britanniaan yleisemminkin. Normanniranska ja sittemmin englannin kieli alkoivat vallata alaa asutuskeskuksissa, mutta kun rutto hävitti ison osan niistä 1300-luvulla ja romahdutti anglonormannilaisen keskushallinnon, iirin kieli alkoi jälleen kukoistaa.

Pyhän Patrickin ristilippu on hyvin vanha Irlannin tunnus, mutta se ei ole Irlannin tasavallassa kovin suosittu, ehkä siksi, että se muodostaa osan nykyisestä Britannian lipusta. Irlannin anglikaaninen kirkko käyttää tätä lippua tunnuksenaan.
Kesti renessanssiaikaan saakka, ennen kuin Englanti yritti toden teolla uudelleen saada Irlannin hallintaansa. Tudor-monarkki Henrik VIII (se vaimoistaan kuulu läskimooses) julistautui Irlannin kuninkaaksi, ja hänen seuraajansa viimeistelivät Irlannin valloituksen, mutta Irlantia ei saatu omaksumaan protestanttista uskoa. Skottilainen Stuart-kuningas Jaakko I (Englannissa & Irlannissa) / VI (Skotlannissa) teki sen kauaskantoisen päätöksen, että antoi englantilaisille ja skottilaisille puritaaneille tai muuten vain intomielisille protestanteille maata Irlannista. Irlantilaiset "siirrettiin" pois uudisasukkaiden tieltä. Huomattavan suuri uudisasutus kohdistui Ulsteriin. Tästä voikin aloittaa Pohjois-Irlannin konfliktin historian.
1500-luvulta alkaen Irlannin kuningaskunnan kuninkaallisissa lipuissa käytettiin kuva-aiheena kelttiläistä harppua. Vihreä on perinteinen Irlannin tunnusväri, joka viittaa sateisen saaren vehreyteen. Poliittisen merkityksen vihreä väri sai 1600-luvulla lyhytikäiseksi jääneen Irlannin katolisen liittokunnan tunnuksena.
1600-luku oli Irlannille katastrofaalinen. "Englannin sisällissodaksi" kutsutun konfliktin karmeimmat ja verisimmät näytökset järjestettiin Irlannissa. Oliver Cromwellin jäljiltä kolmannes irlantilaisista oli hävitetty, ja maaomaisuuden siirtäminen englantilais-skottilaisille puritaaneille kiihtyi. Cromwell aloitti katolisten irlantilaisten orjakaupan, jossa tuhansia laivattiin Karibian plantaaseille. Ns. mainiossa vallankumouksessa Alankomaiden valtionhoitaja Vilhelm III Oranialainen nimitettiin Englannin ja Skotlannin kuninkaaksi vuonna 1688. Syrjäytetyn Jaakko II:n kannattajiksi ilmoittautuneet katoliset irlantilaiset saivat vaihteeksi taas kärsiä.

Vähitellen anglosaksinen hallinto Irlannissa muuttui edes hieman ymmärtäväisemmäksi, kun Lontoossa alettiin tajuta, että Ranska käytti Irlannin kapinamielialaa jatkuvasti hyväkseen Britannian heikentämiseksi. Vuonna 1801 Irlanti sulautettiin osaksi uutta unionia, Ison-Britannian ja Irlannin Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Irlanti englantilaistui vauhdilla, kun iirin kieli taantui arvottomana pidetyksi takapajuiseksi maalaismongerrukseksi. Toisaalta rauhallisempien aikojen ansiosta alkoi nousta myös irlantilaista, katolista vaurasta luokkaa haastamaan poliittisesti vallan ja pääosan maasta itselleen kahminutta angloirlantilaista protestanttiluokkaa. 

1800-luvulla Irlanti joutui suunnattoman nälänhädän kouriin, kun perunarutto tuhosi mukulajuurikassadon. Irlantilaiset syyttävät katastrofista brittien etuja palvellutta maatalous- ja maanomistuspolitiikkaa. Koko 1800-luvun ajan irlantilaisia muutti valtavat määrät Yhdysvaltoihin, missä heistä tuli näkyvä osa maan väestöllistä kokonaisuutta. Irlantilais-amerikkalainen passipoliisi on vanha amerikkalaisen komedian stereotyyppihahmo, ja onpa irlantilaistaustaisia päässyt korkeampiinkin asemiin; tunnetuin irlantilais-amerikkalainen on varmastikin John F. Kennedy.

Irlannin hallintokysymys aiheutti Britanniassa jännitteitä koko 1800-luvun, ja ensimmäisen maailmansodan aikana irlantilaiset tasavaltalaisjoukot käynnistivät aseellisen kapinan. Huhtikuussa 1916 tasavaltalaiset kaappasivat hallintaansa keskeisiä kohteita Dublinissa ja muutamissa muissa suuremmissa kaupungeissa julistaen perustetuksi itsenäisen Irlannin tasavallan. Dublinin pääpostin lipputankoon vedettiin uusi, Mary Shannonin ompelema lippu, jonka alkuperäiskappaletta säilytetään nykyisin Irlannin kansallismuseossa. Sen smaragdinvihreä sävy ja kelttiläisestä koristetaiteesta innoittunut kirjailu edustavat voimakasta irlantilaista identiteettiä, joka irtautuu kaikista saaren aiemmista veksillologisista tunnuksista:



Pääsiäiskapinaksi kutsuttu aseellinen kansannousu kukistettiin nopeasti; kuolonuhreja oli noin 500. Irlannin kysymys ei kuitenkaan jättänyt sen paremmin brittejä kuin irlantilaisiakaan rauhaan, ja tammikuussa 1919 kokoontui Dublinissa uusi vallankumousparlamentti, jonka julisti (jälleen) Irlannin tasavallan itsenäiseksi valtioksi. Lontoo ei hyväksynyt toimia, ja tammikuusta 1919 alkoi kaksi ja puoli vuotta kestänyt, n. 2000 uhria vaatinut Irlannin itsenäisyyssota, joka päättyi aselepoon heinäkuussa 1921. Britannia ei ollut valmis taistelemaan Irlannista enää pidempään, ja aselepoon oli Lontoossa valmistauduttu jo pari kuukautta aikaisemmin lailla, joka oli hallinnollisesti erottanut Pohjois-Irlannin muusta saaresta siten, että tämä protestanttienemmistöinen alue voisi jäädä osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Irlannin tasavaltalaisparlamentti teki Britannian kanssa sopimuksen, jonka nojalla koko Irlannin saaresta muodostettiin 6.12.1922 Irlannin vapaavaltio, joka oli dominio eli erittäin laajasti itsehallinnollinen tasavalta Brittiläisessä kansainyhteisössä; asema oli verrannollinen esim. Kanadaan tai Australiaan. Pohjois-Irlanti irtautui välittömästi vapaavaltiosta ja hakeutui kiinteäksi osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa, kuten sillä oli sopimuksen nojalla mahdollisuus tehdä. Vuonna 1937 Irlannin vapaavaltio lakkautettiin kansanäänestyksen nojalla, ja Irlannin tasavalta irtautui kaikista edes symbolisista yhteyksistä Britanniaan.

Irlannin nykyinen lippu on ollut käytössä tunnuksena vuodesta 1916, eikä sitä ole muutettu:




Irlannin lippu on monia muita trikoloreja suhteellisesti leveämpi: sen mittasuhteet ovat 1:2. Toinen silmäänpistävä seikka on, että tunnuksessa käytetään valtiolipuissa sangen harvinaista oranssia väriä. Lipun väreihin liittyy erittäin voimallisesti poliittisesti latautunutta symboliikkaa: vihreä edustaa tasavaltalaisia ja katolisia, oranssi taas brittiläismielisiä protestantteja: vuonna 1689 Englannin valtaistuimelle noussut, katolisen Jaakko II:n Irlannissa lyönyt Alankomaiden valtionhoitaja Vilhelm III oli Oranian ruhtinas, ja Oranialaisten tunnusväri on tietysti oranssi (suvun hallussa oli Orangen ruhtinaskunta Etelä-Ranskassa, siitä nimi). 

Irlannin lippu edustaa kahta vastakkaista näkemystä Irlannin olemuksesta, ja samalla myös toivetta koko Irlannin saaren yhtenäisyydestä. Valkea kenttä tasavaltalaisten (ja katolisten) sekä lojalistien (ja protestanttien) välillä edustaa toivetta rauhasta Irlannin historiaan kiinteästi liittyvien kahden pääryhmän välillä. On kuitenkin epätodennäköistä, että koko Irlannin saari lähitulevaisuudessa muodostaisi yhden yhtenäisen valtion. Vaikka Pohjois-Irlannin konflikti onkin rauhoittunut, ei suuremmalle hallinnolliselle kompromissille valtioiden tai varsinkaan Ulsterin väestöryhmien välillä näytä olevan realistista mahdollisuutta.

Irlannin lipussa on paljon kipeää symboliikkaa ja se erottuu Euroopan lipuista mittasuhteidensa ja väriensä ansiosta (kansainvälisillä areenoilla se on mahdollista sekoittaa Norsunluurannikon lippuun, jossa oranssi on tangon puolella), mutta en saata pitää sitä esteettisesti kovinkaan oivaltavana tai uskaliaana. Erityisen tyylikkääksikään sitä ei juuri voi kehua, vaikka onkin sinänsä kai arvostettavaa toivoa rauhaa ja yhtenäisyyttä niinkin hankalan historian jälkeen (tosin tämäkin on näkökulmakysymys; eräät Ulsterin jyrkemmän linjan protestantit pitävät Irlannin lipun implikaatioita pyrkimyksenä Pohjois-Irlannin imperialistisen valtaamisen oikeuttamiseen). Lipussa on ideaa ja muutamia persoonallisia piirteitä, mutta itse suosittelisin melkein jotain vielä erottuvampaa ja uskaliaampaa, esimerkiksi harppuaiheen käyttöönottoa. Hyvän mallin voisi tarjota esim. Irlannin nykyinen laivastolippu:


Tai Irlannin presidentin standaari:


Molemmat huomattaan tyylikkäitä ja tavallaan minimalistisia sommitelmia, jotka taatusti muistaa kerran nähtyään.
Irlannin nykyiselle lipulle annan arvosanaksi kuutosen.


Ja kun päästiin todella tyylikkäiden sommitelmien makuun, niin Irlannin vaakunalla on totisesti tarjota sellaista.



Irlannin vaakunassa esiintyy kolmikulmainen kelttiläinen harppu (cláirseach), jonka voi tavata myös irlantilaisista eurokolikoista. Tällainen instrumentti oli hallitsevan yläluokan käytössä myöhemmälle keskiajalle saakka ainakin Bretagnessa, Walesissä, Mansaarella, Irlannissa ja Skotlannissa. Se on tiettävästi sangen vaikea instrumentti hallittavaksi, ja se edustaa kelttiläisen kulttuurin saavutuksia ja traditioita. Irlannin symbolina se on siis irtiotto anglosaksisesta vaikutuksesta ja edustaa suuremmassa ideologisessa kehyksessä paluuta kansallisromantiikkaan. Toisaalta symbolin käytössä on ajatuksena myös tulevaisuuteen ulottuva tradition jatkaminen, se, että jokainen sukupolvi vuorollaan soittaa instrumenttia.

Cláirseach on toiminut Irlannin kuninkaallisena symbolina jo sydänkeskiajalta alkaen. Nykyisissä tunnuksissa esiintyvä harppu pohjautuu ulkomuodoltaan kuuluisaan keskiaikaiseen ns. Kuningatar Marian harppuun, jota säilytetään Skotlannin kansallismuseossa Edinburghissä.

Tätä yksinkertaista, mutta silti ylellisen koristeellista ja väreiltään erinomaista vaakunasommitelmaa voi vain kehua. Ilahduttavasti se sijoittaa monista muista vaakunakilvistä poiketen aseiden ja verenhimoisten elukoiden asemesta keskiöön hienostuneemman inhimillisen kulttuurin symbolin. Ehdottomasti tähänastisen heraldisen kiertueemme parhaimmistoa. Arvosana: 10



Irlannin kansallislaulu Amhrán na bhFiann (näyttää pitkältä lyöntivirheeltä) on ollut virallisesti käytössä vuodesta 1927.
Peadar Kearneyn ja Patrick Heeneyn yhteistyönä 1907 syntynyt laulu oli alun perin englanninkielinen A Soldier's Song eli Sotilaan laulu, mutta se tunnetaan nykyisin virallisesti ensisijaisesti iiriläisellä nimellään; iirinkielisen käännöksen on tehnyt Liam Ó Rinn vuonna 1923. (Iirinkielinen laulettu versio esim. täällä.)

Laulussa on neljä säkeistöä, mutta kansallislaulun asema on vain kertosäkeistöllä. En oikein pidä sanoituksen militaristisesta ajattelusta (Soldiers are we (...) In Erin's cause, come woe or weal, / 'Mid cannon's roar and rifles' peal, / We'll chant a soldier's song), mutta sävelmä on perin mukava ja mutkaton, toiveikas ja hieman hilpeäkin marssilaulu. Tätä musiikkia ei ainakaan ole turhalla juhlallisuudella pilattu, vaan se kuulostaa lähirykmentin hauskalta nimikkomarssilta. Irlannin tasavallan symboleista tämä vaikuttaa kaikkein brittiläisimmältä, mutta se on hyväntuulinen ja menevä sävelmä, joka jättää mieluisan ja valoisan muistijäljen. Arvosana: 8

Irlannin tasavallan loppuarvosana on 8.

1 kommentti:

  1. Ei ole ihme että se kuulostaa lähirykmentin hauskalta nimikkomarssilta, koska se ei ole mikään perinnesävelmä, ja brittiläisyydestä olen aivan samaa mieltä. Irlantilaisten kelttiperinteestä löytyisi paljon parempiakin lauluja, esimerkiksi Mo Ghille Mear.

    VastaaPoista