tiistai 4. marraskuuta 2014

Kansallissymboliarvostelu: Itä-Timor

Kansallissymbolikritiikin kavalkadi siirtyy Kaakkois-Aasian saaristoon. Itä-Timorin demokraattinen tasavalta on itsenäisyydessään tätä kirjoitettaessa toisella vuosikymmenellään: se itsenäistyi toukokuussa 2002. 

Timorin saari, jonka nimi merkitsee indonesiassa ja malaijissa itää (jolloin Itä-Timor tarkoittaa Itä-Itää) jaettiin 1700-luvun alussa Alankomaiden ja Portugalin kesken. Itäosa pysyi Portugalin hallinnassa vuoteen 1974, jolloin Lissabonissa Salazarin hallinnon rippeet kukistuivat neilikkavallankumouksessa. Portugalin uusi vasemmistolainen johto pyrki purkamaan maan siirtomaaimperiumin, ja Portugalin Timorissa poliittinen keskustelu provinssin tulevaisuudesta kävi kiivaana. Kiistely maakunnan asemasta kärjistyi aselliseksi selkkaukseksi, jossa niskan päälle päässyt vasemmistolainen itsenäisyysliike Fretilin (Frente Revolucionária de Timor-Leste Independete, Itsenäisen Itä-Timorin vallankumousrintama) julisti Itä-Timorin itsenäiseksi 28.11.1975. Seuraavalla viikolla Indonesian joukot hyökkäsivät maahan, julistivat sen Indonesian maakunnaksi ja aloittivat 24-vuotisen miehitysvallan, jonka aikana toteutettiin varsin selkeä kansanmurha, josta ei nähtävästi tule olemaan Indonesialle mitään seurauksia, joten sama touhu voi kätevästi jatkua Länsi-Papualla. Mainittakoon, että Indonesialle antoivat tänä aikana materiaalista ja diplomaattista tukea useat merkittävät länsimaat, kuten Yhdysvallat, Britannia, Kanada ja Australia. Taustalla oli paranoidinen pelko kommunismin leviämisestä Itä-Timorille, vaikka edes maan vasemmistolaiset ryhmittymät eivät olleet ideologiassaan alun perin kommunistisia. Indonesialle tietysti oli edullista esittää tilanne ulkomaille toisessa valossa.

Indonesian vaateita Itä-Timoriin ei YK:ssa koskaan tunnustettu, vaan aluetta pidettiin osana Portugalin siirtokuntia kansainvälisen lain mukaan. Vuonna 1999 saatiin aikaan sopimus, jonka nojalla Itä-Timorissa järjestettiin YK:n valvoma kansanäänestys alueen tulevaisuudesta. Lähes kaikki äänioikeutetut äänstivät, ja liki 80 % kannatti Itä-Timorin itsenäistymistä. Tuloksen selvittyä Indonesian joukot käynnistivät Itä-Timorissa taas uuden terrori- ja murhakampanjan, mutta tällä kertaa maailmalla päätettiin välittää siitä niinkin paljon, että Indonesia painostettiin vetämään joukkonsa ja siirtymäkaudeksi Itä-Timor siirtyi YK:n komission hallintaan itsenäistymiseensä saakka. 

Itä-Timor on Aasian köyhimpiä ja lukutaidottomimpia valtioita. Levottomuuksista huolimatta maassa on tekeillä suhteellisen toimiva edustuksellinen demokratia monipuoluejärjestelmineen. Valtio tarvitsee silti vielä paljon tukea kunnollisen ja luotettavan hallinnon rakentamiseen sekä taloudelliseen kehitykseen, ja se on pyrkinyt luomaan ystävälliset suhteet kaikkiin maihin, myös Indonesiaan. Itä-Timorin itsenäisyyskamppailun poliittisille ja sosiaalisille johtajille, presidentti (2007–2012) José Ramos-Hortalle ja piispa Carlos Filipe Ximenes Belolle, on myönnetty Nobelin rauhanpalkinto.


Itä-Timor erottuu voimakkaanvärisellä lipulla, jota hallitseva punainen kenttä symboloi kansallista vapaustaistelua ja sen vuosikymmenten aikana vaatimia uhrauksia. Keltaisen on määrä edustaa kolonialismin jälkiä Itä-Timorissa – miten, siitä en ole varma. Musta väri viittaa virallisen selityksen mukaan tietämättömyyteen ja takapajuisuuteen, jota valaisee rauhan ja yhtenäisyyden valkea tähti. On syytä huomata, että viisisakarainen tähti on asemoitu hieman kallelleen, kun yleensä tätä symbolia käyttävissä lipuissa kahden sakaran yläreunat ovat samansuuntaiset lipun ylä- ja alareunan kanssa. Lippu on suunniteltu vuonna 1975, mutta se on otettu virallisesti käyttöön 2002.

Sommitelma on väriensä puolesta väkevä, ja kaksi sisäkkäistä, suhteiltaan erilaista tasakylkistä kolmiota tuovat lippuun dynamiikkaa. Väriyhdistelmä on tyylikäs, ja yhdessä sommitelman kanssa syntyy alkuvoimainen ja eksoottinen vaikutelma. Punainen kenttä on riskaabeli ratkaisu, mutta tässä sommitelmassa se toimii hyvin. Lippu voisi ehkä olla vielä hieman parempi, jos sen suhde ei olisi 1:2, joka saa sen näyttämään hieman venytetyltä.

Arvosana: 9½ 

Portugalin Timor liehutti Portugalin lippua. Indonesian miehitysaikana Timorin maakunnalla oli oma lohenvärinen lippu:


Timorin itsenäisyysliike Fretilin käytti puoluelippua, josta on johdettu Itä-Timorin nykylipun väritys ja muutamia graafisia elementtejä, kuten mustan hallitsema tankopuoli ja vino tähti:



Itä-Timorin itsenäisyyttä valmisteleva Itä-Timorin vastarinnan kansallisneuvosto (Conselho Nacional de Resistência Timorense, CNRT) piti vuonna 1998 Lissabonissa Itä-Timorin kansalliskokouksen istunnon, jossa pakolaishallinnon väliaikaiseksi lipuksi valittiin seuraava sommitelma, joka tosiaan kaikeksi onneksi myös jäi väliaikaiseksi:



Ikävä kyllä vaakunan suhteen itätimorilaisten tyylitajua ei voi kehua:


Itä-Timorin vaakuna on pikemmin sinetti kuin perinteinen vaakunasymboli, vaikka siinä esiintyykin muoto, joka muistuttaa suuresti ylösalaisin käännettyä vaakunakilpeä: kyseinen muoto jäljittelee maan korkeinta vuorta (Foho Tatamailau, 2986 m). Tästä ylikuormitetusta tunnuksesta ei voi sanoa oikein muuta hyvää kuin sen, että ainakin se seuraa lipun väriskeemaa.

Kilpi on täynnä huonosti piirrettyä sälää: riisiä ja maissia, hammasrattaalle asetettu kirja (sommitelmaa olisi mahdotonta hahmottaa ilman selitystä; se näyttää pyyntilehtensä avanneelta lihansyöjäkasvilta), jousi, nuoli ja AK-47-rynnäkkökivääri (tietysti). Näistä olisi voinut valita yhden tai kaksi, joihin keskittyä. Se ei olisi vielä tehnyt tästä hyvää, mutta ainakin siedettävämmän.

Tekstiäkin on näpytelty mukaan enemmän kuin vaakunaa tarkastellessa jaksaisi lukea. Maan virallisen nimen ja sen lyhenteen (molemmat totta kai ovat äärimmäisen tarpeellisia) lisäksi vuorikilven alle on levitetty maan hyvin yleisluontoinen motto Unidade, acção, progresso eli Yhtenäisyys, toiminta, edistys.  

Tämä vaakuna on syvältä, muttei täysi katastrofi. Arvosana: 5

Ohessa muutamia historiallisia vaakunatunnuksia samalta alueelta:

Portugalin Timorin vaakuna 1951–1975

Timorin maakunnan vaakuna Indonesian miehityksen aikana 1975–1999


Itsenäisen Itä-Timorin vaakuna 2002–2007. Huomattavasti nykyistä parempi ja selkeämpi. Miksi piti mennä vaihtamaan huonompaan?



Itä-Timorin kansallishymni Pátria eli Isänmaa on vuodelta 1975. Se on vallankumouslaulu, jossa tuomitaan kovin sanoin kolonialismi ja imperialismi sekä varsin hämmentävästi myös löytöretket tai tutkimus (não, não, não à exploração). Olkoon. Runoilija Francisco Borja da Costa ei voi enää selittää työtään, sillä hän sai surmansa Indonesian hyökkäyksessä Itä-Timoriin 7.12.1975. Sävellystyön on tehnyt Afonso Redentor Araújo.

Kappale on arvokas ja myös laulumainen, mikä ei aina ole kansallislaulujen kohdalla itsestään selvää. Mitään ihmeitä ei tässä hymnissä yritetä, ja lopputulosta voi pitää kohtalaisen onnistuneena. Sävelmä ei ole varsinaisesti mestariteos, vaan pikemminkin hyvin yksinkertainen. Mutta ainakin sen muistaa melko hyvin kertaalleen kuultuaan. Hieman mitäänsanomattomaksi Pátria kuitenkin jää, muttei sitä voi nuorelta valtiolta pitää heikkona esityksenä. Kelpo kappale.

Arvosana: 7½

Itä-Timorin loppuarvosana on 7,3.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti