tiistai 20. tammikuuta 2015

Jumalpuntari: Endovelicus

Ehkä tähdellisempiäkin jumalia olisi tiukan arvioinnin tarpeessa, mutta kun kaikista on yhtä paljon todisteita, ei auta laiminlyödä vähemmän tunnettujakaan. (Älkää toki huoliko, kyllä ne nykyäänkin laajasti palvellut saavat vuoronsa.) 

Endovelicus ei ole enää nykyään kovin tunnettu jumaluus, mutta aikanaan tämän lusitaanis-roomalaisen jumalan kulttia harjoitettiin eri puolilla Rooman valtakuntaa. Vahvimmillaan kultti oli kuitenkin jumalan kotiseudulla Lusitaniassa. Lusitaanit ovat etnografisesti ja paleolingvistisesti mielenkiintoinen kansa, joka eli alkujaan kai nykyisen Keski-Portugalin ja alueella. Heidän mukaansa sai Augustuksen aikana vuonna 27 eaa. nimensä Lusitanian roomalainen provinssi, joka käsitti Dourojoen eteläpuolisen Manner-Portugalin, Extremaduran ja Lounais-Salamancan. Provinssin pääkaupunkina toimi Emerita Augusta (Mérida), jonka Augustus perusti palveluksesta vapautuvien sotilaiden siirtokunnaksi.

Lusitaaneista tiedetään harmillisen vähän mitään täysin varmaa. Ei ole selvyyttä edes siitä, olivatko he ja/tai heidän kielensä itaalista vai kelttiläistä alkuperää, tai siitä, olivatko he kenties indoeurooppalaisen kielen omaksuneita Pyreneiden niemimaan alkuperäisasukkaita. Roomalaiset kirjailijat, jotka olivat viehättyneitä lähinnä arvailun tasoisesta etymologiasta, väittivät, että Lusitanian nimi tulisi Lusus-jumalasta, Bacchuksen kujeilevasta seuralaisesta. Tässä ei liene mitään perää, mutta 1500-luvulla Portugalin kansallisrunoilija Luis Vaz de Camões julisti Lusuksen maan kantaisäksi. Sittemmin on esitetty, että Lusitanian etymologinen alkuperä saattaa olla kelttiläisen Lug-jumalan paikallisessa nimivariantissa. Se voi myös merkitä vain "Lus-kansaa". Lisäksi on hieman epävarmaa, ovatko lusitaanit, joihin tässä viitataan, edes alkuperäisiä lusitaaneja: Strabon (k. n. 25 jaa.) väittää, että lusitaanien nimi on jossain vaiheessa vaihtunut toisen ibeeriheimon kanssa.

Joka tapauksessa roomalaiset kunnioittivat lusitaaneja, keitä nämä sitten olivatkaan: heitä pidettiin taitavina ja pelottomina taistelijoina, jotka osasivat käyttää hyväkseen paikoin haasteellista maastoa. Roomalaiset kävivät toisella esikristillisellä vuosisadalla pitkän ja raa'an sodan lusitaaneja vastaan, ja saavuttivat voiton vasta, kun lahjoivat joukon kätyreitä murhaamaan lusitaanipäällikkö Viriatuksen tämän nukkuessa.

Käsityksemme lusitanialaisesta uskonnosta on odotetun hämärä: tiedetään, että heillä oli useista enemmän ja vähemmän tärkeistä jumalolennoista koostuva pantheon, jossa ilmeisesti vallitsi jonkinlainen hierarkia. Kultissa annettiin jumalille eläinuhreja. On hyvin todennäköistä, että lusitaanit tunsivat myös jumalia alempia henkiolentoja, kuten esi-isiä ja luonnonhenkiä. Jumalia tunnetaan kymmeniä, mutta lähinnä vain nimeltä ilman sen tarkempia kuvauksia näiden luonteesta, tehtävistä ja kultista. Vain yksi lusitaanien jumalista saavutti suosiota myös kotiseutunsa ulkopuolella, ja tutkijat pitävät selvänä, että kyseessä on lusitaanien jonkinlainen yli- tai pääjumala, mihin viittaa sekin, että hänet yhdistetään taivaankappaleista juuri aurinkoon. Kyseessä on Endovelicus-niminen yli-inhimillinen henkiolento. Nimi saattaa merkitä ibeerisessä keltinkielen variantissa "todella hyvää".
Endovelicus. Roomalaisen kulttipatsaan kappale.

Endovelicus on jumalana hyvin monipuolinen, mistä kertoo sekin, että hänelle omistettuja erilaisia kulttinimiä tiedetään kymmeniä. Tämä miespuolinen jumala yhdistyy aurinkoon ja lääkintään sekä parannusvoimaan. Hänellä on todennäköisesti yhteyksiä myös pimeyteen ja tuonpuoleiseen, sillä hieman egyptiläiseen tapaan auringon ajateltiin uudistuvan ja uusivan parantavan ja sadonkasvattavan energiansa sukeltaessaan pimeyteen, jonka ajateltiin saavan manalan tai helvetin kaltaisia sävyjä. Yhteys aurinkoon ja lääkintään asettaa Endovelicuksen varsin lähelle kreikkalaisten Apollonia, ja lisäyhtäläisyytenä on mainittava, että molemmilla oli myös oraakkelikultti, johon saattoi liittyä omituisten höyryjen inhalointia. 

Näiden toimien lisäksi Endovelicus liittyy myös turvallisuuteen, järjestykseen ja lain ylläpitämiseen, mitkä ovat ylijumalalle luonnostaan ja loogisesti lankeavia tehtäviä. Endovelicuksen ajateltiin tuovan menestystä, terveyttä ja vakautta häntä palveleville yksilöille ja yhteisöille. Endovelicuksen kulttiin kuuluivat ilmeisesti oleellisesti sikojen uhraaminen. Jumalalle todennäköisesti omistettuja kulttipaikkoja tunnetaan useita Portugalista ja Espanjasta. Pyhiinvaeltajat, vaivaiset tai muutoin avun tarpeessa olevat saattoivat nukkua näissä pyhäköissä, jolloin Endovelicus saattoi yön aikana neuvoa heitä unessa tai parantaa heitä: vastaavanlainen traditio tunnetaan esim. kreikkalaisen lääkinnänjumala Asklepioksen kohdalla. 

Lusitaaneille vesi ja kylpeminen olivat merkittäviä asioita, ja Endovelicuksen pyhätöt sijaitsevat melko usein jokien, purojen ja lähteiden läheisyydessä: näiden vesillä on todennäköisesti ajateltu olevan parantavia voimia. Pohjois-Portugalin Vila Realissa sijaitseva Endovelicuksen pyhäkkö käsittää useita altaita, joiden merkitys on epäselvä, mutta jotka ovat mahdollisesti liittyneet vedellä parantamiseen. Lähistöllä on sijainnut ilmeisesti suurempikin Endovelicuksen kulttikeskus, jonka rakennuselementtejä on käytetty vuosisatojen varrella erinäisiin kappeli-, moskeija- ja kirkkorakennelmiin.

Kannattaako Endovelicusta sitten yhä palvella? Ainakin porsaanlihaa on helppoa ja vaivatonta hänelle käristää, ja hänen pyhäkkönsä sijaitsevat kauniissa paikoissa, jotka ovat itsessäänkin ansiokkaita kulttuurimatkakohteita. Mitä terveysvaikutuksiin tulee, niin Endovelicuksen toteen näytetyt parannuskyvyt eivät häviä muille jumalille tai homeopaateille. Kyseessä ei ole jumalista karismaattisin, mutta ainakin häntä palvomalla voi erottua joukosta, ainakin tiedostavien ihmisten keskuudessa.

Mahti: 6/10. Aurinko on energiamme ultimaattinen lähde, joten sikäli selvä peli. Mutta Endovelicus ei nähtävästi halua ainakaan pörystäillä kyvyillään. Hänen valtansa on pitkälti potentiaalista ja hieman passiivista.
Vaikuttavuus: 5/10. Aurinko on kieltämättä melkoisen varteenotettava ja hallitseva visuaalinen elementti, ja jumalan pyhäköt on sijoitettu maisemallisesti ja ympäristöarvoiltaan hienoihin paikkoihin, mutta yksin näillä avuilla ei erotu tarjonnasta, varsinkin kun kuvalliset esitykset ovat näemmä järjestään sitä parrakas mies -luokkaa.

Vaarallisuus: 4/10. Ei merkkejä aktiivisesta vaarallisuudesta, mutta suosion puute voinee näyttäytyä terveyden, turvallisuuden ja vakauden poissaolona.
Eettisyys/hyvyys: Hyvä. Parantaa ja auttaa ihmisiä, muttei ilmeisesti kuitenkaan aivan pyyteettömästi.
Kannattajat/suositukset: Sopii suhteellisen tuntemattomuutensa vuoksi äärimäisen hipsterihenkisille uuspakanoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti