keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kansallissymboliarvostelu: Jemen

Kansallissymbolikriitikon vaativat aistielimet hakeutuvat tällä kertaa Arabian niemimaan eteläkärkeen, tätä kirjoitettaessa hyvin sekasortoiseen Jemenin tasavaltaan.  

Jemen on ikivanhaa korkeakulttuurialuetta, jonka historia on aivan liian monimutkainen tullakseen tässä esitellyksi muutoin kuin kursorisesti. Maan pääkaupunki Sanaa on maailman vanhimpia ihmisten yhtäjaksoisesti asuttamia kulttuurikeskuksia Jemenin alueen vaikutusvaltaiset klaanit omaksuivat ensimmäisten joukossa islamin 630-luvulla, ja varhaisten kalifaattien aikana jemeniläiset heimot ulottivat vaikutuksensa Syyriaan, Mauritaniaan ja aina Andalusiaan saakka. 

Läpi keskiajan Jemeniä hallitsivat vuoroillaan kilpailevat klaanipohjaiset dynastiat, kunnes ottomaaniturkkilaiset liittivät sen osaksi valtakuntaansa 1530-luvulla. Ottomaaneille Intian valtameren ja Punaisenmeren vesireittien hallinnasta tuli tärkeää, kun portugalilaiset ottivat haltuunsa satamia Intiassa, Omanissa ja Jemenissä. Ottomaanit eivät saaneet olla rauhassa pitkään, sillä Jemenin zaidishiialaiset kapinoivat (kuten he tekivät myös 2014–2015) sillä seurauksella, että Jemen saavutti itsenäisyyden 1600-luvun alussa. Jemeniläiset onnistuivat hetkellisesti etenemään Mekkaan saakka, mutta ottomaanien suurhyökkäys pakotti nämä perääntymään perinteisille heimoalueilleen, jonka ottomaanisulttaani kyräillen jätti rauhaan.

Jemenin asema kauppakeskuksena korostui 1600-luvulla, kun missään muualla ei tuotettu kahvia, mutta eurooppalaiset onnistuivat luomaan kilpailua muiluttamalla kahvipensaita omille plantaaseilleen Intiaan ja Itä-Afrikkaan sekä pian myös Karibialle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä heikensi Jemenin taloutta, ja 1700-luvulla Arabiassa noussut taantumuksellinen joskin militantti wahhabistilahko kävi jemeniläisten sultanaattien kimppuun, mikä sysäsi maan 1800-luvun kuluessa kaaokseen, jota se ei ole koskaan täysin karistanut harteiltaan. Sekasorron kourissa kaikki jemeniläiset eivät pitäneet pahana sitä, että Britannia otti kontrolliinsa Adenin protektoraatin (pl. erillisesti hallinnoitu Adenin siirtokunta, joka koostui Adenin kaupungista), joka käsitti Itä-Jemenin ja Sokotran, eivätkä sitäkään, että maan muut osat päätyivät Ottomaanivaltakunnan alaisuuteen.

Ottomaanivaltion hajottua ensimmäisessä maailmansodassa 1918 muodostettiin sen hallitsemasta Jemenin osasta Jemenin kuningaskunta, jonka valtaistuimella oli Mutawakilin dynastia. Egyptin tukema upseerijuntta syrjäytti kuninkaan vuonna 1962 julistaen Jemenin arabitasavallan perustetuksi. Arabinationalistiset tasavaltalaiset ja rojalistit kävivät ulkomaisten tukijoidensa avustamina sisällissotaa "Pohjois-Jemenissä" (Punaisenmeren puoleinen Jemen) seuraavat kahdeksan vuotta. Tasavaltalaiset saavuttivat voiton sodassa, jota on luonnehdittu Egyptin Vietnamiksi. Samaan aikaan, vuonna 1963, britit hajauttivat Adenin protektoraatin useiksi pienemmiksi paikallishallintoyksiköiksi maassa puhjenneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Britit totesivat neljässä vuodessa menettäneensä tilanteen hallinnan ja vetäytyivät 30.11.1967, jolloin brittivallan alla olleet alueet yhdistyivät Etelä-Jemenin kansantasavallaksi, joka siirtyi vasemmistolaisesta hallinnosta kommunistidiktatuuriin ja Neuvostoliiton satelliitiksi vuonna 1970 täydentäen nimeään muotoon Etelä-Jemenin demokraattinen kansantasavalta. Jemenit kävivät lyhyen sodan vuonna 1972, jonka sovittelussa tehtiin periaatepäätös maiden yhdistymisestä, mutta suunnitelman toteutumista viivytti uusi rajakonflikti 1979 ja Etelä-Jemenin lyhyt, mutta verinen sisällissota 1986. 

Neuvostoliiton heikkeneminen ja romahdus veivät elinkelpoisuuden myös Etelä-Jemeniltä, ja Jemenit yhdistyivät 22.5.1990 Jemenin tasavallaksi johtajanaan arabitasavaltaa vuodesta 1978 hallinnut presidentti Ali Abdullah Saleh. Yhteishallituksen erimielisyydet kävivät ulko- ja talouspoliittisten vaikeuksien keskellä niin kärjekkäiksi, että Jemen ajautui kesällä 1994 sisällissotaan, joka kääntyi Salehin pohjoisen voitoksi huolimatta siitä, että Saudi-Arabia tuki voimakkaasti etelän sosialistijoukkoja, ei ideologisista syistä, vaan horjuttaakseen Jemeniä. Jemenissä vakaana pysyi pitkään lähinnä presidentti Salehin epäuskottavan suuri kannatus. Shiialaisten hutheiksi kutsuttujen zaidien kapina käynnistyi vuonna 2004, ja kymmenessä vuodessa se on Iranin tuella ajanut Jemenin hallituksen lähes pois maasta. Välillä on toki tapahtunut muutakin. Islamilaiset terroristijärjestöt, kuten al-Qaida, ovat pesiytyneet epävakaaseen ja heikkoon Jemeniin. Vuoden 2011 arabikevään kansannousut pakottivat vatlaa vuodesta 1978 pitäneen Salehin eroamaan helmikuussa 2012. Tämän jälkeen hän on perustanut valtakauttaan esittelevän museon Sanaahan (näytteillä mm. presidentin kranaatti-iskussa kärventyneet housut) ja liittynyt epävirallisesti huthikapinallisiin (hän on itse zaidi). Jemenin tulevaisuutta on vaikeata ennustaa, mutta tähän asti se on toiminut sekavana murheenkryyninä, joka on parin tukihirren päässä romahtaneen valtion statuksesta.

Jemenin kansalliset symbolit pyrkivät kuitenkin edustamaan yhtenäisen maan ja kansakunnan ideaalia. Katsotaan, miten ne tästä vaikeasta tehtävästä suoriutuvat.


Jemenin lippu on maailman tylsimpiä ja ikävimpiä. En muista, että valtiolippu olisi koskaan tehnyt minuun vähäisempää vaikutusta. Lähi-idässä on paljon ankeita lippuja johtuen siitä, että arabinationalismin väriyhdistelmästä punainen-valkea-musta on vaikeata saada aikaan mitään kovin karismaattista ainakaan trikoloriratkaisuilla, ja vastaavia masentavia sommitelmia on alueella jo ennestäänkin. Egypti, Irak ja Syyria käyttävät hyvin samanlaista lippua kuin Jemen, mutta mikään niistä ei ole rohjennut paljastaa sommitelmaa koko alastomassa alakulossaan vailla mitään lieventäviä detaljeja. Yksin Jemen vetää salkoon näin riisutun kuvatuksen, joka muuten on Saksan keisarikunnan lippu ylösalaisin. Anti-Zweites Reich.

Musta on ylipäänsä ongelmallinen väri lipussa, ja se vaatii dynaamisempia kumppanivärejä ja mielellään myös sommitelmaa. Jemenin esitystä ei voi pitää kuin epäonnistumisena. Ruma, ankea ja masentava.

Arvosana: 4

Ohessa valikoitu historiallinen galleria Jemenin veksillologisesta menneisyydestä, joka on yhtä sekava kuin ylhäällä meitä kursorisesti sekoittanut valtiollinen menneisyys. Eri klaaneilla on ollut toisistaan erottuvia viirejä käytössä pitkään, mutta Jemenin moderni valtiohistoria alkaa vuodesta 1918, jolloin perustettiin Jemenin kuningaskunta.

Jemenin kuningaskunnan ensimmäinen lippu 1918–1923 oli minimalistinen punaviiri, joka vaihdettiin ehkä siksi, ettei sitä sekoitettaisi sosialistisiin symboleihin.
Vuosina 1923–27 Jemenin kuningaskunta käytti lipussaan islamin uskontunnustusta.

Jemenin kuningaskunnan pitkäaikaisin (1927–62) lippu on myös sen tyylikkäin, ja ehkä Jemenin valtiollisen historian lipuista parhaiten edukseen erottuva.


1962 perustettu Jemenin arabitasavalta lainasi sommitelmansa Egyptistä samoin kuin nasserilaisen ideologiansa. Panarabialaiset värit ja yhtenäisyyden vihreä tähti ovat esiintyneet myös Irakin ja Syyrian lipuissa; jälkimmäisessä niitä on yhä kaksi. Egypti ja Syyria yhdistyivät 1958 lyhytikäiseksi unioniksi, jonka lippu oli kuin yllä sillä erotuksella, että siinä oli kaksi tähteä (ts. se oli identtinen Syyrian nyk. [2015] lipun kanssa. Egypti oli viralliselta nimeltään Yhdistynyt arabitasavalta vuoteen 1971, ja Jemenin upseerien lippuvalinta korosti yhteyttä Egyptiin ja arabinationalismiin. Lippu oli käytössä Jemenin yhdistymiseen 1990 saakka.
Adenin siirtokunnan (Adenin kaupunki ja sen välitön ympäristö) lippu liehutti 1937–1963 tällaista mielikuvituksetonta tunnusta. Vuoteen 1937 Adenin provinssi kuului hallinnollisesti Brittiläiseen Intiaan(!) ja käytti Raj-lippua.



Adenin valtio, joka oli osa vuosina 196367 osa brittien (huonosti) kontrolloimaa Etelä-Arabian federaatiota, käytti tätä lippua, joka vie ajatukseni lähinnä Keski-Amerikkaan.
Etelä-Arabian federaation lippu oli erottuva, värikäs ja persoonallinen. Se ei ehkä ole varsinaisesti tyylikäs, mutta päihittää kevyesti Jemenin nykylipun.
Etelä-Jemenin demokraattisen kansantasavallan lippu tunnusti ideologiaa punatähdellään.


Jemenin vaakuna on lipun tavoin käynyt läpi useita muutoksia, ja molemmilla Jemeneillä oli omat tunnuksensa. Nyky-Jemenin vaakunan virkaa toimittaa tämä symboli:
 




Se muistuttaa lähinnä jotain, mitä voisi löytää kirjailtuna valtiollisen lentoyhtiön pilottien päähineisiin. Kotka on yleinen arabitunnus, joka viittaa arabien vanhaan petolinnuilla (yleensä haukoilla, mutta joskus harvemmin kotkilla) käytävän metsästyksen traditioon ja myös kuuluisaan Saladinin kotkaan, joka esiintyy esim. Egyptin lipussa. Kotka suojelee kilpeä, johon on kuvattuna ikivanha Maribin pato, joka on rakennettu 700-luvulla eaa. Dhanan laaksoon. Padon päällä keikkuu kahvipensas muistuttamassa Jemenin historiallisesta asemasta kahvin kotimaana. Kultaiseen nauhaan on kirjailtu maan virallinen nimi, ja kaksi valtiolippua viimeistelee tämän hyvin keskinkertaisen kokonaisuuden, jossa vallitsee lentoyhtiömäinen ja/tai ilmavoimatyylinen henki. Tästä tunnuksesta puuttuu tietty suurisuuntaisuus: sitä ei tahdo uskoa kokonaisen valtion viralliseksi heraldiseksi tunnukseksi. Maailman tylsimpien lippujen lisääminen ei juuri auta, joskin ilman lippuja kokonaisuus olisi ehkä hieman orpo. Kuva-aiheet eivät ole sinänsä toivottomia, mutta vaakunana tämä on vähän alamittainen. Tämä kotka tosin miellyttää silmääni enemmän kuin perinteikäs, mutta kolho Saladinin kotka. Arvosana: 6½

Ja sitten lyhyt katsaus modernin Jemenin heraldiseen historiaan:

Jemenin kuningaskunnan viimeisin vaakuna (19271962) kuvaa kilvessään samaa aihetta kuin nykyinenkin. Sen ympärillä on nykyvaakunan malliin kaksi ristittyä valtiolippua, mutta lipputankojen nupeissa komeilee islamilainen kuunsirppi. Tämä on monarkkinen tunnus, minkä vahvistaa näyttävä kruunu. (En onnistunut kohtuullisella vaivannäöllä [=parin minuutin googletus] löytämään tietoa Jemenin mahdollisista kruununjalokivistä.)
Jemenin arabitasavalta otti tunnuksensa lähes suoraan Egyptistä. Paksujalkainen Saladinin kotka piti rinnassaan heraldisoitua lippua vuosina 196266...
...ja sitten tunnusta, joka muistuttaa nykyistä vaakunasommitelmaa vuodet 196674. Tämä kokonaisuus on hyvin tyylitön, ja kotka näyttää siltä kuin yrittäisi peitellä haaroväliään.
Jemenin arabitasavallan viimeinen yhdistymistä edeltänyt vaakuna (197490) oli lähes samanlainen kuin nykyinen tunnus.
Etelä-Arabian federaation sinetti (196367) yhdistää islamin tunnukseen liittovaltion viiriytetyn lipun ja perinteisen jemeniläisveitsen koristeellisine tuppineen.
Etelä-Jemenin demokraattisen kansantasavallan vaakuna (197090) on sekin kopioitu Egyptistä. Kiintoisaa on, että lipun sommittelun vuoksi tässä vaakunassa sosialismin punatähti esiintyy ylösalaisin.




Jemenin kansallislaulu on nimeltään النشيد الوطني اليمني

En osaa arabiaa, joten totean, että suomenkielisen Wikipedian mukaan tuossa lukee Al-Jumhuriyatu l-muttahida ja englanninkielisen Wikipedian mukaan Nashīd al-Yaman al-waṭa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nimi tarkoittaa "Yhdistynyttä tasavaltaa". Olen melko varma siitä, että tuo jälkimmäinen ei ainakaan sanasta sanaan sitä merkitse.  (Ja huomasin myös, että arabialaisen tekstin liittäminen latinalaisen sekaan tuhoaa koko tekstinmuokkausikkunan painajaismaisesti siten, että jälkiä saa siivota puoli tuntia, eikä senkään jälkeen ole mahdotonta enää poistaa lihavointia tämän tekstikappaleen ylimmältä riviltä millään konstilla, eikä muuten myöskään saada mitään tuon upotetun videon alla olevaa tekstiä näyttämään mitenkään siedettävältä. Pahoittelen. En tee tätä uudelleen.) 

Laulun on säveltänyt Ayoob Tarish, ja voimakkaan kansallismieliset sanat on laatinut Abdullah Abdulwahab Noman. Kummastakaan ei saa selville juuri mitään, ei edes syntymävuotta. Alkujaan kappale oli käytössä Etelä-Jemenin kansallishymninä, ja Jemenien yhdistyessä 1990 se valittiin koko maan kansallislauluksi. Musiikillisesti tässä pontevassa marssissa ei ole juurikaan sisältöä, eikä se tee oikein minkäänlaista vaikutusta. Onneksi se on sentään lyhyt ja välttää haahuilun sudenkuopat. Kunnolla tunnistettavia ja muistissa pysyviä melodioita ei saavuteta. Sanoituksessa (jonka kohdalla joudun väistämättä turvautumaan käännöksiin, jotka eivät varmaankaan välitä kaikkia vivahteita, rytmistä puhumattakaan) on tiettyä puhtia: "Sydämenlyöntini pysyvät ikuisesti jemeniläisinä. / Kukaan ulkomaalainen ei koskaan Jemeniä hallitse." Tällaisella mahtipontisuudella on arvonsa, mutta arvioissani musiikkipuoli painaa aina enemmän, ja se on hyvin keskinkertaista ja mitäänsanomatonta. Arvosana: 6

Jemenin loppuarvosana on heikko 5,5.

2 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä sävelmän mieleenpainumattomuudesta. Erikoisesti sinänsä sen melodia on sen kaltainen, että se voisi olla keskinkertaisen 1830-luvun italialaisen oopperasäveltäjän kuorokohtaus, jonka wieniläiset voisivat lainata hiukan rivakammalla tempolla (temmolla?) katrillin osaksi. Loppupuolen erikoisesta modulointiyrityksestä voisi muuten antaa kannustuspisteitä, mutta kun kikka ei tunnu tällä kertaa toimivan.

    Arabia nyt ei ole vahvimpia kieliäni, mutta eri wikieditorit ovat näköjään luoneet hyvän kaaoksen. Asettelusi sotkeneet arabialaiset kirjaimet tosiaan sanovat "Nashīd al-Yaman al-waṭanī", kuten englanninkielinen versio väittää, mutta se on kyllä suomeksi "Jemenin kansallislaulu" (!) eikä yhdistynyt tasavalta, eli "al-Jumhuriyatu l-muttahida".

    Olen tässä miettinyt lukiessani esteettisiä arvioitasi seuraavaa: koska lippu kuitenkin edustaa usein historiallista symboliikkaa eikä se välttämättä siksi voi olla kovin mielikuvituksellinen ja heraldiikka taas elää omissa maailmoissaan, kannattaisiko valtioiden harkita erillisen logon hankkimista, kuten ranskalaisten Marianne? Sellainen antaa paljon enemmän tyylittelyvapautta. Toisaalta, kuten tämän sarjan mittaan on huomattu, jotkut valtiot ovat kaikista rajoituksista huolimatta onnistuneet tunnuksissaan miltei erinomaisesti.

    Sääli onnellista Arabiaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas näkemyksellisistä huomioista! Ajatus ei-heraldisesta ja ei-veksillaarisesta valtiollisesta logosta olisi varmaan joidenkin maiden kohdalla hyvä ratkaisu. Tietysti aika useilla mailla vaakunan paikkaa pitää jo nykyisellään jonkinlainen sinetti, mutta nekin osaavat olla välistä aika karmeaa katsottavaa. Mutta ymmärtääkseni tarkoitat vielä jotain selvästi erilaista, josta Ranskan tasavallan Marianne on esimerkki paremmasta päästä (tosin siihen yleensä liitetty teksti, joka sisältää vallankumoussloganin ja valtiomuodon, hiertää minua ikävästi). Monessa maassa olisi varmasti mahdollista valita joitain perinneartefakteja, personifikaatioita tms., joita olisi mahdollista tyylitellä vapaammin heraldisen laatikon ulkopuolella. Heraldiikka on tietysti myös hyvin eurooppalainen symboliikan laji, eikä välttämättä "käänny" kovin hyvin kaikkialla muualla (mistä on tälläkin palstalla nähty erinäisiä esimerkkejä). Parhaimmillaan tulos voisi olla hyvinkin luova. Kuvitteellisena esimerkkinä vaikkapa Katalonian itsehallintoalue voisi perustellusti valita logokseen jonkin Mirón teoksen (jos tällaista ei pidä liian banalisoivana). Personifikaatiot soveltuvat ehkä parhaiten sellaisille sanoisinko "ison persoonan" valtioille, joilla on perinteisesti vahva filosofinen näkemys "tehtävästään" maailmassa, ja tällainen eetos suorastaan huokuu Mariannesta. Lippujen korvaamiseen en oikein tahdo uskoa, koska niiden asema on universaalisti vakiintunut ja erittäin vahva.

    VastaaPoista