keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kansallissymboliarvostelu: Kamerun

Harvassa ovat valtiot, jotka on nimetty äyriäisten mukaan. Kun portugalilaiset merenkävijät purjehtivat Wouri-joen suistoon 1400-luvulla, nimesivät he alueen runsaiden katkarapuparvien johdosta Katkarapujoeksi. Tämä nimi, Rio dos Camarões, laajeni lopulta kattamaan koko Guineanlahdelta Tšadjärvelle levittäytyvän maakaistaleen. Seuraavaksi tarkastelemme tämän monimuotoisen maan, Kamerunin tasavallan, kansallisia symboleja.

Kamerunin lippu vuodesta 1975
Kamerunin alue integroitiin eurooppalaiseen siirtomaajärjestelmään verraten myöhään. Eteläosastaan vaikeakulkuinen ja metsäinen maa ei vaikuttanut vanhoille siirtomaavalloille kiinnostavalta, mutta preussilaiset kauppiaat perustivat rannikolle asemia 1860-luvulla, ja Saksan yhdistyttyä uusi keisarikunta alkoi silmäillä siirtomaita, joita merkittävillä eurooppalaisilla mailla piti olla raaka-aineiden, strategian ja statussyiden takia. Euroopan maat saavuttivat Berliinin konferenssissa 1884 yhteisymmärryksen Afrikan jaosta, ja sopimuksen nojalla Kamerun (joka oli hieman nykyistä Kamerunin aluetta laajempi) siirtyi Saksan suojelualueeksi. Saksalaiset olivat valmistelleet tätä pidempään tekemällä suojelusopimuksia Kamerunin useiden pienien afrikkalaisten valtakuntien kanssa. Saksan Kamerun sai oman lipun, joka on varsin huvittava:


Saksan Kamerunissa kiskottiin salkoon Saksan keisarikunnan lippu, jota täydennettiin siirtomaan vaakunakilvellä. Vaakunassa puolestaan punaisella pohjalla möllöttää valkea elefantti. Heraldiikassa eläimet esitetään yleensä tyyliteltyinä ja profiilista, ja Saksassa jos missä on historiallinen runsaudenpula heraldisista eläimistä. Tästä traditiosta huolimatta Saksan Kamerunille suunniteltiin epätavallisen realistinen norsukilpi, jonka voisi hyvin kuvitella 1800-lukulaisen kaakaopurkin kylkeen.

Ensimmäisen maailmansodan aikana britit ja ranskalaiset ottivat Kamerunin haltuunsa, ja sodan jälkeen se jaettiin Kansainliiton mandaatilla brittiläisiin ja ranskalaisiin hallintoalueisiin samaan tapaan kuin ottomaanien Lähi-itä. Ranskan mandaattialueilla käytettiin isäntämaan trikoloria, mutta britit suunnittelivat omille seuduilleen erillisen lipun, jossa yhdistyy brittiläisille siirtokuntalipuille tyypillinen laimea mielikuvituksettomuus melko ylimieliseen resurssiajatteluun:


Kun on pakko alkaa kirjoittaa hallintoalueiden nimiä niiden lippuihin, on hallintoalueita liikaa. Siirtokuntalippuun on läntätty Chiquita-henkinen tarra. Ei tyylipisteitä.

Ranska ryhtyi purkamaan siirtomaaimperiumiaan 1950-luvulla, ja Kamerunissa tämä onnistui hallitummin kuin eräissä muissa paikoissa, vaikka vasemmistolainen UPC-liike käynnistikin sissisodan. Vuonna 1957 Kamerunille annettiin itsehallinto ja oma lippu itsenäisyyttä valmistelevana toimenpiteenä. Aiemmin samana vuonna Ghana itsenäistyi brittihallinnosta ja otti käyttöön etiopialaisperäiset panafrikkalaiset värit. Ranskan Kamerun valitsi lippuunsa samat afrikkalaista yhteyttä ilmentävät värit, mutta sommitteli ensimmäisenä punaisen, vihreän ja keltaisen hirren yhdistelmän vertikaalisen trikolorin muotoon, hyvin mahdollisesti Ranskan tricoloren esimerkin mukaan:

Kamerunin lippu 1957–1961
On kiintoisa ratkaisu sijoittaa vihreä ja punainen vierekkäin: paljon luontevampi ratkaisu olisi Ranskan esimerkin mukaan sijoittaa vaalein väri, tässä tapauksessa keltainen, keskelle erottamaan vahvemmat. Mutta Kamerunin sommitelmassa on painotettu värisymboliikkaa: punainen mielletään yhtenäisyyden väriksi, joka kytkee erilaiset yhteen. Esimerkiksi kaikissa ihmisissä virtaa punainen veri pitäen heidät elossa. Punainen hirsi yhdistää eteläisen Kamerunin vehreää metsämaata symboloivan vihreän ja pohjoisen karua savannia edustavan keltaisen. Ajatus on kaunis ja nokkela, mutta valitettavasti se ei saa vihreän ja punaisen rajaa säröilemään silmissä yhtään vähemmän (riippuen itse kunkin värisokeuden asteesta). 

Ranskan Kamerun itsenäistyi vuonna 1960 edellä esitellyn lipun alla, ja tämä kiihdytti keskustelua brittiläisillä mandaattialueilla. Vuonna 1961 suurin osa Brittiläisestä Kamerunista liittyi itsenäiseen Kameruniin, ja brittialueen luoteisin osa valitsi yhdistyä Nigeriaan. Uuden vallanjaon tuloksena syntyi Kamerunin liittotasavalta, joka otti käyttöön hieman muunnellun lipun:

Kamerunin liittotasavallan ja Kamerunin yhdistyneen tasavallan lippu (19611975)
Liittovaltion yhtenäisyyttä haluttiin symbolisesti vahvistaa sijoittamalla vihreään kentään allekkain kaksi kultaista tähteä edustamaan Kamerunin ranskalaisia ja brittiläisiä osia. Yhä maan sisäosissa jatkuvan sissisodan turvin presidentti keskitti vallan itselleen, ja vuosina 1966–84 Kamerun oli nationalistisen CNU:n hallitsema yksipuoluevaltio. Liittovaltiorakenteesta luovuttiin, ja virallinen nimikin muutettiin vuonna 1972 Kamerunin yhdistyneeksi tasavallaksi. Lippuakin muokattiin tämän takia taas yhdenmukaisemmaksi vuonna 1975, ja yhtenäisyyttä edustaa omalla tavallaan myös presidentti Paul Biya, joka on johtanut ainakin paperilla monipuoluedemokratiaksi 1990 palannutta maata vuodesta 1982. Nyt pääsemme viimein käsittelemään Kamerunin vuonna 1975 käyttöön otettua nykylippua, joka tosin on jo edellä spoilattu:


Kamerunin lipun värien ja sommittelun symboliikkaa on edellä jo avattukin. Itsenäisen Kamerunin lipuista nykyinen on tyylikkäin. Keltaisen tähden mittasuhteita ei ole laissa määritelty muuten kuin että sen täytyy sijaita lipussa keskitetysti ja kokonaisuudessaan punaisen keskihirren sisällä. Tähdet edustavat lipuissa yleensä jostain syystä yhtenäisyyttä, enkä ole löytänyt Kamerunin tähdelle (joka kuulostaa joltain, mitä ehkä säilytettäisiin Lontoon Towerissa) mitään virallista symboliselitystä. 

Kun tätä lippua vertaa aiempaan tähdettömään tunnukseen, huomaa eron varsin selvästi. Keskitetty tähti tuo sommitelmaan tasapainoa ja harmoniaa ohjaten silmää pois punaisen ja vihreän hieman riitaisasta rajalinjasta. Tuloksena on mielenkiintoinen ja värisommitelmansa puolesta erottuva, yksinkertainen lippu, joka tosin helposti sekoittuu muihin afrikkalaisiin lippuihin. Arvosana: 8- 


Kamerunin vaakuna on surullinen postkoloniaalinen hirvitys, jota ei ole tyylillä tai kauneudella raskautettu. Lipun värit toistava kilpi ei ole keksinyt parempaa kuva-aihetta kuin äärimmäisen geneerisen oikeuden symbolin, joka on tällätty maan (jostain syystä sinisen) kartan päälle. Maan nimi ja motto on esillä kahdella valtakielellä, viimeksi mainittu vain kilven yllä leijuvana tekstinä ilman mitään nauhoja tai kylttejä. Kilpeä ei ole kruunattu tai kypäröity, ja se näyttääkin varsin autiolta. Sen taakse on ristitty kaksi fasces-vitsakimppua kirveineen jälleen lainaa Ranskasta. Eikö olekin hassua, että omaperäisimmän ja paikallisvärisimmän vaakunan maalle kyhäsivät juuri saksalaiset, jotka miettivät lähinnä omia tarpeitaan? Tässsä vaakunassa ei ole mitään konkreettista, johon tarttua, ei mitään, joka todella vetoaisi mielikuvitukseen ja jäisi muistiin. Pelkkiä kuvakirjamaisia abstraktioiden symboleja. Hylätty. Arvosana: 4



Ô Cameroun, berceau de nos ancêtres eli Chant de Ralliement eli O Cameroon, Cradle of Our Ancestors eli The Rallying Song eli Oi Kamerun, esi-isiemme kehto eli Yhdistymislaulu on toiminut Kamerunin musiikillisena tunnuksena vuodesta 1957. Sävelen laati 1940-luvulla muuan René Djam Afame, ja hän vastaa myös sanoituksesta osana epäilemättä legendaarista trioa Afame-Bamba-Nko'o

Kamerun on lainannut symboliensa suhteen paljon Ranskasta, ja niin vain kansallislaulukin, marssin ja hymnin yhdistelmä, alkaa melkein kuin Marseljeesi. Persoonaa ei paljon ole mukaan päästetty, ja teemat vuorottelevat sinänsä reippaasti, ja aistittavissa on yhteyteen sopivaa rehvakkuutta. Helposti unohtuva marssi etenee aikansa ja päättyy sitten. Ihan niin kuin olemme tottuneet odottamaankin. Kukaan ei varmastikaan odottanut Kamerunilta mitään tätä parempaa, joten saanee kelvata. Arvosana: 7-

Kamerunin loppuarvosana on 6,3. Hommaisivat kunnon vaakunan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti