perjantai 2. lokakuuta 2015

Kansallissymboliarvostelu: Kanada

Kansallisten symbolien yhden hengen arvostelulautakunta saa tällä kertaa käsittelyynsä maailman toiseksi suurimman maan tunnukset. Vuorossa on majavien, ratsupoliisien ja tietysti myös vaahteranlehden maa, tietovisailijoiden suosikki, Kanada. (Kanadan virallinen nimi on tosiaan vain Kanada. Ei mitään täsmennystä, ei "kuningaskuntaa", "liittovaltiota", "kansanyhteisöä" tms., pelkkä Kanada. Brändi on riittävän toimiva yksinään. Nimi lienee peräisin Saint Lawrence -joen rantoja uuden ajan alussa asuttaneiden irokeesien asuttua paikkaa merkitsevästä sanasta.)


Vuonna 1965 käyttöön otettu Kanadan lippu, the Maple Leaf eli l'Unifolié on koko planeetan välittömimmin tunnistettavia, erottuvimpia ja iskevimpiä. Se sanoo välittömästi "Kanada" kaikkialla maailmassa, ja kerran nähtyään sen muistaa. George F. G. Stanleyn (1907–2002) tyylikkäässä ja minimalistisessa sommitelmassa ei ole mitään turhaa, ja lipuissa ikivanhaa punaisen ja valkean yhdistelmää käytetään todella tehokkaasti ja silmää miellyttävästi. Vertikaalinen symmetria toimii, ja on hyvä ratkaisu tehdä keskiosasta laajempi kuin reunoista; näin lipussa on avaruutta. On yksinkertaisuudessaan melko nerokas idea sijoittaa punaiseen suorakulmioon keskitetty valkea neliö. Tyylitelty vaahteranlehti on paitsi kaunis, myös käytännöllinen. Tähän designiin päädyttiin tuulitestien jälkeen: tämä on se versio, joka erottui ja hahmottui selkeimmin myös tangossa liehuessaan. Symbolitasollakin lippu onnistuu: se on auttanut luomaan Kanadalle selvästi erottuvan ja silti inklusiivisen kansallisen ja valtiollisen identiteetin. Punainen ja valkea esiintyvät Kanadan historiallisen perustajien, Ranskan ja Britannian (ja Englannin) nykyisissä lipuissa. Lisäksi valkean voi yhdistää lumeen ja punaisen komeaan ruskaan. Vaahteranlehti on myös sikäli kätevä symboli, että se kelpaa melkein kaikille, jotka eivät ole ylettömän ronkeleita: se on luontosymboli, ei itsessään poliittinen tai uskonnollinen. Ja vaikka se on eurooppalaisperäisen uudisasukasväestön käyttöön ottama symboli, ei se viittaa mihinkään eurooppalaiseen siirtomaavaltaan. Sokerivaahtera (Acer saccharum) on ollut Kanadan alkuperäisväestön laajasti hyödyntämä puu, jonka mahlasta on tehty siirappia ja kaarnasta lääkkeitä, ja se esiintyi symbolina ensimmäisen kerran Ontarion vaakunassa.

Kanadan lippu on melko täydellinen symboli: mieleenpainuva, ainutlaatuinen ja maan todellinen käyntikortti maailmalla. Se on sommitelmaltaan rohkea ja tyylikäs irtiotto aiemmista siirtokuntahenkisistä tunnuksista. Tämä esitys ansaitsee korkeimman kiitoksen. Arvosana: 10

Kanadan lippu alkaa näyttää entistäkin paremmalta, kun sitä vertaa maan aiempiin tunnuksiin. Eurooppalaiset uudisasukkaat ja näiden poliittiset kokonaisuudet liehuttivat Ranskan ja Britannian kansallisia ja kuninkaallisia tunnuksia aina 1800-luvulle saakka. Kun moderni Kanada muodostettiin vuonna 1867, tarvittiin uutta yhdistynyttä dominiota edustamaan oma lippu. Vuodesta 1868 vuoteen 1921 käytettiin perinteistä brittiläistä punarainelippua, johon oli sijoitettu Kanadan provinssivaakunoista muotoiltu yhdistelmäkilpi:


Vuonna 1921 Kanadan dominio sai virallisen kuninkaallisen vaakunan, ja lippua uudistettiin. Sitä ei nähty tarvetta vaihtaa vuonna 1931, kun Kanada käytännössä itsenäistyi Britanniasta (joskin perustuslaki tehtiin täydellisesti ja symbolisesti Britanniasta riippumattomaksi vasta 1982). Vuosina 1921–1957 Kanadaa edusti tämä tylsä tekele, ja virallisen aseman kansallisena tunnuksena lippu sai vasta vuonna 1945:


Kun katsoo tarkkaan, erottaa vaakunan nelikentästä Kanadan siirtomaahistoriassa merkittävien kansojen vaakunatunnukset: Englannin kolme leopardia, Skotlannin punaisen leijonan, Irlannin kelttiläisen harpun ja Ranskan kultaiset liljat. Näiden alla hopeisessa kentässä on kolme vaahteranlehteä, jotka tosin kaukaa muistuttavat enemmänkin hamppua. 

Vuonna 1957 vaakunaa muutettiin: vaahteranlehdet vaihdettiin punaisiksi. Näin ollen lippukin uusittiin:

Ajatus paremmasta ja edustavammasta lipusta oli elänyt Kanadassa jo pidempään, ja kun Suezin kriisissä Egypti suhtautui nihkeästi ajatukseen kanadalaisista rauhanturvaajista sillä perusteella, että näiden lipussa esiintyi Britannian tunnus, asetti pääministeri Lester Pearson vuonna 1964 komitean suunnittelemaan maalle uuden ja selvästi erottuvan veksillaarisen tunnuksen. Tämä erinomainen päätös johti siihen, että lippu vaihdettiin nykyiseen hyvin nopeassa aikataulussa: Kanadan kuningatar antoi 28.2.1965 asetuksen uudesta lipusta, joka on siitä lähtien edustanut kunnialla maataan.

Kuriositeettina muutama vaihtoehtoinen design, joiden käyttöönottoa pohdittiin:

1940-luvulla laadittu esitys
Vuoden 1964 ensimmäinen parlamentille annettu esitys tukeutuu vielä selvästi vaakunan alaosan sommitteluun. Siniset reunahirret viittaavat Kanadan maantieteeseen Atlantin ja Tyynen valtameren rannalla kuvastaen maan mottoa Ad mari usque ad mare (Mereltä merelle).
Nykylipun prototyyppi vuodelta 1964.

Kanadan virallisena tunnuksena voidaan yhä tietyissä yhteyksissä käyttää Britannian lippua, mutta ei kyllä kannattaisi. Ohessa vielä muutama kanadalainen lippu, joita käytetään hyvin rajatusti:
Kanadan kuninkaallinen standaari edustaa Kanadan valtionpäämiestä ja noudattaa vaakunan sommittelua. Keskellä on hallitsijan monigrammi. Kanadan kuningattaren ominaisuudessa Elisabet ei ole järjestysluvultaan II, joten tätä roomalaista numeroa ei tunnuksessa esiinny.
Kanadan kenraalikuvernöörin lipussa esiintyy sinisellä pohjalla Kanadan kuninkaallisen vaakunan kypäränkoriste. Kenraalikuvernööri edustaa kuningatarta Kanadassa, ja siten tämä vaahteranlehteä heristävä kuninkaallinen leijona on oikeastaan ihan kelpo symboli.

Kanadan virallinen vaakuna on valtionpäämiehen vaakuna, mikä ei ole monarkioissa epätavallista. Virallisesti suuri valtakunnanvaakuna on nimeltään Hänen Majesteettinsa Kanadan oikeutetun kuningattaren vaakuna, ja se näyttää tältä:   


Vaakuna on yksisarvisineen ja muine kannattajaelementteineen toisintoa Britannian hallitsijanvaakunasta, mitä nyt mukaan on sijoitettu Britannian lippu, Ranskan kuninkaallinen lippu ja vaahteranlehtiä. Itse kilpi onkin jo tuttu edellä nähdyistä lipuista ja tekee Britannian ja Ranskan lippusymbolit varsin tarpeettomiksi. Tämä on tarpeettoman monimutkainen, koomisen mahtipontinen sekasotku, jota voisi yksinkertaistaa rankasti. Mutta yksinkertaistettu versiokaan, jossa esiintyy pelkkä kilpi, ei tee kovin suurta vaikutusta:


Onnistunut vaakunakilpi ei synny niin, että otetaan muiden maiden vaakunoita ja läntätään ne vierekkäin nelikenttään. Heraldiikassakin soisi painotettavan ykseyttä ja omaperäisyyttä. Valitkaa yksi selkeä aihe, joka edustaa juuri teitä, ei jotain muita, jotka ovat tuhansien kilometrien päässä. Tuo pelkkä kolmihaarainen vaahteranoksa olisi paljon parempi yksinään. Ja Kanadassa riittää lääniä ja luontoa, joten eiköhän eläinkunnastakin jotain löytyisi kilpeen: majavaa, harmaakarhua, hirveä, kanadanhanhea? (Viimeksi mainitut ovat ainakin niin raivokkaita, että sopisivat hyvin heraldisten eläinten verenhimoiseen esitystraditioon.) Arvosana: 6-



Kanadan kansallislaulu O Canada esitettiin ensi kerran Quebecissä juhannuksena Johannes Kastajan päivän juhlassa vuonna 1880. Sen sävelsi Calixa Lavallée (1842–1891)... ja tässä yhteydessä "sävelsi" tarkoittaa "plagioi Mozartilta". On näet täysin ilmeistä, että sävelmän pääteema on näpistetty melko suoraan W. A. Mozartin (1756–1791) Taikahuilusta. On siitä sentään kehitelty hieman mahtavampi, enkä anna plagioinnista miinuspisteitä. Sitä paitsi Mozart on sentään kai kansallislaululle jokseenkin kunnioitettavampi lähde kuin amerikkalainen yliopistokomedia Delta-jengi (1978).

Sanat laati Sir Adolphe-Basile Routhier (1839–1920), ja englanninkielisestä versiosta vastaa Robert Stanley Weir (1856–1926). Runon molemmat versiot ovat hyvin yleisluontoisia ja kohtalaisen hengettömiä, eikä riimittely juuri ihastuta. Sävelmässä sen sijaan on ytyä ja ylevyyttä, ja jos kohta se kuulostaakin äärimmäisen "kansallislaulumaiselta", ei sen arvokkuutta ja onnistumista käy kiistäminen. Ytimekkyydestä lisäpisteitä. Tässä ei ole turhia venytyksiä tai krumeluureja. Niinpä vain käy, että Itävallan pseudo-Mozartin peittoaa Kanadan Mozart-plagiaatti. Arvosana: 9

Kanadan loppuarvosana on 8,3. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti