sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kansallissymboliarvostelu: Kap Verde

Kansallissymboliarvostelujen maailmankiertue purjehtii itäiselle Keski-Atlantille, missä sataman tarjoaa Kap Verden tasavalta. (Maan hallitus ja parlamentti ovat päättäneet, että vuodesta 2013 maasta tulee muillakin kielillä käyttää nimeä Cabo Verden tasavalta; vähän kuin Suomi ilmoittaisi, että meidän nimemme YK:ssa ja muualla on tästä lähin Republic of Suomi, République de Suomi jne. Sikäläisten instituutioiden valta ei ulotu minuun, joten käytän yhä sitä vakiintunutta ja suomalaisittain järkevämpää muotoa. Pitää todeta myös, että kapverdeläiset ovat ylioptimistisia, jos uskovat, että ulkomailla osattaisiin ääntää heidän portugalilainen nimensä korrektisti. Se menee jotakuinkin "Kabu Verdi", mutta sammaleisesti artikuloiden.)

Kap Verden asumaton vulkaaninen saaristo on osa laajempaa Kravun kääntöpiirin halkomaa tuliperäistä saaristoryhmää, johon kuuluvat myös Kanariansaaret, Selvasengssaaret, Madeiran saaristo ja Azorit. Portugalin kuninkaan laskuun purjehtivat löytöretkeilijät saapuivat saarille kartoittaessaan Länsi-Afrikan rannikkoa 1400-luvun puolivälissä antaen saaristolle nimen läheisellä Senegalin rannikolla sijaitsevan Vihreän niemen mukaan. Kolonisaatio käynnistettiin nopeasti, ja ensimmäinen portugalilainen siirtokunta (myös ensimmäinen eurooppalainen siirtokunta trooppisella vyöhykkeellä) perustetiin 1462. Amerikan kaksoismantereen kolonisaation myötä Kap Verdestä tuli merkittävä transatlanttisen orjakaupan keskus, ja tämän elinkeinon hiipuessa luonnonvaroiltaan vaatimattomat saaret tarjosivat suoja- ja täydennyssataman vähemmän arveluttaville kauppa-aluksille.

Toisen maailmansodan jälkeen useimmat eurooppalaiset siirtomaavallat käynnistivät imperiumiensa enemmän tai vähemmän hallitun purkamisen, mutta Salazarin Portugalissa pyrittiin pitämään kiinni kaikista siirtomaista. Intia valloitti Goan lyhyessä sodassa 1961, ja samaan aikaan Portugalin afrikkalaisissa siirtomaissa nousi aseellisia itsenäisyysryhmiä kapinaan kolmessa mantereen kolkassa. Portugalin jälkijättöinen fasistihallinto onnistui pysymään sotilaallisesti niskan päällä, mutta pitkä sota kulutti sen legitimiteetin ja poliittisen pääoman loppuun, ja 1974 vasemmistolainen sotilasjuntta syrjäytti vain neljä vuotta aiemmin kuolleen Salazarin perinnön jatkajat Lissabonin neilikkavallankumouksessa, joka käynnisti demokratiakehityksen Portugalissa ja hajotti nopeasti Portugalin siirtomaaimperiumin (lukuun ottamatta Macaota). 

Kap Verden ja Portugalin Guinean eli Guinea-Bissaun piti alkujaan muodostaa yhteinen valtio, näin ainakin vasemmistolainen itsenäisyys/sissiliike PAIGC (Partido Africano da Independência da Guiné e Cabo Verde) oli kaavaillut. Lopulta Guinea julistautui itsenäiseksi 1973 ja sai neilikkavallankumouksen myötä tunnustuksen itsenäisyydelleen 1974. Kap Verdellä kapinalliset eivät olleet kyenneet käymään itsenäisyystaistelua saariston eristyneisyyden ja piilopaikkojen puutteen vuoksi, ja niin saaristo ei päässyt liittymään Guinea-Bissauun, vaan julistautui erillisesti itsenäiseksi kesällä 1975. Kap Verden tavoitteena oli vielä muodostaa Guinea-Bissaun kanssa liittovaltio, mutta keskinäiset erimielisyydet ja Guinea-Bissaun poliittinen epävakaus tyrehdyttivät nämä pyrkimykset. PAIGC ja sen kapverdeläinen seuraaja PAICV hallitsivat Kap Verdeä sosialistisen yksipuoluejärjestelmän tyyliin itsenäistymisestä vuoteen 1990, jolloin uusi perustuslaki teki maasta monipuoluedemokratian.

Kap Verde on pieni maa, jossa asukkaita on runsaat puoli miljoonaa ja luonnonvaroja vähän, mutta se on afrikkalaisista maista vapaimpia ja demokraattisimpia. Saaristosta on tullut suosittu turistikohde, ja tuonnista riippuvaisella kehitysmaalla menee taloudellisesti kohtalaisen hyvin.  



Kap Verden ennakkoluulotonta lippua hallitsee sininen väri, joka symboloi Atlantin valtamerta. Tässä meressä lilluu kymmenen kultaista tähteä, yksi maan kutakin pääsaarta kohti. Vaakasuorat raidat kuvaavat edistystä ja tietä tulevaisuuteen; valkea symboloi totuttuun tapaan rauhaa ja harmoniaa, punainen työtä ja ponnistelua. Tähtien sijoittainen ympyrään korostaa maan yhtenäisyyttä, ja se edustaa myös Kap Verden toivetta päästä joskus tulevaisuudessa samantyyppistä tähtisommitelmaa lipussaan kantavan Euroopan Unionin jäseneksi, johon sillä on mielestään demokraattisena ja portugalilaisten alkujaan asuttamana maana edellytykset – eikä sinne tosiaan Espanjan Kanariansaarilta mikään mahdoton matka ole.

Kap Verden nykyinen lippu on vuodelta 1992 ja erottuu ilmeisen tarkoituksellisesti afrikkalaisten lippujen joukosta. Se ei käytä panafrikkalaisia värejä eikä länsiafrikkalaisten valtioiden niin ikään suosimaa trikolorisommitelmaa. Lipun peruselementit ovat ilahduttavan tyylikkäät ja minimalistiset. Juuri horisontaalisen keskiviivan alle sijoitetut raidat toimivat hyvin, ja väriyhdistelmä on hieno. Tähtikehän sijoittelu on myös tehty huolellisesti, mutta neljä kultaista tähteä päätyy valkealle pohjalle, mistä ne eivät erotu saati näytä kovin hyvältä. Sommitelma on kuitenkin niin raikas ja terävä, että arvosanaksi tulee 8.  
 
Portugalin siirtokuntana ja sittemmin merentakaisena provinssina Kap Verdellä ei ollut omaa lippua, vain oma vaakuna. Portugalin hallinto suunnitteli 1960-luvulla mahdollisuutta hillitä itsenäisyysmielisyyttä suomalla kapverdeläisille oman lipun. Hanketta ei koskaan toteutettu, mutta ehdotus näytti tältä. Portugalin lippu dominoi sommitelmaa erittäin vahvasti. Kap Verden vaakuna on sijoitettu liehupuolen alakulmaan, mikä onkin sille tässä sommitelmassa ainoa järkevä paikka, joskin itse olisin vain korvannut Portugalin vaakunan armillaarikehrän keskuksen provinssin omalla vaakunalla.
Itsenäisen Kap Verden ensimmäinen lippu (19751992) eroaa Guinea-Bissaun lipusta vain typistetymmillä mittasuhteillaan ja mustaa tähteä ympäröivillä krumeluureilla. Kap Verde on hyvä esimerkki maasta, jossa lipun radikaali ja ennakkoluuloton uudistaminen on todella kannattanut.


Kap Verdellä oli vaakuna noin viidensadan vuoden ajan, mutta itsenäistyessään se hylkäsi perinteisen heraldiikan, ja tasavallalla on ollut kaksi sinettimäistä tunnusta. Yllä komeileva nykyversio on otettu käyttöön yhtäaikaisesti uuden lipun kanssa vuonna 1992. Ympyrä ja tasasivuinen kolmio ovat täydellisiä, symmetrisiä kuvioita, jotka symboloivat yhtenäisyyttä. Sitä korostaa myös kolmen lenkin ketjunpätkä. Tähdet kuvaavat kymmentä pääsaarta, soihtu vapautta, oliivinlehvät rauhaa ja kunniaa, ja huipulla riippuva luotilangan luoti rehellisyyttä, oikeamielisyyttä ja luotettavuutta.

Nämä ajatuksethan ovat toki varsin mukavia, mutta valtion symboliksi tämä on hirvittävä tekele, joka muistuttaa pikemminkin jonkin eteläeurooppalaisen merenkulkuoppilaitoksen tai latinalaisamerikkalaisen urheiluseuran logoa kuin itsenäisen valtion tunnusta. Kaikki elementit ovat äärimmäisen geneerisiä, ja sommitelmasta puuttuu persoonallisuus täysin. Oireellista on, että ainoa aidosti kapverdeläinen elementti tekeleessä on maan nimi ja itse tunnetusti otan ankaran linjan tällaisen suhteen. Kap Verden tunnus on niin huono ja mitäänsanomaton, että paremman tekaisisi kymmenessä minuutissa. Hylkään tämän esityksen. Arvosana: 4

Portugalin provinssina Kap Verde käytti eurooppalaistyylistä vaakunaa, ei tosin kovin onnistunutta sellaista. Karaveli on ilmeinen valinta ja vihreä (port. verde) väri perusteltu, mutta kolmijakoisuus on tarpeetonta, kun aallokko on läsnä jo paattiosiossa. Portugalin vaakunasta poimittu sinisten kilpien hopeapohjalla muodostama risti on melkoisen turha ja lähinnä epätasapainotekijä. Tämä vaakuna esiintyi virallisissa yhteyksissä yleensä kultaisen armillaarikehrän keskellä.

Kap Verden ensimmäinen itsenäisyyden aikainen tunnus (19751992) onkin sitten jo todella tyhjä ja hoopo: maissintähkien ympäröimä keskuselementti muistuttaa lähinnä kuva-arvoitusta. Ratkaisu lienee "kirja kommunistin tähtäimessä" tms.

 

Kap Verden kansallislaulu Cântico da Liberdade (Vapauden laulu) on maan verraten tuoreista kansallissymboleista kaikkein uusin. Adalberto Higino Tavares Silvan säveltämä ja Amílcar Spencer Lopesin runoilema laulu virallistettiin vuonna 1996. Sanoitus ei ole luokaton ja välttelee kaikkein pahimpia banaliteetteja, mutta sävel kuulostaa koko ajan siltä kuin olisi ihan kohta aloittamassa varsinaisen laulun. Musiikki vain tapahtuu ilman kummempaa suunnan tuntua. En ota tästä selvää, enkä muista siitä lukuistenkaan kuuntelukertojen jälkeen mitään. Paljon tapahtuu, mutta ilman syitä tai seurauksia. Heikko ja hahmoton esitys. Arvosana: 5

Kap Verden loppuarvosanaksi muodostuu 6,3.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti