maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kojootin latteat ulvahdukset: turvallisuuspoliittista kansalaiskeskustelua

Ulkoministeriön vapun korvilla julkaisema, itsenäisen asiantuntijaryhmän laatima arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on synnyttänyt määrällisesti sangen mukavasti kansalaiskeskustelua niinkin relevanteilla forumeilla kuin maakunnallisten sanomalehtien yleisönosastoissa. Laadullisesti keskustelu ei ole samoilla forumeilla saavuttanut mainittavan korkeita tasoja. Esimerkiksi Turun Sanomissa on saatu koko loppukevät ja alkukesä nauttia YYA-halvaustiloissaan jälkijättöistä liturgiaa nähtävästi loputtomiin tuottavien jyyrien tyystin analyysivapaista puheenvuoroista. Usko Suomen puolueettomuuteen ja muihin kansallisiin myytteihin on tämän porukan keskuudessa vahva. Toinen yleinen uskonkappale on, että eri valtioiden sijaintien luettelu alakoulun oppikirjasta muodostaa itsessään analyyttisen argumentin; kolmas, että Paasikivi ja Kekkonen – jotka kuolivat 60 ja 30 vuotta sitten – ovat kansallisia demiurgeja tai vähintään yleispoliittisia kulttuuriheeroksia, jotka eivät toteuttaneet politiikkaa mahdollisen taitona oman aikansa puitteissa, vaan löysivät siitä ehdottomia ja ajattomia totuuksia. Viimeksi mainittu uskonkappale latistaa näiden äärimmäisen taitavien poliitikkojen muuntautumis-, jousto- ja vallankäyttökyvyt ulkoa opetelluksi liturgiaksi yrittämättä edes ottaa niistä oppia.

TS:n yhdentekevässä yleisönosastossa keskustelu on ollut jokseenkin surkeaa, mutta sentään paikoin huvittavaa. Erityisen hauskaa oli lukea perussuomalaisen(!) kaupunginvaltuutetun puhtaan 70-lukulaista neuvostoapologetiikkaa, jossa Suomi on syyllinen talvisotaan (eikö tuosta jo irtoaisi otsikkoa edes iltariepujen nettisivuille?), mutta haluan nostaa esille TS:n Mielipiteet-sivulla 6.6.2016 julkaistun analyysin, jonka on kirjoittanut itseään "Rutakon Kojjootiksi" kutsuva henkilö. Suomessa turvallisuuspoliittinen keskustelu on itseään kojjooteiksi kutsuvien käsissä, joten on hyvä tutustua heidän teräviin ajatuksiinsa huolellisesti.



"Keskitytään rauhan rakentamiseen

Venäjän ulkoministeri Lavrov varoitteli jotta mikäli Suomi ja Ruotsi edes aikovat liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon niin "rautaa tulee Itärajallemme alta aikayksikön!""

Kirjoittaja huomioi kiitettävästi Suomen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen kauaskantoisetkin liitännäisvaikutukset. Hänen tekstistään saa nyt näet sen kuvan, että siteraattu ulkoministeri Lavrov kertoo Venäjän suunnittelevan Nato-Fennoskandian varalle suunnitelmaa, jossa Venäjä siirtää sotilaallisen painopisteensä nopeasti kaukoitään. Venäjän itänaapuriksi voisi kai lähinnä luonnehtia Mongoliaa, Kiinaa ja Pohjois-Koreaa, vaikkakin kysymys idässä Tyyneenmereen rajoittuvan maan itärajan määrittelystä on hankala. Kuvitellaan nyt kuitenkin hyvän tahdon nimissä, että suomea vaillinaisesti osaava ja näkökulmia huonosti hahmottava kirjoittaja tarkoittaa tässä Suomen tai Ruotsin itärajaa. Ajatus, jossa Venäjä toisi rautaa Ruotsin itärajalle, on suomalaisesta näkökulmasta aivan erityisen epämiellyttävä.

Rutakon Kojjootti (päähän sattuu kirjoittaa tuo) esittää Lavrovin lausuman suorana sitaattina, mutta Google-haulla löytyy vain Kojjootin itsensä Forssan Lehteen ja Ilkkaan spämmimiä samansisältöisiä kirjoituksia. Näissä hän mainitsee Lavrov-sitaatin lähteeksi Dagens Nyheterissä 28.4.2016 julkaistun haastattelun. Siinä Lavrov ei tietenkään jyrise mitään sellaista, mitä Kojjootti väittää hänen solkottavan. Eikä ihme, sillä Lavrov olisi uskomattoman huono diplomaatti, jos hän tosiaan uhkailisi niin karkeasti kuin Kojjootti valheellisesti väittää. Ankarin sitaatti DN:n haastattelussa kuuluu: "Och vi har alltid varnat för den ständiga utvidgningen av Nato österut. Det är varje lands rätt att besluta formerna för sin säkerhet, men man måste förstå att om militär infrastruktur närmar sig Rysslands gränser, då kommer vi givetvis att vidta nödvändiga militärtekniska åtgärder. Inget personligt i det, det är bara ren business". En pidä lainkaan rehellisenä saati kovin reiluna keksiä sitaatteja toisten ihmisten suuhun. Kojjootin kannattaisi kenties mieluummin siteerata ihmisten todellisia sanomisia sen sijaan, että keksisi sitaatteja omasta päästään ja esittäisi ne muiden lausumina. 
"Vaihtoehtona olisi jotta pysyisimme ihan pikkuhiljaa suurempia suunnittelematta nurkissamme kaivelematta tieten tahtoen "verta nenistämme" sillä niin arvaamaton on presidentti Vladimir Putinin tätä nykyä pakkohallinnoima venäläinen karhu talviuniltaan juuri herätettynä?"
Kojjootti on nähtävästi myös sitä mieltä, että turvallisuuspolitiikka ei suurempaa suunnittelua tarvitse. Hänellä on oikeus tähän näkemykseensä, mutta se on erittäin tyhmä. Turvallisuuspolitiikka juuri kysyy pitkän aikajänteen strategiaa ja huolellista punnintaa, kontingenssisuunnitelmia ja mahdollisuuksien kartoittamista. Tästä olen ainakin selkeästi eri mieltä. Aivan varma sen sijaan en ole siitä, miten pysytään jossakin pikku hiljaa. Vähittäisen pysyttelyn käsite vaikuttaa sisäisesti ristiriitaiselta, mutta ehkä Kojjootti hakee tässä jotakin bernsteinilaista gradualismia, jossa vakiinnutetaan tietty tilanne tietoisella epäaktiivisuudella. Tätä ajatusta kannattaisi kuitenkin hieman selventää, jos valitsee moisia kirjoitella.

Kojjootin sitaattikäytännöt ovat kummalliset: hän ei kerro, kenen sitaatti on "verta nenistämme". Yleisten sanontojen lainausmerkittäminen on turhaa yhtä hyvin voisi sitatoida erisnimet eikä siitä voine tässä olla kysekään: sanontahan kuuluu kaivaa verta nenästään, eikä Kojjootti ole sisällyttänyt sitaattiin aiemmin käyttämäänsä kaivelematta-sanaa. Lavrovin haastattelusta ei löydy mainintoja verisistä nenistä, joten tämän sitaatin alkuperä jää arvoitukseksi. Turvallisuuspoliittiseksi kannanotoksi Kojjootin teksti on melko huonosti kirjoitettu. Virke näyttää muodostavan kysymyksen, vaikkei se sisällä kysymyslauseiden perinteisiä osia. Ehkä lopun kysymysmerkin on tarkoitus saada lukija pohtimaan syvällisesti, mitä Kojjootti tarkoittaa. Myönnän, että tämä ei ole minulle aivan selvää. Kirjoittaja näyttää suhtautuvan kielteisesti lähes diktaattorina esittämäänsä presidentti Putiniin, mutta ilmeisesti myös kannattaa tätä kohtaan myöntyväistä linjaa. Kojjootti myös esittää Putinin johtaman Venäjän arvaamattomana sotilaallisena toimijana, mille on kieltämättä Krimin anastuksen jälkeen vankat perusteet. Toisaalta hän päätyy kannattamaan suojattomuuden strategiaa itse arvaamattomaksi julistamaansa Venäjää kohtaan, mikä näyttäytyy hieman epäjohdonmukaisena.
"Sitä vastoin meidän kannattaisi Ruotsin kanssa yhdessä demilitarisoida Ahvenanmaan tapaan kansainvälisellä sopimuksella maidemme mannut merialueineen ja kansoinemme vääntämällä "pyssyjen piiput solmuille" uhittelematta Venäjää."
Ahvenanmaa on demilitarisoitu maakunta, jota Suomi on sitoutunut puolustamaan. Tämä on ikään kuin Ahvenanmaan turvallisuus- ja sotilaspoliittisen aseman perusta. Kojjootti ehdottaa autonomisen Ahvenanmaan mallia kokonaisille suvereeneille valtioille ilmeisesti ymmärtämättä näiden poliittisten kokonaisuuksien eroja. Kuka tällaisessa järjestelyssä sitoutuisi puolustamaan Suomea? Kenen sitaatti on "pyssyjen piiput solmuille"? Onko jo Puolustusvoimain olemassaolo määritelmällisesti Venäjälle suunnattua uhittelua? Miksi "meidän" "kannattaisi" toimia näin?

Kojjoottilaista turvallisuuspolitiikkaa.
Juuri äsken Kojjootti määritteli Venäjän arvaamattomaksi. Eikö arvaamattoman naapurin läheisyydessä tulisi pikemminkin valmistautua paremmin sen sijaan, että lakkauttaisi tyystin puolustuskykynsä? Mitä "vastoin" tämä koko tekstikappale on esitetty? Edellisissä kappaleissa on esitelty kaksi vaihtoehtoa; hylätäänkö "Sitä vastoin" alkavassa kappaleessa ne molemmat vai vain viimeksi mainittu? Edellisen kappaleen vaihtoehto on, että "pysyisimme ihan pikkuhiljaa suurempia suunnittelematta nurkissamme"; seuraavassa esitetään, että tehtäisiin pasifistinen ratkaisu "sitä vastoin". En ymmärrä.
"Mikäli venäläiset olisivat oikeasti halunneet meidän mantumme niin he olisivat jo kauan sitten "kävelleet aina Atlantille saakka!""
Mikä helvetti näiden sitaattien kanssa nyt on? Voiko joskus mainita, kuka ne on sanonut? Vai siteeraako Kojjootti itseään? Mutta venäläiset ovat nyt ainakin useampia kertoja halunneet meidän mantujamme sikäli "oikeasti" että ovat vaivautuneet käymään useampia sotia asiasta. Venäjä on maailman laajin valtio, jolla on paljon intressejä eri suunnilla. Ne vaikuttavat toisiinsa, eivätkä valtiot aina aja kaikkia intressejään samanaikaisesti tai täysimääräisesti. Tämä ei tee intresseistä vähemmän "oikeita" tai todellisia. Kojjootilla tuntuu olevan hyvin yksipuolinen kuva siitä, miten intressejä ajetaan. Hän on juuri antanut kirjoituksessaan ymmärtää, että Venäjällä on Suomen ja Ruotsin suhteen intressejä. Lisäksi hän on todennut Venäjän arvaamattomaksi. Kuitenkin hän katsoo kykenevänsä arvioimaan ja ennakoimaan Venäjän toimia täysin ennustettavasti. En ymmärrä, miten tällainen ajattelu toimii. Ei ole aina välttämätöntä liittää suvereeneja valtioita tai näiden alueita itseensä saavuttaakseen tavoitteitaan. Venäjälle riittää varmasti aivan hyvin useiden naapurimaiden suhteen se, että näiden suvereniteettia rajataan Venäjän tahdon mukaisesti, eikä tämä välttämättä edellytä valloitussotia, jotka ovat taloudellisesti ja diplomaattisesti hirmuisen kalliita. Ai niin, miksi venäläiset eivät ole jo kauan sitten edenneet Atlantille? (Kojjootti ei näytä tietävän, että eräs Venäjän suurimmista ja pysyvimmistä intresseistä on varmistaa pääsy Atlantin valtamerelle, jonka suhteen maa on hankalasti sijoittunut. Tämä tietämättömyys yhdistettynä epäloogiseen ajatteluun ja surkeaan kirjoitustaitoon laskee hänen puheenvuoronsa käyttökelpoisuutta.) Siihen on muutamia syitä. Esimerkiksi vaikkapa 1600- ja 1700-luvuilla Ruotsi, 1800-luvulla Napoleon ja hänen jälkeisensä tasapainopolitiikka sekä brittiläiset intressit Pohjoismaissa sekä Venäjän hankaluudet Puolassa, Mustallamerellä ja Keski-Aasiassa, toisessa maailmansodassa Suomi, länsiliittoutuneet ja kilpajuoksu Berliiniin ja kylmässä sodassa Pohjois-Atlantin liitto, johon Norja ja Tanska kuuluvat ai niin, ja Ruotsin de facto liittolaisuus Yhdysvaltain kanssa. Noin niin kuin esimerkiksi. Fennoskandia ei ole noutopöytä, vaan hyvin kallis ja vaivalloinen hankinta. Venäjä ei halua ainakaan maksaa siitä liian kallista hintaa; muuten tämän arvaamattomaksi arvioidun maan tarkoista aikomuksista on paha ottaa selkoa ainakaan kirjoittajan hiekkalaatikkojärkeilyn keinoin.
"Keskittykäämme siis rauhan rakentamiseen ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon yhdessä "veli-venäläisten" kanssa Paasikivi-Kekkosen linjan mukaisesti."
BINGO! Paasikiven-Kekkosen linjan maininta on näissä jorinoissa aina pakollinen numero. Sitä papukaijamaisesti hokemalla nämä strategiset nerot uskovat saavansa suuren viisaan sädekehän. Kukaan heistä ei ikinä tarkastele sitä kylmän sodan aikaisena poliittisena ratkaisuna ja sopeutumisena, joka valittiin tilanteessa, jossa Itä-Eurooppa oli täynnä neuvostosatelliitteja, ja jonka tarkoituksena oli varmistaa Suomelle mahdollisimman paljon omaa liikkumatilaa. He tarkastelevat sitä aina löydettynä tietona, ei ajallisena sovelluksena. 
"Venäjä on ja pysyy geopoliittisesti itäisenä naapurinamme halusimmepa sitä taikka sitten emme?"
Tällaiseen loisteliaaseen epäkysymykseen Kojjootti päättää pohdintansa. Kirjoittaja vajoaa lopuksi täyteen sisällyksettömyyteen ja merkityksen mössöyttämiseen, jonka viimeistelee kysymyslauseettomalla kysymysmerkillä, aivan kuin olisi epävarma omista teeseistään, jotka koostuvat keksityistä sitaateista, omien määritelmien kanssa ristiriitaisista päätelmistä, epäselvistä käsitteistä ja ulkoa opetellusta liturgiasta, jota toistetaan rikkinäisen puhelimen johdonmukaisuudella. Kirjoittaja on kuullut jonkun käyttävän hienon kuuloista geopolitiikka-sanaa ja on päättänyt sisällyttää sen kirjoituksensa loppuun mitä ilmeisimmin antaakseen avuttomalle räpellykselleen arvovaltaa ja antaakseen ymmärtää, että tällaista argumentitonta epätekstiä tuottava henkilö tuntisi vaikkapa Wallersteinin maailmanjärjestelmämallia, Hofsteden kulttuuridimensiomallia tai Grygielin suurvaltageostrategia-analyysiä enemmänkin. Ikävä kyllä virke "Venäjä on ja pysyy geopoliittisesti itäisenä naapurinamme" paljastaa, ettei Kojjootti oikein tiedä, mitä geopoliitiikka tarkoittaa. Hänen muotoilemassaan virkkeessä koko sana on turha eikä välitä minkäänlaisia merkityksiä. Lähinnä hän kai luulee geopolitiikan tarkoittavan kykyä sijoittaa valtioita kartalle.   

Suosittelen ulkoministeriön tilaaman raportin lukemista. Vaikka se onkin ulkopoliittisesti hieman kunnianhimoton, esittelee se argumenttinsa ja päätelmänsä selkeästi ja ymmärrettävällä suomen kielellä. Se ei ota kantaa Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan, mutta tarjoaa sentään mielekkäämmän pohjan turvallisuuspoliittiselle keskustelulle kuin geopolitiikan asiantuntijoiksi itseään luulevien jyyrien epäjohdonmukainen ja lukukelvoton kaakatus. On syytä kiittää myös työryhmän etiikkaa, koska se pidättyy keksittyjen sitaattien tehtailusta. 

2 kommenttia:

  1. Huono on tuo nykyajan kelju Kojootti. Kelju on. Mutta minun lapsuudessa kojjootin päähän putosi alasin jossa luki ACME. Kun oma ansansa napsahti päähän. Oli hieman epäselvää johtuiko se siitä että Kojootti ei miettinyt tarpeeksi, vai koska käytti liikaa tiedettä ja kävi liikanokkelien ansojen kanssa kuten muuaalle Faustille. (Nil sapientae odiosius acumine nimio.)

    Nykyään tarjolla on materiaalia joka satuttaa lähinnä muita, esimerkiksi ajattelukykyisiä ihmisiä, päähän kun joutuvat myötähäpeää kokien seuraamaan Kojootin urvellusta.

    Huonoa komediaa tämä ; Toki epäonnistuminen ja tuskaisuus on oleellinen osa klassisenkin Keljun toimintaa. Mutta ei tällä tavalla. (Asiatekstinähän Kojjootin tuotosta ei oikein voi pitää, joten on lähestyttävä komiikantuoton kautta.)

    VastaaPoista