tiistai 4. huhtikuuta 2017

Puistosedän muistolle

Alkoholin väärinkäyttäjä ei kykene asettamaan rajaa ryyppäämiselle. Raittiusaktiivi ei taas kykene kohtuullisuuteen raittiudessaan. Muitakin eroja näiden välillä toki on: esimerkiksi alkoholisti harvemmin yrittää pakottaa muun ihmiskunnan juomaan kanssaan, kun taas raittiusväki ikävän usein tuntuu haluavan raitistaa kanssaihmisensä vaikka pakolla. 

Vaikka Suomessa kieltolain historiallinen katastrofi myrkytti alkoholipolitiikkamme, jonka kanssa yhä elämme, olin luullut, ettei kukaan, ehkä jotain fanaattista salafistia lukuun ottamatta, voisi enää ihailla tuota ensimmäisen tasavallan typeryyttä. Mutta niin vain Helsingin Sanomat julkaisi 1.4. seuraavan ensimmäisen maailman ongelman kitinän yleisönosastossaan, enkä ikävä kyllä usko sitä aprilliksi (artikkelin teksti tavan mukaan sisennettynä ja kursivoituna, oma kommentaarini normaalina tekstinä):
Kallion kirjaston takana ei pitäisi juopotella
Yleisesti ottaen julkisilla paikoilla ei pitäisi juopotella, eivätkä Kallion kirjaston takamaat ole tässä suhteessa pyhempiä. Mutta jos siellä on ollut erityinen ongelma, niin mikäpä siinä. Yleisönosastokirjoitusten otsikot ja ingressit saattavat olla joskus toimituksen, ei alkuperäisen kirjoittajan, työtä, enkä halua siksi olla tässä suhteettoman ankara. 
Päihteiden käyttö Matti Heleniuksen puistossa Kalliossa on suorastaan irvokasta.
Helsingin Kalliossa kirjaston takana sijaitseva puisto on nimetty Matti Heleniuksen mukaan. Helenius oli suomalaisen raittiusliikkeen kärkihahmo, alkoholitutkija, raittiuskouluttaja ja kansanedustaja.

Ilman Heleniuksen poliittisia ponnisteluja Suomessa vuosien 1919–1932 välisen ajan voimassa ollutta alkoholimyynnin kieltänyttä kieltolakia ei välttämättä olisi koskaan säädetty.
Matti Helenius-Seppälä (kuten koko nimi kuuluu) tosiaan oli kieltolain katastrofin tärkeimpiä arkkitehtejä, ja häntä on näin kaikki syyt pitää vastuussa tästä typeryydestä. On skandaalimaista, että näin haitalliselle kansanviholliselle ylipäänsä on omistettu puisto pääkaupungissamme. Hän ansaitsisi korkeintaan nimikkoviemärin tai -putkan.
 

Viime vuosien aikana Matti Heleniuksen puistosta on tullut kesäisin erittäin suosittu oleskelualue, jossa päihteiden käyttö ei ole ollut harvinaista. Tämä on suorastaan irvokasta, kun tiedämme puistolle nimen antaneen Heleniuksen suhtautumisen alkoholiin ja päihteisiin.
Pitää paikkansa. Helenius-Seppälän irvokkaassa ja läpeensä tyhmässä arvomaailmassa alkoholin ja päihteiden käytöstä joutaa vankilaan vaikka tekisi sen aivan oman kotinsa rauhassa aiheuttamatta häiriötä kenellekään. Todella sylettävä ja halveksittava ihmisolento, jota voi verrata lähinnä talibaneihin. 
Vaikka kieltolaki on kumottu, Heleniuksen elämäntyötä alkoholivaarojen esille tuojana ja alkoholiongelmien ehkäisijänä olisi edelleen syytä kunnioittaa.
Ei ole. Ei pienintäkään syytä. Helenius-Seppälä oli yksisilmäinen propagandisti, joka ei ehkäissyt alkoholiongelmia, vaan aiheutti autoritaarisella ja epäoikeudenmukaisella laillaan ensimmäisen tasavallan pahimman rikosaallon samoin kuin tarpeetonta haittaa juuri itsenäistyneelle pienelle kansantaloudelle. (Muutamat viinintuottajamaat ryhtyivät boikotoimaan suomalaisen metsäteollisuuden tuotteita Helenius-Seppälän ja hänen kaltaistensa idioottien moralistisen tyrannian vuoksi. Näiden joukossa sellainenkin mitätön talous kuin vaikkapa Ranska.)
Kun poliisi on Helsingissä ­kesäisin pyrkinyt hillitsemään päihteiden käyttöä tietyissä puistoissa, Matti Heleniuksen puisto voisi ensi kesänä kuulua tiukemmin valvottujen puistojen joukkoon.
Jos virkavallan resursseja täytyy pelkän nimistön perusteella allokoida, olisi helpompaa vain nimetä puisto uudelleen, mitä kannatan myös historiallisin ja moraalisin perustein.
Tämä olisi hieno kunnianosoitus Heleniuksen tinkimättömälle raittiustyölle.

"Tinkimätön" lienee tässä synonyymi "fanaattiselle". Tietysti voimme kutsua myös vaikkapa bolshevikkeja "tinkimättömiksi" niissä ja näissä pyrkimyksissään. Se ei muuta niiden totalitaarista luonnetta tai vääryttä miksikään. Kirjoitus muistutti minua jälleen elävästi siitä, miksi vihaan syvästi raittiusliikettä, jonka olisi pitänyt tajuta kuolla Helenius-Seppälän mukana.

Ellei iljettävä autoritaarisuus jo itsessään tekisi raittiusväestä minulle vastenmielistä, riittäisi minulle sen periaatteelliseen vastustamiseen myös sen barbaarinen kulttuurivihamielisyys. Panimot, viiniköynnökset ja baaritiskit ovat ikiaikaisia sivistyksen tunnusmerkkejä. Oluen historia on sivilisaatiohistoriaa. Liitteenä olkoon luettelo raittiuden kunniaksi kirjoitetuista runoista. Niitä ei ole. Ja jos onkin, ovat ne takuulla hirvittävää epätaidetta. Länsimaisen sivistyksen ja raittiusaktivismin ero henkilöityy Winston Churchillin ja Matti Vanhasen kontrastiin. Näistä toinen on persoona, toinen kylmäksi lihaksi tullut ankea repressio. Sama ero ilmenee myös, kun vertaamme vaikkapa Horatiuksen Oodeja raittiusaiheiseen kaunokirjallisuuteen. Se on taiteen ja sosialistisen realismin välinen ero. Kosteus merkitsee tässäkin elämää, kuivuus elotonta aavikkoa.

Aiempi bolshevismivertaukseni ei ollut satunnainen. Raittiusväki muistuttaa muinaisaikojen oikeaoppisia kommunisteja. Päämääränä on koko inhimillisen kulttuurin moralistinen korjaaminen yhden yksilöidyn vihollisen kukistamisella, ja sen vuoksi on oikeutettua vaikka puuttua harmittomienkin ihmisten yksityiselämään. Sisällöksi tarjotaan säälittävää, sentimentaalista propagandaa elämän eheydestä tai muusta vastaavasta fantasiasta (myös nyyhkykristillinen tai nuorison kukkeutta kansallissosialistisin vivahtein ylistävä sävy on yleistä), ja raittiusaktiivin elämä pyörii takuulla enemmän alkoholin ympärillä kuin kohtuullisen naukkailijan. Kieltolaki oli fanaattisten yhden asian moraalipoliisien tyypillisen autoritaarinen hanke, jossa tärkeätä oli päästä kiusaamaan harmittomia ihmisiä naurettavan, typerän ja lapsellisen utooppisen vision täyttämiseksi. 

Kieltolaki oli Neuvostoliiton tapaan surkea ja moraaliton epäonnistuminen. Se tunkeutui ihmisten yksityiselämään ja nosti rikollisuuden kukoistukseen suosien erityisesti väkeviä ja vaarallisia alkoholilaatuja. Niin käy, kun kuivaliston kaltainen moraalijuntta kaappaa vallan ja alistaa muut tyranniaansa. Aina toki ainoan oikean, puhtaan ja hyvän asian puolesta. Joskus jopa historiallisen välttämättömyyden vuoksi. Tällaiset projektit ovat tietysti niin hulluja, ettei terveelle ihmiselle tulisi moinen mieleen edes umpituiterissa.

On suuri sääli, ettei Helenius-Seppälä päässyt näkemään typerän ja halveksittavan totalitarisminsa romahdusta. Tämä terveyden jeesustelija kuoli viisikymppisenä keuhkoveritulppaan. Hän olisi elänyt paremman ja hyödyllisemmän elämän, jos olisi suonut itselleen silloin tällöin annoksen alkoholia. 

En sylje lasiin, mutta Helenius-Seppälän kaltaisten kulttuurin ja ihmiskunnan vihollisten päälle syljen mieluusti. Muuttakaa Iraniin tai Saudi-Arabiaan, siellä on teille oikea meininki.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti