sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Syntynyt puolueeseen

Torstaina 30.3. nähtiin amatöörimäisintä prime time -televisiota pitkään aikaan, kun eduskunnan ulkopuolisten puolueiden edustajat kävivät puhumassa itsekseen Ylen pienpuolueiden vaalikeskustelussa. Keskustelu ei ollut keskustelu saati valaiseva, mutta se oli paikoin viihdyttävä.

Kuinka moni mahtaa edes tietää, että Suomessa on kaksi kommunistista puoluetta? (Vielä harvempi välittää.) Niiden ideologiset erot jäivät hyvin hämäriksi. Toista edusti puutarhahaalareissa tuolillaan vääntelehtivä virnehtijä, joka työllisyydestä kysyttäessä puhui kaupunginosataiteilijoista, toista Andropov-kauden oliivinharmaa antiikkiesine, joka turisi 1850-luvun hallintorakenteesta silmät kiinni äänensävyllä, jota vaari käyttäisi lukiessaan iltasatua lapsenlapselle, jonka toivoo nukahtavan mahdollisimman pian.  

Itsenäisyyspuoluetta edusti laitilalainen jäyhimys, joka tuijotteli jalkoihinsa muiden puheenvuorojen aikana (ei niin, että juuri kukaan olisi tuntunut muiden puheita paljoa seuraavan). Hän ilmensi hyvin useimmille paikalla olijoille yhteistä piirrettä: kyvyttömyyttä avata puolueen ajatuksia ihmisille, jotka eivät ole olleet mukana laatimassa puolueohjelmaa. Niinpä sivulauseeseen voidaan heittää ohimenevinä mainintoina paikallisvaluutan kaltaisia käsitteitä, joita ei edes tajuttaisi selittää, ellei toimittaja erikseen kysyisi. Siltikään ei käynyt ilmi, miten paikallisvaluutan olisi määrä toimia ja mitä hyötyä Laitilan liirasta olisi tarkoitus olla. Näin käy, kun näpertelijät elävät omassa mielikuvitusmaailmassaan oivaltamatta, että heidän keskenään kehittelemänsä systeemit eivät ole ulkopuolisille välittömästi ilmeisiä.

Muista oli yhtä vaikeata ottaa selkoa. Ideologista perustaa ei kukaan onnistunut tekemään lähestyttävästi, ei edes feministipuolueen kandidaatti, joka oli osallistujista selkeästi esiintymistaitoisin. Eläinoikeuspuolueen edustajalla ei tuntunut olevan sanottavaa paljon mihinkään epämääräisiä vetoomuksia lukuun ottamatta, mutta hän lausui koko tentin mieleenpainuvimmat ja osuvimmat sanat, joissa luonnehti studioväkeä "suomalaisen demokratian kuriositeettikabinetiksi". Piraateista ei syntynyt pienintäkään käsitystä, ja tämänkertaisia liberaaleja, käsittäkseeni ent. Viskipuoluetta, edustava kaveri ei kyennyt muotoilemaan edes ymmärrettäviä lauseita, sönkkäsi tosin moneen kertaan ihastuksestaan parkkipaikkoihin. (Aiempi puoluenimi olisi tällaisen esityksen valossa osuvampi.) Maan nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä oli erikoista, ettei äärioikeistolla ollut tällä kertaa minkäänlaista edustusta.

Mahtuisi puolueita tämän kokoiseen maahan enemmänkin. Alankomaiden äskeisiin vaaleihin osallistui kolmisenkymmentä poliittista liikettä, joukossa myös Niet stemmers, joka lupasi edustajiensa jättävän aina äänestämättä. (Puolue sai Binnenhofissa 0 paikkaa, mikä epäilemättä helpottaa vaalilupauksen pitämistä.) Hahmottelen seuraavassa puoluekentällemme täydennystä.

Kosmologinen puolue: Suomen tulee asettaa prioriteetiksi avaruuden tutkiminen ja pitkällä aikavälillä sen asuttaminen. Julkiset resurssit pitää ohjata näiden tavoitteiden toteuttamiseen, mitä on pidettävä todellisena tulevien sukupolvien ajattelemisena. Ei ihmiskunnalla ole pitkää tulevaisuutta, jos jäämme tälle planeetalle, mutta silti millään nykyisellä puolueella ei ole kunnollista avaruuspolitiikkaa. Sen sijaan väännetään asioista, jotka eivät ole alaviitteenkään arvoisia, kuten jostain feministisestä tienpidosta, maakuntahallinnosta tai maahanmuutosta.

Totuuspuolue: Aikamme henkeen oivallisesti sopiva liike, joka kiistää kaiken "virallisen" informaation. Väittää myös voittaneensa vaalit murskaavalla ääntenenemmistöllä, koska kertoo nauttivansa yli 90%:n kannatusta kansan keskuudessa. Vaatii "virallisen totuuden" mukaan valitsematta jäämille edustajilleen pääsyä eduskuntaan/valtuustoon, vie asian oikeuteen, väittää tuomiota vääräksi ja pätemättömäksi. Esiintyy aina voittajana. Tällaisella konseptilla pärjää oikeasti.

Raittiuden ystävät rp: Kieltolain palauttamiselle omistautunut liike. Tällaisella olisi paikoin todellinen mahdollisuus viedä ääniä KD:ltä, Keskustalta ja Pekka Puskalta.

Fillarikommunistit & Junafasistit: Strateginen maolais-mussolinilainen vaaliliitto. 

Hirsipuolue: Omistautuu hirsirakentamisen edistämiselle. Vaatii julkisia rakennushankkeita toteutettaviksi hirsitekniikalla ja yleistä siirtymistä hirsirakentamiseen. Tunnuslause "Suomi hirteen".

Metsän antimet rp: Marjojen ja sienien pakkokeräämistä yleisönosastoissa joka syksy vaativien hullujen järjestö. Suomen talous nostettava marja- ja sienihävikin minimoimisella. Varusmiehet, työttömät ja koululaiset keräämään, mitään ei saa mennä hukkaan. Isommat pakastimet asuntoihin myös ja Minigrip-pussien alv alas.

SAATANAPUOLUE: SAATANALLE (sic) omistautuva poliittinen liike. Ei mitään laimeita satanistirunkeloita, vaan echt-SAATANAA vuohenpäineen kaikkineen. Tavoitteena saada julkisuutta kristittyjen tätien paniikkireaktioista. Toimii silti vakiintunein poliittisin keinoin välttääkseen kielletyksi joutumisen "hyvien tapojen" nojalla.

Monarkistipuolue: Melko itsestään selvä agenda. Suomesta on tehtävä kuningaskunta, ei kuitenkaan Hessenin ruhtinaan rauenneen vaateen kautta, vaan mielellään äänestämällä kansalaisten suosikki perinnölliseksi monarkiksi. Tätä voitaisiin kannattaa laskelmilla, jotka suhteuttaisivat monarkisaatiosta saavutettavan julkisuus- ja turismivaikutuksen kuningashuoneen verraten pieniin ylläpitokustannuksiin. Sitä paitsi samalla presidentin virka kanslioineen voitaisiin lakkauttaa. Puolueiden ideologioista muotoutuu kuitenkin aina jokseenkin irrationaalisia, joten todennäköisesti touhu houkuttelee jotain puolimedievalististisia taantumushörhöjä ja niitä sekopäitä, jotka rustailevat goottilaista mielikuvitushistoriaa "Suomen" muinaiskuninkaista.

Kielenvaalijat rp: Oikeakielisyyden ja kielinormien puolustajaksi profiloituva puolue. Vaatii sakkoja yhdyssanavirheistä ja oikeakielisyyttä kriteeriksi erilaisten hakemusten, anomusten yms. arviointiin. Esimerkiksi kielellisesti kankea tai heikkotasoinen tukihakemus pitää voida hylätä kielellisin perustein. Julkaistujen tekstien oikeakielisyyttä on valvottava sanktioiden uhalla, jotta suomen kielen taantuminen voidaan estää. Puolueen toimintaan osallistuvat sitoutuvat puhumaan virheetöntä kirjakieltä.

Näitä ideoita saa vapaasti käyttää, jos nyt esimerkiksi Paavo Väyryseltä kuluvat pöytälaatikkopuolueet joskus loppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti