keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kansallissymboliarvostelu: Antigua ja Barbuda

Rantaudumme Karibian valkeille hiekoille ottamaan tuntumaa kansallisiin symboleihin, joilla Antigua ja Barbuda tekee itseään tykö.


Saarivaltion lippu valittiin vuonna 1967 itsehallintoa juhlistamaan (täyden itsenäisyyden valtio saavutti 1981) kilpailuehdotuksien joukosta. Tämän omaperäisen designin takana on paikallinen taiteilija Sir Reginald Samuel. Lipun väri- ja muotosymboliikasta on tehty virallisestikin selkoa: V-muoto edustaa voittoa (victory), musta asukkaiden afrikkalaista taustaa, punainen kansan tarmokkuutta, sininen edustaa Karibianmeren lisäksi toivoa ja valkoinen hiekkarantojen ohella valtion puhtaita pyrkimyksiä. Itsenäisyyden kirkas aurinko kohoaa parhaillaan koko komeuden ylle. Elähdyttävää. 


Värisymboliikasta sen kummemmin piittamattakin on myönnettävä, että Atiguan ja Barbudan lippu erottuu ennakkoluulottomalla asettelullaan edukseen. Sommittelu on rohkeaa ja värit herättävät huomiota. Mustan värin käyttö lipussa on aina riski, mutta tässä sitäkin on käytetty erittäin tehokkaasti eikä lainkaan rumentavasti. Arvosana: 9




Antiguan ja Barbudan vaakuna on erikoinen yhdistelmä eurooppalaisia ja karibialaisia vaikutteita, ja vaikka se onkin epäilemättä ainutlaatuinen, en ole varma, onko se erityisen onnistunut. Turnajaistyyppinen silmikkokypärä – kruunattuna ananaksella ja hibiskuksenkukilla? Ennakkoluulotonta, se on myönnettävä. Vaakunaan on ympätty liikaa kaikkea, ja kilven kruununa komeileva kypärä vaikuttaa täysin asiaankuulumattomalta. Arvosana: 6





Antiguan kansallislaulu Fair Antigua, We Salute Thee on kiistatta hymnimäinen ja tunnelmaltaan arvokas, mutta rehellisesti sanoen myös hieman jäykkä. Siinä ei tunnu olevan kovasti persoonaa, ja vaikka vaikutelma onkin suurin piirtein niin mahtava kuin mitä kansallislaululta odotamme, on tässä hymnissä sarjatuotannon maku: tällaisia mahtuu kolmetoista tusinaan. Niissä on ehkä musiikillista laatua, mutta ei liiemmälti sydäntä. Kaikesta huolimatta Fair Antigua kerää siipiensä alle heikohkon aloituksen jälkeen sen verran ilmaa ja mahtavuutta, että annan sille niukan seiskan.


Atiguan ja Barbudan kokonaisarvosana on 7,3

Kansallissymboliarvostelu: Angola

Matka suuntautuu tällä arvostelukatselmuksella päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan. Paljon kärsinyt ja kovia kokenut Angolan tasavalta saa vuoronsa. 


Angolan lippu on alun perin paikallisen sosialistipuolueen tunnus. MPLA-puolue eli Movimento Popular de Libertação de Angola - Partido do Trabalho johti maan itsenäisyyteen Portugalin siirtomaavallasta - ja myös yli neljännesvuosisadan kestäneeseen veriseen sisällissotaan. MPLA hallitsi Angolaa pitkään yksipuoluevaltiona, eikä tämä lippu - MPLA:n tunnus, johon on lisätty hammasratas ja viidakkoveitsi - ole maassa enää kovinkaan suosittu. Se on sääli, sillä lippu on varsin tehokas ja kelvollinen, vaikka sen poliittinen symboliikka onkin melko päällekäyvää. 


Lippu jakautuu horisontaalisesti kahtia punaiseen ja mustaan puolikkaaseen. Tämän on puolueen visiossa määrä edustaa sosialismia (punainen) Afrikassa (musta). Kultaiset symbolit taas ovat vastine vanhalle kunnon sirpille, vasaralle ja tähdelle, jonka useimmat varmasti Neuvostoliiton lipusta muistavat.


Minun on myönnettävä, että isohko teräase lippuaiheena herättää kyllä jossain määrin kunnioitusta - eri asia on, houkutteleeko se varsinaisesti maahan matkustamaan. Kaikesta poliittisesta hyökkäävyydestään huolimatta on Angolan lippu minusta tietystä synkkyydestä huolimatta tehokas, ja pidän myös tavasta, jolla hammasratas ja vesuri on tyylitelty: siinä on vältetty turhaa yksityiskohtaisuutta. Tähti vaikuttaa hieman ylimääräiseltä, ja sen voisi jättää hyvin pois tehon mitenkään kärsimättä. Arvosana: 8


Angolalle on puuhattu uuttakin lippua. Tässä eräs kannatusta kerännyt ehdotus:


En suosittelisi aivan heti vaihtamaan tähän. Onhan tämä toki iloisempi, mutta tuo kuva-aihe... Olen melko varma, että tuo on jonkin matkatoimiston logo.




Angolan vaakuna jatkaa kommunistisen symboliikan linjalla. Mukaan on saatu teollisuus (hammasratas), maatalous (kahvi, puuvilla ja kuokka), koulutus (avoin - ja nähtävästi tyhjä - kirja) sekä tietysti punaisena hehkuva, nouseva aurinko, sosialismin tähti ja jälleen kerran se viidakkoveitsi. Kullanvärisessä nauhassa on valtion nimi portugaliksi. 

Vaakunassa on vahvuutensa. Hammasrattaan ja paikallisten rahakasvien muodostama ympyräinen seppele on toteutettu näppärästi, mutta omaperäiseksi tunnusta ei voi väittää. Elementeiltään se on geneerinen sosialistinen valtiovaakuna, johon ainoa paikallisväri tulee siitä jo useasti mainitusta viidakkovesurista. Annan tosin tunnustusta siitä, että tunnus ei näytä täyteen pakatulta, vaikka siinä onkin paljon tavaraa. Arvosana: 7




Angolan kansallislaulu Angola Avante! on portugalia ja tarkoittaa Eespäin, Angola! Se on musiikillisesti yllättävän hilpeä paraatimarssi, joka tosin on aineksiltaan pidemmän päälle toisteinen. Sosialistinen tematiikka on läsnä kansallislaulun sanoissa, joissa puhkutaan intoa uuden ihmisen rakentamisessa (ei Frankenstein-tyyliin). Afrikkalaista vallankumousta uhkutaan ja vakuutetaan yhtenäisyyttä taistelussa, jossa tukena ovat maailman edistysmieliset voimat. Kankeanpuoleista kieltä. Melodiat ovat aluksi miellyttävän keveitä, mutta ne eivät kanna aivan loppuun saakka. Arvosana: 7

Angolan lopputodistuksessa komeilee näin 7,3.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Lužkovin lähtö

Onko minulla velvollisuus seurata aiemmin mainitsemieni uutistapahtumien kehitystä ja aiemmin käsittelemieni henkilöiden elämän käänteitä? Vaikka heidät olisi mainittu vain sulkeissa? Teen sen kuitenkin. 

Aiemmin ohimennen mainitsemani Moskovan kammottava pormestari Juri Lužkov on näet erotettu. Venäjän presidentti Dmitri Medvedjev antoi kääkälle potkut tänään.Venäjällä presidentillä on sellainen valta.

Toisten vastoinkäymisistä iloitseminen ei ehkä ole erityisen kypsää, mutta uutinen tuotti minulle välittömästi sellaista syvää tyydytystä, jota voisin muuten odottaa kokevani nauttiessani chateaubriandia (medium) béarnaisekastikkeella ja tietäessäni, että jälkiruuaksi on italialaista jäätelöä. Tämä kahdella jalalla kulkeva mätämöykky onnistui kerrankin tuottamaan minulle iloa. 

Kertauksena mainittakoon, että Lužkov ehti toimia Moskovan pormestarina - eräs Venäjän vaikutusvaltaisimmista viroista - lähes 20 vuotta. Hän tuli tunnetuksi erityisesti seuraavista: vanhan, historiallisen Moskovan hävitysvimmasta; legendaarisesta korruptiosta; pääkaupungin vähintään yhtä legendaarisista, myyttiset mitat saavuttaneista liikenneruuhkista, joiden helpottamiseksi ei ole tehty mitään; Venäjän federaation perustuslain rikkomisesta vaatimalla kaikkia kaupungissa asuvia rekisteröitymään miliisille; liukenemisesta selkeämpään ilmanalaan viime kesän suunnattomien, moskovalaisia kasoittain tappaneiden maastopalojen savun tieltä jättämättä virkamiehille ohjeistusta hätätilatoimenpiteistä; ja tietysti fanaattisesta homovihasta. 


Kaiken tämän jälkeen hänet erotettiin siitä hyvästä, että hän oli julkisuudessa eri mieltä presidentin kanssa. Se on surku. Nähtävästi Venäjällä saa edelleen hoitaa hommansa miten sattuu, kunhan ei astu Kremlin väen herkille varpaille. Lužkov hyökkäsi suoraan Medvedeviä vastaan sanoen, että maa tarvitsee vuoden 2012 presidentinvaaleihin "vahvemman" johtajaehdokkaan - ja Stalinia ihailevalla herra pormestarilla taisi olla ehdokaskin mielessä. Kremlin kauko-ohjauksessa oleva media käynnisti vastahyökkäyksen, joka huipentui siihen, että Kiinassa vierailulla oleva Medvedev antoi pökäleelle monoa. Vaan liekö seuraaja sen parempi?


Lužkovin toimeentulosta ei lukijain tarvitse kantaa huolta: jos lahjuksista kootut säästöt ehtyisivätkin, onhan aina rouva Lužkova, Venäjän rikkain maatuska.
 

NWO:ta pukkaa

Voinemme pitää selviönä, että kaikki aivopesemättömät ja itsenäiset ihmiset (so. tämän kirjoittaja) tajuavat, että suurinta valtaa maailmassa käyttävät NWO-salaliittolaiset eli bilderbergiläiset, Illuminati, vapaamuurarit ja Marttayhdistysten liitto. Tavoitteena on tietenkin uusi maailmanjärjestys, New World Order, joka palvelee rikasta vapaamuurari/4H-kerholaiseliittiä. Tavoitteena on luoda vapauden tukahduttava maailmanvalta, ja kaiken takana ovat tietysti maailman 13 rikkainta sukua, Rothschildit ja Onassikset ja tietysti kaikki Euroopan kuninkaalliset. Näiden johdolla maailman poliittinen, taloudellinen, tieteellinen ja ylipäänsä kaikki eliitti kokoontuu salatapaamisiin suorittamaan saatanallisia rituaaleja.

Valtamedia on täysin Illuminatin ja rotarien hallussa, joten ainoa tapa saada luotettavaa tietoa mistään maailman asioista ovat NWO:n vastustajien pitämät blogit. Niitä pitävät luotettavat ja kriittiset, vapauttaan rakastavat tavalliset ihmiset, jotka eivät ota heille määrättyä lääkitystä, sillä se muuttaisi heidät NWO:n hallitsemiksi flegmaattisiksi ja tahdottomiksi zombeiksi. NWO-bloggaajat luopuvat Suomessa yleensä oikeinkirjoitussäännöistä ja luontevan kielen kirjoittamisesta, sillä Kielitoimisto ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ovat Illuminatin miehittämiä marionetteja, jotka yrittävät luoda NWO-uudiskieltä sumuttamaan ihmisiä.

Kuinka tunnistat NWO:laiset ja heidän hallinnassaan olevat paikat? Tämä on luultua helpompaa, mutta vaatii silti huomattavaa älykkyyttä ja kriittisyyttä. Illuminateja ovat:

Kaikki, joilla on poliittista valtaa
Kaikki, joilla on taloudellista valtaa
Kaikki, jotka kannattavat ”kansainvälistä yhteistyötä”, joka on Illuminatin toimintatapa
Kaikki, jotka käyttävät Illuminatin symboleja

Luulitko, että Suomi on vapaa? Surkuttelen sinisilmäisyyttäsi. Katsohan tämä valistusvideo:



Kaikista lukemattomista mahdollisista käsien asennoista Vanhanen päättää sattumalta pidellä käsiään juuri noin? Samoin kuin Stephen Harper, Bill Clinton, Nicolas Sarkozy ja kaikki ikinä julkisuudessa esiintyneet ihmiset? Jos väität sitä sattumaksi, säälin sinua (ja panen sinut muistiin, sillä olet melko varmasti juonessa mukana).

Tässä vapaamuurarien ja Illuminatin ja muiden pahisten keskeiset symbolit:

Vapaamuurarit käyttävät tunnuksenaan suorakulmaa ja harppia. Anglosaksisissa maissa symboliin tavataan lisätä keskelle G-kirjain, joka viittaa sanoihin God ja geometry, mutta todellisuudessa se tarkoittaa tietenkin jotain pimeämpää, kuten... no, vaikka genocide tai global tai gastritis.

Kaikkinäkevä silmä, toinen vapaamuuraritunnus. Tässä pyramidin kärkiosana USA:n dollarin kääntöpuolen valtakunnansinetissä. Huomaa alhaalla seisova pahaenteinen Novus ordo seclorum eli "uusi maallinen järjestys", jonka sinisilmäiset typerykset luulevat viittaavan jotenkin Yhdysvaltojen itsenäistymiskamppailuun ja sen tuloksena syntyneeseen uudenlaiseen tasavaltalaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Tietämättömät piruparat! Annuit coeptis merkitsee "on suosiollinen yrityksellemme" ja viittaa itsestään selvästi Saatanaan, jota NWO:laiset palvovat.
Kolmio on siis keskeinen NWO-symboli. Salaliittolaisilla on kova vimma laittaa symbolinsa näkyville aivan kaikkialle. Niiden bongaaminen ja purkaminen on haasteellista, mutta palkitsevaa:

Sinettiin voidaan muodostaa kaksi kolmiota, joiden kärkien osoittamista kirjaimista muodostuu vapaamuuraria tarkoittava sana mason. Kuka vielä kehtaa vaatia lisätodisteita? Lisäksi pyramidin juureen kaiverrettu numerosarja MDCCLXXVI = 666, paitsi että varsinaisesti MDCCLXXVI = 1776 (Yhdysvaltojen itsenäistymisvuosi). Mutta on se jotenkin laskettuna 666. Kun vähennetään ja jaetaan ja selvitetään kirjainsymboliikkaa. Varmana tulee 666 sieltä.

NWO:laisten juonien paljastaminen on helppoa ja hauskaa ja tekee tylsästä elämästäsi paljon jännittävämpää. Ohessa vain muutamia tutkimuksieni tuloksista. Jokaisen kriittisen yksilön tulisi saada näistä ajattelemisen aihetta – jo siksikin, että ne ovat vastaansanomattomia, kiistämättömiä todisteita. Pelaan nyt paljastavan symboliikan voimalla:



Maailman valtiot ovat NWO:n käsikassaroita, eikä El Salvador ole poikkeus. Tämän suorasukaisempaa NWO-symboliikkaa on vaikea löytää. Kaikkinäkevän silmän pupilli on naamioitu fryygialaismyssyksi, mutta tämä ei hämää kriittistä havainnoijaa. Koko El Salvadorin valtio on Illuminatin luomus: huomaa, että maan nimi merkitsee espanjaksi vapahtajaa. Tässä on eräs pitävimmistä todisteista siitä, että NWO:n tavoitteena on kristinuskon syrjäyttäminen ja sen korvaaminen omalla uskonnollaan.


Suomen poliittinen eliitti koostuu pelkästään vapaamuurari-illuminateista. Kansainvälistä yhteistyötä kannattava tasavallan presidentti käytännössä pukeutuu NWO-symboliin Suomen itsenäisyyspäivänä (havainnollistavat apuviivat omiani). Tarkoituksena on antaa merkki kaikille muille salaliittolaisille.

 Ikävä kyllä lähempi tarkastelu paljastaa Illuminatin menneen vieläkin pidemmälle:

Kusessa ollaan.

Uuden maailmanjärjestyksen rakentamista koordinoidaan ylätasolta, mutta seuraukset näkyvät jokapäiväisessä elämässämme, kun vain osaamme pitää silmämme auki:


Tämä on hyvin ilmeinen symboli: Illuminati haluaa manipuloida ihmiset tekemään järjestön oman halun mukaan kaikissa asioissa, myös kadunylityksessä. Suojatiemerkit on varustettu NWO-kolmioilla, ja mustia raitojakin on viisi eli täsmälleen sama määrä kuin kirjaimia sanassa Mason. Suojatiemerkki toimii pysyvänä Illuminatin herruuden symbolina. NWO:n vastustajan ei tule ikinä ylittää tietä näin merkityn suojatien kohdalta.
Tässä Illumitati tiedottaa suoraan, että Uusi maailmanjärjestys on parhaillaan työn alla. Tämä merkki naamioi Illuminatin salakammioiden ja pakokanavien rakennustyöt viattomaksi tienkunnostukseksi ja informoi kaikille illuminatilaisille, mitä on todella tekeillä.

Yhdysvaltain dollari on NWO:n symboliikalle luonteva sijoituspaikka, sillä kyse on ennen kaikkea juuri rahasta ja varallisuudesta. Kuten tunnettua, on kansainvälisen rahamaailman keskus Sveitsi, missä kuin sattumalta ovat myös monien kansainvälisten järjestöjen päämajat. Onko merkkejä siitä, että Sveitsi olisi Illuminatin hallinnassa?

Nyt käy jo pelottavaksi.

Näinkin lyhyt ja kursorinen tutkimus paljasti myös jopa osan omasta identiteetistäni NWO:n luomukseksi:

Tämä oli kova isku, mutta geometrista muotoa vastaan ei auta taistella.

Nyt ei enää auta kuin mennä eheytysterapiaan. Ehkä hyväksymällä vapahtajakseni sen, joka lunasti koko maailman synnit luodakseen maan päälle uuden valtakunnan, uuden järjestyksen, joka - hetkinen. Tässä on nyt jotakin tuttua...

Voi kiesus. Olisi pitänyt arvata.
No niin, pelleilty on tarpeeksi. On surullista, miten paljon mielisairaitten syytämää roskaa Illuminatista ja NWO:sta Internet kätkee sisuksiinsa. Surkeampaa sontaa se on kuin vaikkapa porno, jonka paljoutta tavataan äimistellä. Ja monin verroin sairaampaa. Symbolinmetsästäjät ovat sieltä huvittavimmasta päästä, ne muut lähinnä masentavat. Kolmio sattuu olemaan melko keskeinen geometrinen kuvio, jonka avulla hahmotetaan aika monta asiaa. Kuten esim. sellainenkin efekti kuin perspektiivi.

Ottavat todella pahasti aivoon kaikki saakelin lapselliset ja itseään kovinkin kriittisinä pitävät sekoboltsit, joiden on erikseen nähtävä jotain suurta salaisuutta vaikka perunankuorimaveitsessä. On tietysti aika vallankumouksellinen ajatus, että maailmassa hei kato valtaa käyttää johtavat poliitikot ja superrikkaat talousvaikuttajat. No shit Sherlock? Tarvitaanko siihen saatanallisia rituaaleja? Jos kaikki tärkeät ja tunnetut ihmiset Obamasta ja Jari Tervoon ja Bill Gatesistä M. A. Nummiseen ovat jäseniä, niin miksi helvetissä niiden pitäisi obsessiivisesti tunkea niitä idioottimaisia symboleitaan joka paikkaan? Uskomattomasta mahdistaan huolimatta sakki ei kuitenkaan meinaa saada edes irlantilaisia äänestämään Lissabonin sopimuksen puolesta, puhumattakaan siitä, miten hillittömän vaikeata on saada läpi minkäänlaisia globaaleja tai edes mantereenlaajuisia uudistuksia. NWO hoitaa hommansa todella huonosti ja amatöörimäisesti, kun kolmioiden piirtelyyn juuri ja juuri kykenevät kirjoitustaidottomat taukit pääsevät selville heidän surkeasti etenevistä suunnitelmistaan. En pelkäisi sellaista salaseuraa ihan hirveästi ehkä kuitenkaan.

Kaikki se työ, mitä nämä turhat salaliittorunkkarit ovat mielipuolisen hurlumheinsä keittelemiseen käyttäneet, on mennyt absoluuttisesti hukkaan eikä ole tuottanut mitään arvokasta, ellei voida laskea sitä, että nämä hullut ovat saaneet viihdykettä ja tilaisuuden kokea itsensä tärkeiksi. Nuijat.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Kansallissymboliarvostelu: Ahvenanmaa

Arvosteleva sarjamme rantautuu valtiotasoa keveämmälle asteelle, kun purjehdimme Itämerelle autonomiseen maakuntaan, jolla on riittävästi suvereenin valtion piirteitä tullakseen otetuksi mukaan. Ahvenanmaan maakunta, olkaa hyvä.


Ahvenanmaan lippu yhdistää Ruotsin lipun Suomen heraldiikkaan. Sen perustana on mittasuhteiltaan hieman muunneltu Ruotsin lippu, jonka keltaisen ristin sisään on sijoitettu punainen risti. Näin lipussa ovat skandinaaviessa yhteydessä sekä Ruotsin että Suomen kansallisvärit (Suomen kansallisväreiksi tulkitaan tässä maan vaakunan punainen ja keltainen). Itsehallinnollisen maakunnan lipuksi se on sopivan provinsiaalinen. Väriyhdistelmässä on jotakin maalaismaista ja kyläyhteisömäistä. Siten lippu täyttää hyvin tehtävänsä maakunnan symbolina. Arvosana: 8



Ahvenanmaan maakunnan vaakuna on hieman omituinen: kultainen hirvi (tai peura, kumpihan lienee) sinisessä kentässä, yllä kreivinkruunu. Historiallisen vaakunan takana on hupaisa ja nolo moka. Ahvenanmaa sai vaakunan 1500-luvun puolivälin tienoilla (Suomen tavoin), kun Kustaa Vaasan hautamonumenttiin piti voida ikuistaa kaikkien Ruotsin maakuntien heraldiset tunnukset. Tapahtui kuitenkin byrokraattinen sekaannus, ja Ahvenanmaa sai Öölannille tarkoitetun vaakunan, kun taas Ahvenanmaalle suunniteltu, kahden metsäkauriin koristama kilpi, päätyi Öölantiin. Åland, Öland, ymmärtäähän tuon. Asia tuli ilmi vasta 1940-luvulla, ja Öölanti vaihtoi vaakunansa ”alkuperäiseen”, jota muunneltiin hieman, jotta erottauduttaisiin Ahvenanmaasta, joka ei vaihtanut tunnustaan.
Ahvenanmaan vaakuna on heraldisesti korkeatasoinen, selkeä ja mieleenpainuva. Aivan sama, pitikö sen alun perin mennä jonnekin muualle.  Arvosana: 8






Ålänningens sång eli Ahvenanmaalaisten laulu on vuodelta 1922. Se on melodinen, lempeän rauhallinen ja kiistattoman kaunis teos, hyvinkin hymnimäinen. Arvokkuutta ja rauhaa on, särmää uupuu hieman. Sanoitus on postikorttiromantiikkaa: tuhannet saaret ja luodot mainitaan, samoin kukkaniityt, juhannussalot ja kalastajakylät. Kaiken kaikkiaan levollinen ja hellyttävä teos, en minä voi tästä olla pitämättä. Arvosana: 8

Ahvenanmaan loppuarvosana on täten vahva kahdeksikko, mikä ei ole lainkaan hassumpi tulos kansallissymbolien saralla kokonaisuudelta, joka ei edes ole varsinainen valtio.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Uutispuuro oksettaa: Hei, mä oon YK:ssa !!!!! xD

Uutispuuro oksettaa: lyhyitä katsauksia uutisiin, jotka aiheuttavat elämänhalun laskemista. Osa 1/140 000.

Maailma on tullut jälleen paremmaksi ja kauniimmaksi ja rauhaisammaksi, sillä maailman kyvykkäitä johtajia on kokoontunut New York Cityyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukseen. Kuten varmasti tiedätte, YK tekee erittäin tärkeitä ja arvokkaita asioita, ja saadakseen ne tehdyiksi se joutuu antamaan jäsenvaltioidensa johtoportaita miehittäville pipipäille säännöllisesti tilaisuuksia saada päteä ja pelleillä koko maailman silmien edessä. Tämä on hinta, joka on maksettava. Samanaikaisesti kokoontuu suljettujen ovien takana useita diplomaatti- ja virkamiestoimikuntia, joissa saadaan oikeasti jotain aikaiseksi.

Ohessa muutamia YK-tilaisuuksissa show'ta pyörittäviä otustyyppejä:

Räyhähenki eli kengänpaukuttaja


"Mithään en oo otthanu SHAATANA! Khuunelkaa ny prkln kapitalishhtit äääÄÄÄäääÄÄÄÄ..."

Räyhähenki saapuu kokoukseen riehumaan, örveltämään, kiroilemaan ja olemaan ylipäänsä törkeä. Hän pitää puheenvuoronsa umpituiterissa, kirkuu, esittää yksilöityjä solvauksia kaikille, jotka vaivautuvat kuuntelemaan, pauhaa epäjohdonmukaisuuksia, huitoo, hosuu, käy väkivaltaiseksi ja saa lisää pontta muiden katseista, jotka kääntyvät myötähäpeän voimasta pois. Räyhähengellä on tyypillisesti ongelmia kotona, huonot hampaat ja päihderiippuvuus. Mikäli hänellä on vielä inhimillisiä piirteitä jäljellä, on seuraavana päivänä ankara morkkis. Arvovaltasyistä räyhähenki eli kengänpaukuttaja ei kuitenkaan pyytele anteeksi ikinä eikä keneltäkään.


Moottoriturpa eli kuoliaaksisaarnaaja

"Ja kuten puheeni alussa kuusi tuntia ja kolme varttia sitten lupasin, otan käsittelyyn neoimperialistisen politiikan, jota..."
Moottoriturpa rakastaa puhumista ja omaa ääntään. Tyypillisesti hän omassa maassaan pakottaa kansalaiset kuuntelemaan tuntikausia kestävää innoittavaa paskanjauhantaa joka jumalan asiasta, ja YK:ssa hän näkee vain mahdollisuuden pakottaa kaikki muutkin samaan. Kuoliaaksisaarnaajan puheet ovat tyypillisesti omaelämäkerrallista velliä, jossa puhuja selittää oman maailmankuvansa ja todellisuuskäsityksensä perustan, yksityiskohdat ja reunaehdot uuvuttavan perinpohjaisesti. Moottoriturpa eli kuoliaaksisaarnaaja on poikkeuksetta suuruudenhullu. Hän on saavuttanut tavoitteensa, kun useita tunteja jatkuneen monologin jälkeen viimeinenkin kuulija on poistunut salista.


Egotrippaileva perskärpänen

"Ja minä sanoin, että millä lihaksilla, ja sitten se nuija korsto kävi päälle ja minä selätin sen ja sitten minä luin Noam Chomskya ja nyt minä haistan paholaisen rikkiä, sillä minä tunnistan pahan, sillä minä olen hyvä ja minä ad infinitum."
Egotrippaileva perskärpänen on patologinen narsisti, jolla on yleensä kuoliaaksisaarnaajan piirteitä. Hänelle Yhdistyneet Kansakunnat on foorumi, jolle hän voi tulla mahtailemaan poliittisesta neroudestaan, intellektuaalisesta ja seksuaalisesta kyvykkyydestään, kalansaalistaan, uudesta autostaan tai aivan mistä tahansa. Käytännössä egotrippaileva perskärpänen on yleensä macho-persoonallisuus, jolla on hillitön hinku olla huomion keskipisteessä. Jos YK:n WC on törkeässä kunnossa, on syyllinen todennäköisesti joko räyhähenki/kengänpaukuttaja tai tämä sietämätön linssilude, joka tyypillisesti osaa ja tietää aivan kaiken.

Monomaaninen mielipuoli

"Holokausti on myytti, ne kaikki juutalaiset piileksivät jossain - todennäköisesti kontrolloiden kaikkea ympärillämme tapahtuvaa."
Monomaaninen mielipuoli näkee Yhdistyneet Kansakunnat kanavana, jota pitkin hän voi levittää omia tärähtäneitä salaliittoteorioitaan koskien aihetta, josta hänellä kulloinkin sattuu olemaan päähänpinttymä. Hän voi länkyttää pitkäänkin suljetun osaston spekulaatiotaan. Jos muut kävelevät ulos tämän Dan Brown -tason tekstiä kälättävän koohottajan ajanhukkahullutuksesta, pitää tämä sitä suorana todisteena naurettavien väitteidensä totuudenmukaisuudesta.


Palkittu näyttelijä

"Tämä on pötkö. Kiskaisin sen juuri takamuksestani. Voimmeko elää turvallisin mielin maailmassa, jossa irakilaisilla voi ehkä olla pötköjä?"

Palkittu näyttelijä saapuu paikalle esittääkseen tietyn, tarkoin ennalta käsikirjoitetun roolin. Hän edustaa yleensä valtiota, jolla on oikeastikin väliä ja esiintyy korostetun asiallisesti, mikä näissä ympyröissä paljastaa kyseen olevan näytelmästä.


Tylsä jeesustelija

"Helou, Ai höv riijölaist tät hiöymän raits aar impoortant änd Ai tink vii niid moor nekouyssieisssönsösnsössööössösööö in oortörö tu meik suö tät teör aar rilaijapölö stäntärts foor töh ivälyeissönsössösösöö..."
Tylsä jeesustelija edustaa tyypillisesti jotakin mitätöntä maata ja jankuttaa hyvää tarkoittavaa mössöä, jota vaivautuvat paikalle kuuntelemaan Liberian, Grenadan ja Itä-Timorin edustajat. Tylsän jeesustelijan mitättömässä kotimaassa näytetään uutisklippi jeesustelijan jeesustelusta. Jeesustelija jänkkää yleensä moneen kertaan toistettuja itsestäänselvyyksiä ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta sanomatta ikinä mitään uutta tai kykenemättä ehdottamaan mitään konkreettista. Jeesustelija puhuu yleensä englantia, jonka ääntämys kuulostaa osapuilleen anestesiasta hiljailleen heräilevän udmurtin sammaltavalta hourailulta.

Kun nyt on käsitelty muutamia paikalle egonbuustauspippaloihin saapuvia osallistujatyyppejä, on aika mennä viimeinkin itse uutisarvoiseen ja ajankohtaiseen (nämä tyypit ovat ikävä kyllä melko ajattomia) osaan.

Tänä vuonna enimmän huomion vei arvattavasti näyttävin monomaaninen mielipuoli, Iranin presidentti ja ajatollahin käsikassara Mahmud Ahmadinejad. Mies, joka on aiemmin jo valistanut maailmaa häkellyttävistä faktoista, kuten holokaustin tapahtumattomuudesta ja Iranin ydinohjelman rauhanomaisuudesta, päätti tällä kertaa käyttää kokousväen aikaa jälleen erään salaliittoteorian esittelemiseen. Ahmadinejad toi esille sen seikan, että monet mielisairaat surkimukset ympäri maailman ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltain hallinto junaili itse syksyn 2001 massiiviset terrorihyökkäykset suojellakseen sionistimafiaa tai herättääkseen Godzillan tai jotain muuta paskaa. Valtuuskunnilla varmaan olisi kaikesta huolimatta parempaakin tekemistä kuin kuunnella jonkun vesikauhuisen hiekkakirpun referaattia surkuteltavien foliohiippojen ulostuksista, joiden olemassaolosta kaikki ovat säälivän tietoisia ja joiden huuhaa-aatoksista on erittäin helppo saada selkoa, jos osaa esim. käyttää Internetiä. Jos pysyisi sitten vaikka siellä Teheranissa ihan.


Vielä enemmän arvattavissa oli tasavallan presidentti Tarja Halosen puheen sisältö. Hän painotti tuttuun tapaansa tasa-arvokysymyksiä. Ihmisten yhdenvertaisuuden edistäminen on jaloa ja kannatettavaa työtä. Tulikohan Tasa-arvojumalatar Halonen maininneeksi olevansa vain miehiä koskevan asevelvollisuusarmeijan ylipäällikkö? Kotimaassa hän ei ole tästä räikeästä ja institutionalisoidusta tasa-arvo-ongelmasta saanut suutaan auki. Tiedän toki, että iso osa suomalaisista on eettisesti niin ala-arvoista moskaa, ettei näe kosmeettisesti laillistetussa raa'assa sukupuolisyrjinnässä pro patria muita kuin myönteisiä asioita (eikä näin ollen ole alkuunkaan puolustamisen arvoinen), mutta jos presidentti haluaa olla arvovaikuttaja, pitää hänen uskaltaa nostaa äänensä syrjintää ja eriarvoistavaa käytäntöä vastaan. Sitä suuremmalla syyllä, jos haluaa esiintyä globaalina tasa-arvoluennoitsijana. Jatkokaudestakaan ei tarvitse olla huolissaan, joten sitä kitaa voisi kotimaassakin availla. Jos siis kyse on hänen kohdallaan muusta kuin kansainvälisen valokeilan valtaamisesta ja egobuustauksesta.


Näin oksetti tänään. Seuraamme tästedes uutisvirtaa kasvavalla pahoinvoinnilla.





Kansallissymboliarvostelu: Andorra

Kansallissymbolikriitikko vaeltaa tänään Pyreneille. Siellä, Ranskan ja Espanjan välisessä vuoristolaaksojen sumassa, häntä vartoo pieni Andorran ruhtinaskunta.


Andorran lippu ei ole visuaalisesti kovin ainutlaatuinen: se on sinisen, keltaisen ja punaisen muodostama vertikaalinen trikolori, joka muistuttaa paljon Tšadin, Romanian ja Moldovan lippuja. Andorra erottuu kuitenkin lippunsa vaakunalla ja sillä, että keskimmäinen keltainen kenttä on hieman kahta muuta leveämpi. Lippu on vuodelta 1866 ja se yhdistää elementtejä Ranskan ja Espanjan lipuista. Tämä on sinänsä sopivaa, sillä nämä suuret naapurit ovat sitoutuneet suojelemaan ruhtinaskunnan itsenäisyyttä – Andorrassa on kerrallaan vallassa kaksi ruhtinasta, joista toinen on espanjalainen (Urgellin piispa) ja toinen ranskalainen (Ranskan presidentti). Jos nykyään vielä pidettäisiin tietovisoja, joissa kysyttäisiin oikeita asioita, voisi olla hyödyllistä painaa mieleensä, että Andorra on ainoa maa, missä monarkki valitaan säännöllisellä kansanvaalilla – sellaisella valtuutuksella Nicolas Sarkozy tätä kirjoitettaessa puolet Andorran symbolisesta valtaistuimesta täyttää. Koska sellaisia tietovisoja ei enää pidetä, on tämän painaminen mieleen yksinkertaisesti vain hauskaa.

Andorran trikolorissa ei ole juuri muuta silmiinpistävää kuin valtion vaakuna, jonka arvioin seuraavaksi, joten totean vain, että lippu ei ole kovin omaperäinen, mutta historiallisesti perusteltu. Värit ovat kelvolliset ja valtiolipussa esiintyvät lehmät lämmittävät mieltä. Arvosana: 7


Andorran vaakuna on vanha ja perinteikäs. Se yhdistää Urgellin piispan arvomerkit Béarnin punaisiin lehmiin sekä Foix’n (ylh. oik.) ja Katalonian (alh. vas.) punakeltaraitoihin. Tunnuksen hallitsevat värit ovat keltainen ja punainen, ja se on upotettu ornamentaaliseen ruskehtavaan kehykseen. Latinankielinen motto kuuluu ”Virtus unita fortior”, joka voidaan kääntää muotoihin ”Yhdistynyt hyve on vahvempi” tai ”Yhdistynyt voima on vahvempi”. Neljään osaan jaettu vaakunakilpi ei olisi järin yhtenäinen, elleivät joka kentässä toistuisi samat värit. Lipussa kunniapaikalla esiintyvä vaakuna ei ole selkeimmästä päästä, mutta sillä on kiistatta takanaan kunnianarvoisa perinne. Ja kuten jo mainitsin, lehmät ovat erittäin hauskat. Arvosana: 7

Andorran kansallislaulu, El gran Carlemany, ei kovin helpolla saa järjellistä suomenkielistä otsikkoa. Suora käännös olisi ”Suuri Kaarle Suuri”, mutta koska meillä frankkikuninkaan nimi muotoutuu eri tavalla kuin laulun katalaanissa, olkaamme luovia ja sanokaamme, että se on vaikkapa ”Mahtava Kaarle Suuri”.

Laulun sanoissa laulajana on itse Andorra, joka kertoo oman tarinansa: Mahtava Kaarle Suuri pelasti hänet saraseeneilta ja nyt ruhtinaskunta, puolueeton prinsessa kahden kansakunnan välissä, on Kaarlen valtakunnan viimeinen jäljellä oleva tytär (ilmeisesti Ranskaa ja Saksaa ei jostain syystä lasketa). Mahtipontiset sanat saavat seurakseen mahtipontisen sävelmän, joka on juhlallinen, arvokas ja hyvä, mutta ei loistava. Arvosana: 7

Andorran loppuarvosanaksi muodostuu näin erittäin vahva seiska.


Homoilua: Viktoriaanisessa Englannissa! Mehukkaat ja uskaliaat kirjeet!


Britanniassa on myyty huutokaupassa viisi Oscar Wilden kirjoittamaa, uskaliaaksi mainittua kirjettä yli 30 000 punnan yhteishintaan. Kuten ehkä muistatte, Oscar Wilde (1854-1900) oli irlantilaissyntyinen (näytelmä)kirjailija, runoilija, kriitikko, esteetikko ja toimittaja, joka saavutti valtaisan suosion näytelmillään ja näyttävällä elämäntavallaan ja joka muistetaan nykyisin lukuisista terävistä ja paradokseja pursuilevista mietelauseistaan sekä siitä, että hän menetti maineensa ja terveytensä skandaalimaisessa oikeusprosessissa, jossa sai kahden vuoden pakkotyötuomion säädyttömästä eli homoseksuaalisesta käytöksestä. 

"The public is wonderfully tolerant; it forgives anything except genius."
 Vaikka Wilde muistetaan nykyisin juuri homoseksuaalina, oli hän naimisissa ja ilmeisen kiintynyt vaimoonsa, jonka kanssa sai kaksi lasta. (Skandaalin jälkeen vaimo ja lapset muuttivat sukunimensä ja lapsia estettiin olemasta yhteydessä isäänsä.) Wilden säädyttömyysoikeudenkäynnissä kävivät ilmi hänen suhteensa miesprostituoituihin ja erityisesti rakkaussuhde lordi Alfred Douglasiin (1870-1945). 

Vankeus tuhosi Wilden terveyden, ja vapauduttuaan hän muutti Ranskaan, missä eli peitenimellä lyhyen jäljellä olevan elämänsä. Nauttiessaan sampanjaa muutamien ystävien seurassa Pariisissa kuoleman lähestyessä Wilde totesi kuolevansa samalla tavalla kuin on elänytkin: yli varojensa. Wilde jätti jälkeensä mittavan kirjallisen tuotannon, joka käsittää useita komediallisia ja vakavia näytelmiä, runoja, esseitä, allegorisia lastensatuja ja mestariteoksena pidetyn romaanin Dorian Grayn muotokuva, jonka homoeroottisia aineksia käytettiin oikeudenkäynnissä todisteena Wildea vastaan.

Wilde oli joka mielessä epäsovinnainen individualisti, joka halveksi syvästi viktoriaanisia käytännöllisyyden, nöyryyden, korostetun asiallisuuden ja ankaran julkisen moraalin ihanteita. Hän kirjoitti pistävän ivallisesti ns. yleisen mielipiteen tyrannimaisesta hirmuvallasta. "Ei ole itsekästä elää niin kuin itse haluaa. Itsekästä on vaatia muita elämään niin kuin itse haluaa", hän muotoili.

Mitä mehukasta sisältöä tämän skandaalimaisen kirjallisen ilotulitusraketin vuosikausia lukkojen takana pidetyissä pahamaineisissa kirjeissä sitten on? Kirjeet on osoitettu toimittaja Alsager Vianille, jonka kanssa Wilde toimi Society Magazinesin toimituksessa. Vian kätki 1880-luvulla kirjoitetut kirjeet (säilyttipä kuitenkin...) toimistoonsa aina kuolemaansa (1926) saakka. Kirjeissä Wilde pyytää Viania toistuvasti kahdenkeskiseen tapaamiseen. Ohessa mehukkain pala tästä skandaalimaisesta ja ilmeisesti melko yksipuolisesta kirjeenvaihdosta:

"Come and dine at Pagani's in Portland Street on Friday - 7.30.
No dress - just ourselves and a flask of Italian wine - afterwards we will smoke cigarettes and talk over the journalistic article - could we go to your rooms, I am so far off, and clubs are difficult to talk in... "

Näin rohkeaa ja suorasukaista tekstiä. Ihan italialaista viiniä, sikareita ja keskustelua suunnitteilla olevista artikkeleista - ja vielä Vianin luona! Huh huh! Näiden tosiasiallisesti melko viattoman oloisten kirjeiden piilottelu selittyy ainakin osin sillä, että Wilden oikeudenkäynnin jälkeen hänen julkinen elämänsä Britanniassa oli ohi. Vian olisi voinut joutua pahoihin vaikeuksiin kirjeiden takia. Onkin sikäli omituista, että hän ei tuhonnut niitä, sillä ne olisivat varmasti olleet kiristäjille otollista aineistoa.

Wilden kirjeiden tapaus tuo jälleen mieleen sen, keitä moralismi, moralistiset ennakkoluulot ja moralistisiksi säädetyt lait parhaiten palvelevat: moraalittomia, katkeria ja ahneita ihmisiä; vihamiehiä, kiristäjiä, muuten vain niljaisia surkimuksia. Yleinen mielipide on tunnetusti taipuvainen ottamaan moralistisen kannan oikein stimuloituna, ja moraalinen paniikki saadaan syntymään mitättömyyksistä. Tämä ei päättynyt viktoriaanisen aikakauden mukana, vaan ahdasmielinen, lurjuksien henkilökohtaisia antipatioita ja ahneutta palveleva ennakkoluuloinen moralismi - tismalleen se, joka vei Wildelta, 1800-luvun lopun Britannian kirjallisen elämän valovoimaisimmalta hahmolta, maineen, uran, terveyden ja lopulta hengen - on yhä kovasti hengissä. Yhdysvaltain armeija asettaa henkilökuntansa alttiiksi kiristykselle don't ask, don't tell -muotoon institutionalisoidulla tekopyhyydellä; Iranissa, Saudi-Arabiassa ja lukuisissa muissa tiukan islamilaista oikeudenkäyttöä soveltavissa maissa todellinen tai lavastettu homoseksuaalisuus voi viedä hengen; Afrikan maissa kiistellään siitä, pitäisikö homot tappaa vai vain vangita; itäisessä Euroopassakaan ei voi aivan vapaasti hengittää; ja muistakaamme, että meilläkin monet tahot kaipaavat niitä kuuluisia vanhoja hyviä aikoja, jolloin heidän skeemoihinsa sopimattomat ihmiset älysivät sentään olla hiljaa ja muutenkin yleistä moraalia vaarantamatta.


"To be good is to be in harmony with oneself. Discord is to be forced to be in harmony with others."

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kansallissymboliarvostelu: Algeria

Suuntaamme arvioivan, lahjomattoman katseemme Atlasvuorten kupeeseen. Siellä liehuvat toistaiseksi arvostelemattomat liput, kumuavat arvioimattomat sävelmät ja… vaakunoivat ennennäkemättömät vaakunat. Vuoro on Algerian demokraattisen kansantasavallan.

Algerian lippu jakautuu vertikaalisesti kahtia vihreään ja valkoiseen kenttään. Keskelle on sijoitettu punainen kuunsirppi ja tähti.



Lippu on tehokas, mutta toisaalta en värien puolesta oikein voi väittää silmän siinä lepäävänkään. Punavihersokeita ei ainakaan ole suunnittelussa ajateltu. Selkeästä ja silti eloisasta sommittelusta taas pidän. Arvosana: 8


Algerian vaakuna on ikävä kyllä ehdottomasti kaamein tähän mennessä kohtaamistamme. En voi uskoa löytäväni ainuttakaan normaalisti kehittynyttä yli kuusivuotiasta, jonka mielestä tämä voisi mitenkään käydä kunnollisesta valtiollisesta tunnuksesta. Minua hävettäisi jo varustaa matkalaukkunikin tällaisella tarralla, puhumattakaan siitä, että voisin kuvitella sitä käytettävän missään virallisissa yhteyksissä. Liikaa tekstiä kaareutuu painajaismaisen epämaiseman ylle – pystyn erottamaan töhryjen seasta valikoiman epämääräisiä kasvinosia, erittäin surkeasti piirretyn keltaisen tehdasrakennuksen ja geologisessa mielessä kiintoisan tulkinnan Atlasvuorista. Vuorien ylle nousee aurinko, jonka alla on tummanruskea, lähinnä kananpyrstöä muistuttava… jokin.

 Lopeta itsesi nöyryyttäminen, Algeria, ja hanki kunnollinen vaakuna. Tämä tunnus saa hylätyn. Arvosana: 4 

 Algerian kansallislaulu on nimeltään Kassaman (Lupaamme).



Sävelmä on sopivan mahtava ja mieleenpainuva, mutta myös monotoninen ja jankuttava. Siinä on jotakin uuvuttavaa: se tuntuu olevan kypsä lopetukselle vähän väliä. Sanoitus on hillittömän verinen. Sen laati algerialaisnationalisti Moufdi Zakaria vuonna 1955 ollessaan Ranskan siirtomaahallinnon vankina. Tradition mukaan Zakaria kirjoitti viisisäkeistöisen runon vankisellinsä seinään omalla verellään. Se selittäisi sanoista huokuvan katkeranpuoleisen vimman ja mahtailevan uhomielen. Laulussa vannotaan tuhoavan salamoinnin ja runsaiden verivirtojen nimeen Algerian elävän. Totuuden kapinalliset ovat ottaneet ruudinpaukkeen rytmikseen ja konekiväärien papatuksen melodiakseen. Laulussa uhrataan yksi kokonainen säkeistö Ranskan uhkailulle. Arvosana: 7

Algerian kansallinen kokonaisarvosana: 6,3. Vaakunasta voisi ja pitäisi lähteä tätä nostamaan.

torstai 23. syyskuuta 2010

Autotonta päivää, eli Julkisen liikenteen sywältä-olemisesta.

Vietettiin sitten autotonta päivääkin/autotontakin päivää (valitse). Osallistuin viettoon käyttämällä aivan omista syistäni, jotka eivät liittyneet päivän teemaan mitenkään, joukkoliikennevälinettä. Menin bussilla. En yleensä kulje linja-autolla, jos se vain on vältettävissä, ja tarvetta onneksi pääsee muodostumaan vain harvoin. 

Joka tapauksessa olin tilanteessa, jossa minun oli hankkiuduttava paikasta A paikkaan B suhteellisen hiettömänä (pyöräily poissuljettu). Etäisyyttä A:lla ja B:llä on n. 8 km. Menin bussipysäkille. Vuoro oli myöhässä – sellaiset parisenkymmentä minuuttia. Sen ajan sain kuunnella kuuden 13-14-vuotiaan koulutytön hyvin kovaäänistä keskustelullista häirintää & rääkymistä, ja muistinkin taas, miksi bussit ovat syvältä. Sen lisäksi, että ne ovat myöhässä ja jättävät joskus kylmästi vuoroja ajamatta. Niin, ja myös sen lisäksi, että joskus työnantaja ei vaivaudu selvittämään kuskille edes reittiä, ja tämä joutuu sitten kyselemään matkustajilta, että pitäisikö tässä kääntyä. Noiden lisäksi. Bussissa joutuu tekemisiin kanssamatkustajien kanssa, ja osa kanssamatkustajista on sietämättömiä, kauheita ihmissuolia. Sallinette minun yksilöidä:

Teinit. Nämä koulumatkalaiset eivät ole edes ihmisiä, eikä heitä pitäisi minusta sellaisina kohdella. Bussiteineillä on jonkinlainen vamma, joka tekee mahdottomaksi suoda minkäänlaista huomiota kenenkään muun missään olevan mukavuutta kohtaan. Tai sitten he, anteeksi, ne, ovat yksinkertaisesti kusipohjaisia elämänmuotoja. Minulle asia on sinänsä yhdentekevä, kunhan nämä vitsaukset pidetään poissa ihmisten ilmoilta, kuten ja varsinkin linja-autoista. Eikö näille voisi järjestää jotain omaa paviaani & mekkala -vuoroa, jolloin ne voisivat kaikki joukolla miehittää ne takaistuimet, istua siellä sumpussa keskenään ja tuottaa ääniä, jollaisia ei ihmisestä yksinkertaisesti lähde (78 500 000 000 000 000 000 000 desibeliä). Karkkipaperin kylväminen lattialle ja epämääräisen roinan heittely etuosaan varmasti kävisivät myös tällä käytösvammaisten erityisvuorolla.


Ihmisenä oleminen ei ole aivan helppoa, ja tämä roskaväki edes yritä. Joten pysykää perkele poissa. Ihan sama, missä. Inhaloikaa vaikka liimaa, ei kiinnosta minua. Kunhan teistä päästään. Vaihtoehtoisesti voitte yrittää käyttäytyä ihmisiksi ollessanne sellaisten kanssa tekemisissä.

Tädit, jotka eivät osaa käyttää rahaa. Noin joka toiselta pysäkiltä köpöttää sisään täti, joka alkaa vasta kuljettajan luokse päästyään kaivaa kukkaroaan esille käsilaukustaan, jossa kulkevat oletettavasti mukana varavaatekerrasto ja kaikki Karjalasta mukaan otetut muistoesineet. Kukkaroa ja rahasummaa ei tule mieleen ottaa valmiiksi ulottuville, koska eihän ole aavistettavissa, että bussimatkasta pitäisi maksaa. Kun kukkaro viimein löytyy, alkaa kolikoiden setvintä. Tädit eivät ole vajaassa vuosikymmenessä ehtineet opetella, mitä valuuttaa maassa käytetään, ja niinpä jokainen kolikko on alistettava huolelliseen yksittäistarkastukseen. Muut matkustajat saavat vanheta ja linja-auto tyhjäkäydä, jotta kaikkien aikaa tuhlaava räähkä saa kaivettua kokoon puoli kiloa viisisenttisiä, ottaa lippunsa ja istuu. Hän poistuu autosta kahden pysäkin jälkeen. Hän on viheliäinen ihminen.


Korvanappijytääjät. Nämä pökäleet kuluttavat linja-automatkansa kuuntelemalla jotakin erittäin paskaa musiikkia, todennäköisesti metallia. Kaikkien muidenkin samassa ajoneuvossa matkaavien on kuunneltava sitä – tai tarkemmin ilmaistuna sen rytmiä. Se ei ole innoittavaa eikä hauskaa. Rumpukomppi kantautuu kaikkialle aiheuttaen päänsärkyä, ankaraa vittuuntumista ja hidasta kuolemaa.

Tädit, jotka tarvitsevat kaksi penkkiä istumiseen. Eräs täti-ihmisen tyyppi on pakotettu varaamaan omalle mitättömyydelleen erikoissuuren reviirin. Tätä tyyppiä edustavat tädit istuvat aina tyhjän penkkiparin ulommalle istuimelle tehden asettautumisellaan ja korppikotkamaisella katseella selväksi, että viereen ei sovi istua. Bussin täyttöaste ei vaikuta käytökseen. Muut saavat vaikka seistä, kunhan täti voi lepuuttaa egoaan/turvallisuudentunnettaan/silkkaa vittumaisuuttaan viereensä varaamalla tyhjällä ikkunapaikalla. Tällaiset itsekkäät jäkälät pitäisi pakottaa säälittä ruotuun.


Mainittakoon vielä lyhyesti emämulkerot, jotka karjuvat koko matkan ajan surkean elämänsä mitättömyyksiä matkapuhelimeensa eivätkä ikinä lähde pois, saastasäkit, joiden henkilökohtaisen hygienian aste on sitä luokkaa, että matkustaisin mieluummin samassa häkissä supikoirien kanssa - ja tietysti ainaiset itselleen ja kaikille muille jankuttavat häiriintyneet rapajuopot.


Ehdotukseni: linja-autossa pitää osata käyttäytyä. Liikennelaitosten on tunnustettava tämä säännöissään. Kaikkia häiritsevät perslävet on voitava poistaa bussista ja heitä pitää voida sakottaa. En keksi mitään muuta tapaa tehdä bussimatkoista siedettäviä. Lisäksi bussit saisivat olla jotensakin aikataulussa ja kuljettajat kunnolla ohjeistettuja. Hmm… onkos tämä nyt fasismia? Tarkemmassa katsannossa väitän, että ei ole. Mahdolliset yhteydet ovat satunnaisia. Lisäksi minä en lähettäisi käytöshäiriöisiä leireille.

Yksityisautoilun vähentämiseen on perinteisesti tiedostettu olevan kaksi pääkeinoa: julkisen liikenteen kehittäminen ja yksityisautoilun hankaloittaminen. Käytännössä päädytään useimmiten soveltamaan vain jälkimmäistä konstia. Julkisen liikenteen tekeminen houkuttelevaksi edellyttäisi aikataulujen luotettavuutta, kohtuullista nopeutta (16 km/h on hieman alhainen) ja sujuvuutta sekä kunnollista hinta-laatusuhdetta. Ja sitä, että voisimme luottaa siihen, että kanssamatkustajilla on edes perustaidot julkisessa tilassa käyttäytymisestä ja olemisesta. Ilman tätä julkinen liikenne on perseestä. Ei maita pelastaa maailmaa kovinkaan suurelle osalle siitä sakista, joka busseja säännöllisesti käyttää. Paistukoot hiilidioksidikattilaan minun puolestani, perhana.

 Autottomana päivänä oli toki myös tapahtumia. Turussa päätapahtuma oli jokirannassa, siellä kaikki tällaiset yleensä pidetään. On erittäin hyvää ja kannatettavaa antaa ihmisille tietoa siitä, miten ympäristöä voidaan suojella, eväitä oman energiankulutuksen arvioimiseen ja sellaiseen. Hyvä juttu, en valita siitä. Samalla on kuitenkin muistettava autottoman päivän pimeä puoli. Kuten aina, osa ihmisistä ja aktivisteista on paikalla saadakseen päteä ja osoittaa olevansa korkeamman asteen ihmisiä, yleensä hankaloittamalla muiden elämää. Läntisen Rantakadun ja Aurankadun risteyksen suojatietä rampattiin tieten tahtoen edestakaisin nonstoppina työmatkalaisten kotiinpaluuaikana. Jono seisoi ja tyhjäkävi niillä sijoillaan tuottaen laajemmankin ruuhkan, kun  ympäristön tilaan suuntautuvaa kiinnostusta teeskentelevien kusipäiden piti saada jälleen kerran asettua muiden yläpuolelle. Voin kertoa, että moisella viheliäisellä vittuilulla ei saada ketään tyhjän päiten jonossa jumittavaa autoilijaa pohtimaan omaa autonkäyttötarvettaan. Sen sijaan täysin varmaa on, että joka ikinen tarpeettoman suojatienäytöksen vuoksi seisotettu ajatteli ohjauspyörän takana vain sitä, miten paljon vihaa niitä näytösluontoisesti liikennettä tukkimisen takia tukkivia ylimielisiä paskoja, joille tärkein statement on aina oman paremmuuden esilletuominen. Goddamn hippies.