sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kansallissymboliarvostelu: Australia

Taitamme peräti lapintiiramaisen matkan suunnatessamme kansallissymbolien esteettisen arvostelun velvoitteen ajamana likimain planeetan toiselle puolelle, Australian liittovaltioon.

Ja heti ensimmäinen silmäys lippuun saa pohtimaan, oliko matka vaivan arvoinen:


Eräs veksillologinen sääntö, jota suosittelisin ehdottomaksi kaikille valtioille, kuuluu:
älä sijoita omaan lippuusi minkään muun valtion lippua. On naurettavaa esiintyä itsenäisenä valtiona, kun oman lipun kulmassa liehuu emämaan tunnus. Siirtomaa mikä siirtomaa. Lipun sommittelu on vuodelta 1901, jolloin joukko itsehallinnollisia brittiläisiä siirtokuntia muodosti Australian liittovaltion. Lippu on suunnittelukilpailun satoa. Ikävä kyllä kilpailu oli alusta saakka tuhoon tuomittu, sillä jo etukäteen määrättiin, että kaikkiin ehdotuksiin tulisi sisältyä Union Jack ja Etelän ristin tähtikuvio. Niistä ei rehellisesti sanoen kovin kummoisia revitä. 

Huonomminkin olisi tosin voitu valita: tässä eräs hylätyistä ehdotuksista. Itkin nähdessäni tämän ensimmäistä kertaa.
Union Jack symboloi Australian yhteyttä Britanniaan hämmästyttävän mielikuvituksellisella tavalla. Etelän risti on eteläisellä pallonpuoliskolla näkyvä tähtikuvio, joka on päätynyt myös Uuden-Seelannin ja Papua-Uuden-Guinean lippuihin. Suuri Britannian lipun alle sijoitettu tähti symboloi liittovaltiota ja oli alun perin muodoltaan kuusisakarainen Daavidin tähti. Siitä tehtiin seitsensakarainen, koska sen haluttiin symboloivan kuuden osavaltion lisäksi myös territorioita oman sakaran voimin - ja koska se näytti oudolta.

Kaikella kunnioituksella Australiaa ja australialaisia kohtaan minun on ikävä kyllä tuomittava Australian nykyinen lippu huonoksi ja kelvottomaksi valtiolipuksi. Se muistuttaa jonkin paremman sisäsiittoisen väen purjehduskerhon tai mahdollisesti Kuninkaallisen astronomisen seuran tunnusta eikä ole arvollinen tunnus itsenäiselle valtiolle. Se näyttää sekavalta ja typerältä tehdessään Union Jackistä taivaankappaleen tähtien sekaan. Lisäksi näitä hölmöjä britti-imperiumin lippuja on aivan riittämiin niin sinisellä kuin punaisellakin pohjalla muutenkin. Ne ovat kaikki samannäköisiä ja kertovat henkisestä alamaisuudesta sekä laiskoista suunnittelijoista. Kannustan Australiaa vaihtamaan lippunsa, sillä tämä välttää hylätyn arvosanan vain siksi, että sen väriyhdistelmä on sentään kohtalainen. Arvosana: 5.

Lisähuvin vuoksi: tämä on Australian tullin lippu. Tämä, voi laupias luoja!
Vaan mitä tilalle? Ehdotuksia on esitetty useampia. Tarjoan niistä tässä muutamia vain vertailumielessä ja lyhyin kommentein.

Australian aboriginaalien lippu. Omituinen väriyhdistelmä ja visuaalisesti radikaali. Jo nyt käytössä monissa julkisissa rakennuksissa, vaikka onkin alkujaan protestilippu.

Eureka-lippu on kapinatunnus 1800-luvun puolivälistä. Ongelmana on, että tähtien ääriviivat eivät kaukaa katsottuna erotu rististä.

Eräs suosituimmista uudistusehdotuksista siirtää liittovaltion tähden Union Jackin tilalle. Ei huono. Tätä voisi estetiikan puolesta kannattaakin.

Ennakkoluuloton ja erittäin tyylikäs sommittelu, mutta näyttää ehkä hieman liikaa huoltoasemalogolta.

Kenguru. Arvaisin, etteivät malttaisi olla käyttämättä. Mutta että noilla väreillä? Vasen laita näyttää asiaankuulumattomalta, ja kenguru näyttää tuotemerkeiltä, jonka odottaisi näkevänsä urheilujalkineessa.
Juu, emmeköhän me ole nähneet tarpeeksi jo...

Australian vaakuna antaa suuremman näkyvyyden vaakunankannattajille kuin itse kilvelle, joka melkeinpä katoaa kengurun ja emun väliin. Haitta ei ole suuri, sillä kilpi ei ole erityisen onnistunut. Siihen on ängetty tunnuksia niin paljon, että se on jouduttu jakamaan kuuteen osaan, joista ottaa normaaleissa yhteyksissä selon lähinnä suurennuslasilla. Koko komeuden taustalla kiemurtelee koristeellinen akaasia-asetelma ja huipulla kimmeltää liittovaltion seitsensakarainen tähti. Kilvenkannattajista on annettava tunnustusta. Leijonia ja muita kissapetoja näkee näissä puuhissa aivan tarpeeksi. Itse vaakunakilpeä ei kuitenkaan voi onnistuneena pitää. Se on liian täynnä ja sekava. Mikäli ehdotuksia otetaan vastaan, voisin kuvitella mielessäni hyvin tehokkaan vaakunan yhdellä ainoalla, Australiaan kiinteästi liittyvällä heraldisella aiheella, joka on nykyisenkin vaakunan eräässä kuudenneksessa. Mustasta joutsenesta (joka nyt edustaa Länsi-Australiaa) saisi tehokkaan vaakunaelukan.

Kokonaisuutena Australian heraldinen tunnus vaikuttaa krumeluuriselta ja turhan yksityiskohtaiselta. Siitä ei oikein saa selvää, mikä on kiistatta haitta. Yritystä on, mutta se on mennyt yli. Arvosana: 6




Australian kansallislaulu Advance Australia Fair eli osapuilleen Eespäin, Australia kaunoinen on varsin kelvollinen, mutta ehkä hieman steriili hymni. Siinä kuuluu brittiläinen mahtipontisuus ja sanoitus lähestyy aika ajoin kökköä ("In history's page, let every stage / Advance Australia Fair"), mutta melodisesti se on mieleenpainuva ja ilman liikaa hidastelua myös aidosti juhlallinen. Kaikki eivät ole tähänkään tyytyväisiä: paljon kannatusta on saanut perinteikäs Waltzing Matilda, jossa on tosin vielä hullummat sanat. Arvosana: 8
Australia saa loppuarvosanakseen 6,3.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kaikki on syvältä

Tänään on erittäin huono päivä. Ei objektiivisesti eikä yleismaailmallisesti, vaan aivan minulle henkilökohtaisesti. Päähänottamista tapahtuu nyt siihen malliin, että tämä voi muuttua parempaan suuntaan tasan kahdella tavalla: rähjätä kaikesta tai käydä sikeään uneen. Järkevän ihmisen ratkaisu on jälkimmäinen. Se vain ei ole jälkeen päin tarkasteltuna ollenkaan yhtä hauskaa. Siksi valitsen edellisen. Ohessa lyhyitä pimahduspaloja kaikesta. Pahoittelemme ajoittain karkeaksi yltyvää kielenkäyttöä. Sellaisesta pitämättömät voivat jättää lukematta ja vetää itsensä perkele hirteen.

RAAAAAH!!!
 *Ällörör. Täältä lähti tänään 361-metrinen risteilyalus Allure of the Seas kohti Karibian cocktailsaaria. Suomalaiset toimittajat ovat niin ammattitaitoisia, että kenellekään ei juolahda mieleen tarkistaa sanan allure ääntöasua sanakirjasta. Niinpä se on poikkeuksetta kaikissa ääneen luetuissa uutisraporteissa jokin näistä: ällyre, ällörör, ällyr. Keskimmäinen on omien havaintojeni pohjalta yleisin. Jos sanaa ei tunne, sen saa ihan tarkistaa. Ei se ole huijaamista. Helvettiin tällaiset viitsimättömät mörmöttäjät. Ja mikä hitto on tämä Royal Caribbean Cruises Ltd.? Yrityksen pääpaikka on Floridassa, joka ei ole ollut osa mistään kuningaskunnasta enää pitkään aikaan. Perkeleen kruununanastajat.
*Windows Live Messenger. Jumaliste, oli ihan pakko tätäkin sitten uudistaa. Kone rukkasi päivityksiä, ja tulokseksi tuli tällainen vammaiselta pop-upilta näyttävä roska. Miksi tällaisia paskapäivityksiä oikein tehtaillaan?
*Serbia. Mikä tätäkin oikein riivaa? Voisi vähitellen koettaa saada hommiinsa jotain holttia tämäkin sakki. Joku roti tolloudelle.
*Matalasti paistava aurinko. Voisiko vielä jotenkin enemmän koettaa sokaista? Saakeli, olisi mieluummin vaikka pimeää, muttei tällaista perkeleen pupillinpolttoa koko hiton päivän taas.
*Fidel Castro. Castro on vietävänmoinen perskärpänen. Jos Castro on sinusta hyvä tyyppi, mene suolle ja törkkää pääsi sammaleeseen. Jää sinne.
*Kivet leivässä. Olisiko liikaa vaadittu, ettei työnnetä elintarvikkeisiin soraa? Kivasti narskuu hampaissa. Vitun vittu nyt taas.
*Eero Talvio. Eero Talvio ei ansaitsisi mainintaa missään, sillä hänen pääasiallinen meriittinsä on olla säynätsalolainen eläkeläinen ja seurakuntavaaliehdokas. Pakko on kuitenkin ottaa tämä... olento käsittelyyn. Kun seurakuntavaalikone tiedusteli mielipidettä rekisteröityjen parisuhteiden kirkollisesta siunaamisesta, Talviolle ei riittänyt antaa vain kielteistä kantaa. Hän meni hiukan pidemmälle. Talvion mukaan homot on "hävitettävä kansasta" ja he "ansaitsevat kuoleman". Hän tarjoaa perustaksi paljon siteerattua vihapuhetta Raamatusta. Hävitettävä kansasta. Ja ilmeisesti siis kuoleman kautta. Näiden hirviömäisen verenhimoisten 30-lukulaisten näkemysten jälkeen jätänkin lukijan arvioitavaksi, millainen persoonallisuus tämä viisi lastakin maailmaan tuottanut mies on.
*Kaali. Kaalille on olemassa muutamia legitiimejä käyttötarkoituksia. Sekasalaatit. Ei muita. Kaikessa muussa kaali on syvältä. Valitse mikä tahansa ruokalaji, lisää sen nimeen kaali ja havainnoi, kuinka lopputulos kuolee jo ajatustasollakin omaan kauheuteensa muutamassa sekunnissa. Kaalilaatikko näyttää joltain metsässä pitkään pilaantuneelta, löyhkää ummehtuneelle ja maistuu Pelsepuupin pukamilta. Jäähtyessään kaalilaatikko muuttuu suoranaiseksi myrkyksi. Vihaan kaalia.
*Twitter. Twitter on perseestä. Mitä syytä on elää sellaisessa maailmassa, jossa Twitter menestyy? Se kuulostaakin jo niin raivostuttavalta, että saa nenäkarvat kärähtämään. Minä twiittaan ahteristani parempaa melkein joka päivä. Helvetti.
*Hiihtoliitto. Te ette kanssa mitään osaa. Yhtään mitään. Olisitte täyttäneet kaikki ruiskunne ja pussinne syanidilla tai digitaliksella vaan.


Kiitos seurasta.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Varsinais-Suomi liittyy euroalueeseen!

Luulin, että seuraava Unionin rahaliittoon liittyvä jäsenvaltio olisi Viro. Suomenlahden eteläpuolella vaihdetaan kroonit euroihin ensi vuoden alusta. Posti tyrkkäsi kuitenkin tietoisuuteen jotakin hämmentävää: ilmeisesti Varsinais-Suomi ehti merentakaisen veljeskansan edelle. Tällainen tiedote luukusta lasahti:

"Varsinais-Suomi liittyy euroalueeseen, toimi heti."
Ja minä kun luulin, että tässä sitä jo melkein vuosikymmen on euroa ainoana valuuttana näilläkin savisilla pelloilla, missä Suomen synnyinmuistot, missä työn ja tiedon puistot virttä vapauden soi, käytetty. Mutta siinähän olikin kyse vain Satunnais-Suomesta; Varsinaisen vuoro on vasta nyt. En jaksanut spekuloida enää tämän pidemmälle, joten avasin tiedotteen. Siinä seisoo:

"Varsinaissuomalaisilla on nyt oma euro
Valtiovarainministeriö on päättänyt maakuntarahasarjasta, jonka aiheena ovat Suomen historialliset maakunnat. Ensimmäisenä julkaistaan Varsinais-Suomen raha. Kolikot ovat nimellisarvoltaan 5 euroa. 
Varsinaissuomalaisten omasta eurosta voit iloita sekä maksuvälineenä että keräilyrahana. Se on myös oivallinen lahja tai muisto. 
Näytä kotiseuturakkauttasi maakuntaeurolla. Kerro, että olet varsinaissuomalainen. Ja kerro, että olet ylpeä siitä."

Finland Proper Pride!
Saakeli, minä tunnen muutenkin jo ihan tarpeeksi vieraantumista. Onko pakko disorientoida ihmistä vielä lisää tällaisella? Tuntuu siltä, että kosketus maailmasta haipuu yhä etäämmälle joka kerta, kun postin käy läpi tai mitä tahansa mediaa seuraa. 

Valtiovarainministeriö on päättänyt maakuntarahasarjasta. Mitäpä tähän voisi VM:mäisesti (hih, vee-ämmämäisesti !!!!! xD) sanoa kuin että fantastista. Jo oli aikakin, tätähän me tarvitsimme! Lienee merkittävin VM:n tällä vaalikaudella tekemä päätös. Ainakin ainoita, joista on aivan erikseen postitse kotiin saakka näin perinpohjaisesti tiedotettu.

Ehkäpä saan elämääni lisää riemua, kun voin nyt iloita varsinaissuomalaisten omasta eurosta. Siitä olen tismalleen samaa mieltä, että raha on oivallinen lahja. Raha sinänsä. Jos ostat minulle tämän heraldisen sääliroposen, vannon huolehtivani siitä, että se päätyy sisällesi. Tavalla tai toisella. Reittiä tai toista.


Ja mikäpä olisikaan minulle turkulaisena parempi tapa kertoa olevani varsinaissuomalainen - ja sen totta vieköön haluan kaikkien kanssa jakaa ulkomaita myöten - kuin tilata köhnäinen metallinpala. Säilytettäväksi jossain. En tosiaan keksi parempaa tapaa. Paitsi ehkä voisin tietysti sanoa esim. olevani turkulainen tai varsinaissuomalainen. Se ei maksa minulle 22,50 oikeaa euroa + toimituskulut 7,00, joten sitä voisi ehkä harkita. Tosin mukana tulisi tyylikäs pahvinen keräilypakkaus...

Mutta koska meillä on niin mukavaa, jatkakaamme tämän ihailtavan esitteen läpikäymistä. Suomen rahapajan toimitusjohtaja Paul Gustafsson puhuttelee minua:

"Hyvä varsinaissuomalainen,
Meille täällä Suomen Rahapajassa on ilo lyödä Varsinais-Suomen maakuntarahat. Varsinais-Suomi saa ensimmäisten joukossa 5 euron erikoisjuhlarahan, joka on monellakin tapaa harvinaisuus. Siksi sinun kannattaa ottaa se sekä kukkaroosi että kokoelmaasi. 
Suomi on heimojen maa. Oma maakunta on mansikka, muu maakunta on mustikka. Se on ollut ja on pienen kansan rikkaus. On hyvä olla kotoisin jostain, ja on hyvä tuntea juurensa."
Suomi on heimojen maa. Vähän kuin Kanada ennen eurooppalaisten tuloa...ko? Nyt ymmärrän tahallaan väärin: tässähän on tietysti kyse topeliaanisesta heimomyytistä ja muusta historiallisesta frenologiasta - ja nyt varsinkin kallon sisällä tapahtuvasta sellaisesta. 

Erikoisjuhlaraha? Luulin, että juhlarahakin olisi jo erikoisuus sinänsä. Kun kyse on erikoisjuhlarahasta, olemme totisesti isojen asioiden äärellä. 

Monella tapaa harvinaisuus, tottahan toki. Harvinaisen vammainen ajatus noin vaikka aluksi. Ja harvinaisen kökkö ja lapsellinen mainoskampanja tällä mitättömällä kiertämättömällä UNC-laatuisella kolikolla myös.  Mutta kannattaako minun todella hankkia se? Vanhempani ovat suosiollisesti luovuttaneet haltuuni ennakkoperintönä aikanaan hankkimansa Urho Kekkosen juhlarahan. He eivät ole numismaatikkoja tai muutenkaan omituisia, mutta silloin asiat olivat Suomessa sillä tolalla, ettei voinut jättää hankkimatta. Vähän kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa, missä kaikilla pitää olla Kim vanhempi -pinssi. Kolikossa nyt kumminkin on Urkin pärstä ja mäntyjä. Sen nimellisarvo on kymmenen (10) markkaa, enkä usko, että todellinenkaan on paljon enempää. Arvokerääjille Rahapaja tosin tarjoaakin mahdollisuuden tilata pussillien lyöntituoreita Egentliga Finland -roposia. Perusteena on ällistyttävän rationaalinen arvostelma "[j]okaisella varsinaissuomalaisella on hyvä olla pussi oman maakunnan euroja", joka menee kollektivismissaan jo korealaiselle alueelle, mutta juuri arvonnousua odottavalle keräilijälle ja sijoittajalle rahapussi on oman ajatteluni mukaan paras hankinta. Sen voi haudata Varsinais-Suomen saviseen maahan, kuten entisaikoina tehtiin, ja ehkäpä koko roska on kolmen vuosisadan kuluttua jonkin arvoinenkin.

Hieman epäselväksi minulle jää Gustafssonin dadaistisessa traktaatissa se, millä tavalla tarkalleen pienen kansan rikkaus on se, että oma maakunta on mansikka ja muu maakunta mustikka. Se kätkee taakseen ilmeisesti syvemmän ajatusjärjestelmän, jonka tutkiminen vaatisikin jo apurahaa. Mahdollisesti erikoisjuhla-apurahaa.

Toinen sumuiseksi jäävä seikka on se, miten tämän kolikon tilaaminen Rahapajalta hintaan 22,50 + toimituskulut auttaa minua tuntemaan juureni. Tiedän jo entuudestaan - ja kokonaan ilman juhlarahojen apua, huomautan - että minussa on ainakin mm. kannaksenkarjalaista, keskisuomalaista, inkeriläistä ja belgialaista perimää. Ehkäpä Varsinais-Suomen juhlarahan - anteeksi, erikoisjuhlarahan - omistaminen paljastaisi minulle lisää sukujuuristani? 

Paskat. Nykyään kotiseutu mainitaan vain ja ainoastaan rahastamistarkoituksessa. Hauskaa on, että tällä kertaa tällaisen ummehtuneen topeliaanisen nurkkakuntaisuuden avulla yrittää erittäin lapsellisella tavalla ja melko hillittömin argumentein rahastaa instanssi, joka hitto vie tekee itse rahaa aivan kirjaimellisesti. Jos sitten sattuu keräilemään kolikoita, niin mikäs siinä. Jos sitten ajattelee kunnioittavansa ah-niin-rakasta kotiseutuaan typistämällä sen halpahintaiseen pyöreään metallinkappaleeseen ja patsastelemalla sen kanssa ympäriinsä, niin ei helvetti. Eräs kysymys, vilpitön lukija. Voitko kuvitella kenenkään avaavan keskustelua seuraavilla sanoilla:

"Hankinpa maakunnan virallisen erikoisjuhlarahan. Sen verran pitää sentään..."
Ja jos voit, niin haluatko oikeastaan olla lähemmässä kontaktissa sellaisen ihmisen kanssa? Siis sellaisessa kontaktissa, joka ei käsitä häneen kohdistettua väkivaltaa?

Minulle jaettu esite on niin pohjattoman naurettava, että aion säilyttää sen jälkipolville maakuntaylpeyden muistomerkkinä. Se on itsessään parempi ja monin verroin hauskempi kuin joku rupuinen kolikko.

Älkää puhuko maakunnista, kun minä en enää tiedä, millä planeetalla ollaan.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Magellan näyttely

Turun Sanomat on hiljan uudistanut sarjakuvavalikoimaansa parempaan suuntaan. Karvinen pudotettiin viimeinkin pois, samoin yhtä ja samaa säälittävää tarinaa vuosikaudet toistanut Modesty Blaise. Sunnuntaisarjakuvistakin karsittiin pahimmat laadulliset syvänteet, vaikka Harald Hirmuinen sunnuntaisivuja rumentamaan ikävä kyllä jäikin.

Kertoneeko sarjakuvan nykytilasta vai pelkästään TS:n ratkaisuista, että sekä taiteellisesti että ideoidensa puolesta korkeatasoisinta lehdessä julkaistavaa sarjakuvaa edustaa Bill Wattersonin Lassi ja Leevi (Calvin and Hobbes), jonka tekemisen taiteilija lopetti jo vuosikymmen sitten? Jätän kysymyksen ja koko sen asettelun mielekkyyden avoimeksi. Tunnustaudun kuitenkin siis tässä Lassi ja Leevi -faniksi. Tämän sarjan lukeminen on aina virkistävää, se on säilyttänyt tuoreutensa ihailtavalla tavalla ja sen visuaalinen toteutus on paikoin huikaiseva. Minulla on tälle sarjakuvalle annettavana vain ylistystä.

Sen sijaan TS:ssa julkaistavissa uusintastripeissä tai pikemminkin niiden julkaisun toteutuksessa on muutamia pahoja ongelmia. Niistä ilmeisimpiä on vuodenaikojen epäsynkronisuus. Tässä sarjakuvassa on selvästi eroteltu talvi- ja kesäaika. Vuotuisjuhlista Lassin perheessä vietetään joulua, mikä antaa aiheen useille pistäville eettisille pohdinnoille kiltteyden merkityksestä. TS:n sarjakuvasivuilla Lassin ja Leevin joulu vain tuli vietettyä jo alkusyksystä. Talviaiheisia strippejä tuli pitkin loppukesää. Ei luulisi tämänkään olevan vaikeaa kyllä, kun kyse on arkistostrippien kierrätyksestä.

Toinen TS:n Lassin ja Leevin ongelmista on huono kieliasu. Tekstit on käänetty hyvin kankeasti, ja usein lauserakenne on suomelle vieras, mutta englannille tyypillinen, samoin ilmaisutavat yleisemminkin. Huipun valloittaa tänään, 25.10.2010, julkaistu strippi. Se on alkuperäisessä englanninkielisessä asussaan tässä: 

Kääntäjä on tehnyt tätä suomentaessaan luokattoman kehnoa työtä. TS:n julkaisemassa käännösstripissä Lassin lukema tehtävänanto kuuluu näin:
"Kirjoita Magellan näyttelyn merkityksestä."
Mikä hiton Magellan näyttely? Olisi todella epäreilua vaatia koulupojalta minkäänlaista vastausta noin kryptiseen tehtävään. Suomentaja ei vain ollut vaivautunut ottamaan selvää, että Magellan on erään tunnetun historiallisen henkilön latinalaistettu (ja typistetty) muoto, jota meillä ei juuri käytetä. Sitä ei välttämättä tarvitse tietää etukäteen - useampi varmasti tunnistaisi nimenä Descartes'n kuin Cartesiuksen - mutta siitä pitää ottaa selvä. 

Fernão de Magalhães (1480-1521) eli, kuten hänet monilla kielillä tunnetaan, Magellan, oli portugalilainen aivan hiton kuuluisa löytöretkeilijä joka purjehti ensimmäisenä maailman ympäri - melkein elävänä.
Magellan siis selvitetty. Mutta mikä näyttely? Magalhães ei ollut mikään nysväävä kuraattori, joka olisi järjestellyt näyttelyitä millään alalla. Hän oli sotilas ja onnenonkija, joka sai Espanjan kuninkaan taivuteltua isoon uhkayritykseen, joka tulisi onnistuessaan tekemään hänestä todella rikkaan ja todella kuuluisan ja ylipäänsä kaikkea, mitä renessanssiaikana kannatti olla. Hän oli tutkimusmatkailija.

Tutkimusmatka - engl. expedition. Näyttely - engl. exhibition. Jos työkseen kääntää tekstiä, vaikkapa vain sarjakuvaakin, olisi hyvä käyttää joskus vaikka sitä sanakirjaakin. Ja peruskouluenglantikin saisi olla jo suoritettu mielellään.

Ja varokaahan, ettei pururadalla kulkiessa tule se iljettävä tutkimusmatkailija ahdistelemaan.

Kristoffer Kolumbus esittelee Intian ihmeitä kuningatar Isabellalle.

Hamlet lähetti terveisiä - vastaus on "ei olla"

Suomen Kuvalehti on Kansallinen Instituutio. Tämä näkyy sen pääkirjoitustoimittajan paatoksellisessa oikeamielisyydessä, jollaiseen edes allekirjoittanut ei oikein taida yltää, lähes yksinomaan kirkollisiin asioihin ja sotaveteraaneihin keskittyvissä graafisesti ala-arvoisissa pilapiirroksissa (kyllä, outoa) ja siinä, että joka vuosi pitää saada vähintään viiden lehden kanteen tungettua johonkin kohtaan Mannerheim. Olkoon sitten niin. Sisältöhän lehdessä on usein ihan pätevää, jos vain onnistuu pääsemään päätoimituksellisen kypäräpapillisen tyylisilauksen yli. 

Koska SK on Kansallinen Instituutio, on sillä velvollisuus julkaista vuotuisten kansallisten juhlapäivien alla kulttuuris-historiallisia teema-artikkeleita Kalevalasta, Sibeliuksesta, yllätys-yllätys-Mannerheimista ja - Aleksis Kivestä. Viimeisin, Kiven pönötysjuhlapäivän tietämillä ilmestynyt SK 40/2010 päätti sitten polttaa hyvien perinteiden mukaan koko tuvan. Siinä ilmestyi naurettavin kirjallisuusartikkeli, jonka olen lukenut hyvin pitkään aikaan. Artikkelissa etsitään Seitsemän veljeksen "todellisia" tapahtumapaikkoja Nurmijärven tietämiltä ihan yksittäisen siirtolohkareen tarkkuudella. Artikkelissa yritetään ihan tosissaan paikantaa romaanin tarkat tapahtumapaikat. Mukaan on raahattu rasittavimman sortin ihmisiä eli kotiseutuneuvoksina esiintyviä tyhjiä kuoliaaksipitkästyttäjiä. Kertaakaan ei nouse esille sellainen seikka, että Seitsemän veljestä on fiktiota. Kertaakaan ei suoda ajatustakaan sille, että Kivi kirjailijana kykeni ehkä työskentelemään omaa välitöntä fyysistä lokaatiotaan laajemmalla alueella, että hän saattoi yhdistellä itselleen tuttuja vaikutelmia ja keksiä olemattomia paikkoja. Kirjailijat näet tekevät niin.

Kirjallisuusartikkelin sijasta saimme naiivin lukijan tökerön kotiseutukierroksen ja sarjan töhnöisiä valokuvia metsikön kivenlohkareista. Kiven romaanin sisällön ja merkityksen pohdiskelusta ei ole jälkeäkään, sille ei uhrata edes näkökulman sirua. Koko suuren kirjailijan teos typistetään olemattomien yksi yhteen -"tapahtumapaikkojen" turhanaikaiseen metsästykseen, josta ei tietenkään mitään tule. 

Helvettiin Suomen Kuvalehti. Te mitään Kiveä ole ansainneet. Ja laskekaa irti siitä Marskistakin jo. Sitä hävettää teidän fetisisminne. Käski sanoa. 

Julialle kuulemma osoitetaan Veronaan huomattava määrä kirjeitä vuodessa, ja voihan kaupungissa käydä Julian parvekettakin tarkastelemassa - se on suosittu nähtävyys. Siis sen Julian, joka esiintyy Shakespearen tragediassa. Jos hänelle rupeaa kirjeitä lähettämään, on pielessä jo niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaisin. 

Hitto, ettekö te enää tiedä, mitä fiktio tarkoittaa, ihmiset? Edes journalistit? Jumankekka. 

tiistai 19. lokakuuta 2010

Kristillisdemokratian hämärä vyöhyke

On Kristillisdemokratiaa, kristillisdemokratiaa ja vielä kolmannenkin sortin kristillisdemokratiaa. 

Yleensä kristillisdemokraateilla tarkoitetaan Saksan ja Italian kristillisdemokraatteja, joista jälkimmäiset hajosivat 1990-luvulla massiivisiin korruptioskandaaleihin ja linjaerimielisyyksiin. Muuallakin Euroopassa, kuten Alankomaissa ja Sveitsissä, kristillisdemokraattisilla puolueilla on ollut menestystä. Kristillisdemokraattisista puolueista suurin ja vaikutusvaltaisin on nykyään Saksan CDU, liittokansleri Merkelin puolue. 

Vaikka kristillisdemokratian ideologiset juuret ovat kauempana (katolisessa) historiassa, ovat modernit eurooppalaiset kristillisdemokraatit oleellisesti toisen maailmansodan jälkeisiä puolueita. Ne perustettiin sodan jälkeen länsiliittoutuneiden tuella maltillisiksi, antifasismiin ja antikommunismiin nojautuviksi oikeistopuolueiksi, jotka asettuvat melko luonteavasti eurooppalaisen järkiperäisen konservatismin (joskus on hyvä muistuttaa itselleen, että sellaistakin on) valtavirtaan. Ne ovat möhlineet ja korruptiotakin harjoittaneet, mutta niitä pidetään yleisesti kunnioitettavina puolueina, jotka eivät harrasta kiihkoilua tai äärimmäisyyshörhöilyä. (Niiden perusluontoon kuuluva konservatismi on mukautuvaista: amerikkalaiset konservatiivikiivailijat voisivat hyvin pitää Saksan CDU:ta sosialisteina tai kommunisteina tai mikä nyt lienekään kauden sana siellä; samaten eurooppalaiset kristillisdemokraatit eivät ole rajautuneet uskontopuolueeksi, ja niiden sosiaalinen konservatismi on varsinkin nykyhetkeä lähestyttäessä pyrkinyt sanoutumaan irti vähemmistöjen institutionaalisesta syrjimisestä - esimerkiksi kristillisdemokraatti Merkelille ja hänen puolueelleen avoimen homoseksuaalin asettaminen ulkoministeriksi ja liittotasavallan varakansleriksi oli puhtaasti puoluepoliittiseen yhteistyöhön ja meriitteihin perustuva valinta, eikä seksuaalista suuntautumista pidetty edes mainitsemisen arvoisena.) Euroopan kristillisdemokraateilla on historiassaan myös todellista valtiomiesainesta, päällimmäisenä sodanjälkeisen Saksan liittotasavallan patriarkka Konrad Adenauer.

Konrad Adenauer.
 Sitten on toisenlaistakin kristillisdemokratiaa. On Suomen Kristillisdemokraatit r.p. Puolue tunnettiin vuoteen 2001 asti Suomen kristillisenä liittona; nimenvaihdoksen takana oli mitä ilmeisimmin halua luoda mielikuvayhteys Keski-Euroopan isoihin puolueisiin. Siinä missä moderni eurooppalainen kristillisdemokratia luotiin 1940-luvulla niille, joille natsit olivat liian murhaavia, fasistit liian tiukkoja ja jotka eivät halunneet sosialismia, syntyi SKL 1950-luvun lopulla niille, joille Kokoomus oli liian vapaamielinen.
Euroopan kristillisdemokraateille tärkeitä asioita olivat Euroopan yhdentyminen, teollisuus ja suhteet suurvaltoihin; Suomen kristillisille äläkän aiheet olivat keskiolut, Juhannustanssit, rytmimusiikin turmelus ja sunnuntaiset huvikiellot. 

Ei Konrad Adenauer.
Valtiomiehiä eivät Suomen kristillisdemokraatit ole 52-vuotisen historiansa aikana tuottaneet. Raino Westerholmissa merkittävää oli se, että hän vaivautui Kekkosen vastaehdokkaaksi presidentinvaaleissa, ja historian ainoan kristillisen ministerin, Toimi Kankaanniemen, tärkein omakohtainen saavutus oli salmiakkikossun poistaminen Alkon hyllyiltä pariksi vuodeksi.
Yleiseurooppalaisessa viitekehyksessä Suomen kristillisdemokraatit on kapea uskontopuolue; suuremmat eurooppalaiset kristillisdemokraattipuolueet ovat maltillisen konservatiivisia yleispuolueita. Näillä ei ole juuri tekemistä keskenään, ei, vaikka Suomenkin kristillisdemokraatit jostain kumman syystä osallistuu Adenauer-säätiönkin toimintaan. Tämä säätiö tosin saattaa olla turmiollinen, jos seuraavaksi esiteltävää, kolmannen sortin kristillisdemokraattia, on uskominen.

Nämä kolmannen sortin koodeet toimivat Suomen KD:n sisällä tai laitamilla, ja heillä on todella, siis todella hätkähdyttäviä näkemyksiä. Heitä kutsun suomalaisen kristillisdemokratian hämäräksi vyöhykkeeksi.Tarjoan näyttävänä esimerkkinä kovasti julkiseen keskusteluun pyrkineen Jouko Pihon, joka on melko uusi kristillisdemokraatti, mutta kovasti eduskuntaan menossa.Tämä eläköitynyt opettaja on hyväksytty ehdolle Kristillisdemokraattien Uudenmaan piirissä. Häntä lainattiin viimeksi kansallisissa tiedotusvälineissä käynissä olevan homokohun tiimoilta, kun hän paljasti Illuminatin, vapaamuurarien ja muiden NWO:n rakentajien olevan koko homoliikkeen takana. Siteeratkaamme:

"Kaiken homopropagandan tarkoituksena on ollut ja on tuhota eri sukupuolten välinen luonnollinen erilaisuus ja perinteinen miehen ja naisen välisen yhteyden kautta syntynyt perheyhteys. Suunnitelmaan kuuluu hävittää sukupuolierot ja heikentää perinteisen perheen asemaa, jotta sen kautta yhteiskuntaan saataisiin luotua mahdollisimman paljon heikkoutta ja epävakautta. Perinteinen perhe on nimittäin aina ollut yhteiskunnan perussolu, ja jos uuden yhteiskunnan suunnittelijat haluavat luoda uutta, heidän pitää ensiksi horjuttaa nykyisen järjestyksen vahvinta elementtiä eli miehen ja naisen perhettä."
Voi niitä, jotka luulivat, että kyse olisi vain yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden tavoittelusta! Ei, kyllä takana on kavala salahanke oltava, selvä se. Piho on kuitenkin ylitsevuotavan armollinen:

"Tämä ei koske yksittäisiä homoja. Hehän eivät edes tiedä näistä pahoista taustasuunnitelmista."
 Minä ainakaan en tosiaan tiennyt. Mutta miksi ihmeessä? Miksi? Kerro lisää, Pihon setä:


"Kaiken kirjoittamani jälkeen on jäljellä yksi, ehkä se kaikkein suurin kysymys: "Keitä nämä tahot sitten ovat, jotka haluavat muuttaa maailmaa homosuuntaan ja samalla tuhota perinteistä perhemallia, joka ei ole vain kristillinen, vaan myös monissa muissa uskonnoissa vannotaan miehen ja naisen avioliiton kautta syntyvän perhemallin nimeen, kuten esim. islamissa?"
Niin, keitä nämä ihmiskunnan tuhoajat ovat?
Kyseessä on joukko maailman vaikutusvaltaisimpia (rahan tai vallan takia) ihmisiä, jotka haluavat tuhota nykyisen maailmanjärjestyksen. He haluavat hävittää perinteiset uskonnot, perinteiset kansallisvaltiot ja perinteiset perhearvot.
Miksi he haluavat sellaista tuhoa?
Nämä tahot haluavat nykyisen systeemin tuhoa, koska he haluavat pystyttää sen tilalle uuden maailmanjärjestyksen, joka on enemmän heidän mielensä ja tahtonsa mukainen, yhden maailmanvaltion, jossa ei ole enää kansallisvaltioita eikä eri uskontoja. EU on ollut vain ensikokeilu sillä tiellä. Tavoitteena on MU eli Maailman unioni."
Jaapajaa. 1800-luvulla vakiintunutta ikiaikaista kansallisvaltioinstituutiota, joka on niin paljon hyvää mantereellamme tuottanut, ovat romuttamassa ne vanhat tutut Bilderbergit, vapaamuurarit, Illuminati ja pepperoni, koko hoito. 

Voi olla ja luultavasti onkin, että Antikristusta tullaan vastustamaan eri puolilla maailmaa, vaikka suurin osa maailmasta palvookin häntä suurena Messiaana, mutta ennen kaikkea pohjolasta nousee ehkäpä suurin voima Pedon valtaa ja valtakuntaa vastaan.
Kun näin käy, niin Suomi tulee olemaan tämän Antikristuksen vastaisen liittouman tärkein maa. Sen jälkeen Suomi saa liittolaisia samanmielisistä maista. Suurin tuki tulee muista Pohjoismaista.
On hyvin mahdollista, että tämä samanmielisyys johtaa uuden Kalmarin Unionin perustamiseen eli Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti muodostavat yhteisen Pohjolan liiton, jonka maat ovat muuten itsenäisiä edelleenkin, mutta mailla on yhteisesti koordinoitu puolustus- ja ulkopolitiikka ja yhteinen rahaliitto omine valuuttoineen, jossa systeemissä ei mennä lainkaan Antikristuksen vaatimaan pakkosirutukseen eli Pedon merkin ottamiseen.
              - Piho hahmottelee tulevaisuutta



Piho on omistanut paljon aikaa näkemystensä esittelyyn Internetissä, ja epäilemättä myös Uudenmaan KD:n on oltava jossain määrin tietoinen hänen ajattelunsa suunnista. Piho jakaa aatoksiaan useita sähköisiä kanavia pitkin. Hänellä on US:n lisäksi toinenkin blogi, jossa selvitetään saatananpalvojavapaamuurarien vehkeilyitä. Ja onpa hänellä eloonjäämisvinkkikokoelma, jolla jaellaan survivalismin hengessä neuvoa antikristuksen fyysisistä seurauksista selviämiseen. Vinkistössä lainataan muita mielipuol mielenkiintoisia ajattelijoita, jotka suosittelevat lukijoita mm. muuttamaan varallisuutensa ruuaksi ja muuttamaan maalle. Metsästäjän opastakin lainataan. Olisipa hyvä tietää, onko Piholla ase. Todella hyvä. Sivustolla on luonnollisesti myös profetioita eri maalaisten skitsojen näkeminä.


Tokihan me kaikki tiedämme, että on ihmisiä, joille kaikki heidän vastustamansa asiat eivät ole ainoastaan väärin, vaan osa valtavaa, pirullista salaliittoa - yleensä kaikkien aikojen suurinta - josta vain harvat ovat tietoisia. Niin suuri on turhamaisuus. Tiedämme kaikki myös sanoja, joilla sellaisia ihmisiä kutsutaan. Tiedämme hyvin todennäköisesti myös heihin sopivia kliinisiä diagnooseja.

Mitkä sitten ovat Pihon poliittiset päämäärät eduskunnassa? Hän luetteloi ne selkeästi. Monetkaan niistä eivät tunnu istuvan KD:n yleisempään linjaan. Pihon ohjelmaan kuuluu tätä melko yllätyksetöntä EU:sta eroamista, Karjalan takaisin ruinaamista, elinkeinoelämän kuihduttamista ja protektionismia. Se on typerää, mutta se ei ole hullua. Hullua as in totaalista, vakavaa, laitosasteen paranoidista foliohattuskitsoilua. Mikä tuokin kautta rantain mieleeni tämän Pihon Hommafoorumille (tuolle tasokkaalle vuohi hävis, varmana musulmaanit sen vei -keskustelusivulle) naputteleman keskustelunavauksen:


Ei tosiaankaan Konrad Adenauer. Konrad Adenauer oli vapaamuurari, kunniailluminatus ja verinen saatananpalvoja. Eikä hän ole edes oikeasti kuollut.

Näin Piho kirjoittaa. Lukekaa, tehkää itse päätelmät ja diagnoosit. Siis oikeasti, lukekaa.



"Illuminaattien lapsiuhrit
14.12.2009, 03:16:01
Illuminaatit uhraavat lapsia rituaalisissa menoissaan kahdeksan kertaa vuodessa. Esim. syyspäiväntasauksen päivänä 21.9.2008 kymmeniätuhansia lapsia tapettiin ja uhrattiin Saatanalle, jotta uhraajat, maailman elitistiset johtajat, saisivat sen kautta Saatanalta lisää voimaa. Usein lasten sydän revittiin irti ja syötiin sen vielä lyödessä. Ennen lasten tappamista heitä käytettiin monin tavoin seksuaalisesti hyväksi.

Näin kirjoittaa fil.tri Henry Makow 12.12.2009 nettisivullaan osoitteessa http://www.savethemales.ca/index.html . Makow on saanut tietonsa illuminaateissa mukana olleelta, mutta sieltä pois loikanneelta henkilöltä, joka käyttää salanimeä ”Mary Anne”.

Väitteet tuntuvat mahdottomilta uskoa. Mutta Makowin mukaan juuri tekojen hirvittävyys on illuminaattien turva. He voivat laskea sen varaan, että heidän hirmuiset tekonsa ovat niin kamalia, että kukaan ei usko niitä. Tässä he ovat laskeneet oikein. Suurin osa ihmisistä ei usko, että mitään Saatanaa tai häntä palvovia illuminaatteja on olemassakaan saati sitten heidän tekemiään hirmutekoja.

Mutta illuminaatit elävät meidän keskellämme. He ovat päivisin kunniallisia johtajia lääketieteen, kasvatuksen, psykologian, terapian, pankkitoiminnan, oikeuslaitoksen, poliisilaitoksen, hallituksen, teknologian, armeijan, hyväntekeväisyyden ja uskonnon piirissä, mutta öisin he osallistuvat saatanallisiin rituaaleihin. Illuminaatit ovat kaikkialla. Pahimmat heistä ovat uutisissa joka päivä suurina johtajina.

Nämä illuminaatit ovat Vapaamuurareiden eliittiä, johon ei voi liittyä, vaan sisäpiiriin täytyy syntyä, joten he ovat Saatanan palvojia jo sukupolvien ajan (generational Satanists).

Monilla juutalaisilla on huomattava rooli illuminaateissa, mutta juutalaiset eivät ole kuitenkaan enemmistönä, vaan mukana on myös muslimeja, kristittyjä, mormoneja, wiccalaisia, pakanoita ja Uuden aikakauden ihmisiä.

”Mary Anne” sanoi, että 80-90 % USAn Edustajainhuoneen edustajista ja 100 % USAn senaatin senaattoreista kuuluu illuminaatteihin.

”Mary Anne” sanoo, että hänen oma perheensä käytti häntä seksuaalisesti hyväksi lapsena. Sitten häntä alettiin kasvattaa merkittäviin poliittisiin tehtäviin. ”Mary Anne” työskenteli läheisesti monien maailman johtajien kanssa, jotka käyttivät häntä seksuaalisesti hyväkseen.
Kun ”Mary Anne” kieltäytyi tekemästä salamurhia, häntä kidutettiin.

Illuminaatit ovat soluttautuneet kaikkiin uskontoihin ja kontrolloivat niitä. Vatikaani on mädäntynyt huippua myöten. Tuleva Antikristus on oleva paavi. Illuminaatit kontrolloivat kakkia maita, myös Venäjää, Kiinaa ja Irania. ”Heille ei vain sanota ’Ei’.”

Illuminaatit ovat homoseksuaalisuuden edistämisen, AIDSin ja seksuaalisen vallanlumouksen takana. Illuminaatit edistävät kaikkea, mikä on kapinaa kristittyjen Jumalaa vastaan.

Ihmiskunta on menossa väärään suuntaan. Kun asiat tästä vielä pahenevat, on ainoa toivomme siinä, että kansanjoukot raivostuvat ja alkavat vaatia aitoa muutosta.
_ _ _ _ _ _ _

Jouko Pihon kommentti 13.12.2009

Minäkin uskon, että kansojen ja kansanjoukkojen massiivinen reagointi voisi vaikuttaa asioihin. Toisaalta, koska tulevan Pedon eli illuminaattien ja vapaamuurareiden maailmanjohtajan eli Antikristuksen ilmestymistä ei voi estää, koska se on Raamatussakin ennustettu, niin on todennäköistä, että kun pahan valtakunta saa vallan suurimmassa osassa maailmaa, niin vapauden saarekkeet ovat aika pieniä ja koko maailmaa seuraa ihmetellen ja ihaillen Petoa, jota kukaan ei näytä voivan vastustaa.

Kuten olen ennenkin kirjoittanut odotan kuitenkin sellaisen tilanteen syntymistä, että esim. Pohjola ja Venäjä irtautuisivat Antikristuksen valtaliittymästä. Käykö näin, sen aika näyttää.

Mutta jo nyt on kuitenkin syytä tuoda esille kyseessä olevan maailmaneliitin julmuus ja lasten hyväksikäyttö seksuaalisesti ja sen jälkeen lasten raaka tappaminen.

Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta maailmassa tapahtuu hyvin paljon uskomattoman pahoja asioita yön pimeydessä ja salaisissa paikoissa.

Kerran kaikki tulee ilmi, kun Jumala paljastaa ihmisten salaisetkin pahat teot viimeisellä tuomiolla. Mutta jo nyt näitä ihmiskunnan orjuuttajia, Saatanaa palvovia ja hänelle ihmisuhreja uhraavia illuminaattivapamuurareita tulee vastustaa ja heidän iljettävät tekonsa paljastaa.
Jouko Piho"
Huh. No huh. Lapsukaiset, tämä setä on sekaisin.

Keskusteluketjun muut osanottajat jakavat ansaitut pehmustetun huoneen ja ufolaivueen komentajan repliikit. Ilmeisesti Hommakin on Illuminatin kynsissä, sillä moderaattori sulkee Pihon merkittävän ulostulon näillä sanoilla:

"Herra Piho,

Onko aivan pakollista hakemalla hakea kaikkea internetin saastaa ja sitten julkaista se Hommassa ja viela niin, etta itse selitat tuon potaskan olevan totta?

Vaikka foliohattuilusi on tietyssa mielessa huvittavaa, niin ulkopuolisille se saattaa antaa aivan vaaran kuvan hommasta. Suljen ketjun 4. luvun 4 pykalan nojalla."
Moderaattori päätteli, että nyt on kyllä tämä heppu sen verran gaga (eikä varsinaisesti ladylike), että me suljemme tämän keskustelun juuri nyt. Hyvä ratkaisu. Olisikohan KD ehkä tekemässä samoin? Jos ei, niin miksi ei? Piho on niin kertakaikkisen outo lintu, että puolueen kannattaisi selvittää linjaansa aivan jo äänioikeutettujen kuluttajansuojan kannalta. Nyt ei ole kysymys yksittäisistä venkoiluaiheista tai ilmaisutavoista; kyse on hyvin perustavanlaatuisista maailmankuvaan liittyvistä seikoista, jotka Pihon omastakin mielestä ovat elämän ja kuoleman asia. Siunattu olkoon journalisti, joka kysyy: pitääkö Suomen Kristillisdemokraatit r.p. Illuminatin maailmanhallitsijoiden jatkuvasti suorittamia rituaalisia veriuhreja todennäköisinä? Onko sen mielestä EU ja siten lähes väistämättä myös Suomen valtiojohto mukana näiden verenpirskottajien saatananpalvojasalahankkeessa mukana? Jos ei, niin miten puolue suhtautuu Pihon maailmankuvaan ja näkemyksiin? Haluaako puolue tosiaan asettua tämän ehdokkaan taakse? Mikäli asiaan ei saada selvyyttä, on kai ymmärrettävä niin, että hämärä vyöhyke kattaa periaatteessa koko puolueen. Mikä on KD:n näkemys Pihon nykypoliittisen maailmankatsomuksen perustasta, jota lainaan jälleen:


"Vuonna 1776 perustettu Illuminaatti-järjestö on maailman todellinen hallitsija yhdessä Saatanan kanssa."
"Illuminaatit koostuvat siis Euroopan ja USAn aatelis- ja kuninkaallistaustaisista superrikkaista ihmisistä, jotka ajattelevat olevansa maailman eliittiä ja jotka haluavat hallita kaikkia muita saadakseen itselleen suurimman osan maailman rikkauksista. Illuminaateille raha on nimittäin kaikkein tärkein asia. Rahasta tulee valtaa ja nämä kaksi asiaa, raha ja valta, ovat näiden muita ihmisiä halveksivien elitistirasistien tärkeimmät motiivit elämässä. Mammona on heidän jumalansa ja tietysti sitten myös Lucifer, jolle uhrataan salaisissa menoissa jopa ihmisuhreja, yleensä pieniä tyttölapsia."
"USA on illuminaattien ja heidän kanssaan yhteistyössä olevien vapaamuurarien perustama. Kolmas ryhmä, joka kuuluu tähän epäpyhään kolminaisuuteen, on jesuiitat, joilla on illuminaattien ja vapaamuurarien kanssa samat päämäärät eli Saatanan vallan vahvistaminen ja julkituominen maailmassa."
"Kun Kolmas maailmansota aikanaan puhkeaa, se on illuminaattien tietoisesti aikaansaama. Siinä ei ole mitään uutta. Illuminaatit järjestivät myös Ensimmäisen ja Toisen maailmansodan, Venäjän vallankumouksen ja Hitlerin Saksan nousun."
"Tämä kaikki mitä minä olen kirjoittanut on surullista, mutta valitettavasti totta."
                   -  Piho selittää maailman

Haluan korostaa, että haluaisin vain hämmentyneenä äänioikeutettuna (Varsinais-Suomen vaalipiiri) selvyyttä asiaan, joka hämmentää minua todella paljon. Missään nimessä en halua vaientaa ketään. Onhan minusta välistä hauska lukea sellaisistakin ihmisistä, jotka saavat viestejä ruohonleikkureilta ja jalkalampuilta.
 

Kirkossa voit vaikuttaa!

Arkkipiispa Kari Mäkinen lupailee nyt Homoillan jälkeisessä maailmassa homoseksuaalisille kansankirkon jäsenille yhdenvertaisuuden korvikkeeksi laimeita lohdutuspalkintoja ja kansankirkolle oikeudenmukaisuuden korvikkeeksi kuuluisaa ja paljon puhuttua "moniäänisyyttä". Viesti on kuitenkin selvä, vaikka ei ääneen lausuttu: kirkosta eroamalla voi vaikuttaa. Jos ei halua erota, on tietysti totta, ja sekin arkkipiispan suulla sanottu, että kirkossa voi vaikuttaa. Jos ei pidä arkkipiispan suosittamaa moniäänisyydestä jahnausta vaikuttamisena - eikä kannatakaan, sillä se on täysin päinvastaista - on kirkon sisällä muitakin, aivan todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Muutamia ehdotuksia:

  • Selvitä oman seurakuntasi henkilökunnan homokannat. Vaadi henkilökohtaista kantaa kirkkoherralta, papeilta, kappalaisilta, kanttoreilta, diakoneilta, nuorisotyöntekijöiltä ja suntioilta. Jos kanta on mikään muu kuin täysi ja yhdenvertainen hyväksyntä, sano heille mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti, että he ovat huonoja kristittyjä ja Jeesuksen hylkääjiä. Toista tätä heille jatkuvasti ja kaikissa yhteyksissä.

  • Jos olet kirkon leivissä, kieltäydy kategorisesti yhteistyöstä homojen yhdenvertaisuutta vastustavien työtoveriesi kanssa. Lopeta heidän tervehtimisensä; älä vastaa heidän puhutteluihinsa ja poistu paikalta heti, kun he tulevat samaan tilaan kanssasi.

  • Kyseenalaista julkisesti ja yksityisesti seurakunnassasi homojen yhdenvertaisuutta vastustavien seurakuntalaisten ja kirkon viranhaltijoiden kyky kontribuoida seurakuntaan tai yhteiskuntaan mitään arvokasta. Sano, että he eivät kykene kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Sano heitä rikollisiksi tai sairaiksi. 

  • Järjestä seurakunnassa boikotti homojen yhdenvertaisuutta vastustavia kirkon työntekijöitä vastaan. Pidä huoli siitä, että boikotti on julkinen ja tulee varmasti kaikkien asianosaisten tietoon. 

Nämä kikat ja vinkit on ystävällisesti lainattu suoraan evankelis-luterilaisen kirkon konservatiivien ja fundamentalistien toimintatavoista. He ovat tarmokkaasti opettaneet meille, että on oikein toimia täysin mulkkuisasti muita kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Näitä toimia kun noudatatte, tulee kirkon johto tekemään kaikkensa sen eteen, että voisitte pysyä kirkon yhteydessä.

Ottakaa oppia, te kirkkoon jäävät. Ettehän halua olla huonoja kristittyjä?

maanantai 18. lokakuuta 2010

Emmämutkuräsänen

Viime päivinä on tulvehtinut homouutista tavalla, jota vastaavaa en kykene oman elämäni ajalta tässä maassa muistamaan. Suuri osa kaikista osapuolista näyttää olevan yhä hieman hämillään Ylen TV2:n viimeviikkoisen, ilmeisesti jo käsitteeksi muodostuneen Homoillan (sanalla voisi totisesti olla useampikin merkitys!) jälkeisestä evankelis-luterilaisen kirkon jäsenkadosta. Nyt monet piispat jo esittävätkin, että kirkko esittäisi asiasta laajemman ja selkeän kannanoton. Kirjoitinko jo? Tarkoitin vasta. Aikaa olisi näet ollut. Arviolta vuosikymmeniä.

Kirkon jäsenten normaaliin verrattuna moninkertainen erovirta on edennyt vaiheeseen, jossa sitä yritetään useilla korkean tason ulostuloilla padota. Samalla on alkanut, kuten tavallista, syyllisten etsiminen. Kirkon liberaalimpi siipi ja viimeksi myös kulttuuriministeri Stefan Wallin (r) ovat vierittäneet syyllisyyttä TV-ohjelmassa typeriä äärimmäisyyskommentteja laukoneeseen kansanedustaja Päivi Räsäseen (kd) samalla kun on moneen kertaan tähdennetty, että Räsänen ei edusta kirkkoa.

Pääasiallinen syy ei ole Päivi Räsäsen - ei, vaikka voikin olla kutkuttava ajatus, että eksklusiivisesti kristillisen uskontopuolueen kristittynä patsasteleva johtaja karkottaa ihmisiä kirkosta omalla läsnäolollaan. (Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua jakaa jäsenyyttä missään ei-pakollisessa klubissa tai instituutiossa Päivi Räsäsen kanssa.)
Räsäsellä on monista asioista typeriä, julmia ja epäinhimillisiä näkemyksiä eikä hän ole missään nimessä mukava ihminen, mutta kirkon edustajat ja kulttuuriministeri ovat väärillä jäljillä sysätessään vastuuta Räsäselle. Kirkon taholta juuri Räsäsestä irrottautuminen on hieman erikoista, kun KD:n puheenjohtaja ei jäänyt välittämiseksi naamioidun homovihansa kanssa kovin kauas ohjelmassa esiintyneestä kirkon omasta väestä, jota korkea-arvoisimpana edusti Tampereen piispa.

Perimmäinen syy jäsenkatoon on näet kirkon itsensä. Se, ja etenkin sen avarakatseisina mielellään esiintyvät johtajat, ovat epäonnistuneet. Heidän olisi parempi katsoa peiliin kuin paimentaa kaiken maailman päiviräsäsiä. Muistaako joku merkittävältä kirkon edustajalta saadun kannanoton, joka käsittelisi homoseksuaaleja muutoin kuin kielteisesti tai vaivautuneeseen sävyyn? Viime päivinä arkkipiispa, Helsingin ja Espoon piispat sekä Kirkon tutkimuskeskus ovat tehneet näin julkisuudessa ja näyttävästi - ja tietysti täysin reaktiivisesti. Helsingin piispa antaa Homoillan fundamentalistisen linjan keskustelijoiden esiintymisestä arvioksi "syvältä" ja ilmaisee olevansa "surullinen, häpeissään ja harmissaan" näistä kannoista. Miksi emme ole kuulleet tällaisia puheenvuoroja aiemmin? Miksi kirkon itseään inhimillisenä pitävä osa ei ole uskaltanut tulla esiin samalla vahvuudella kuin vastapuoli, jos kyse on sen mielestä perustavanlaatuisista ihmisarvokysymyksistä? Ja jos he katsovat vieläpä olevansa enemmistönä? Ensimmäinen ja ilmeisin mieleen hiipivä selitys ei ole kovin ylevä: pelko. Ei tarvitse olla kovin kyyninen huomatakseen, että kirkon edustajat alkavat sopivasti välittää homoistakin toden teolla, isolla äänellä ja kansallisessa julkisuudessa, kun jäsenet alkavat kaikota.

Espoon julkisuudessa hyvin viihtynyt piispa haluaa muistuttaa eroa harkitseville, että kirkko tekee paljon (n. 10 % jäsenmaksusta) vähäosaisten hyväksi. Se on totta ja eettisesti korkeatasoista, mutta miksi sama instituutio ei sitten kykene ottamaan tässä asiassa kantaa - tai oikeammin miksi sen eräs osa ei uskalla niin selvästi tehdä? Suuri osa viime aikojen eroamisista on tapahtunut juuri eettisistä syistä: on petytty kirkkoon ja sen oikeamielisinä sekä inhimillisinä esiintyvien johtajien eettiseen valikoivuuteen, saamattomuuteen ja suoranaiseen pelkuruuteen. 
Taannoinen arkkipiispa Paarma saattoi vielä julkisesti halveksia ihmisten oikeustajua väittämällä, että kirkosta erotaan, jotta voitaisiin omistautua mammonalle. Nykyiselle hiipanhaltija Mäkiselle on ehkä valjennut, että kirkko ei enää yksiselitteisesti edusta kaikille ihmisille lainkaan korkeaa moraalia ja että tällä on vaikutusta. Hän onkin nyt kiirehtinyt sanoutumaan irti Räsäsestä ja korostamaan kirkon ns. "moniäänisyyttä". Minulle tämä kirkon "moniäänisyys" näyttäytyy siten, että konservatiivit tuomitsevat kovaan ääneen ja liberaalit nysväilevät siitä moniäänisyydestä. Keskustelutilaa ja julkisuutta voi ottaa, aikaa olisi ollut. Moniäänisyys on vain tarkoittanut käytännössä kirkon liberaalien taholta hyssyttelyä ja maton alle lakaisemista. Nämä meidän välittävien kirkonmiestemme ja -naistemme niin tärkeiksi kokemat ihmisarvokysymykset on haudattu kätevästi erittäin pitkään istuviin työryhmiin ja kokouksiin, joiden aikana on kätevästi voinut olla puhumatta omista näkemyksistään, tulkinnoistaan ja arvoistaan - ei ole tarvinnut uskaltaa puhua omatuntonsa mukaisesti. On vain voinut vaieta tai korostaa moniäänisyyttä tai peräänkuuluttaa työryhmälle työrauhaa. Juuri tänään eräskin pappi taas Ylen haastattelemana halusi, että me kaikki eri näkemyksiä edustavat mahtuisimme samaan yhteisöön. Onko hänellä antaa neuvoa, miten minä sovittaudun yhteisöön, jossa on johtavilla paikoilla väkeä, jonka mielestä minun ei pitäisi minuna olla edes olemassa? Miksi kirkon liberaaleille yhtenäisyyden teeskentely on tärkeämpää kuin sanoa selvästi se, mikä itsestä on oikein? Miksi yhtenäisyys on tärkeämpää kuin oikein tekeminen? 


Fundamentalistit ja konservatiivit ovat johdonmukaisesti uskaltaneet ottaa keskustelutilan ja esittää mielipiteensä - miksi muilla ei ole vastaavaa tarmoa? Ilmeisesti sitä ei pidetä tärkeänä, ja tämä on - nyt useampien tuttujen keskusteluja muutamia päiviä seuranneena - merkittävä syy kirkkoa kohtaan nyt tunnettuun pettymykseen. Jos äärinäkemykset saavat liikaa näkyvyyttä kuten arkkipiispaa myöten on itketty, tulisi näiden maltillisten ihmisarvon kunnioittajien pyrkiä samalla mitalla julkisuuteen, jos he todella muka välittävät näistä asioista. Ja olisi pitänyt pyrkiä jo pitkään. He eivät ole niin tehneet, ja ovat siten mahdollistaneet homojen halveksuntaa ja vihaa lietsovien äärimmäisyysainesten kirkollisen julkisuustilan näyttämönvaltauksen, mistä TV:n Homoilta oli esimerkki. Siitä tuli kirkon liberaalien saamattomuuden monumentti ja seuranneista eroista vähintään yhtä suuri epäluottamuslause kirkon liberaalijohtajille kuin ne ovat protesti konservatiivien pahoja sanoja ja halveksivia asenteita kohtaan. Kirkon ihmisarvosta kauniisti puhuvat liberaalit ovat varsinkin tekojen suhteen auttamattomasti myöhässä, ja esimerkiksi minä olen menettänyt luottamukseni ja arvostukseni heitä kohtaan täysin. Sitä ei voiteta hetkessä takaisin.


Espoon piispa, kuten niin monet muutkin kirkon edustajat, toistaa jälleen, että homoja tasavertaisina ihmisinä pitävien eroaminen kirkosta ei auta asiaa. Seurakuntavaaleissa käsketään äänestämään ja sitä rataa. On helppoa sysätä vastuu Räsäsen ja median lisäksi myös rivijäsenelle: vain lähtemällä mukaan ja äänestämällä seurakuntavaaleissa voit vaikuttaa. Jäljet ovat toki rohkaisevat: naispappeuden hyväksymisestäkin alkaa olla vasta sukupolven verran aikaa, ja kirkko on yhä jatkuvasti helisemässä misogyynisten työpaikkakiusaajien kanssa. He uskaltavat sanoa selvästi; heille ei uskalleta sanoa selvästi. Ja nyt onkin riviseurakuntalaisen vika, että kirkon omasta mielestään ihmisarvoa eniten puolustavat hyvisvaikuttajat ovat osoittaneet toistuvaa eettistä pelkuruutta? Toistan vielä kerran: jos nämä arvot ovat heille niin tärkeitä, miksi he eivät ole olleet rohkeammin, useammin ja varmemmin hakemassa niille julkisuutta? Kirkon liberaalit ovat antaneet omalla suorituksellaan itsestään pelkurimaisen, saamattoman ja demotivoivan kuvan. He ovat olleet rintamakarkureita, ja lataavat nyt tämän syytöksen heidän saamattomuudestaan masentuneita kohtaan. Ei tässä kaivata mitään erillisiä sateenkaarimessuja, vaan selväsanaista, rohkeaa ja nysväilemätöntä kannanottoa. Ihmiset eivät eroa nyt vain protestina Tampereen piispan kaltaisten homolyttääjien kannoille ja tyylille, vaan myös kirkon ns. valtavirran edustajien pelkuruudelle ja laskelmoinnille. Sen tunnustaminen voisi olla kelpo alku.

Kun asiansa hoitaa huonosti, saa siitä yleensä kärsiä. Taktikoiva ja hyssyttelevä raukka ei ole kovasti menestystä tai kehuja ansainnut. Kun jäsenistö saa pitkään vireillä olleen eettisen herätyksen ja tajuaa olevansa kyllästynyt venkoiluun ja välttelyyn, on kätevää osoittaa sormella yhtä Räsästä. Oikein se ei ole; rohkeaa se ei ole; kunnioitettavaa se ei ole.

Pettymys ei ole monessakaan erotapauksessa aivan yhtäkkistä, vaan rakentunut pidemmän ajan kuluessa. Joskus se seurakuntakamelinkin selkä notkahtaa. Olisihan hullua, ettei instituutiosta mitään kertoisi se, mitä televisiokeskusteluun saapunut piispa sanoo - sanoo yhä, kaiken nykytietämyksen valossakin. Eikö jäsenellä ole oikeutta pettyä siihen? Jaloilla äänestäminen on vaihtoehto. Minulle se ei taannoin, kun oma mitta tuli jo täyteen, ollut hirvittävän vaikeaa, kun en oppiinkaan uskonut. En ole viime päivinä ketään kehottanut kirkosta eroamaan, mutta en ole keksinyt erityisiä syitä sille, miksi kannattaisi tai pitäisi pysyä uskollisena asiansa huonosti hoitavalle instituutiolle, jonka johtopaikoille nousee niin paljon saamattomia, omien arvojensa puolustamiseen kovin taloudellisesti suhtautuvia nysväreitä osa-aikamoraalimajakoina esiintymään.

Ei ikävä kyllä vaikuta näillä eväillä vaivan arvoiselta. Arkkipiispa & co. voivat syyttää siitä ensinnä itseään ja ruveta sitten Räsäsiä kiikaroimaan.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Energiat balanssiin, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki

Ihmiskunta jatkaa sitkeästi itsensä alittamista. Facebook-yleislakko lamautti Suomen, Lähi-idän pukareilla on yhä kamelinkusta kalloissaan, Kiinan kansantasavalta rähjää kansalaistensa palkitsemisesta, Perussuomalaisten kannatus kasvaa - ja Suomessakin markkinoidaan & käytetään moraalittomien huijarien kehittämää aivovammaista Power Balance -sontaranneketta. Jos Chilen kaivostyöläisten pelastusoperaatio olisi vielä tämän päälle epäonnistunut, olisin todennäköisesti heittäytynyt Aurajokeen. Koska olen yhä keskuudessanne, aion tänään haukkua tuota mulkeroranneketta. Mutta ensin jotain muuta.

On nimittäin tullut aika esitellä uusi satunnaisesti toistuva ominaisuus, joka saattaa pyllähtää pinnalle blogiteksteissäni tästä eteenpäin: Random-Räsänen. Kyseessä on siis sananvapauden nimissä tapahtuva Päivi Räsäsen (kd.) satunnainen dissaus varsinaisesta pääaiheesta riippumatta. Aluksi yritin tehdä valintaa Räsäsen ja hauvelipersu Pentti Oinosen välillä, mutta pudotin Oinosen pois, sillä hänen verbaalis-ajatuksellinen mätkimisensä olisi ollut aseettoman miehen pieksämistä. Haluan siis sananvapauden oloissa ilmaista mielipiteeni avoimesti ja rehellisesti.

Haluan myös korostaa, että Päivi Räsäsellä on täysi oikeus ajatella asioista juuri niin kuin hän itse uskoo, tuntee ja haluaa, mutta että hänen tulisi pidättyä näiden kantojensa ilmaisusta tai niiden mukaisesti elämisestä, sillä hänen täytyy itsekin tiedostaa niiden olevan väärintekemistä. 

Joten tässä siis ensimmäinen Random-Räsänen! Krö-höm!


Random-Räsänen: Päivi Räsänen on lääkäri. Potentiaalisella potilaalla on edessään vaikea valinta, kun on mietittävä, onko lääkärille meno pahempaa kuin sairaana pysyminen.
Se ei ollut hyvä, mutta eipä ole Räsänenkään.


Ja sitten asiaan. Mihin jäinkään? Ai niin, viimeiseen moraalisen kamelinselän taittaneeseen silikonikorteen. Olen niin rajoittunut, että usein vasta uutislähetykset paljastavat minulle ihmiskunnan uskomattoman typeryyden - vain vilaukselta, mutta sitenkin räjähtävän avartavasti. (Minun on sinänsä tällaisen havainnon kautta helppo huomata nämä asiat ja muodostaa niistä arvostelma, koska olen itse todella älykäs ja täydellinen ja näkemykseni ovat kaiken kaikkiaan hyvin tärkeitä.) Koska en seuraa urheilua (mitä nyt, öh, miesten uimahyppyä joskus vähän) enkä käy urheilukaupoissa enkä yritä tietoisesti kasata ympärilleni tolloja, sain tiedon Power Balance -rannekkeesta ja sen suosiosta vasta TV-uutislähetyksestä. 


Lainaan Ylen uutista ihan suoraan, koska ei tästä oikein järkevämpää tai hauskempaakaan itse muotoilemalla saa:
Miljoonat kuntoilijat ja urheilijat ovat ostaneet ranteeseensa silikonirannekkeen, jonka väitetään kehon energiavirtoja stimuloimalla tuovan käyttäjälleen tasapainoa, voimaa ja liikkuvuutta. Mitään todisteita tästä ei ole, mutta rannekeuskovaisia se ei haittaa.
Ah, kehon "energiavirtojen" "stimulointi". Käden ympärille kääräistävän lätkyrän avulla. Toki.
Power Balance -nimistä ranneketta on markkinoitu voimakkaasti kymmenien urheilun supertähtien avulla. Lehtitietojen mukaan sellainen löytyy muun muassa David Beckhamin, Cristiano Ronaldon ja Teemu Selänteen ranteesta. 
Jotka ovat siis joko vilpittömän nuijia tai mukana huijauksessa. Voisin ehkä tässä sivumennen mainita, miten paljon David Beckham ja häneen kohdistuva seuranta minua ärsyttävät. Paljon. Ehkä joskus vielä kirjoitan siitäkin. Urheilijain keskimääräisiä älynlahjoja ei minun ylimielisissä silmissäni voi enää paljon pudottaa, mutta minun on hyvin vaikeata uskoa, että nämä huippulääkärien pakeilla säännöllisesti konsultaatiolla pistäytyvät turhat julkkikset voisivat olla niin tyhmiä tai niin tietämättömiä, että olisivat koko jutussa mukana mistään muusta kuin rahasta. Ja rahoista on kyse - isoista, sillä tällä halvalla paskavekottimella erotetaan hölmöjä rahoistaan hämmentävään tahtiin.
Rannekkeen maahantuoja kertoo, että Suomessa tuotetta on myyty viime vuoden keväästä lähtien noin 30 000 kappaletta. Maailmanlaajuisesti niitä on myyty miljoonia. Erään tiedon mukaan Espanjassa joka kymmenennellä ihmisellä olisi suorituskyvyn paranemista maagisesti lupaava ranneke kädessään.
Enpä ihmettele, miksi Espanjan talous ei kovin kehuttavassa jamassa ole. Mutta koska meillä on niin mukavaa, jatkakaamme siteeraamista. Menee vähemmällä vaivalla.
Villitystä ei tunnu hillitsevän se, että myyntipuheen tueksi ei ole esitetty mitään faktoja. Suomalaisen maahantuojan esitteessä kerrotaan, että rannekkeen hologrammeihin on ohjelmoitu "bioresonanssiin perustuvia positiivisia taajuuksia". Vaihtoehtona 40 euron rannekkeelle tarjotaan hologrammitarroja, joita voi liimata esimerkiksi lumilaudan pohjaan, polkupyörän satulaan tai kellon taakse. Neljällä tarralla saadaan kuulemma optimaalinen vaikutus, kymmenen tarran satsi maksaa 85 euroa.
Mitä vismuttia? Miten voi tehdä jotain, mikä ei edes jumalauta tarkoita mitään? Bioresonanssiin perustuvien positiivisten taajuksien ohjelmointi hologrammitarroihin ei tarkoita yhtään helkutin mitään. Sillä ei ole kielellisesti selvitettävää merkitystä.Onko minulta mennyt jotain ohi? Päätettiinkö jossain vaiheessa, että on ihan OK tietoisesti huijata ihmisiä tällaisilla petoksilla? Miksi WinCapita-väki päätyy lusimaan, jos tällaiset huijarit tuovat täyttä paskaa kunniallista teeskenteleviin urheilukauppoihin? Minä luulin, että jos markkinoi tuotetta faktuaalisina esitetyillä väittämillä, pitää niille olla jonkinlainen perusta ja ylipäänsä ajateltavissa oleva falsifioinnin mahdollisuus. Miten ne heput ovat tutkineet ja havainneet hologrammien vaikuttavan bioresonanssiin perustuviin positiivisiin taajuuksiin? Mistä ne ovat löytäneet ne taajuudet? Miten niiden taajuuksien käyttäytymistä on tutkittu? Jos se toimii tieteellisesti, niin eikö se pitäisi urheilijoilta kieltää doping-määräysten nojalla? Oikeastihan tästä tulisi lääketieteen Nobel niin maan satavarmana, siinä määrin sensaatiomaisia ovat löydökset. Jos tarrojen käyttäjät eivät tosiaan ole kiinnostuneita tästä, jarruttavat he tietoisesti ihmiskunnan terveyden ja ymmärryksen edistymistä ja ovat arviolta suurimpia persläpiä ikinä. Se olisi jopa pahempaa kuin tyhmien kyyninen huijaus.

Suomessa voodoohely on ollut käytössä ainakin jalkapallojoukkueilla. Antti Muurinen, jota haastatellaan uutisessa, toteaa, että "[n]ämä ovat uskomusasioita. Kun johonkin oikein kovasti uskoo, se voi toteutua." Hän on väärässä. Uskomus siitä, että tähdenlento toteuttaa toiveen, on nuija, eikä muutu oikeaksi, vaikka siihen uskoisi miten hartiavoimin. Olemattomat taajuudet eivät uskomisesta todennu. Muuriselta on ilmeisesti todellisuus pahasti hukassa. Kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuus on uskomusasia. Tarralla varustetun silikonilätkyrän energiavirtojen stimulointi on typeryysasia. Ja huijausasia. Siinä ei ole kyse enää siitä, "mihin" uskoo, vaan siitä, kuinka tyhmä on. Kunniantuntoiselle urheilijalle (sukupuuttoon kuoleva laji) olisi häpeällistä patsastella tällaisen alhaisen vedätyksen mannekiinina. Tapataikauskolla, uskonnolla ja suunnitelmallisella taloudellisesti motivoidulla huijauksella on tässä vissi ero. Sylkäiseminen kolmasti vasemman olan yli ei maksa mitään kenellekään, ei liioin ristinmerkin tekeminen. Tässä tapauksessa on kyse hyvin raadollisesta ihmisten sokaisemisesta hienolta kuulostavalla pseudotieteellisellä himphampulla. Se ei ole viehättävä erikoisuus eikä traditio, vaan kylmä, rahat mielessä tehty psykologinen huijaus, eikä siitä kunniallista saa.

Kuinka TV-uutisissa esitetyn haastattelun kauppias oikeuttaa näiden huijaushelyjen myymisen kovaan hintaan tieteellisesti lukutaidottomille tampioille? Hän toteaa naurahtaen, että onhan viime aikoina ollut valelääkäreitäkin. Mitäh?! Tekeekö tämä ranneke jotain aivokuorelle, esim. jotain syövyttävää? Tämä heppu siis käyttää esimerkkinä ilmeisen sosiopaattista, tuomittua rikollista perustellakseen toista vedätystä. Pöyristyttävää, yksinkertaisesti pöyristyttävää. Tuntekaa paheksuntani: pihh, pohh.


Haistakaa paska, tämän idioottilenkin käyttäjät, haistakaa paska, sen jälleenmyyjät, ja ennen kaikkea haistakaa iso paska, sen tekijät ja markkinoijat. Sen jälkeen voitte jatkaa rypemistänne.


En tosin kiistä, etteikö olisi kätevää joskus nähdä ihmisestä heti tämän rannetta vilkaisemalla, onko tämä järki- ja todellisuusrajoitteinen. Jos meillä on onnea, rannekkeen käytön ainoa seuraus on steriliteetti. Ja ellei ole, niin tässäpä NWO:lle taas hyvä idea...