maanantai 24. syyskuuta 2012

Kustaa Vaasan pilkkaaminen ei ole sananvapautta

Masentaa oikeastaan kirjoittaa tästä viimeisimmästä Muhammed-pelleilystä enää riviäkään, mutta kummasti sen tiimoilta vain uutis- ja pääntäytettä löytyy. Masentavana tietona mainittakoon, että Pakistanin hallituksen jäsen, rautatieministeri Ghulam Ahmed Bilour, on luvannut huomattavan palkkion netissä kiertävän roskavideon tekijän murhaamisesta. Lisäksi ministeri - voin tuskin riittävästi korostaa, että kyseessä tosiaankin on Pakistanin hallitukseen kuuluva ministeri - antaa suoraan ohjeita al-Qaidalle ja Taliban-liikkeelle lähteä videon tekijän perään. Tähän yksi kysymys: miksi Suomi tai yksikään länsimaa pitää yllä diplomaattisuhteita valtioon, jonka hallituksen jäsenet lupaavat palkita veriteot ulkomailla ja usuttavat terroristijärjestöjä iskuihin? Miten sopii Suomelle pitää rauhanturvaajia Afganistanissa ja samaan aikaan olla diplomaattisesti väleissä afganistanilaista terrorismia avoimesti kannattavan kolmannen valtion kanssa? Pakistan kuuluisi selvästi viralliselle terrorismia tukevien valtioiden listalle.

Hieman rohkaisevampana tietona asian tiimoilta mainittakoon, että aiemmin toivomani muslimien järjellisen enemmistön nousu on toteutunut ainakin pienessä mittakaavassa: paljon kärsineet ja rohkeat benghazilaiset saivat tarpeekseen terrorismiin kallellaan olevien islamistien päsmäröinnistä ja ajoivat nämä pois kaupunkiaan likaamasta.  Tavalliset muslimit tarttuivat karttuihin maallisen hallinnon, maallisen laillisuuden ja toimivien ulkosuhteiden puolesta. Joskus sekin edellyttää väkivaltaa, mutta kun vastassa ovat ihmiskunnan viholliset, niin minkäs teet? Ei natsejakaan hurskaalla retoriikalla päihitetty. Toinen rohkaiseva, mutta hieman kyseenalaisempi uutisjuttu on, että iranilaistytöt antoivat sakinhivutusta heidän pukeutumisestaan länkyttäneelle imaamille. Olen rauhan mies ja vastustan noin periaatteesta väkivaltaa, mutta kun joutuu elämään yhteiskunnassa, jossa tuollaiset elämästä vieraantuneet uskonoppineet lopulta käyttävät brutaalia fyysistä sortoa valtiorakenteen kautta, niin on vain oikein, että saavat edes joskus nenilleen. Yleisesti ottaen pieni ripaus sanskulottiperintöä ei olisi aivan huono lisä islamilaiseen maailmaan. Ihanteellista tietysti olisi, jos fanaatikkokäppänät itse ymmärtäisivät antaa ihmisille tilaa, mutta se ei näytä kovin todennäköiseltä.

Mutta viimein itse asiaan. Pitäisikö Innocence of Muslims -niminen, epämääräisen monialamitättömyyden ja rikollisuutta harjoittaneen lusmun tekemä roskafilmi sensuroida - poistaa YouTubesta ja Google-hakujen tuloksista? Helsingin Sanomain päätoimittaja pohtii tapauksen problematiikkaa 2000-vuosikymmenellä raivonneen profeettapilapiirroskohun kautta. Päätoimittaja perustelee HS:n kantaa olla julkaisematta tanskalaisia pilapiirroksia, joista muutamat vallanhimoiset uskonoppineet lietsoivat suhteettoman mökän. Sanomalehden toimituksen inhimillisestä näkökulmasta päätös on hyvin ymmärrettävä. Jyllands-Postenin toimitukseen on yritetty tehdä useampi terrorihyökkäys. 

Julkaisemattomuuspäätöksessä ei olekaan mielestäni tästä näkökulmasta mitään väärää - kunhan syy ilmoitetaan reilusti ja avoimesti. Siis: emme julkaise näitä pilapiirroksia, koska pelkäämme äärimmäisyysainesten väkivaltaista hyökkäystä työntekijöitämme vastaan. Täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä syy. Sitähän tuo kolumnissa siteeratun tanskalaisen toimittajan lausuma "yksikään pilapiirros ei ole ihmishengen arvoinen" tarkoittaa. Jos annetaan äärimmäisyysainesten todennäköisen väkivallan asettaa rajat vapaudelle, niin se on OK ja inhimillisesti katsoen käsitettävää, mutta aika turha on hurskastella jollain vilpittömien ihmisten syvien tuntojen loukkaamisen välttämisellä siinä tapauksessa.

HS:n hieman huvittava intelligentsijavalikoima, ns. HS-raati, päätyi sille kannalle, että YouTuben tai Googlen ei tulisi sensuroida filmiä, joka ei ole palveluiden käytäntöjen vastainen. Raadin jäsenten perusteluissa on molemmin puolin järkeviä ja vähemmän järkeviä kantoja.

Esimerkiksi päätoimittaja Alexis Kouros kannattaa sensurointia ja viittaa siihen, että herttuatar Catherinen "tissien kuvan julkaisemisesta annettiin juuri sakot". Näkemyksen kruunaa näppärän relativistinen maksiimi "Kaikilla on tabunsa, jokaisella vain eri paikassa". Erona toki on se, että Cornwallin herttuatar on paitsi kuninkaallinen, myös elävä yksityishenkilö, kun taas Muhammed oli 600-luvulla elänyt kansanjohtaja ja historiallisesti erittäin merkittävä hemmo. Kauan sitten kuolleilla ei ole enää samaa yksityisyyttä kuin elävillä. Jos olisi, ei Tutankhamonin kuolinnaamio olisi vitriinissä turistien katseltavana. Ja asiaan varmasti vaikuttaa ehkä myös se, että Cornwallin herttuatar voi lain nojalla vaatia korvauksia yksityisyytensä loukkaamisesta. Profeetta Muhammed ei taida kyetä ihan samaan. Siinä Kouros on toki oikeilla jäljillä, että säännöt eivät ole kaikille samat. Esim. Makedonian Aleksanteri Suurta saa riepotella pahemmin julkisuudessa kuin agronomi Herkko T. Hökkelholmia Läyliäisistä (s. 1949). Kyse ei oikein ole henkilön subjektiivisesta pyhyydestä, vaan lain nojalla esim. eurooppalaisissa yhteiskunnissa kaikille syntyperästä riippumatta kuuluvasta yksityisyyden suojasta. Onhan toki jännä näitäkin rinnastaa, mutta ei tämä vielä paljon hedelmää kanna.

Neuvonantaja Juha Kuisman mielestä videon sensuroimatta jättäminen on "verrattavissa siihen, että sallisimme Euroopassa sananvapauden nimissä natsipropagandaa". Suomi tietääkseni on Euroopassa, ja kyllä täällä vain tuntuu natsipropaganda olevan sallittua. Ihan alan hemmoilla on kotisivuja, julisteita liimaillaan ja "taisteluraportteja" töhkätään. Hakusanalla "Nazi propaganda" tulee kyllä eurooppalaisessa Googlessa kuvahaussakin jo vastaan paljon julisteainesta, jossa Hitler johtaa arjalaisia, koukkunenäiset juutalaiset luimistelevat kierosti ja Churchill mustekalana maailman kansoja sortaa. YouTubesta ei ole vaikeata löytää Horst-Wessel-Liediä ihannoivan kuvamateriaalin saattelemana. Tahdon riemuvoiton klippejä on saatavilla aika paljon. Jos ei tämä ole natsipropagandaa, niin en tiedä, mitä sitten. Kaiken maailman holokaustin kieltäjien hörhöilyt ovat ihan vapaasti nekin yleensä nähtävillä. Joten valitettavasti Euroopassa natsipropaganda on ihan sallittu. Ei siis tarvitse konditionaalilla jossitella. Riittää, että on edes hiukan läsnä maailmassa. Millaisia neuvoja mahtaa tällaiselta neuvonantajalta noin yleensä tulla, ja miten kattavaan taustatyöhön perustuvia?

Arkkiatri Risto Pelkonen on kunnioitettava ja järkevä mies ja virittelee ensin hyvin aiheellista keskustelua sananvastuusta, mutta sitten osoittaa olevansa kuitenkin melko pihalla nykyajasta toteamalla, että video voitaisiin "kokonaan poistaa ohjelmistosta", mitä hän sillä sitten tarkoittaakin.

Professori Kari Uusikylän mukaan sensuuria ei "tarvitse perustella", koska asia on "itsestään selvä" ja nähtävillä on, mitä seurauksia on tullut. Asia selvä, tehdään niin kuin rosvot määräilee. 

Raadissa pohjakosketuksen syvälle mutaan tekee sensurointia vastustava, kaikesta päätellen umpihörhö, kuvataiteilija Jari Leinonen, jonka mukaan Libyan konsulaattihyökkäys oli "Yhdysvaltoja hallitsevien uuskonservatiivien, Israelin tiedustelupalvelu Mossadin ja Saudi-Arabian asiamiesten yhteistyön tulos", jonka tarkoituksena on "sytyttää liekkeihin kolmas maailmansota". Tätäkään naurettavaa hulluilua ei Leinonen ole kyennyt itse keksimään, vaan viittaa auktoriteettinaan Steve Pieczenikiin, joka on ammattiliitosta häädetty psykiatri ja toiminut sittemmin Tom Clancyn surkeiden haamukirjoittajien managerina. Ihanko siis HS-raadin oli tarkoitus edustaa millään tasolla relevantin älymystön näkemyksiä?

Huvittavan HS-raadin hölmöily ja asiallinenkin pohdinta ansaitsee kyllä huomiota. Ja sen tiimoilta saa lukea hyvinkin surullista tekstiä.
Koska harmittaa ja ulkona sataa, niin käydäänpä tätä sananvapautta ansiokkaasti tai niillä muilla tavoilla määrittävää tekstiä läpi.
"Google ei poista loukkauksia, mutta poistaa kyllä kotivideot, joihin on eksynyt kaupallista musiikkia. Money talks. Googlen perimmäisenä arvona ei ole sananvapaus vaan raha. Jos Muhammed-elokuvan taustalla olisi käytetty musiikkia luvatta, sen poistaminen olisi ollut rutiinijuttu."
Tämä on aivan varmasti totta ja ihan hyvä muistaa, ja siitä tulisi jopa hyvä argumentti, jos Googlea olisi yleisesti ylistetty sananvapauden airueksi. Vaan kun ei ole. Kukaan ei ole väittänyt, että ison hakukoneyhtiön perimmäisenä pyrkimyksenä ei olisi tuottaa rahaa vaan antaa ääni sorron alla nyyhkiville raskautetuille ja vaiennetuille. Kyse on siitä, pitääkö yhtiön poistaa aines, joka ei ole sen omien sääntöjen vastainen. Joissain maissa jokin aineisto voi olla sikäläisen lain vastainen, ja sen voinee sitten poistaa siinä maassa. Mutta on huonoa ja epäluotettavaa bisnestä kiskoa sisältöjä pois ad hoc -perustein. Joten kyllä, nerokas huomio on oikeassa: jos Muhammed-video olisi rikkonut Googlen palvelun käytäntöjä, se olisi napsaistu pois. Ja pointti oli?
"Hivenen yllättävästi Hesarin oma älykköraati tyrmäsi rajoittamisen ylivoimaisella enemmistöllä. Älymystö pitää sananvapautta pyhänä (heh!) arvona, vaikka perustuslaissakin sanotaan, ettei sananvapaus ole absoluuttista. Sen käyttöä säädellään muissa laeissa."
Heh heh heh! Tikusta paradoksia. Ehkä tosin ei kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, jos omat ajatelmat ovat sitä luokkaa kuin ovat. Joka tapauksessa itsestäänselvyyksien uutisvälähdykset jatkuvat. On toki näppärää puuttua Yhdysvalloissa, Pohjois-Afrikassa, Indonesiassa ja Pakistanissa vellovaan sotkuun vetoamalla Suomen perustuslakiin. Ehkä eri valtioissa noudatetaan omia lakeja, ja ehkä yhtiöt noudattavat aina sen valtion lakia, jossa kulloinkin toimivat. Ainakin se olisi minusta perin järkevä järjestely.
Toinen seikka: HS:n kyseenalainen älykköraati ei tainnut väittää sananvapauden olevan absoluuttista. On tietysti aina hauskaa kumota muilta ne väitteet, joita he eivät ole esittäneet, mutta mitään hyötyä siitä ei ole.
Kolmanneksi laki ja moraalisesti oikea eivät aina ole täysin yhteensopivat. On täysin mahdollista perustella lain olevan jossain asiassa väärässä. Tuskin mitään HS-raadin kantoja kannattaisi edes kysyä, jos sen voisi korvata lakikirjalla.
Neljänneksi tästä ihme kyllä on löydettävissä kaiken karstan alta oikea pointtikin. Sananvapaus ei ole itsestään selvästi absoluuttista tai täysin yksiselitteistä, ja on oleellista pohtia, mitä se tarkoittaa. Siitä iso peukku.
"Moni suomalainen kokee, että uskontojen pilkkaaminen tulee sallia, koska emme itsekään siitä pahastu. Tämä ilmentää juuri sitä länsimaista ylivalta-ajattelua, jota vastaan muualla nyt mellakoidaan. Aivan kuin lännellä olisi yksinoikeus määritellä, mikä maailmassa on oikein ja mitkä ovat hyviä tai huonoja arvoja. Länsimainen ajattelu ei kunnioita erilaisuutta (sen enempää kuin muidenkaan alueiden ajattelut)."
Onneksi olkoon, löysitte halvan relativismin upottavan suon. Ja sinne tulette jäämäänkin, sillä tuosta moskasta ei ole ulospääsyä. Otetaan nyt kuitenkin vielä yksinkertaisemmin: isolla pahalla lännellä ei ole yksinoikeutta määritellä, mikä on kaikkialla oikein. Joten muslimimaailman äänekkäimmillä hemmoilla on yksinoikeus määritellä, mitä lännessä ihmiset saavat tehdä. Suomalaiset ovat siis ylimielisiä, kun eivät pahastu uskontojen pilkkaamisesta ja sallisivat sen. Muut... eivät jotenkin sitten ilmeisesti ole yhtä ylimielisiä, kun pahastuvat uskonnon pilkkaamisesta ja haluavat kieltää sen kaikilta koko maailmassa?
Kirjoittaja (joka kai on länsimainen, joskin mikään täkäläisen rationalismin perinne ei tunnu saastuttaneen) lisäksi tuntee kaikkien maailman "alueiden ajattelut" ja tietää, että mikään niistä ei "kunnioita erilaisuutta". Aivan, siksi länsimaissa saa olla vain yksi uskonto, yksi puolue, yksi seksuaalinen suuntautuminen jne. Mitä ihmeen mössöä minä oikein luen? Onko tämän kirjoittaja joskus käynyt ulkona? Siis niin kuin ulkona talosta?
"On erotettava toisistaan sananvapaus ja tahallinen loukkaaminen. Muhammed-pilkkavideon tekijä on Hesarin tietojen mukaan Yhdysvalloissa asuva pikkurikollinen, joka on kaikin tavoin yrittänyt salata henkilöllisyytensä. Hänen ainoana tarkoituksenaan on ollut uskonnollisten ihmisten loukkaaminen. Siksi pilkkavideota ei voi rinnastaa palkitun kirjailijan Salman Rushdien Saatanallisiin säkeisiin tai Yleisradion afrikkalaiseen Mannerheim-elokuvaan, vaikka näitäkin on nettikeskusteluissa nostettu esiin."
On totta, että tällaista aihepiiriä mietittäessä on otettava huomioon aina myös teon intentio. (Toisaalta miksi muka olisi? Sehän on pelkkä länsimainen ennakkoluulo...) Ja totta lienee myös, että videon tekijä on lurjus, joka ansaitsisi rangaistuksen - suunnilleen kaikesta muusta paitsi itse videon sisällöstä. Ainakin kaiketi sikäläisen lainsäädännön nojalla. Ja miksi muka ei voi rinnastaa Rushdien romaaniin? Mikä ylimielinen länsimaalainen sinä olet nyt mitätöimään ajatollah Khomeinin ja vähintään kymmenientuhansien muslimien tunnot? EIkö tuo juuri ollut sitä länsimaista ylimielisyyttä?
Ja tiedämmekö videon tekijän tarkoitusta? Ehkä häntäkin tulisi kuulla häntä koskevassa asiassa. Ihan siis jos halutaan noudattaa ylimielistä länsimaista oikeusvaltioperiaatetta.
"Kaikissa maissa ja kansoissa on omat kipupisteensä. Joillekin on pyhää uskonto, toisille koti, kolmansille isänmaa, joillekin kuuluminen seksuaaliseen vähemmistöön."
Jep, mieleeni muistuukin monta tapausta länsimaista, joissa homoaktivistit ovat tuhonneet Iranin ja Saudi-Arabian lähetystöjä murhaten diplomaatteja siksi, että näissä muslimimaissa vainotaan homoseksuaaleja. Hyvin huomattu, että nämä ovat kaikki just tismalleen vertailukelpoisia. Sillä ongelmanahan tässä nimenomaan on videosta nostettu väkivaltainen metakka. Jos sitä ei olisi, ei olisi ongelmaakaan.
"Ei tarvitse mennä kuin Puolaan, niin uskonnon asema ihmisten arjessa on jo ihan toinen. Uskonto ei ole naurun tai pilkan asia, vaikka se maallistuneista pohjoismaalaisista näyttääkin vähäpätöiseltä."
Miksi sitten maallistunut pohjoismainen oikeusvaltio on demonisoinnin ja halveksinnan asia niin monien maiden ja yhteisöjen retoriikassa? Tervemenoa ottamaan selvää, miten kauniisti vaikkapa konservatiiviset puolalaiskatoliset puhuvat niille maanmiehilleen, jotka esim. elävät avoliitossa tai ovat homoseksuaaleja. Ja sitten miettimään, minkä takia tällainen touhu on sen verran oikein, että siihen täytyisi vastata silkkihansikkaisella lepertelyllä.
"Yhtä vaikeaa on ymmärtää, miksi Thaimaassa kuningasperhe on kaiken arvostelun yläpuolella. Mutta se ei estä suomalaisia matkustamasta maahan tuhatmäärin."
Nyt en enää kykene seuraamaan argumentin etenemistä. Miten suomalainen turismi liittyy siihen, että Thaimaassa pitää madella sen ikälopun, joka ainoan miehittäjävallan kanssa juonineen vanhan haahkan kuivettuneissa jaloissa? Pitäisikö sen estää suomalaisia matkustamasta maahan? Ovatko suomalaiset hirmusti jättäneet matkustamatta vaikka sinne Puolaan, vaikka siellä ollaankin niin katolisia? Vai... mitä? Mikä oli pointti? Onko pointti se, että kukaan koko maailmassa ei saa pilkata tätä naurettavaa kuninkaallista hernekeppiä? Muuten se ei näet oikein sovi samaan pakettiin Muhammed-pilkan kiellon vaatimuksen kanssa.
Opportunistinen maanpetturi ja kansansa pettäjä. En ole matkustamassa Thaimaahan edes satamäärin.
"HS-raadin älymystön sallivuus liittyy ilmeisesti vain uskonnon loukkaamiseen -- tuskin hekään sallisivat homojen, maahanmuuttajien tai vammaisten pilkkaamista samalla tavalla?"
Jos huomasit, niin uskonto on eri asia kuin vaikkapa vammaiset. Ensin mainittu on abstrakti uskomusjärjestelmä. Toinen on konkreettinen ihmisryhmä, joka vääjämättä ja ilman omaa syytään/haluaan eroaa enemmistöstä tietyissä suhteissa. Rinnastus ei ihan välttämättä toimi. Sitten vielä sekin, että Muhammed on historiallinen henkilö, joka on oikeasti ollut olemassa siinä kuin Charles de Gaulle, Kublai-kaani, James Madison tai Atahualpa. Ja Muhammed ei ole yhtä kuin muslimit. On täysin eri asia sanoa, että ihmisryhmä X on alhaista saastaa ja moskaa ja tyhmää jne. jne. kuin sanoa, että joku yli tuhat vuotta sitten kuollut kauppias ja heimojohtaja, joka ei jonkun ihmisryhmän mielestä edes ole jumalolento, oli karsea äijä ja tyhmä eikä pessyt hampaitaan jne. jne. Muhammed =/= muslimit; Jeesus Nasaretilainen =/= kristityt; Abraham =/= juutalaiset; George Washington =/= yhdysvaltalaiset.
Ja tietysti jos olisi vaivautunut lukemaan HS-raadin vapaasti luettavissa olevat vastaukset, olisi saanut selville, että monikaan ei liittänyt sallivuuttaan "vain uskonnon loukkaamiseen". Kannattaa lukea materiaali, johon viittaa, niin ei tarvitse arvailla höpöjä. 

Itse en tästä lähtien tule sietämään mitään ainesta, jossa tahallaan loukataan Kustaa Vaasaa, esim. tämän partaa, ylipainoa, kyvyttömyyttä kasvattaa perillisiä, ahneutta jne. Kustaa Vaasan pilkkaaminen ei näet ole sananvapautta. Ei pidä unohtaa, että Kustaa Vaasa on Suomen ja Ruotsin evankelis-luterilaisten kirkkojen perustaja.
On oikeutettua tappaa kaikki, jotka pilkkaavat Kustaa Vaasaa! Kuolema Kustaan halventajille! Kustaan-pilkka on rikos ihmisyyttä vastaan! Kaikki maat, jotka eivät kriminalisoi Kustaan-pilkkaa, on tuhottava ydinasein viimeiseen mieheen, naiseen, lapseen ja neliömetriin! Kunnioittakaa vakaumustani nyt heti siellä!
"Sallisiko HS-raati pornon ja väkivallan näyttämisen primetime-aikaan, vai loukkaako naisen esineellistäminen heidän arvojaan?"
Miten tämä liittyy mihinkään? Osaatko sinä argumentoida itseäsi ulos edes muovipussista? Miten pornografian näyttäminen (ilmeisesti televisiosta) primetime-aikaan liittyy tähän, tai mihinkään, mitenkään? Miten pääsemme siitä, että jotain surkeaa nettivideota ei tulisi sensuroida, jos se ei ole palvelun sääntöjen vastainen, siihen, että primetime-aikaan pitää nähdä TV:stä pornoa? Miten? MITEN VITTU MITEEEEEN?? Ja miten "porno ja väkivalta" on yksiselitteisesti "naisen esineellistämistä"? Ei määritelty tuossa pornoa eikä väkivaltaa, jotka ovat sitä paitsi eri asioita, joten yo. virke on täysin hullu: sen kaksi lausetta eivät liity toisiinsa, eikä sen sisältö liity mitenkään kirjoitukseen. Miksi miksi miksi? Miksi Suomen television pitää näyttää tiettyyn aikaan pornoa, jos Muhammedille saa nauraa? 

"Euroopassa on paljon rajoituksia sananvapaudelle. Holokaustin kiistäminen on kiellettyä mm. Ranskassa, Saksassa, Itävallassa ja Saksassa. Ranska hyväksyi vastaavan lain myös Armenian kansanmurhasta. Miksi mielipiteen -- tyhmänkin -- esittäminen on näissä tapauksissa kiellettyä? Olisi kiinnostavaa kuulla HS-raadin kanta holokaustin kiistämiseen ja sen kriminalisointiin EU-maissa."

No niin on kiellettyä. Se on tyhmää. Vastustan holokaustin kiistämisen kriminalisointia ja vastustan tällaisten pöhköjen videoiden sensurointia ja vastustan riehujien vaatimuksiin myöntymistä. (Välivitsi: Luettele neljä eurooppalaista valtiota. Vastaus: Ranska, Itävalta, Saksa ja Saksa. Kymmenen pistettä.) Ranskassa muuten sitä armenialaislakia ei hyväksytty, ja HS-raadin muutama jäsen otti vastauksessaan esille myös natsi- ja holokaustiasiat. Nämäkin selviäisivät lukemalla. Se, että Saksassa on kiellettyä valehdella tietystä historiallisesta tapahtumasarjasta, ei mitenkään oikeuta lisäsensuuria muualla.

"Joillakin tahoilla tuntuu olevan intressi luoda uusi jakolinja lännen ja islaminuskoisten välille. Poliitikot pakotetaan ottamaan kantaa asiaan sananvapauden nimissä, jolloin kukaan ei halua leimautua pyhän sananvapauden rajoittajaksi. Kenellä on intressi tämän vastakkainasettelun kärjistämiseksi?"
 Vastaus: päällimäinen intressi on kahtaalla. Länsimaiset uusfasistit, breivikiläiset uuskonservatiivit ja kaiken maailman kulttuurimarxistien jahtaajat täällä lännessä; radikaalit ja vallanhimoiset uskonoppineet islamilaisessa maailmassa. Ja vielä ehkä lisäksi eräät hallitukset islamilaisessa maailmassa. Hyvä tapa kärjistää vastakkainasettelua on esim. ryhtyä väkivaltaan videon takia.

"Miksi on niin vaikeaa kunnioittaa toisten arvoja vaikka ne poikkeavat omista?"

Hyvä kysymys. Kannattanee esittää muslimimaailman mellakoitsijoille ja konsulaattien hävittäjille ja ravintoloiden polttajille ja diplomaattien murhaajille. Heillä se ongelma tässä näet on. Tai sitten kannattaa myös muistaa, että on eri asia kunnioittaa muita kuin elää elämänsä heidän vaatimustensa mukaan. Jos minä "kunnioittaisin" eräiden vilpittömien uskovien omistani poikkeavia arvoja siten kuin kirjoittaja kunnioituksen ymmärtää, en saisi olla homo.
"Meidän ei tule tuomita Muhammed-pilkkavideota siksi, että sen aiheuttamissa mellakoissa kuolee ihmisiä vaan siksi, että tahallinen loukkaaminen ilman muuta tarkoitusta on väärin. Yhtä väärin on tietenkin mellakointi ja ihmisten tappaminen, mutta sen me kaikki tuomitsemme jo nyt."

Mellakointi ja ihmisten tappaminen on yhtä väärin kuin tahallinen loukkaaminen. Yhtä väärin. Miettikää sitä. "Yhtä väärin". Se on suora lainaus. On yhtä väärin loukata jotakuta tahallaan kuin tappaa tämä. Kiitos tästä, kirjoittaja. Nerokasta ja ennakkoluulotonta eettistä ajattelua. Paljon radikaalimpi lähestymistapa kuin vaikkapa KD:n Ass-'mo Maanselällä, jonka mielestä pride-tapahtuma on tuomittava siinä missä kaasuhyökkäykset niitä vastaan.
"Asiallinen kritiikki on sallittua mistä tahansa aiheesta, myös uskonnoista. Tahallinen loukkaaminen sananvapauden nimissä on arvokkaan asian väärinkäyttöä."
Asiallisen kritiikin tarpeesta olen samaa mieltä (vaikka mitä sinä ylimielinen länsimainen olet sanomassa minkään olevan "sallittua"? Oi, kiva, kun sinulla on oikeus yli kaikkien muiden sallia asioita ja jähnyn jähnyn jää relativissimo.). Siksipä joudunkin toteamaan, että tämä kirjoitus ei ansaitse sananvapauden suojaa, koska sitä ei voi pitää asiallisena. Asialliset kirjoitukset on mietitty paremmin, ja niissä on oikeasti luettu se aineisto, johon viitataan, ja niissä argumenteissa on jotain ideaa. Vaietkaahan nyt sitten kohteliaasti, ettei tarvitse loukkaantua.

Mielestäni videon yleiseen (siis ei maakohtaisen lainsäädännön mukaan vaihtelevaan) sensurointiin olisi esitettävissä ainakin yksi suhteellisen hyvä peruste, jota en ole nähnyt vielä keskustelussa hirmuisesti esitettävän. Videolla esiintyvät näyttelijät eivät ilmeisesti tienneet, millaisessa hankkeessa olivat mukana. Tekijätaho kaikinpuoliselle alhaisuudelleen uskollisena on tiettävästi valehdellut näyttelijöille filmin sisällöstä ja luonteesta, ja Muhammed-osiot on tehty erikseen myöhemmin. Koska on tiedossa, että henkisesti keskenkasvuiset idiootit vastaavat tällaisiin Muhammed-pöljäilyihin suhteettomalla vihalla, voisi kenties olla asiasta tietämättömien ja mukaan huijattujen näyttelijöiden turvallisuuden ja oikeusturvan nojalla aiheellista sensuroida filmi vaikka hakutuloksistakin. Se olisi minusta hyvinkin tolkullista.

torstai 20. syyskuuta 2012

Röyhkeyden rajana taivas

Jos ette sattuneet vielä tietämään, niin maailma on täysin hullu ja sen asukkaat mielipuolia. Kaukoidässä hetkeksi taas nationalismin tai silleen pörröisesti ilmaistuna kansallismielisyyden todelliset lohikäärmeenkasvot ovat näyttäytyneet sille luontevimmalla tavalla eli järjettömänä väkivaltana ja tuhoamisena absurdin syyn nojalla. Ketään ei sentään ole vielä murhattu asian takia, joten sikäli nationalismi vielä toistaiseksi häviää toiselle idioottien identiteettipolitiikan viimeaikaiselle projektille, Lähi-idän profeetanpuolustusriehumiselle. Olen jo aiemminkin kirjoittanut tästä muslimimaailmassa ilmeisesti jonkin alemmuuskompleksin ja silkan tyhmyyden surkuteltavan laajalle levittämästä primitiivireaktiosta asioihin, jotka voisi vallan hyvin jättää reaktioitta kokonaan. Yksinkertaisesti ainoa tie ulos tällaisesta örveltämisestä on, että se mellakoitseva osa muslimeista oikeasti kasvaa aikuiseksi. Ja että se suuri enemmistö muslimeista, joka ei lähde tällaisista ääliömäisyyksistä riehumaan, polttamaan ja tappamaan, uskaltaa sanoa niille lähtijöille suorat sanat. Jari Tervon ehdotus siitä, että muslimit hyvittäisivät koko jutun pilkkaamalla Jeesusta, ei yksinkertaisesti toimi, koska Jeesus on niille tyypeille vain aikaisempi profeetta.

Mutta ihan asiaa puhuen on totta vieköön vaikeata tajuta, mitä suurlähetystölle jonkin paskan huijausfilmin takia rettelöitsemään lähtevän kallossa oikein liikkuu. Jos yleisellä riehumisella ja mulla regressiivisellä esineidenpaiskomisella ilmaistut vaatimukset puetaan käsitettäviksi sanoiksi, ovat ne käsittääkseni jotakuinkin tällaiset:
Yhdysvaltain on rangaistava (mahd. kuolemalla) Yhdysvalloissa oleskelevaa tyyppiä teosta, joka on sikäläisen lain mukaan ei-rangaistava (vaikka muuten filmin puuhamiehet ovatkin ilmeisesti syyllistyneet vaikka mihin) tai muuten yhdysvaltalaiset toimijat joutuvat laittomien väkivallantekojen kohteeksi.
Tällaiseen on olemassa vain yksi vastaus: kuika ihmeessä te oikein kehtaatte? Kuinka ilkeätte? Eikö röyhkeydellänne ja paisuttelullanne ole mitään rajaa? Koko mitättömyys on hädin tuskin legitiimi aihe edes rauhalliselle mielenosoitukselle. Ihan vinkkinä, että vaikuttaa aika hemmotellulta uhmaikäisen raivokohtaukselta lähteä tästä barrikadeille, kun viime vuosien aikana ja prastaikaa muslimimaissa ihmiset ovat lähteneet syöksemään vallasta diktaattoreja. Ovat olleet tiedättekös ihan oikealla asialla. Että siihen nähden näyttää nyt hyvin epäkypsältä tuo touhu.

No, väkivaltaisia ääliöitä on aina ollut ja todennäköisesti on aina oleva, ja mitä uskonnollisempi ja taantumuksellisempi yhteiskunta, niin sitä enemmän heidän on mahdollista saada painoarvoa. Ainakin osassa mellakoista kyse lienee uskonnollisten johtajien kyynisestä voimannäytöstä valtion suuntaan.

Mutta ikävä kyllä röyhkeys ei lopu siihen. Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö OIC vaatii, että uskonnon loukkaamisesta tehdään kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovaltaan asetettava rikos. Miten heikko itsetunto islamilaisella maailmalla oikein on? Pikemminkin täytyisi perustaa kansainvälinen mielisairaala tai muu sellainen instituutio, jolla olisi pakkohoito-oikeus, kun viimeaikaisia tapahtumia hiukan katsoo. Uskonnon, tuon abstraktin systeemin, loukkaaminen tuskin kuuluu tuomarille. Mutta kollektiivisen tunne-elämän hallinnan häiriöt saattaisivat kuulua kansainväliselle psykiatrille, kun niiden seurauksena oikeasti kuolee ihmisiä. Jos Ford-kuski mottaa minua, kun sanon, että Ford on paska auto, niin rangaistus tulee Ford-kuskille, ei minulle. Ei ole minun vikani, että hänellä on huono itsetunto ja henkisiä ongelmia ja että hän valitsee kytkeä Fordin omistamisen niin kiinteästi omaan identiteettiinsä. Joku suhteellisuudentaju tähän asiaan nyt, kautta profeetan täisen parran.

Ja siitä röyhkeydestä vielä. Kaikki varmaan muistavat, mitä tapahtui, kun iäkäs, hurskas ja selkäydinvaurioisen villisian taiteellisilla lahjoilla varustettu nainen sai päähänsä "entisöidä" borjalaisen kappelin Kristus-freskon.
Jep, mummo on maailman huonoin piirtäjä. Ei saanut edes sitä pergamentin kääriytymissuuntaa maalattua oikein. Miksi helvetissä restauroit taidetta, jos olet taiteellisesti lahjattomampi kuin useimmat sienet? Ei voi ymmärtää. Joka tapauksessa tuhotusta freskosta tuli kansainvälinen sensaatio. Turistit ovat löytäneet aiemmin aution kappelin, kun siellä on tämä osaamattomuuden koominen monumentti.

Ja nyt se täti vaatii tästä rahaa.  Röyhkeydellä ei ole rajaa. Eukko tuhoaa taideteoksen ja sitten kehtaa vielä vaatia siitä rahaa. Alun perin kuitenkin sanoi lähteneensä liikkeelle aivan pyyteettömästä hurskaudesta. Miten saatanan perseessä sillä haahkalla muka voi olla tekijänoikeus restauraatioon, jonka lisäksi ryssi täydellisessä lahjattomuudessaan, kyvyttömyydessään ja sairaassa itsekritiikin puutteessaan? Mikä kammottava, kammottava ihminen. Häpeä! Häpeä. Loppu.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kansallissymboliarvostelu: Etiopia

On taas sopiva jatkaa kansallissymbolikriittistä maailmankiertuetta. Nyt vuoronsa saa Etiopian demokraattinen liittotasavalta.



Maailmassa on pieni joukko äitilippuja, jotka ovat toimineet esikuvana monille muille lipuille. Esim. Alankomaiden lippu teki Pietari Suureen niin suuren vaikutuksen, että hän vei sen värit ja sommittelun Venäjälle, ja 1800-luvulla panslavismin vaikutuksesta monet slaavilaiset kansat ottivat Venäjän lipun esikuvakseen. Tanskan ristilipusta on johdettu kaikki pohjoismaisten valtioiden liput, ja Ranskan trikolorin sommittelua on lainattu niin paljon, että listan tekemisessä menisi ikä ja terveys. Yhdysvaltain lippu on inspiroinut mm. Kuuban, Panaman, Liberian ja Malesian tunnuksia. 
Ja Etiopian lipusta ovat peräisin panafrikkalaiset värit. Etiopia oli ainoa mustan Afrikan maa, jota ei 1800-luvulla alistettu siirtomaaksi - mikäli ei lasketa Liberiaa, joka perustettiin vapautettujen yhdysvaltalaisten orjien uudeksi kotimaaksi paikallisista asukkaista piittaamatta. Etiopian väreistä, jotka ovat olleet käytössä sikäläisissä tunnuksissa jo 1600-luvulta saakka, tuli afrikkalaisten ja afrikkalaisperäisten itsenäisyysliikkeiden symboliikan esikuvia niin Afrikassa kuin myös Uudessa maailmassa. Ohessa vain muutamia esimerkkejä panafrikkalaisten värien käytöstä kansallislipuissa:
Burkina Faso

Guyana

Mali

Togo
Etiopian keisarikunnan ensimmäinen virallinen lippu tosin otettiin käyttöön vasta 1897, kun maa oli puolustanut menestyksekkäästi itsenäisyyttään Italiaa vastaan Adowan taistelussa. Tuo lippu näytti tältä:
Lippua liehutettiin myös ilman keskellä tepastelevaa Juudan leijonaa. Etiopia oli ensimmäisiä kristittyjä valtioita, ja sikäläisten mukaan heillä oli tiiviit yhteydet jo vanhatestamentillisena aikana mm. Daavidiin ja Salomoon. Etiopian keisarillisen dynastian kantaisä on Salomo ja kantaäiti Saaban kuningatar. Joopa joo. Tämä keisarillinen lippu joka tapauksessa oli virallisessa käytössä vuodesta 1897 aina vuoteen 1974, jolloin viimeinen keisari, 82-vuotias Haile Selassie, syrjäytettiin.

1974 valtaan nousi kommunistinen sotilasjuntta, jota kutsutaan nimellä Derg. Uuteen valtiolippuun sijoitettiin maataloushenkinen vaakuna, mutta se ei helpottanut maassa jo Haile Selassien aikana raivonnutta nälänhätää. Asiaa ei auttanut se, että marxismi-leninismiä toteuttanut juntta käynnisti terrorikampanjan, jossa murhattiin ehkä jopa puoli miljoonaa etiopialaista.  Kun "väliaikainen" neuvosto oli pitänyt valtaa 13 vuotta, julistettiin lopulta vuonna 1987 perustetuksi kommunistinen Etiopian demokraattinen kansantasavalta. Se pysyi pystyssä peräti neljä vuotta, ja siitäkin ajasta suurin osa maasta oli kapinallisten hallinnassa. Lippu, sikäli kuin sitä ennätettiin liehuttaa, oli tällainen:



Kommunistinen valtio romahti Neuvostoliiton, Kuuban, Itä-Saksan, Libyan ja Pohjois-Korean tuesta huolimatta, kun Etiopian kansan vallankumouksellinen demokratiarintama valtasi Addis Abeban. Dergin johtohahmo ja demokraattisen kansantasavallan presidentti, Mengistu Haile Mariam, on tuomittu Etiopiassa kansanmurhasta, mutta hän elelee tätä nykyä mukavasti ystävänsä Robert Mugaben luona Zimbabwessa. Etiopia on nykyisin vähemmän murhanhimoinen kuin ennen, mutta vain rahtusen vapaampi. Käytännössä kyseessä on yksipuoluevaltio.

Vuosina 1991-96 käytössä oli jälleen vaakunaton lippu. Vuonna 1996 lippuun sijoitettiin sininen kiekko, jossa loistaa kultainen pentagrammi. Sen on määrä jotenkin edustaa kansan yhtenäisyyttä, kuten tähtikuvioiden on jostain syystä tapana. Ja elokuussa 2009 lippua muutettiin jälleen, mutta vain hienoisesti. Kiekkoa suurennettiin. Olen kehittänyt sellaisen teorian, että mitä useammin valtio muuttaa lippuaan, sitä suurempi todennäköisyys siellä on tulla tapetuksi. Esimerkkejä: Afganistan, Etiopia, Kambodzha. Ja nyt olemme taas siinä, mistä aloitimme.
Tässä.
Vaikka tiedänkin nämä värit perinteikkäiksi, ei niistä saa helposti kovinkaan toimivaa yhdistelmää, ja Etiopian trikolori olisikin perin ankea ilman keskelle sijoitettua tunnusta. Kokonaisuus ei herätä minussa minkäänlaisia intohimoja, vaan kyseessä on melko tavanomainen valtiolippu, jossa ei ole mitään kovin suurta huomiota herättävää tai selvästi mieleen jäävää omaperäistä elementtiä. Sommittelu on perinteikäs mutta tylsähkö - ylipäänsä horisontaalisia trikoloreja on minusta vaikea saada kovin säväyttäviksi ilman tehste-elementtejä. On toki sinäsä hauskaa, että maailman vanhimpiin kristillisiin valtioihin kuuluvan maan lipussa on keskeisellä sijalla pentagrammi. Ehkäpä Keijo Ahorinta voisi valistaa siitä, miten Etiopia on saatananpalvojien vallassa. Muuten tämä lippu onkin vain tekstiä Lone Star Beer vailla, ja meillä onkin edessämme hyvin käyttökelpoinen pullonetiketti. Arvosana: 6

Etiopian vaakuna onkin jo lipusta tuttu, eikä sen symboliikkaankaan pitäisi kätkeytyä mitään abstraktia yhtenäisyyttä kummempaa. Väriyhdistelmä on tehokas, ja sinisen sävy on hyvin kaunis. Lisäpisteitä saa siitä, että mukaan vaihteeksi ei ole tyrkitty mitään selittäviä tekstejä, mottoja, valtion nimiä sun muita tarpeettomuuksia. Toisaalta tekele on sangen persoonaton ja kylmä, ja voisi olla melkein minkä tahansa logo. Arvosana: 7

Etiopian kansallislaulu Wodefit Gesgeshi, Widd Innat Ityopp'ya on otettu käyttöön vuonna 1992, ja sen on säveltänyt Solomon Lulu Mitiku. Se on fanfaarimainen ja heikosti mieleen jäävä sävelmä, joka ei tarjoa oikein mitään, mistä kirjoittaa. Se ei ole surkea, muttei se mikään hyväkään ole. Kirjoitankin siksi hieman sanoituksesta.

Sanoitus on Dereje Melaku Mengeshan kynästä. En osaa amharaa, mutta onneksi aina niin laadukas suomenkielinen Wikipedia (ei ole muuten käsittääkseni todistettu, että Derg olisi "teloittanut salaa" Haile Selassien, kuten suomi-Wp katsoo asialliseksi väittää - 83-vuotiaat voinevat kupsahtaa ilman niskalaukaustakin) tarjoaa tasokkaan suomenkielisen käännöksen laulun sanoista. Olkaapa hyvät:
Marssi eespäin rakas äiti Etiopia
Kunnioita kansallisuutta joka on vahva Etiopiassamme kansallinen ylpeys näkyy, hohtaa joka puolelle rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ihmisten vapauden tasa-arvoon ja rakkauteen me uskomme kansana Vahvana perustana, emme hylkää ihmisyyttä Olemme ihmisiä jotka elävät työn vuoksi perinteen taival on ihmeellinen, ylpeän perinteen rakastajatar luonnollinen sulo, urhoollisten ihmisten äiti me suojelemme sinua – meillä on velvollisuus Etiopiamme, elä! Ja anna meidän olla ylpeä maasta
 Nauroin katketakseni ääneen tuota lukiessani. Englanninkielisessä käännöksessäkin on huvittavat kohtansa ("Respect for citizenship is strong in our Ethiopia"!), mutta suomenkielisen tietosanakirjan tarjoama versio on vain jotain niin käsittämättömän upeaa patrioottista dadaa, jossa subjektit, objektit ja ajatukset ahdetaan tehosekoittimeen ja annetaan pyöriä. Oma suosikkini on kohta "Olemme ihmisiä jotka elävät työn vuoksi perinteen taival on ihmeellinen, ylpeän perinteen rakastajatar luonnollinen sulo" On vaikea sanoa, mistä yksi lause alkaa ja mihin toinen päättyy - pikemminkin lauseet menevät päällekkäin. On lisäksi huvittavaa, että ylpeälle perinteelle ei riitä oma heila, vaan pitää olla vielä rakastajatarkin. Miten mahtaa Etiopian kristillinen traditio suhtautua siihen ns. huorintekemiseen? Siitä olen tietysti samaa mieltä, että perinteen taival on totta vie ihmeellinen.

 Arvosana: 6

P.S. Ennen valtio- ja muita virallisia vierailuja isäntämaan on hyvä ottaa selvää siitä, että tiedot vierailijan kotimaasta ovat ajan tasalla. Muuten voi käydä nolosti, kuten Gabonissa Etiopian pääministeri Meles Zenawin vierailulla. Tämän pätkän alussa gabonilainen sotilassoittokunta tervehtii Zenawia Dergin hymnillä. Siis sen porukan, jota Zenawin Etiopia piti kansanmurhaajina ja jota vastaan se kävi sisällissotaa. Ei ihme, että Zenawia ei hymyilytä. (Ei se tosin muutenkaan ikinä hymyillyt.)  



Etiopian loppuarvosana on 6,3.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Repeilyä rintamalla: Daffy - The Commando

Pidän monista sellaisista asioista, joita voidaan pitää hieman omituisina. Esimerkiksi vanhasta propagandasta. Vanha sotapropaganda on usein tahattoman koomista. Erityisen mielenkiintoisia ovat propagandaelokuvat - mieluiten lyhytelokuvat, sillä pidemmät tuppaavat väsyttämään. On tietysti olemassa myös propagandaa, joka on tarkoitettu koomiseksi ja joka onnistuu siinä. Toisen maailmansodan vuosina tuotettiin sodan kaikilla puolilla propaganda-animaatioita. Ja nyt pimenevien iltojen aikana minua huvittaa taas tarkastella sotapropagandapiirrettyjä. Tulen käsittelemään tässä tyystin epäsäännöllisessä sarjassa propagandapiirrosfilmejä. Aiemmin niitä oli enää parasta ennen -päiväyksen umpeudutta rauhansopimusten myötä vaikea päästä näkemään, mutta Internet on muuttanut tässäkin kaiken, ja vanhoihin ja aikoinaan sensuroituihinkin sotapropaganda-animaatioihin pääsee käsiksi. Aloitan alan tunnustetulla ja tunnetulla klassikolla.

Warnerin Loony Tunes -sarjaan kuuluva seitsenminuuttinen animaatiofilmi  
Daffy - The Commando on vuodelta 1943 - niitä pitkiä sotavuosia jälkeen Pearl Harborin mutta ennen Normandiaa. Elokuvan on ohjannut Friz Freleng (ilmoitettu aivan oikein "I. Freleng", sillä hänen nolo etunimensä tosiaan oli Isadore) Michael Maltesen käsikirjoituksesta. Ääninäyttelyn hoitaa tälle sarjalle tuttuun tapaan Mel Blanc, ja musiikista vastaa sekä sävellys- että johtotasolla Carl W. Stalling.

Daffy - The Commando on senkin puolesta hyvin kätevä arvioitava, että tekijänoikeuspulmia ei pitäisi tulla, sillä WB jätti syystä tai toisesta tekijänoikeutensa uudistamatta. Syynä saattaa olla se, että toisen maailmansodan jälkeen piirretystä tuli runsaan hakaristi- ja Hitler-sisältönsä vuoksi epäkorrekti eikä sillä siksi arveltu olevan enää tulevaa taloudellista käyttöarvoa. Tai sitten vain unohtivat. Joka tapauksessa on siis moraalisesti joka kannalta hyväksyttävää upottaa tämän vapaasti käytettävissä olevan animaation hyvälaatuinen YouTube-lataus tähän:

 
Käydäänpä animaatio kuitenkin vielä läpi kohtaus kohtaukselta. 

Otsikkoruutuun on tiivistetty piirretyn idea - ja samalla pitkälti myös kommandojoukkojen idea. Repe siis on lähdössä iskemään vihollisen selustaan tai ainakin takalistoon. Kypärän muoto paljastaa, että kirpaisevan osuman vaikutuksesta saappaistaan hyppäävä sotilas on saksalainen. Kannattaa huomata, että Soldatilla on kiväärissään hirmuinen pistin. Ritsasta ja aidosti hengenvaarallisesta aseesta syntyy koominen kontrasti, joka antaa ymmärtää, että tässä piirretyssä sotaa ei tulla ottamaan vakavasti. Samalla vastakohtaisuus edustaa myös tämänsuuntaisen propagandan lajia laajemminkin. Kun vastassa on kansallissosialistinen Saksa, joka nojaa omassa propagandassaan vahvasti mahtipontiseen retoriikkaan ja vakavaan kansalliseen kuvastoon, on suuri kiusaus tehdä vastaisku lyömällä koko homma läskiksi. Palaamme vielä tähän teemaan useita kertoja.


Maisemakuva paljastaa tapahtumapaikan ja -ajan. Ollaan jossakin Saksan hallitsemalla seudulla, ja on yö. Hakaristilippu lepattaa yöviimassa pahaenteisen musiikin hyristessä taustalla. Siirrytään juoksuhautabunkkerin ovelle, ja kuullaan koomista muka-saksalaista jupinaa. Saksalaisten ongelma on selvä: "für die Kommandos in der all over de place". Se on muuten tehty erittäin hyvin: Mel Blancin saksalainen ääntämys on hyvin vakuuttavaa varsinaisissa saksankielisissä sanoissa, ja englantia teutonisella korostuksella puhuessaan hän on hyvin hauska. Samalla saadaan ensimmäiset silmäykset animaation antagonistista. Komentaja von Vulture, hyvät naiset ja herrat:
No, oikeastaan kutsun häntä komentajaksi, koska arvo "Uberkomt", joka piirretyssä ilmoitetaan, ei tarkoita oikein mitään järkevää. Hän on joka tapauksessa petolinnun hahmon ottanut propagandistinen stereotyyppi: ylimielinen ja elitistinen, aatelissukuinen preussilaisupseeri. Hän on selvästi jalosukuinen, minkä kertoo nimen von-titteliprepositio - eikä pidä unohtaa sitäkään, että vulture eli korppikotka on nimenomaisesti vanhan maailman haaskalintu. Monokkeli kielii elitismistä, epädemokraattisuudesta ja sen sellaisesta. Animaation ensimmäinen varsinainen visuaalinen vitsi kuitenkin paljastaa, että von Vulturella voi olla sen pitämiseen perustellumpikin syy. Hänen oikea silmänsä on näet jonkin kehityshäiriön vuoksi naurettavan pieni.
Joka tapauksessa tämä koppavan, aatelisen preussilaisupseerin stereotyyppi periytyy ainakin jo 1800-luvulta, ja jo 1700-luvulla Preussista oli tullut sanonnan mukaan armeija, jolla on oma valtio. Preussilaisupseerin hahmo esiintyi melko tiuhaan ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvaltojen propagandassa ja teki onnistuneen paluun toisessa maailmansodassa monokkeleineen, von und zu -prepositioineen, kreivinarvoineen, Heidelbergin-aikojen miekkailuarpineen.
Yhdysvaltalainen propagandajuliste vuodelta 1942. Huomaa, kuinka tämä Albrecht-Wilhelm von un zu Nationalsozialistengebirge on kuin von Vulturen velipuoli isän toisesta avioliitosta, tällä kertaa ihmisen kanssa. Huomaa myös, mikä tekee natseista pahoja: kuolemanrangaistuksen käyttäminen.
Tämä stereotyyppi on hyvin mielenkiintoinen sikäli, että se päätyy usein hallitsemaan natsien julkisuuskuvaa siitä huolimatta, ettei osu kovin hyvin yksiin todellisuuden kanssa. Merkittävä osa Saksan aatelisista halveksi natseja. Kansallissosialistit olivat alempien luokkien massaliike, jolle aateliset nyrpistelivät nenäänsä. Ei sillä, että saksalaisaateli olisi kovin paljon pitänyt demokratiastakaan, mutta heissä ei ollut ainakaan sen enempää intomielisiä natseja kuin muissakaan sosiaaliryhmissä. Itse asiassa aateliset tuntuvat olevan yliedustettuina Hitleriä vastaan suunnatuissa murhayrityksissä. Mutta on toki ymmärrettävää, että propagandassa joukkohuumaan lähtenyt Matthäus Meikäläinen on vaikeampi hahmo toteuttaa kuin nirppanokkainen Graf von Aristochrat. 
Ja hieman yllättäen animaatio näyttääkin ottavan tämän huomioon: von Vulture on kiukkuinen, koska pääesikunta painostaa häntä jatkuvasti panemaan sabotaasitöihin tulevat kommandot kuriin, mihin hänellä ei tietenkään ole resursseja. Von Vulture on tästä erittäin turhautunut, paiskoo pulloja (preussilainen upseeri ottaa iltaryyppynsä) ja herjaa Führeriä siaksi. "Dat Hitler Schwein" kuullaan kohdassa 0:47.

Kiukkuinen von Vulture on saanut uhkaavan sähkeen:

Gestinko Gestapo, jonka tunnuksena on selkään puukotettu hyypiö - ilmeinen viittaus vuoden 1935 pitkien puukkojen yöhön, jossa Hitler hankkiutui eroon Röhmistä, Strasserista ja monesta muusta -  lähettää osoitteeseen Untergang-des-Abendlandes eli Länsimaiden-Perikato viestin, joka kuuluu tästä hulvattomasta kaappauksesta melko suoraan kääntäen seuraavasti:
Idiotti (sic, koska alkuperäisestä puuttuu yksi M)!!
Eikö ole yksi hapankaali perüna keittö ei syödä tehdyt vasikanliha
Yksi apfinat historiasta
Tämä tietysti kääntyy englanniksi näin:

"IF VUN MORE KOMMANDO GETS THROUGH IT'S YOUR KA-REAR!!
THE APES OF WRATH"
Jos siis yksikin kommando pääsee linjojen läpi, ovat von Vulturen ura ja ahteri (ka-rear) mennyttä. Allekirjoitus tulee suoraan ylimmältä tahoilta eli Vihan apinoilta (väännös Yhdysvaltain Tasavallan taisteluhymnin sanoista, jossa mainittu vertauskuva grapes of wrath lienee suomalaisille tutuin Steinbeckin romaanista Vihan hedelmät). Ko. apinat ovat akselivaltojen johtajat: Hitler ei näe, Hirohito (tai Tojo, paha sanoa) ei puhu ja Mussolini ei kuule. Vaikka Mussolini sulkeekin korvansa tappioltaan, on häneen ylitseen jo vedetty ruksi sen merkiksi, että hänet syrjäytettiin kesällä 1943, ja vähän sen jälkeen Italian kuningaskunta solmi aselevon liittoutuneiden kanssa ja kääntyi Saksaa vastaan. Mussolini tosin pakeni saksalaisten avulla Pohjois-Italiaan, missä hän johti natsien nukkevaltiota ilman paljoakaan omaa valtaa. Mussolinin ylitse vedetty ruksi edustaa kotirintamalle toivoa siitä, että sota on päättymässä, kunhan tyrannit sortuvat yksi toisensa jälkeen.

Von Vulture havahtuu pahaenteisen sähkeen pauloista, kun lentokoneen ääni täristyttää bunkkeria. Komentaja kiljaisee Schultzin paikalle. Schultz on lyhyt, pöllömäinen ja tohelo sotilas, joka taapertaa kaikkialle natsien paraatimarssia pilkkavalla töppöstelyllä. Eräs animaation usein toistuvista vitseistä on, että von Vulture mätkii Schultzia päähän valtavalla puunuijalla.
Ja Kaiserhofissa on nakutanssijoita, jos ette sattuneet tietämään.
Ja viimein, kohdassa 2:08 sankarimme Repe Sorsa näyttäytyy ilmatorjunnan valokeilassa. Hän leijailee koomisen hitaalla laskuvarjolla kohti maata lauleskellen rauhallisesti. Tämä on sangen hauskaa: selvästikin mielipuolinen animaatioeläin kieltäytyy ottamasta tätä erittäin vaarallista tehtävää vihollislinjojen takana lainkaan vakavasti. Jo alusta asti on selvää, että hänen mielestään näistä natseista ei ole kyllä yhtään mihinkään.
Mistä vetoa, että ette saa kokoon edes kunnon teloituskomppaniaa?
Repen kypärä on brittiläinen, ja hän lauleskelee Cockney-korostuksella brittiläistä populaarilaulua She Was Poor But She Was Honest, jossa on yllättävän luokkatietoista sanoitusta. Tämä kaikki viitannee siihen, että Repe on liittynyt vapaaehtoisina brittiläisiin kommandojoukkoihin, jotka tekivät yllätyshyökkäyksiä ja muuta kiusaa saksalaisille miehitetyllä mannermaalla. Niinkin paljon kiusaa Atlantin rannikolla Norjasta Ranskaan, että Hitler antoi vuonna 1942 henkilökohtaisesti käskyn, että kaikki kiinnisaadut kommandot tulee teloittaa.
Repe pilkkaa saksalaisten kyvyttömyyttä estää kommandojen uhkarohkeat operaatiot muuttamalla natsien ilmatorjunnan viihde-esitykseksi. Saksalaisten taistelumoraali ei ole erityisen korkealla, sillä Schultz katsoo paljon mieluummin cancan-tyttöjen varjokuvia kuin pitää huolta ilmatorjunnasta. Ja sitten seuraa tämä kohta:
Tämä still-kuva tiivistää melko hyvin koko piirretyn: seitsemän minuuttia kultakauden piirretyille tyypillistä surrealistista slapstickiä saksalaisten vakavuuden ja mahtipontisuuden kustannuksella. Vaikka kyseessä on propagandapiirretty, on animaatio selvästi enemmän viihdettä kuin tavoitteellista propagandaa. Tässä filmissä ei edes mainosteta sotaobligaatioita tai muuta sellaista, jota sota-ajan propagandapiirrettyihin on tavattu tunkea. Poliittisuuskaan ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole erityisen päällekäyvää, vaan suurin osa gageistä voisi olla mistä tahansa "normaalista" Loony Tunes -lyhäristä. Tarkempi analyysi tietysti paljastaa taustalla olevia teemoja: natsien mahtipontisuus ja jäykkä hierarkia vastaan amerikkalainen epämuodollisuus ja jopa demokraattisuus, kaiken kyseenalaistava yksilö vastaan mekaaninen käskyjen noudattaminen jne. Natsijohtajia pidetään itsestään selvästi vitseinä, ei edes minään elämää suurempina hirviöinä, ja jatkuvasti rivien välissä vihjataan siihen, että saksalaiset ovat kyllästyneet sotaan.

Natsiupseeri ei kykene näemmä käsittelemään sitä, että joku ei pelkää eikä kunnioita häntä, ja niinpä tämä pakenee korsuunsa läimäyttäen oven kiinni. Pakenee aseistamatonta irvistystä. Von Vulturen psyyke ei nähtävästi kestä epäkunnioitusta. Sitten seuraa klassisille screwball-piirretyille ominaista huumoria, jossa sankari voi valita itse, missä tilanteessa on - täysin riippumatta ns. todellisuudesta. Se on aina mahtavan epäkunnioittavaa, ja sillä voi, kuten olemme piirretyistä oppineet, luikerrella pois mistä tahansa tilanteesta. (Uskon, että jos pokka pitää kyllin vakuuttavasti, tämä toimii tosielämässäkin yllättävän hyvin ainakin jonkin aikaa, sen verran, että pakoon ehtii.) Joka tapauksessa Repe saapuu tuomaan saksalaisille lahjan osoituksena "arvostuksesta", jota hän haluaa jostain syystä viholliselle osoittaa. Ja kohtelias sakemanni tietysti ottaa sen mielihyvin vastaan kauniisti kiitellen.
Ach, minulleko? Ja vielä näin hieno luksusmalli, jossa on jostain syystä sekä palava sytytyslanka että ajastin!
Ja saksalainen rivisotilas kärsii jälleen ylempiensä tyhmyydestä. Komentaja heittää pommin Schultzille, joka lentää taivaan tuuliin. Sitten seuraa mainio kohta: von Vulture käskee kiukkuisena Schultzin putoamaan takaisin korsuun - ja tämä tottelee. Viehättävän absurdi satiiri saksalaisesta sotilaskurista: olenko minä muka antanut luvan räjähtää taivaan tuuliin? Zurück! Ja huipennuksena upseeri vielä aikoo rangaista sotilasta siitä, että tämä reagoi upseerin itsensä aiheuttamaan räjähdykseen ja selvisi siitä hengissä! 

Repe pakenee, ja von Vulture lähtee takaa-ajoon juoksuhaudassa. Hän kuitenkin joutuu keskeyttämään jahtinsa hetkeksi:
Heil Hitler!
Tajusitteko? Hitler haisee, heh heh! Tämä on halpa vitsi, mutta pidän siitä. Se on monimutkaisempi kuin miltä näyttää. Se kun antaa ymmärtää, että saksalaisetkin jollain tavalla pitävät Hitleriä inhottavana otuksena, tai ainakin yhdistävät skunkin välittömästi Führeriin. Ja mitä vähemmän mietin haisunäädän kaasun ja Adolf Hitlerin yhteyksiä, niin sen parempi. Pilkan kohteena on tietysti myös natsien jatkuva heilaaminen, josta löytyy helposti koomisia piirteitä. Ja totta kai koko välikohtaus on täysin surrealistinen, koska haisunäätää ei esiinny Euroopassa.
Joten miten helvetissä tämä tyyppi on olevinaan ranskalainen?
Repe juoksee puhelinkoppiin, jollaisia juoksuhaudoissa tapaa olla siellä täällä bussipysäkkien, kengänkiillottajien ja muiden mukavuuksien seassa. Kun von Vulture yrittää tunkeutua koppiin, Repe panee mokoman järjestykseen melkein kieliopillisesti korrektilla saksalla:
"Kannst du nicht sehen diese Telefunk ist busy? Bleiben Sie ruhig!"
Hänen sanajärjestyksensä oli sekaisin, sanoja Telefunk ja busy ei ole olemassakaan saksassa, ja hän sekä sinutteli että teititteli minua. Mutta enhän ole mikään kielioppinatsi, joten olkoon menneeksi.
Ylipäänsä tässä piirretyssä on paljon kielimuuriin perustuvia absurdeja vitsejä. Toisaalta saksaksi manataan sekä nonsensä että oikeitakin verdammteja, toisaalta taas saksalainen upseeri puhuu englantia paksulla korostuksella itsekseenkin. Sitten Repe käy vaivatta keskustelua saksalaisen kanssa englanniksi, ja nyt hän taas puhuu saksalaiselle saksaa tarjoten samalla yleisölle käännöksen selvänä fourth wall -vitsinä.
Kohtelias saksalainen tietysti jättää soittajan rauhaan ja kaivaa tälle vielä Fünfpfennigin pyydettäessä. On täysin hulvatonta, kuinka von Vulture sopeutuu tähän tilanteeseen, jonka Repe yksinkertaisesti vain valitsi itselleen: upseeri jopa kiristelee hampaitaan joutuessaan odottamaan pääsyä puhelinkoppiin, jonne hänellä ei vielä äsken ollut mitään asiaa. 
Ja vielä yksi kielimuurivitsi seuraa, kun Repe poistuu kopista ilmoittaen rempseästi englanniksi, että "von Limburgerin" sopii nyt mennä sisään - vilauttaen samalla yleisölle saksalaista käännöstä. Limburger on tietysti hajustaan kuuluisa juusto.

Lopulta koppavinkin upseeri tajuaa tulleensa jymäytetyksi, ja takaa-ajo jatkuu - tai jatkuisi, ellei kommandon ja natsin välille tulisi kilpajuoksu siitä, kuka ehtii hakemaan puhlinkopista käyttämättömän kolikon. Oikeasti varsin hauskaa. Saatuaan rahan haltuunsa Repe porhaltaa pienkoneelle, joka vain sattui odottamaan häntä viereisellä pellolla lähtövalmiudessa tankki täynnä. Tästä naurettavasta käänteestä tehdään pilaa, kun kone nousee lentoon ilman vauhtia 90 asteen kulmassa. Messerschmittit eivät pysäytä kommandoa, mutta von Vulture tulittaa pakokoneen olemattomiin konepistoolilla. Repe piiloutuu haupitsinputkeen, ja liekö tässä sankarimme loppu? Von Vulture näet laukaisee haupitsin tervehdittyään ensin asianmukaisesti Führeriä.
Heil Hitler!
Kommandon täytyy kuitenkin oppia sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin, ja Repe ratkaisee tämän ryhtymällä sirkustaiteilijaksi. Elävänä kanuunankuulana hän taittaa matkan yli Suur-Saksan valtakunnan...
Über alles!
...ja päätyy tietysti suoraan pääkallonpaikalle Berliiniin, jonka tunnistaa epävireisestä vaskihumpasta, hakaristien ylitarjonnasta ja väkijoukkojen keskellä kirkuvasta Adolf Hitleristä:
Jos olisin Hitler, pitäisin ehkä huolestuttavana sitä, että oma armeija suuntailee tykkejä olinpaikkaani. Mutta toisaalta jos olisin Hitler, tekisin aika monta muutakin asiaa ihan eri tavalla.
Hitler pitää yhtä suurimmista puheistaan ja on lähestymässä huipennusta. Hän ehtii mainita isänsä syntymänimen (Schicklgruber) ja valmistelee mahtavaa retorista ilotulitusta:
"Ach, du Lieber! Mein' Ehre, mein Pumpkin, mein Milk!"
Mutta puheen kliimaksista muodostuukin ei-retorinen:

Repe Sorsa mosauttaa Adolf Hitleriä valtavalla nuijalla. Eikö maailma olekin sentään kaunis ja elämä elämisen arvoista?

Tämä on animaatioelokuvan huipennus ja nämä sekunnit ovat ne, jotka tästä aina muistetaan. Tämä on ehkä ilmeisin esimerkki siitä mainitsemastani läskiksi lyömisestä. Hitler ei ole tunnettu huumorintajustaan. Hänen puheensa olivat aina vakavaa asiaa (siis toisaalta tietysti täyttä roskaa, mutta hän oli niissä aina kuolemanvakava). Hitler oli kieltämättä loistava puhuja, ja olisi turhaa käydää fanaattista mestarireetoria vastaan tämän omassa lajissa. Sen sijaan Hitlerin naurettavuus voidaan tuoda esiin hyvin karkealla ja yksinkertaisella slapstickillä. Se on yllättävän toimivaa. 

Kun Repe Sorsa kumauttaa Hitleriä nuijalla, hän rinnastaa piirrettyjen hullun maailman Hitlerin hulluun maailmaan: näissä on lopulta yhtä paljon järkeä ja logiikkaa, ja siksi Hitleriä voi kohdella täysin samoin kuin muitakin piirroshahmoja. Samalla tietysti tulee esiin se, että diktaattorit eivät siedä itseensä kohdistuvaa leikinlaskua, mikä tietysti tekee heistä erittäin kiitollisia satiirin kohteita. Länsimaissa on ollut 1940-luvulta saakka melko yleisesti hyväksytty käsitys, että diktaattorit ovat aina jotenkin naurettavia tapauksia. Mahtipontiset elkeet, suurelliset sanat ja huolellisesti mietitty puoluesymboliikka, koko Hitleriin henkilöityvä kansallissosialismi saatetaan muutamassa sekunnissa täysin naurunalaiseksi. Tätä on jo pedattu Hitlerin kimeä-äänisellä hölynpölypuheella, jossa ei ole edes kieliopilliselta kannalta mitään sisältöä. Hitlerin suoltama mökellys ei edes ansaitse vastaväitteitä: Repe Sorsan näkökulmasta tämä henkilö on yksinkertaisesti niin naurettava, että häneen sovelletaan normaalia animaatiohahmotaktiikkaa: nuijalla päähän. 

Emme saa tietää, miten tämä juoneltaan heppoinen kommando-operaatio lopulta päättyy: Näemme vain, että Hitler yltyy uhmaikäiseen parkaisuun ja huutaa Schultzia apuun paljastaen huonon purukalustonsa (ei välttämättä voitu pelkkien hammaskarttojen perusteella tunnistaa 1945), ja sitten se onkin Th-th-that's all, folks.

Daffy - The Commando on yllättävän sujuva kappale sotapropagandaa. Kuten totesin, siinä ei ole suoraa ohjeistusta kotirintamalle, vaan kyseessä on lähinnä sodan ja maailmanpoliittisten elementtien sijoittaminen klassisen, lähes juonettoman slapstick-animaation joukkoon. Repe Sorsa on oma hullu itsensä, kuten hänellä tähän aikaan oli tapana. Vasta sodan jälkeen Repen persoonaksi vakiintui itsekeskeinen ja turhamainen opportunisti, joka keskittyi Väiski Vemmelsäären kadehtimiseen; sitä ennen hänen juttunsa oli saattaa muut hermoromahduksen partaalle järjettömällä ja nopeatempoisella riehumisellaan. Von Vulture ja Schultz ovat varsin tavanomainen, mutta hauska, antagonisti-ja-tämän-apuri-yhdistelmä. Hitler on piirretty melko realistisesti, ja on outoa nähdä tällainen hyvin ihmismäinen hahmo Loony Tunes -animaatiossa, jossa ihmisetkin yleensä ovat paljon enemmän karrikoituja ja pyöristettyjä hahmoja. 

Juoni ei siis ole kummoinen, mutta pidän silti tästä animaatiosta. Se ei ota propagandaa raskaasti eikä alleviivaa, vaan luottaa siihen, että sotapropagandaa voi tehdä periaatteessa aivan samalla temppukategorialla kuin muitakin screwball-animaatioita. Se ei yritä myydä obligaatioita, muistuttaa pimennyksistä, kerätä jätekumia, vahtia vihollisen vakoojia tai muuta sellaista - se on lopulta yllättävän puhdasta viihdettä, jossa propagandistiset viestit ovat enimmäkseen taka-alalla. Ja kun ne tuodaan etualalle, se tehdään hirmuisella slapstick-ryminällä, joka sopii piirretyn tempoon. 
Natsitervehdys haisunäädälle ja kuhmu Führerille - ei missään nimessä sofistikoitunutta, mutta sota ei ole sofistikoitunutta hommaa. Ja näin Repe muutenkin asiat hoitaisi - ja tässä ehkä piileekin eräs koko piirretyn tärkeimmistä viesteistä. Kun tämä animaatio julkaistiin levitykseen Yhdysvaltojen elokuvateattereissa marraskuussa 1943, maa oli ollut sodassa lähes kaksi vuotta. Se alkoi tuntua tavallisten kansalaisten arjessa. Repe Sorsa sopi mainiosti tällaiseen tilanteeseen näyttämään, miten sota hoidetaan järkähtämättömällä business as usual -asenteella.

Saarnaavat propagandapiirretyt ovat pidemmän päälle rasittavia. Tämä ei saarnaa, vaan toimii, ei selitä, vaan näyttää. Tämän viholliset eivät ole hirviöitä, vaan täysin naurettavia. Huumori ei ole pelkkää natsien pilkkaamista, vaan mukana on puhdasta absurdismia, kuten puhelinkoppikohtaus. Animaatio on melko hyvää, vaikka aina piirtäjille ei tunnu olevan aivan selvää, miten Repen nokka oikein toimii - ja Hitler yksinkertaisesti näyttää oudolta. Ääninäyttely on erinomaista, kuten Mel Blancilta on lupakin odottaa. Lisäksi hänen saksansa ja mukasaksansa kuulostaa varsin autenttiselta ja hauskalta. Enkä totta vie rupea haukkumaan lyhytanimaatiota, joka huipentuu siihen, että vesilintu aiheuttaa Hitlerille päävamman. Lajissaan onnistunut ja kepeä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Päivi Räsänen ja poliittisen sattuman teologia

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) jatkaa luontevasti maassa yleisesti noudatettua läpeensä poliittisten virkanimitysten perinnettä - onhan hän kovasti traditioita aina puolustanut. Sisäministeriön kansliapäälliköksi nousee seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi Päivi Nerg, joka on kerännyt ansioita toimimalla mm. Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 2007.

Sellainen harvinainen tilanne tulee tässä vastaan, että täytyypä olla aika lailla tismalleen samaa mieltä persujen kanssa. Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps) identifioi Räsäsen junailut klassiseksi esimerkiksi poliittisesta virkanimityksestä.
(Aiemmin kesällä persujen kansanedustaja Jussi Niinistö totesi aivan oikein, että Jehovan todistajien eritysvapaus asevelvollisuudesta tulisi purkaa. Tästäkin olen tismalleen samaa mieltä, joskin sillä varauksella, että jos Niinistö oikeasti välittäisi kansalaisten yhdenvertaisuudesta, vaatisi hän velvollisuuden laajentamista myös naisiin. Mutta nämä siis esimerkkeinä siitä, että kyllä persukin löytää jyvän, kunhan malttaa räksyttää.)
Ruohonen-Lerner on oikeassa myös siinä, että poliittiset virkanimitykset ruokkivat epätervettä hallintokulttuuria. Se voi aiheuttaa pätevämpien ehdokkaiden oma-aloitteista rannallejättäytymistä ja se myös saa pyrkyrit hankkimaan soveliaaksi katsomansa puolueen tarkoituksenmukaisuusjäsenkirjan, jotta nämä voisivat edetä urallaan ahkerampien ja pätevämpien kustannuksella. Lopulta tästä hyötyvät lähinnä puolueet, ei suinkaan hallinto. Kyse on eräästä poliittisen korruption muodosta. 

Ruohonen-Lerner on samalla mainostanut lakialoitettaan poliittisten virkanimitysten kieltämisestä. Se on ihan kannatettava idea, varsinkin siltä varalta, että persut ikinä pääsisivät hallinnon syrjään kiinni. Kaikesta korruptionvastaisesta elämöinnistään huolimatta uskon näet persujen olevan kaikkein alttiimpia sortumaan ilmeisimmän sorttiseen poliittiseen valtapeliin - ei tarvitse kuin katsoa puolueen ihan omia käsittämättömiä henkilötason sotkuja sekä kiipimistä.

Päivi Räsänen tietysti kiistää, että kyse olisi poliittisesta virkanimityksestä - siitäkin huolimatta, että Kataisen hallitus on nimenomaan käytännössä sopinut, että asiat hoidetaan näin - nytkin Paula Risikko (kok) hakee oman ministeriönsä kansliapäällikön virkaan suurin piirtein avoimesti "sopivinta kokoomuslaista". Maatalous- ja metsätaloustieteen maisteri Nerg on toiminut Kuopion yliopistossa ja valtiovarainministeriössä. Sisäministeriön kansliapäälliköksi Nerg pääsi, koska onnistui ohittamaan useita muita virkaan hakeneita henkilöitä, joilla on huomattavasti enemmän kokemusta ja suurempi pätevyys sisäministeriön toimialasta. Tavatontahan tämä ei tässä maassa ole: vuonna 2010 Eva Biaudet (r) valittiin vähemmistövaltuutetuksi. Suomea ja ruotsia äidinkielinään puhuva, heteroksi tunnettu ja loppututkinnoton Biaudet ohitti valinnassa kaikki johonkin mielekkääseen kansalliseen vähemmistöön kuuluvat hakijat - ja kaikki, jotka täyttivät hakuvaatimuksen akateemisesta loppututkinnosta. Biaudet, joka siis veti viran silkkojen poliittisten kontaktien voimalla, sai "erityisvapauden". Nergin tapauksessa lienee tosin kyse ihmeestä...

Räsänen näet sanoo noudattaneensa nimityksessä sellaista "periaatetta" ja "vakaumusta", että "tehtävään valitaan pätevin ja sopivin". Kun periaate & vakaumus ja käytäntö ovat näin pahassa ristiriidassa keskenään, on lähes ainoa vaihtoehto se, että kyseessä on ihme. Ihmettä ja mysteeriähän se teologiassa yleensä merkitsee, jos jossain on ilmeinen rationaalinen ristiriita.

Räsäsen mukaan on täysi "sattuma", että kaikista hakijoista valituksi tuli se ainoa, joka on häärännyt Kristillisdemokraattisessa puolueessa. Ja yksi harvoista, jolla ei ole erityiskokemusta sisäministeriön toimialasta. Räsäsen pitäisi tosin uskonsa ja maailmankatsomuksensa perusteella tietää, että mikään tässä maailmassa ei tapahdu sattumalta ja että kaikella on tarkoitus.

Tällaiset touhut eivät tule yllätyksenä Räsäsen epäkristillisiä ja juonittelevia toimintatapoja entuudestaan tunteville. Kun Räsäsen manttelinperijäksi kaavailtu liittolainen Sari Essayah putosi eduskunnasta vuoden 2007 vaaleissa, pani Räsänen puoluesihteeri Annika Kokon pois tehtävästään, koska puolueen tuli säästää rahaa. Sitten Räsänen palkkasi Essayahin uudeksi puoluesihteeriksi - korkeammalla palkalla kuin mitä Kokko oli nauttinut. Tällaisesta kristillisestä etiikasta siis on kyse Päivi Räsäsen kohdalla.

Miksi sitten nyt alennun kirjoittamaan tästä maan tavasta? Ensinnäkin siksi, että Päivi Räsäsen mätkiminen ja kaikinpuolinen lyttääminen on aina syvästi palkitsevaa, oikein, kaunista ja hyvää.
Ei-Random-Räsänen: Me kaikki olemme pätevyydeltämme rikkinäisiä hakijoita ja poliittisen kontaktiverkon tarjoaman eheytymisen tarpeessa.

Toiseksi siksi, että tapaus osoittaa tavanomaista näkyvämmin ilmeisen poliittisten nepotismin, jota korkeissa virkanimityksissä johdonmukaisesti harrastetaan. Näin siksi, että kristillisdemokraattisella taustalla itsensä tahranneita on paljon vähemmän tarjolla kuin potentiaalisia kokoomuslaisia, demareita tai kepulaisia. Siksi he myös kimaltavat vieläkin räikeämmin tultuaan suosituiksi muiden kustannuksella. Ensi näkemältä tilanne voi siis olla jopa hieman epäreilu kristillisdemokraatteja kohtaan: he tekevät samaa kuin muutkin, mutta saavat siitä suhteessa enemmän huomiota. Mutta vain ensi näkemältä. Touhu on ihan yhtä moraalitonta kuin muillakin, ja moralismille koko olemassaolonsa perustavassa puolueessa se ansaitseekin tulla pilkatuksi ja huomatuksi. 

Kolmanneksi tapaus on merkittävä siksi, että tuntien Räsäsen toimintatavat ja niiden takana piilevän vakaumuksen herää mielessä sellainen kerettiläinen ajatus, että ehkäpä Räsäsen mielisuosion takana voi monissa tapauksissa olla muutakin kuin pelkkää puoluepoliittista vallankahmintaa. Ehkäpä Räsäsen suosioon voi päästä myös oikeilla teologisilla mielipiteillä. Suojatti ja perintöabbedissa Essayahin katsotaan olevan Räsäsen kanssa samoilla linjoilla uskonpoliittisissa kysymyksissä, vaikka helluntailainen kvasikreatioinisti onkin. Ainakin muussa poliittisessa ja pseudoepäpoliittisessa toiminnassaan Räsänen on tunnettu hihhuloinnin ystävä ja tukija. On kyllin huolestuttavaa, että valtion sisäisestä turvallisuudesta vastaavana ministerinä on homojen eheytysterapiaa propagoiva ja tieteellistä tutkimusta vapaa-ajallaan pamfleteissa häpeämättöästi vääristelevä fundamentalisti, joka on esittänyt pakolais- ja turvapaikkapolitiikassa muiden uskontokuntien ja maailmankatsomusten edustajien järjestelmällistä syrjintää kristittyjen kustannuksella ja jonka puolue pitää pride-marsseja epäsuotavina provokaatioina. Olisi vielä ikävämpää, jos tämä käyttäisi vaikutusvaltaansa runnoakseen merkittäviin virkoihin kanssahihhuloijia. Ajatus ei minusta kuulosta erityisen vainoharhaiselta Räsäsen aiemman käytöksen valossa - eikä varsinkaan siltä kannalta, että kristillinen dominionismi on lainaa Amerikan madrassoista, mistä ylipäänsä (ei suinkaan kotimaamme sivistyneestä, tasaisesta ja kulturellista luterilaisuudesta!) kristillisdemokraattien ja muiden maamme kulttuuri- tai uuskonservatiivien aatemaailmaa on kappaleittain kopioitu. Tällaistenkin kauhuskenaarioiden vuoksi poliittisia virkanimityksiä ja kaikenlaista laajennettua nepotismia hallinnossa on syytä vastustaa.

Mutta ehkä se on vain pahaa unta ja oikeasti Päivi Räsänen on rehellinen, avoin ja arvoiltaan terve kansan palvelija.