keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kansallissymboliarvostelu: Jemen

Kansallissymbolikriitikon vaativat aistielimet hakeutuvat tällä kertaa Arabian niemimaan eteläkärkeen, tätä kirjoitettaessa hyvin sekasortoiseen Jemenin tasavaltaan.  

Jemen on ikivanhaa korkeakulttuurialuetta, jonka historia on aivan liian monimutkainen tullakseen tässä esitellyksi muutoin kuin kursorisesti. Maan pääkaupunki Sanaa on maailman vanhimpia ihmisten yhtäjaksoisesti asuttamia kulttuurikeskuksia Jemenin alueen vaikutusvaltaiset klaanit omaksuivat ensimmäisten joukossa islamin 630-luvulla, ja varhaisten kalifaattien aikana jemeniläiset heimot ulottivat vaikutuksensa Syyriaan, Mauritaniaan ja aina Andalusiaan saakka. 

Läpi keskiajan Jemeniä hallitsivat vuoroillaan kilpailevat klaanipohjaiset dynastiat, kunnes ottomaaniturkkilaiset liittivät sen osaksi valtakuntaansa 1530-luvulla. Ottomaaneille Intian valtameren ja Punaisenmeren vesireittien hallinnasta tuli tärkeää, kun portugalilaiset ottivat haltuunsa satamia Intiassa, Omanissa ja Jemenissä. Ottomaanit eivät saaneet olla rauhassa pitkään, sillä Jemenin zaidishiialaiset kapinoivat (kuten he tekivät myös 2014–2015) sillä seurauksella, että Jemen saavutti itsenäisyyden 1600-luvun alussa. Jemeniläiset onnistuivat hetkellisesti etenemään Mekkaan saakka, mutta ottomaanien suurhyökkäys pakotti nämä perääntymään perinteisille heimoalueilleen, jonka ottomaanisulttaani kyräillen jätti rauhaan.

Jemenin asema kauppakeskuksena korostui 1600-luvulla, kun missään muualla ei tuotettu kahvia, mutta eurooppalaiset onnistuivat luomaan kilpailua muiluttamalla kahvipensaita omille plantaaseilleen Intiaan ja Itä-Afrikkaan sekä pian myös Karibialle ja Etelä-Amerikkaan. Tämä heikensi Jemenin taloutta, ja 1700-luvulla Arabiassa noussut taantumuksellinen joskin militantti wahhabistilahko kävi jemeniläisten sultanaattien kimppuun, mikä sysäsi maan 1800-luvun kuluessa kaaokseen, jota se ei ole koskaan täysin karistanut harteiltaan. Sekasorron kourissa kaikki jemeniläiset eivät pitäneet pahana sitä, että Britannia otti kontrolliinsa Adenin protektoraatin (pl. erillisesti hallinnoitu Adenin siirtokunta, joka koostui Adenin kaupungista), joka käsitti Itä-Jemenin ja Sokotran, eivätkä sitäkään, että maan muut osat päätyivät Ottomaanivaltakunnan alaisuuteen.

Ottomaanivaltion hajottua ensimmäisessä maailmansodassa 1918 muodostettiin sen hallitsemasta Jemenin osasta Jemenin kuningaskunta, jonka valtaistuimella oli Mutawakilin dynastia. Egyptin tukema upseerijuntta syrjäytti kuninkaan vuonna 1962 julistaen Jemenin arabitasavallan perustetuksi. Arabinationalistiset tasavaltalaiset ja rojalistit kävivät ulkomaisten tukijoidensa avustamina sisällissotaa "Pohjois-Jemenissä" (Punaisenmeren puoleinen Jemen) seuraavat kahdeksan vuotta. Tasavaltalaiset saavuttivat voiton sodassa, jota on luonnehdittu Egyptin Vietnamiksi. Samaan aikaan, vuonna 1963, britit hajauttivat Adenin protektoraatin useiksi pienemmiksi paikallishallintoyksiköiksi maassa puhjenneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Britit totesivat neljässä vuodessa menettäneensä tilanteen hallinnan ja vetäytyivät 30.11.1967, jolloin brittivallan alla olleet alueet yhdistyivät Etelä-Jemenin kansantasavallaksi, joka siirtyi vasemmistolaisesta hallinnosta kommunistidiktatuuriin ja Neuvostoliiton satelliitiksi vuonna 1970 täydentäen nimeään muotoon Etelä-Jemenin demokraattinen kansantasavalta. Jemenit kävivät lyhyen sodan vuonna 1972, jonka sovittelussa tehtiin periaatepäätös maiden yhdistymisestä, mutta suunnitelman toteutumista viivytti uusi rajakonflikti 1979 ja Etelä-Jemenin lyhyt, mutta verinen sisällissota 1986. 

Neuvostoliiton heikkeneminen ja romahdus veivät elinkelpoisuuden myös Etelä-Jemeniltä, ja Jemenit yhdistyivät 22.5.1990 Jemenin tasavallaksi johtajanaan arabitasavaltaa vuodesta 1978 hallinnut presidentti Ali Abdullah Saleh. Yhteishallituksen erimielisyydet kävivät ulko- ja talouspoliittisten vaikeuksien keskellä niin kärjekkäiksi, että Jemen ajautui kesällä 1994 sisällissotaan, joka kääntyi Salehin pohjoisen voitoksi huolimatta siitä, että Saudi-Arabia tuki voimakkaasti etelän sosialistijoukkoja, ei ideologisista syistä, vaan horjuttaakseen Jemeniä. Jemenissä vakaana pysyi pitkään lähinnä presidentti Salehin epäuskottavan suuri kannatus. Shiialaisten hutheiksi kutsuttujen zaidien kapina käynnistyi vuonna 2004, ja kymmenessä vuodessa se on Iranin tuella ajanut Jemenin hallituksen lähes pois maasta. Välillä on toki tapahtunut muutakin. Islamilaiset terroristijärjestöt, kuten al-Qaida, ovat pesiytyneet epävakaaseen ja heikkoon Jemeniin. Vuoden 2011 arabikevään kansannousut pakottivat vatlaa vuodesta 1978 pitäneen Salehin eroamaan helmikuussa 2012. Tämän jälkeen hän on perustanut valtakauttaan esittelevän museon Sanaahan (näytteillä mm. presidentin kranaatti-iskussa kärventyneet housut) ja liittynyt epävirallisesti huthikapinallisiin (hän on itse zaidi). Jemenin tulevaisuutta on vaikeata ennustaa, mutta tähän asti se on toiminut sekavana murheenkryyninä, joka on parin tukihirren päässä romahtaneen valtion statuksesta.

Jemenin kansalliset symbolit pyrkivät kuitenkin edustamaan yhtenäisen maan ja kansakunnan ideaalia. Katsotaan, miten ne tästä vaikeasta tehtävästä suoriutuvat.


Jemenin lippu on maailman tylsimpiä ja ikävimpiä. En muista, että valtiolippu olisi koskaan tehnyt minuun vähäisempää vaikutusta. Lähi-idässä on paljon ankeita lippuja johtuen siitä, että arabinationalismin väriyhdistelmästä punainen-valkea-musta on vaikeata saada aikaan mitään kovin karismaattista ainakaan trikoloriratkaisuilla, ja vastaavia masentavia sommitelmia on alueella jo ennestäänkin. Egypti, Irak ja Syyria käyttävät hyvin samanlaista lippua kuin Jemen, mutta mikään niistä ei ole rohjennut paljastaa sommitelmaa koko alastomassa alakulossaan vailla mitään lieventäviä detaljeja. Yksin Jemen vetää salkoon näin riisutun kuvatuksen, joka muuten on Saksan keisarikunnan lippu ylösalaisin. Anti-Zweites Reich.

Musta on ylipäänsä ongelmallinen väri lipussa, ja se vaatii dynaamisempia kumppanivärejä ja mielellään myös sommitelmaa. Jemenin esitystä ei voi pitää kuin epäonnistumisena. Ruma, ankea ja masentava.

Arvosana: 4

Ohessa valikoitu historiallinen galleria Jemenin veksillologisesta menneisyydestä, joka on yhtä sekava kuin ylhäällä meitä kursorisesti sekoittanut valtiollinen menneisyys. Eri klaaneilla on ollut toisistaan erottuvia viirejä käytössä pitkään, mutta Jemenin moderni valtiohistoria alkaa vuodesta 1918, jolloin perustettiin Jemenin kuningaskunta.

Jemenin kuningaskunnan ensimmäinen lippu 1918–1923 oli minimalistinen punaviiri, joka vaihdettiin ehkä siksi, ettei sitä sekoitettaisi sosialistisiin symboleihin.
Vuosina 1923–27 Jemenin kuningaskunta käytti lipussaan islamin uskontunnustusta.

Jemenin kuningaskunnan pitkäaikaisin (1927–62) lippu on myös sen tyylikkäin, ja ehkä Jemenin valtiollisen historian lipuista parhaiten edukseen erottuva.


1962 perustettu Jemenin arabitasavalta lainasi sommitelmansa Egyptistä samoin kuin nasserilaisen ideologiansa. Panarabialaiset värit ja yhtenäisyyden vihreä tähti ovat esiintyneet myös Irakin ja Syyrian lipuissa; jälkimmäisessä niitä on yhä kaksi. Egypti ja Syyria yhdistyivät 1958 lyhytikäiseksi unioniksi, jonka lippu oli kuin yllä sillä erotuksella, että siinä oli kaksi tähteä (ts. se oli identtinen Syyrian nyk. [2015] lipun kanssa. Egypti oli viralliselta nimeltään Yhdistynyt arabitasavalta vuoteen 1971, ja Jemenin upseerien lippuvalinta korosti yhteyttä Egyptiin ja arabinationalismiin. Lippu oli käytössä Jemenin yhdistymiseen 1990 saakka.
Adenin siirtokunnan (Adenin kaupunki ja sen välitön ympäristö) lippu liehutti 1937–1963 tällaista mielikuvituksetonta tunnusta. Vuoteen 1937 Adenin provinssi kuului hallinnollisesti Brittiläiseen Intiaan(!) ja käytti Raj-lippua.



Adenin valtio, joka oli osa vuosina 196367 osa brittien (huonosti) kontrolloimaa Etelä-Arabian federaatiota, käytti tätä lippua, joka vie ajatukseni lähinnä Keski-Amerikkaan.
Etelä-Arabian federaation lippu oli erottuva, värikäs ja persoonallinen. Se ei ehkä ole varsinaisesti tyylikäs, mutta päihittää kevyesti Jemenin nykylipun.
Etelä-Jemenin demokraattisen kansantasavallan lippu tunnusti ideologiaa punatähdellään.


Jemenin vaakuna on lipun tavoin käynyt läpi useita muutoksia, ja molemmilla Jemeneillä oli omat tunnuksensa. Nyky-Jemenin vaakunan virkaa toimittaa tämä symboli:
 




Se muistuttaa lähinnä jotain, mitä voisi löytää kirjailtuna valtiollisen lentoyhtiön pilottien päähineisiin. Kotka on yleinen arabitunnus, joka viittaa arabien vanhaan petolinnuilla (yleensä haukoilla, mutta joskus harvemmin kotkilla) käytävän metsästyksen traditioon ja myös kuuluisaan Saladinin kotkaan, joka esiintyy esim. Egyptin lipussa. Kotka suojelee kilpeä, johon on kuvattuna ikivanha Maribin pato, joka on rakennettu 700-luvulla eaa. Dhanan laaksoon. Padon päällä keikkuu kahvipensas muistuttamassa Jemenin historiallisesta asemasta kahvin kotimaana. Kultaiseen nauhaan on kirjailtu maan virallinen nimi, ja kaksi valtiolippua viimeistelee tämän hyvin keskinkertaisen kokonaisuuden, jossa vallitsee lentoyhtiömäinen ja/tai ilmavoimatyylinen henki. Tästä tunnuksesta puuttuu tietty suurisuuntaisuus: sitä ei tahdo uskoa kokonaisen valtion viralliseksi heraldiseksi tunnukseksi. Maailman tylsimpien lippujen lisääminen ei juuri auta, joskin ilman lippuja kokonaisuus olisi ehkä hieman orpo. Kuva-aiheet eivät ole sinänsä toivottomia, mutta vaakunana tämä on vähän alamittainen. Tämä kotka tosin miellyttää silmääni enemmän kuin perinteikäs, mutta kolho Saladinin kotka. Arvosana: 6½

Ja sitten lyhyt katsaus modernin Jemenin heraldiseen historiaan:

Jemenin kuningaskunnan viimeisin vaakuna (19271962) kuvaa kilvessään samaa aihetta kuin nykyinenkin. Sen ympärillä on nykyvaakunan malliin kaksi ristittyä valtiolippua, mutta lipputankojen nupeissa komeilee islamilainen kuunsirppi. Tämä on monarkkinen tunnus, minkä vahvistaa näyttävä kruunu. (En onnistunut kohtuullisella vaivannäöllä [=parin minuutin googletus] löytämään tietoa Jemenin mahdollisista kruununjalokivistä.)
Jemenin arabitasavalta otti tunnuksensa lähes suoraan Egyptistä. Paksujalkainen Saladinin kotka piti rinnassaan heraldisoitua lippua vuosina 196266...
...ja sitten tunnusta, joka muistuttaa nykyistä vaakunasommitelmaa vuodet 196674. Tämä kokonaisuus on hyvin tyylitön, ja kotka näyttää siltä kuin yrittäisi peitellä haaroväliään.
Jemenin arabitasavallan viimeinen yhdistymistä edeltänyt vaakuna (197490) oli lähes samanlainen kuin nykyinen tunnus.
Etelä-Arabian federaation sinetti (196367) yhdistää islamin tunnukseen liittovaltion viiriytetyn lipun ja perinteisen jemeniläisveitsen koristeellisine tuppineen.
Etelä-Jemenin demokraattisen kansantasavallan vaakuna (197090) on sekin kopioitu Egyptistä. Kiintoisaa on, että lipun sommittelun vuoksi tässä vaakunassa sosialismin punatähti esiintyy ylösalaisin.




Jemenin kansallislaulu on nimeltään النشيد الوطني اليمني

En osaa arabiaa, joten totean, että suomenkielisen Wikipedian mukaan tuossa lukee Al-Jumhuriyatu l-muttahida ja englanninkielisen Wikipedian mukaan Nashīd al-Yaman al-waṭa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nimi tarkoittaa "Yhdistynyttä tasavaltaa". Olen melko varma siitä, että tuo jälkimmäinen ei ainakaan sanasta sanaan sitä merkitse.  (Ja huomasin myös, että arabialaisen tekstin liittäminen latinalaisen sekaan tuhoaa koko tekstinmuokkausikkunan painajaismaisesti siten, että jälkiä saa siivota puoli tuntia, eikä senkään jälkeen ole mahdotonta enää poistaa lihavointia tämän tekstikappaleen ylimmältä riviltä millään konstilla, eikä muuten myöskään saada mitään tuon upotetun videon alla olevaa tekstiä näyttämään mitenkään siedettävältä. Pahoittelen. En tee tätä uudelleen.) 

Laulun on säveltänyt Ayoob Tarish, ja voimakkaan kansallismieliset sanat on laatinut Abdullah Abdulwahab Noman. Kummastakaan ei saa selville juuri mitään, ei edes syntymävuotta. Alkujaan kappale oli käytössä Etelä-Jemenin kansallishymninä, ja Jemenien yhdistyessä 1990 se valittiin koko maan kansallislauluksi. Musiikillisesti tässä pontevassa marssissa ei ole juurikaan sisältöä, eikä se tee oikein minkäänlaista vaikutusta. Onneksi se on sentään lyhyt ja välttää haahuilun sudenkuopat. Kunnolla tunnistettavia ja muistissa pysyviä melodioita ei saavuteta. Sanoituksessa (jonka kohdalla joudun väistämättä turvautumaan käännöksiin, jotka eivät varmaankaan välitä kaikkia vivahteita, rytmistä puhumattakaan) on tiettyä puhtia: "Sydämenlyöntini pysyvät ikuisesti jemeniläisinä. / Kukaan ulkomaalainen ei koskaan Jemeniä hallitse." Tällaisella mahtipontisuudella on arvonsa, mutta arvioissani musiikkipuoli painaa aina enemmän, ja se on hyvin keskinkertaista ja mitäänsanomatonta. Arvosana: 6

Jemenin loppuarvosana on heikko 5,5.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vaalivinkaisu

Olen aikaisemmin kirjoittanut vaalien alla jotain politiikasta, joten kai nytkin pitäisi. Pidän kuitenkin kunnianhimoni tällä kertaa poikkeuksellisen alhaalla seuraillen poliitikkojen ja galluphaastatellun kansan näyttämää esimerkkiä. Koko rähjäisen vaalikauden, puolueiden pelkurimaisen pitkään panttaamien vaaliohjelmien, alavireisen kampanjan ja vaalikeskustelujen jälkeen olo on tämä: en tunne itseäni riittävän tyhmäksi äänestämään nykyisiä eduskuntapuoleita enkä riittävän hulluksi äänestämään eduskunnan ulkopuolisia puolueita. (Olen kuitenkin jo tehnyt ehdokasvalintani, koska ylpeyteni estää roikkumasta vaaliviikonloppuun saakka kannastaan epävarmojen segmentissä.)

Vaalikampanjat ja -keskustelu ovat olleet heikkoja esityksiä, mutta mitä voi tällaisen vaalikauden jälkeen odottaakaan? Jännitystä on ilmassa vain vähän. Keskusta tullaan palkitsemaan ruhtinaallisesti siitä, että se kärsi rökäletappion 2011. Muut taas saanevat ansionsa mukaan, paitsi Perussuomalaiset, jotka saavat joka tapauksessa liikaa, kävi miten kävi. Vaalikeskustelut ovat olleet jokseenkin urpoa seurattavaa, jossa Sipilä on samaa mieltä edellisen puhujan kanssa ja kaikki muut melkein samaa mieltä Sipilän kanssa. Sipilää voisi luonnehtia itsensä kakkaralla brändänneeksi poliittiseksi helppoheikiksi, mutta se olisi ehkä hieman epäreilua, kun eipä oikein kenelläkään ole ollut esittää vakuttavaa ja konkreettista ohjelmaa talouden kunnostamisesta, ei muuten varsinkaan minulla. Sipilän tiedot ja taidot tosin painottuvat mitä ilmeisimmin pelkkään talouteen; mistään muusta hänellä ei ole ollut sanottavaa, mikä ei ole ihme ensimmäisen kauden kansanedustajalle.

Kokoomus ja SDP taisivat tehdä virheen puheenjohtajavaaleissaan. Tämä ei ole toki ainoa asia, jossa ne ovat viimeisen vaalikauden aikana tehneet virheitä. Stubb ei vetoa kuin niihin, jotka alun perinkin hänestä pitivät, ja lisäksi hän nyt vain sattuu olemaan ärsyttävä. Korjausliike on luvalla sanoen heikko slogan, kun itse on ollut tekemässä niitä asioita, joita pitäisi nyt ilmeisesti korjata. Rinne on tehnyt vaalikeskusteluissa huimia rimanalituksia, eikä konkretiaa ole tarjolla. Surkuhupaisaa oli seurata, miten Rinne ei tahtonut keksiä viennin kohentamiseksi oikein muuta kuin kehua tämän puskaisen maan luuloteltua kauneutta kiinalaisten turistien vinkkelistä. Joko tulee demarillakin Jutta Urpilaista ikävä?

Kristillisdemokraatit näyttää olevan menossa kohti jonkinlaista armageddonia erinäisissä vaalipiireissä. Jos näin on, on se vain hyvä asia: turhalla uskontopuolueella ei ole historiansa aikana ollut mitään annettavaa tälle maalle, ja sen kuoppaaminen olisi vain hyväksi maamme politiikalle. Mitä ilmeisimmin myös valtionkirkossa rukoillaan tämän puolesta.

Jostain syystä vaalitentteihinkin läästitään twiittejä, en tiedä, miksi. Eräät puolueet jakelevat kannattajilleen valmiita omakehu- ja toisenmollaustwiittejä jo ennen tenttien alkua, mikä kertoo luottamuksesta kannattajien älyyn. Ylen Vaaligalleria on kulttuuriteko sinänsä. En ole varma, onko se helpottanut ketään ehdokkaan valinnassa, mutta silmänräpäyksellisenä poliittisena ja hörhömetrisenä ajankuvana se on arvokas. Olipa sitten kyse niistä kandidaateista, jotka eivät pysty muotoilemaan edes yhtä kolmen sanan lausetta tai tuijottamisesta Papusen silmien takana avautuvaan tyhjiöön, Vaaligalleria tulee päätymään graduihin ja väitöksiin, ja se osoittaa myös, millä puolueilla on mitään standardeja ja millä ei.

Koska edellä ei oikein ollut mitään varsinaista asiaa, niin liitän oheen ehdotukset eri puolueiden kampanjalauluiksi. Osa ehdotuksista on huonoja, epähauskoja ja mielikuvituksettomia, mutta niin ovat puolueetkin.

Keskusta Kekkonen tulee kuin ukkonen. Nostalgista ja laimeaa huumoria, joka ei edes kuulosta hirveän vakuuttavasti Kekkoselta. Menneisyyden huuruihin katsovan hampaattoman satiirin ottavat innokkaimmat kantakirjakepulaiset aivan todesta, koska haja-asutusalueella ja Pohjois-Pohjanmaalla ironian kaltaiset uutuusilmiöt eivät ole vielä nousseet suosioon. Vuosikymmenien taakse haikailevaa höyryilyä ilman ideoita.

Kokoomus Korealainen stylisti keksii gang bangin. En löytänyt pitkällisen etsinnän jälkeen paremmin Kataisen-Stubbin Kokoomusta kuvastavaa audiovisuaalista kokonaisuutta kuin tämän luovan uudelleenmuokkauksen Psyn taannoisesta hitistä. Se saa edustaa modernin Kokoomuksen tyylitajutonta sekasotkua, hyperbolaa, poukkoilua, väkinäistä tykötekoa ja pyrkimystä väsyttävään memetiikkaan.

SDP Linja-autossa on tunnelmaa. Julkisen palvelun tukevasti taaksepäin katsova ylistys, jolla ei ole grammaakaan karismaa, ja tällainen matka olisi todellinen painajainen. Asiat ovat tärkeitä, toteutus onneton ja kiusallinen.

Perussuomalaiset Be Prepared. Kyse ei ole mistään partiopoikien kappaleesta, vaan soinilaisesta johtamiskulttuurista ja -asenteesta. (It's clear from you vacant expressions, the lights are not all on upstairs; But we're talking kings and successions – even you can't be caught unawares!) Perussuomalaisille sopisi erinomaisesti myös Eric Cartmanin Minorities, jossa etuoikeutettu ja hemmoteltu sosiopaatti-itkupilli laulaa koskettavasti siitä, miten vähemmistöt pilaavat hänen vesipuistovisiittinsä.

Vasemmistoliitto I'm Against It. Kevytneomarxilainen arkkiveisu on mahdollista tarkalla korvalla yhyttää kaiken yhteiskuntaräpin biojätteen alta.

Vihreät Everybody Else Is Wrong. Nimi on varsin tyhjentävä kiteytys puolueen asenteesta ja imagosta.

RKP Förlåt jag skriver. Pohjoismainen turvallisuusbiisi, esitetään ideaalitilanteessa purevan sarkastisesti.

Kristillisdemokraatit Satan Is Real. Selittää aika hyvin itse itsensä. Myös jokin sentimentaalinen ja gospelisoitu versio Israelin kansallislaulusta voisi käydä päinsä.

Muutos 2011 Kaatiksen jengi. On käytöksemme karkeaa, ja luonnevika meitä riivaa. Aika tyhjentävä. Ja jos tulee potkituksi pois persuista, on aika lailla poliittista kaatopaikkajätettä. 

Piraattipuolue A Bag of Weed. Onko vaikeaa ymmärtää toisten puhetta? kysyi Ylen toimittaja puolueen maineikkaammalta ehdokkaalta.

Itsenäisyyspuolue Venäjän federaation kansallishymni. Valittu yksinkertaisella cui bono -periaatteella. Valitsin myös mahdollisimman huonon ja luokattoman esityksen, koska tällä puolueella on ehkä pihalle pysyvimmin muuttaneet ja tolloimmat ehdokkaat näissä vaaleissa.

SKP – Joku Kari Peitsamon renkutus, ne ovat kaikki yhtä hirveitä ja kuvastavat loistavasti puoluetta nykymaailmassa. Peitsamo ja SKP todella ansaitsevat toisensa. En linkitä Peitsamon musiikkiin, sillä joku taso pitää täälläkin pitää. Luokattomat ja tarpeettomat Disney-jatko-osat vielä menevät, mutta tähän vedän rajan.

Kommunistinen Työväenpuolue Rauhan ja sosialismin puolesta Lenin-setä asuu Venäjällä. Nämä toverit onnistuvat olemaan vielä kiusaannuttavampia kuin SKP. Kappaleessa on asiaankuuluva menneisyyden henki ja creepy as fuck -faktori.

Suomen Työväenpuolue Possu ja Kärpänen. Tästä sakista ei kyllä ota selvää sitten millään.

Köyhien Asialla Magnificent, Marvelous, Mad Madam Mim. Valintaan vaikutti se, että tässä esiintyy verenkierrollisesti ehkä parhaat päivänsä nähneen mummelin yhden naisen show, joka keskittyy hirmuiseen kehuskeluun.

Sinivalkoinen Rintama Horst-Wessel-Lied. Joskus sitä vain kyllästyy teeskentelyyn. Huom! SVR tekee eduskuntavaaleissa 2015 erittäin kehuttavan bunkkeriratkaisun eli puolueitsemurhan. Se ei aseta yhtään ehdokasta, ja näin ollen oikeusministeriö tulee poistamaan sen puoluerekisteristä.

Bonus Track:

Profeetta Jouko Pihon lempilapsi Suomen Laillisuuspuolue, jolla Pihon piti Deo volente kiilata pääministeriksi tänä keväänä, mutta joka ei saanut kasaan kannatuskortteja Illuminati Rock.