tiistai 4. huhtikuuta 2017

Puistosedän muistolle

Alkoholin väärinkäyttäjä ei kykene asettamaan rajaa ryyppäämiselle. Raittiusaktiivi ei taas kykene kohtuullisuuteen raittiudessaan. Muitakin eroja näiden välillä toki on: esimerkiksi alkoholisti harvemmin yrittää pakottaa muun ihmiskunnan juomaan kanssaan, kun taas raittiusväki ikävän usein tuntuu haluavan raitistaa kanssaihmisensä vaikka pakolla. 

Vaikka Suomessa kieltolain historiallinen katastrofi myrkytti alkoholipolitiikkamme, jonka kanssa yhä elämme, olin luullut, ettei kukaan, ehkä jotain fanaattista salafistia lukuun ottamatta, voisi enää ihailla tuota ensimmäisen tasavallan typeryyttä. Mutta niin vain Helsingin Sanomat julkaisi 1.4. seuraavan ensimmäisen maailman ongelman kitinän yleisönosastossaan, enkä ikävä kyllä usko sitä aprilliksi (artikkelin teksti tavan mukaan sisennettynä ja kursivoituna, oma kommentaarini normaalina tekstinä):
Kallion kirjaston takana ei pitäisi juopotella
Yleisesti ottaen julkisilla paikoilla ei pitäisi juopotella, eivätkä Kallion kirjaston takamaat ole tässä suhteessa pyhempiä. Mutta jos siellä on ollut erityinen ongelma, niin mikäpä siinä. Yleisönosastokirjoitusten otsikot ja ingressit saattavat olla joskus toimituksen, ei alkuperäisen kirjoittajan, työtä, enkä halua siksi olla tässä suhteettoman ankara. 
Päihteiden käyttö Matti Heleniuksen puistossa Kalliossa on suorastaan irvokasta.
Helsingin Kalliossa kirjaston takana sijaitseva puisto on nimetty Matti Heleniuksen mukaan. Helenius oli suomalaisen raittiusliikkeen kärkihahmo, alkoholitutkija, raittiuskouluttaja ja kansanedustaja.

Ilman Heleniuksen poliittisia ponnisteluja Suomessa vuosien 1919–1932 välisen ajan voimassa ollutta alkoholimyynnin kieltänyttä kieltolakia ei välttämättä olisi koskaan säädetty.
Matti Helenius-Seppälä (kuten koko nimi kuuluu) tosiaan oli kieltolain katastrofin tärkeimpiä arkkitehtejä, ja häntä on näin kaikki syyt pitää vastuussa tästä typeryydestä. On skandaalimaista, että näin haitalliselle kansanviholliselle ylipäänsä on omistettu puisto pääkaupungissamme. Hän ansaitsisi korkeintaan nimikkoviemärin tai -putkan.
 

Viime vuosien aikana Matti Heleniuksen puistosta on tullut kesäisin erittäin suosittu oleskelualue, jossa päihteiden käyttö ei ole ollut harvinaista. Tämä on suorastaan irvokasta, kun tiedämme puistolle nimen antaneen Heleniuksen suhtautumisen alkoholiin ja päihteisiin.
Pitää paikkansa. Helenius-Seppälän irvokkaassa ja läpeensä tyhmässä arvomaailmassa alkoholin ja päihteiden käytöstä joutaa vankilaan vaikka tekisi sen aivan oman kotinsa rauhassa aiheuttamatta häiriötä kenellekään. Todella sylettävä ja halveksittava ihmisolento, jota voi verrata lähinnä talibaneihin. 
Vaikka kieltolaki on kumottu, Heleniuksen elämäntyötä alkoholivaarojen esille tuojana ja alkoholiongelmien ehkäisijänä olisi edelleen syytä kunnioittaa.
Ei ole. Ei pienintäkään syytä. Helenius-Seppälä oli yksisilmäinen propagandisti, joka ei ehkäissyt alkoholiongelmia, vaan aiheutti autoritaarisella ja epäoikeudenmukaisella laillaan ensimmäisen tasavallan pahimman rikosaallon samoin kuin tarpeetonta haittaa juuri itsenäistyneelle pienelle kansantaloudelle. (Muutamat viinintuottajamaat ryhtyivät boikotoimaan suomalaisen metsäteollisuuden tuotteita Helenius-Seppälän ja hänen kaltaistensa idioottien moralistisen tyrannian vuoksi. Näiden joukossa sellainenkin mitätön talous kuin vaikkapa Ranska.)
Kun poliisi on Helsingissä ­kesäisin pyrkinyt hillitsemään päihteiden käyttöä tietyissä puistoissa, Matti Heleniuksen puisto voisi ensi kesänä kuulua tiukemmin valvottujen puistojen joukkoon.
Jos virkavallan resursseja täytyy pelkän nimistön perusteella allokoida, olisi helpompaa vain nimetä puisto uudelleen, mitä kannatan myös historiallisin ja moraalisin perustein.
Tämä olisi hieno kunnianosoitus Heleniuksen tinkimättömälle raittiustyölle.

"Tinkimätön" lienee tässä synonyymi "fanaattiselle". Tietysti voimme kutsua myös vaikkapa bolshevikkeja "tinkimättömiksi" niissä ja näissä pyrkimyksissään. Se ei muuta niiden totalitaarista luonnetta tai vääryttä miksikään. Kirjoitus muistutti minua jälleen elävästi siitä, miksi vihaan syvästi raittiusliikettä, jonka olisi pitänyt tajuta kuolla Helenius-Seppälän mukana.

Ellei iljettävä autoritaarisuus jo itsessään tekisi raittiusväestä minulle vastenmielistä, riittäisi minulle sen periaatteelliseen vastustamiseen myös sen barbaarinen kulttuurivihamielisyys. Panimot, viiniköynnökset ja baaritiskit ovat ikiaikaisia sivistyksen tunnusmerkkejä. Oluen historia on sivilisaatiohistoriaa. Liitteenä olkoon luettelo raittiuden kunniaksi kirjoitetuista runoista. Niitä ei ole. Ja jos onkin, ovat ne takuulla hirvittävää epätaidetta. Länsimaisen sivistyksen ja raittiusaktivismin ero henkilöityy Winston Churchillin ja Matti Vanhasen kontrastiin. Näistä toinen on persoona, toinen kylmäksi lihaksi tullut ankea repressio. Sama ero ilmenee myös, kun vertaamme vaikkapa Horatiuksen Oodeja raittiusaiheiseen kaunokirjallisuuteen. Se on taiteen ja sosialistisen realismin välinen ero. Kosteus merkitsee tässäkin elämää, kuivuus elotonta aavikkoa.

Aiempi bolshevismivertaukseni ei ollut satunnainen. Raittiusväki muistuttaa muinaisaikojen oikeaoppisia kommunisteja. Päämääränä on koko inhimillisen kulttuurin moralistinen korjaaminen yhden yksilöidyn vihollisen kukistamisella, ja sen vuoksi on oikeutettua vaikka puuttua harmittomienkin ihmisten yksityiselämään. Sisällöksi tarjotaan säälittävää, sentimentaalista propagandaa elämän eheydestä tai muusta vastaavasta fantasiasta (myös nyyhkykristillinen tai nuorison kukkeutta kansallissosialistisin vivahtein ylistävä sävy on yleistä), ja raittiusaktiivin elämä pyörii takuulla enemmän alkoholin ympärillä kuin kohtuullisen naukkailijan. Kieltolaki oli fanaattisten yhden asian moraalipoliisien tyypillisen autoritaarinen hanke, jossa tärkeätä oli päästä kiusaamaan harmittomia ihmisiä naurettavan, typerän ja lapsellisen utooppisen vision täyttämiseksi. 

Kieltolaki oli Neuvostoliiton tapaan surkea ja moraaliton epäonnistuminen. Se tunkeutui ihmisten yksityiselämään ja nosti rikollisuuden kukoistukseen suosien erityisesti väkeviä ja vaarallisia alkoholilaatuja. Niin käy, kun kuivaliston kaltainen moraalijuntta kaappaa vallan ja alistaa muut tyranniaansa. Aina toki ainoan oikean, puhtaan ja hyvän asian puolesta. Joskus jopa historiallisen välttämättömyyden vuoksi. Tällaiset projektit ovat tietysti niin hulluja, ettei terveelle ihmiselle tulisi moinen mieleen edes umpituiterissa.

On suuri sääli, ettei Helenius-Seppälä päässyt näkemään typerän ja halveksittavan totalitarisminsa romahdusta. Tämä terveyden jeesustelija kuoli viisikymppisenä keuhkoveritulppaan. Hän olisi elänyt paremman ja hyödyllisemmän elämän, jos olisi suonut itselleen silloin tällöin annoksen alkoholia. 

En sylje lasiin, mutta Helenius-Seppälän kaltaisten kulttuurin ja ihmiskunnan vihollisten päälle syljen mieluusti. Muuttakaa Iraniin tai Saudi-Arabiaan, siellä on teille oikea meininki.  

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Syntynyt puolueeseen

Torstaina 30.3. nähtiin amatöörimäisintä prime time -televisiota pitkään aikaan, kun eduskunnan ulkopuolisten puolueiden edustajat kävivät puhumassa itsekseen Ylen pienpuolueiden vaalikeskustelussa. Keskustelu ei ollut keskustelu saati valaiseva, mutta se oli paikoin viihdyttävä.

Kuinka moni mahtaa edes tietää, että Suomessa on kaksi kommunistista puoluetta? (Vielä harvempi välittää.) Niiden ideologiset erot jäivät hyvin hämäriksi. Toista edusti puutarhahaalareissa tuolillaan vääntelehtivä virnehtijä, joka työllisyydestä kysyttäessä puhui kaupunginosataiteilijoista, toista Andropov-kauden oliivinharmaa antiikkiesine, joka turisi 1850-luvun hallintorakenteesta silmät kiinni äänensävyllä, jota vaari käyttäisi lukiessaan iltasatua lapsenlapselle, jonka toivoo nukahtavan mahdollisimman pian.  

Itsenäisyyspuoluetta edusti laitilalainen jäyhimys, joka tuijotteli jalkoihinsa muiden puheenvuorojen aikana (ei niin, että juuri kukaan olisi tuntunut muiden puheita paljoa seuraavan). Hän ilmensi hyvin useimmille paikalla olijoille yhteistä piirrettä: kyvyttömyyttä avata puolueen ajatuksia ihmisille, jotka eivät ole olleet mukana laatimassa puolueohjelmaa. Niinpä sivulauseeseen voidaan heittää ohimenevinä mainintoina paikallisvaluutan kaltaisia käsitteitä, joita ei edes tajuttaisi selittää, ellei toimittaja erikseen kysyisi. Siltikään ei käynyt ilmi, miten paikallisvaluutan olisi määrä toimia ja mitä hyötyä Laitilan liirasta olisi tarkoitus olla. Näin käy, kun näpertelijät elävät omassa mielikuvitusmaailmassaan oivaltamatta, että heidän keskenään kehittelemänsä systeemit eivät ole ulkopuolisille välittömästi ilmeisiä.

Muista oli yhtä vaikeata ottaa selkoa. Ideologista perustaa ei kukaan onnistunut tekemään lähestyttävästi, ei edes feministipuolueen kandidaatti, joka oli osallistujista selkeästi esiintymistaitoisin. Eläinoikeuspuolueen edustajalla ei tuntunut olevan sanottavaa paljon mihinkään epämääräisiä vetoomuksia lukuun ottamatta, mutta hän lausui koko tentin mieleenpainuvimmat ja osuvimmat sanat, joissa luonnehti studioväkeä "suomalaisen demokratian kuriositeettikabinetiksi". Piraateista ei syntynyt pienintäkään käsitystä, ja tämänkertaisia liberaaleja, käsittäkseeni ent. Viskipuoluetta, edustava kaveri ei kyennyt muotoilemaan edes ymmärrettäviä lauseita, sönkkäsi tosin moneen kertaan ihastuksestaan parkkipaikkoihin. (Aiempi puoluenimi olisi tällaisen esityksen valossa osuvampi.) Maan nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä oli erikoista, ettei äärioikeistolla ollut tällä kertaa minkäänlaista edustusta.

Mahtuisi puolueita tämän kokoiseen maahan enemmänkin. Alankomaiden äskeisiin vaaleihin osallistui kolmisenkymmentä poliittista liikettä, joukossa myös Niet stemmers, joka lupasi edustajiensa jättävän aina äänestämättä. (Puolue sai Binnenhofissa 0 paikkaa, mikä epäilemättä helpottaa vaalilupauksen pitämistä.) Hahmottelen seuraavassa puoluekentällemme täydennystä.

Kosmologinen puolue: Suomen tulee asettaa prioriteetiksi avaruuden tutkiminen ja pitkällä aikavälillä sen asuttaminen. Julkiset resurssit pitää ohjata näiden tavoitteiden toteuttamiseen, mitä on pidettävä todellisena tulevien sukupolvien ajattelemisena. Ei ihmiskunnalla ole pitkää tulevaisuutta, jos jäämme tälle planeetalle, mutta silti millään nykyisellä puolueella ei ole kunnollista avaruuspolitiikkaa. Sen sijaan väännetään asioista, jotka eivät ole alaviitteenkään arvoisia, kuten jostain feministisestä tienpidosta, maakuntahallinnosta tai maahanmuutosta.

Totuuspuolue: Aikamme henkeen oivallisesti sopiva liike, joka kiistää kaiken "virallisen" informaation. Väittää myös voittaneensa vaalit murskaavalla ääntenenemmistöllä, koska kertoo nauttivansa yli 90%:n kannatusta kansan keskuudessa. Vaatii "virallisen totuuden" mukaan valitsematta jäämille edustajilleen pääsyä eduskuntaan/valtuustoon, vie asian oikeuteen, väittää tuomiota vääräksi ja pätemättömäksi. Esiintyy aina voittajana. Tällaisella konseptilla pärjää oikeasti.

Raittiuden ystävät rp: Kieltolain palauttamiselle omistautunut liike. Tällaisella olisi paikoin todellinen mahdollisuus viedä ääniä KD:ltä, Keskustalta ja Pekka Puskalta.

Fillarikommunistit & Junafasistit: Strateginen maolais-mussolinilainen vaaliliitto. 

Hirsipuolue: Omistautuu hirsirakentamisen edistämiselle. Vaatii julkisia rakennushankkeita toteutettaviksi hirsitekniikalla ja yleistä siirtymistä hirsirakentamiseen. Tunnuslause "Suomi hirteen".

Metsän antimet rp: Marjojen ja sienien pakkokeräämistä yleisönosastoissa joka syksy vaativien hullujen järjestö. Suomen talous nostettava marja- ja sienihävikin minimoimisella. Varusmiehet, työttömät ja koululaiset keräämään, mitään ei saa mennä hukkaan. Isommat pakastimet asuntoihin myös ja Minigrip-pussien alv alas.

SAATANAPUOLUE: SAATANALLE (sic) omistautuva poliittinen liike. Ei mitään laimeita satanistirunkeloita, vaan echt-SAATANAA vuohenpäineen kaikkineen. Tavoitteena saada julkisuutta kristittyjen tätien paniikkireaktioista. Toimii silti vakiintunein poliittisin keinoin välttääkseen kielletyksi joutumisen "hyvien tapojen" nojalla.

Monarkistipuolue: Melko itsestään selvä agenda. Suomesta on tehtävä kuningaskunta, ei kuitenkaan Hessenin ruhtinaan rauenneen vaateen kautta, vaan mielellään äänestämällä kansalaisten suosikki perinnölliseksi monarkiksi. Tätä voitaisiin kannattaa laskelmilla, jotka suhteuttaisivat monarkisaatiosta saavutettavan julkisuus- ja turismivaikutuksen kuningashuoneen verraten pieniin ylläpitokustannuksiin. Sitä paitsi samalla presidentin virka kanslioineen voitaisiin lakkauttaa. Puolueiden ideologioista muotoutuu kuitenkin aina jokseenkin irrationaalisia, joten todennäköisesti touhu houkuttelee jotain puolimedievalististisia taantumushörhöjä ja niitä sekopäitä, jotka rustailevat goottilaista mielikuvitushistoriaa "Suomen" muinaiskuninkaista.

Kielenvaalijat rp: Oikeakielisyyden ja kielinormien puolustajaksi profiloituva puolue. Vaatii sakkoja yhdyssanavirheistä ja oikeakielisyyttä kriteeriksi erilaisten hakemusten, anomusten yms. arviointiin. Esimerkiksi kielellisesti kankea tai heikkotasoinen tukihakemus pitää voida hylätä kielellisin perustein. Julkaistujen tekstien oikeakielisyyttä on valvottava sanktioiden uhalla, jotta suomen kielen taantuminen voidaan estää. Puolueen toimintaan osallistuvat sitoutuvat puhumaan virheetöntä kirjakieltä.

Näitä ideoita saa vapaasti käyttää, jos nyt esimerkiksi Paavo Väyryseltä kuluvat pöytälaatikkopuolueet joskus loppuun.